perjantai 30. maaliskuuta 2012

The Glenlivet 1954 15 yo

The Glenlivet 1954 15 yo, 45,7%. Baretto Import, Milano.

Tuoksu on runsas ja voimakkaan suklainen. Täyteläinen ja pehmeä. Kypsiä sekahedelmiä, toffeeta. Taustalla raikasta marjaisuutta ja makeahkoa yrttisyyttä. Tammea, oliiviöljyä sekä hieman turvesavuisuutta. "Syvä".

Maku on vahvapiirteinen, mutta pehmeä. Kypsää hedelmää, suolaisuutta, palanutta puuta (hiiltä). Vahvahkoa sherryisyyttä, tummaa voimakasta suklaata, tammitynnyriä.

Jälkimaku on pitkähkö ja "raskas". Hiili, kypsät punaiset hedelmät selä täyteläinen maltaisuus. Loppu tuntuu jopa vahvan savuiselle!

Erikoinen ja täysin totutusta poikkeava Glenlivet. Tuhti ja maukas! Turpeinen ja ja jopa "palanut" makuprofiili yllätti. Omalla raskaalla tavallaan huippuviski.


torstai 29. maaliskuuta 2012

Glenlivet 12 yo Gordon & MacPhail

Glenlivet 12 yo, 40%. Gordon & MacPhail. (Miniatyyri).


Tuoksu on maltainen. Kosteaa turpeisuutta, raikkaita hedelmiä, lakritsia, vanhoja kirjoja. Suklaata, tammea. Maanläheinen.

Maku on täyteläinen, suolainen ja runsaan hedelmäinen. Kevyesti tammea ja turpeisuutta. Pahvia. Hyvä makujen tasapaino. Raikas, joskin hyvällä tavalla hieman "likainen" makuprofiili.

Jälkimaku on kevyehkö, raa'ahkon hedelmäinen, maltainen ja suklainen. Suolaisuutta.

Hyvä Glenlivet tämäkin. Erot edellisiin hyvin pieniä.


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

The Glenlivet 12 yo Pure Single Malt

The Glenlivet 12 yo Pure Single Malt, 43%. 75cl, (1980-luku/1990-luvun alku)


Tuoksu on täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Omenaa, aprikoosia, tuoretta luumua. Pehmeä maltaisuus. Taustalla hento kuivan turpeen vivahde.

Maku on täyteläinen ja kuivan turpeinen. Kuivattuja hedelmiä, suolaisuutta, tammea, yrttisyyttä, nahkaa.

Jälkimaku on miellyttävän makea, öljyinen ja kauniisti kevyen tamminen ja turpeinen. Lopussa yskänlääkemäistä yrttisyyttä.

Maukasta "perusviskiä". Eroa eilen arvioituun "Unblended"-versioon on jonkun verran, mutta "perustyyli" on molemmissa sama . Näiden kesken "tasapeli".

tiistai 27. maaliskuuta 2012

The Glenlivet 12 yo Unblended All Malt

The Glenlivet 12 yo Unblended All Malt, 43%. Miniatyyri 4,7cl. (1970 - 1980-luku)


Tuoksu on voimakaspiirteinen ja melko täyteläinen. Kuivattuja sekahedelmiä, turpeisuutta, "merituulen raikkautta". Hento suolainen vivahde. Mineraalisuutta (merenrantakalliota). Taustalla hedelmäisiä sävyjä, ananasta, kookosta.

Maku on pehmeä ja kevyehkö. Mallasta, raikasta hedelmää, hunajaa, sekä kevyesti tammea. Taustalla toffeeta sekä kahvia.

Jälkimaku on melko vivahteikas. Hedelmäkarkkeja, kuivaa tammea, sammalta. Marjaista kirpeyttä ja tummaa suklaata.

Hyvä, puhdaspiirteinen ja runsasmakuinen aikansa "perusviski". Hyvistä elementeistä huolimatta ehkä kokonaisuutena silti hieman persoonaton. Kuitenkin selvästi rotevampi ja täyteläisempi kuin nykyinen 12yo.


maanantai 26. maaliskuuta 2012

The Glenlivet Special Export Reserve


Tällä viikolla blogissa olisi tarjolla arviot muutamasta jo kauemman aikaa sitten pullotetusta Glenlivet-tislaamon tuotteesta.

Aloitetaan kevyimmästä päästä ja aikoinaan Italian markkinoille suunnatulla pullotteella. Tämä versio lienee 1970-luvun tuotantoa.

The Glenlivet Special Export Reserve, Unblended All Malt, 43%. (Miniatyyri, cl 04)


Tuoksu on raikas ja miellyttävä, jossa tuntuvat kevyt maltaisuus sekä hyvin hento turpeinen vivahde. Kypsää omenaa, lakritsia. Hyvin kevyt kokonaisvaikutelma.

Maku on pehmeä ja hentopiirteinen. Kauniin kevyt, mutta yllättävästikin tuntuva turpeisuus, ja raikas hedelmäisyys hallitsevat. Helppo ja miellyttävä.

Jälkimaku tarjoaa trooppista hedelmää, kukkaisöljyä, hieman suolaisuutta sekä kevyesti maltaisuutta. Maku hiipuu melko nopeasti.

Ihan kiva, todella kevyt viski. Keveydestä huolimatta makua riittää kuitenkin hyvin ja pieni turvesavuisuus tuo mukavan vivahteen erotuksena vaikkapa nykyisiin käytännössä turpeettomiin Glenlivet-viskeihin.




lauantai 24. maaliskuuta 2012

Springbank 12 yo 100 proof

Monet Springbank-tislaamon pullotteet ovat vuosien saatossa keränneet harrastajien keskuudessa suurta arvostusta, eikä ihan suotta. Tässä yksi esimerkki.

Springbank 12 yo 100 proof, 50%.

Tuoksu on sherrykypsytetyksi viskiksi todella raikas ja puhdas. Kirpeä hedelmäisyys ja makea sherry luovat keskenään mukavan yhdistelmän. Taustalla tuoretta tammea, sitrusta, ananasta ja kuivaa rusinaa.

Suutuntumaltaan tämä viski on todella pehmeä. Maku on maukkaan sherryinen, suklainen, kauniin maltainen, täyteläinen ja suorastaan suussa sulava. Taustalla raikas ja hieman hapahkoja piirteitä omaava marjaisuus taittaa makeutta sopivasti.

Jälkimaku jatkuu herkullisena, huomattavan raikkaana ja miellyttävän sherryisenä. Hentoa turpeisuutta ja "puhdasta" tammea. Hento suolainen vivahde.

Raikkaan merellinen, "pyöreä" ja mehukkaan hedelmäinen kokonaisuus. Ikäluokassaan sherrykypsytettyjen viskien aatelia!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Bowmore 1972 16 yo, The Prestonfield

Sitten lasiin 1980-luvun lopulla pullotettua sherryistä Bowmorea.


Bowmore 1972 16 yo, 43%. Distilled 28.2.1972, Matured in Sherry Wood. Cask Nos. 1036 - 1039. The Prestonfield. (5cl).


Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja pehmeä. Runsas makea maltaisuus. Suklaata ja kypsää mustaherukkaa. Aromikas ja miellyttävä.

Maku on täyteläinen, pehmeä ja maukas, jota kaunis makea sherryisyys hallitsee. Taustalla maltaisuutta, sammalta, suklaata, vahvaa mustaa teetä, appelsiinimarmeladia, sekä hennosti turvesavua.

Jälkimaku on pitkähkö ja "rauhallinen". Sherry, hyvin kevyt turvesavu sekä tammi sulautuvat saumattomasti yhteen. Vivahteikuutta voisi toki olla enemmänkin.

Maukas ja tasapainoinen, mutta aavistuksen yksioikoinen makuprofiili. Kuitenkin jälleen yksi upea "vanhan liiton" Bowmore.
Verrokkina vierellä maistettu 1972 21 yo (OB) tarjosi hyvin paljon samankaltaisen makuprofiilin, mutta vielä hieman täyteläisempänä ja intensiivisempänä.




tiistai 20. maaliskuuta 2012

Single Islay Malt 5 yo, Stanley P. Morrison Ltd.

Tarkastelussa aikoinaan Italian markkinoille nuorena pullotettu Islay-viski, jonka tislaamo, (vaikkei sitä suoraan etiketissä kerrotakaan), on varsin helposti pullottajatietojen perusteella pääteltävissä Bowmoreksi.

Single Islay Malt 5 yo, 40%. Stanley P. Morrison Ltd. Bonfanti & C. Import, Milano. (Ilmeisesti 1970-luvun tuotantoa)

Tuoksu on kevyt, pehmeän turpeinen ja makean hedelmäinen. Viljaa, makeaa kukkaisuutta (laventelisaippua). Taustalla kevyesti suolaisuutta (lakritsi). Tislaamosta ei voi erehtyä, sillä niin tunnistettavat Bowmoren ainekset tässä on.

Viski on todella kevyt, mutta maukas. Hyvin hento turpeisuus, makea trooppinen hedelmäisyys sekä kukkainen vivahteikkuus nousevat tislaamolleen varsin tyypillisinä esiin. Viskin runko on ohut, joka puhtaassa ja keveässä viljaisuudessaan omaa jopa blendimäisiä piirteitä.

Jälkimaku jatkuu kevyenä, mutta on ikäisekseen pitkähkö. Sitruksista raikkautta, turvesavua sekä hedelmää. Pehmeä ja maukas loppu.

Ikäisekseen varsin "kypsä" viski, joka tarjoaa varsin helpon ja pehmeän, mutta samalla maukkaan kokonaisuuden. Aikoinana arvatenkin todella edulliseen hintaan myyty viski on tarjonnut kyllä rahalle hyvän vastineen. Nykyään mukava pala viskihistoriaa, jonka ääressä on mukava fiilistellä menneitä aikoja.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Graham Bonnet - Klubi, Tampere 14.3.2012


Pitkän uran laulajana tehnyt Graham Bonnet saapui jälleen muutaman keikan käsittävälle minikiertueelle maahamme. Itse lähdin seuraamaan kiertueen avauskeikkaa Tampereen Klubille.

Bonnetin ura alkoi jo 1970-luvun alussa The Marbles-yhtyeen riveissä ja jatkui myöhemmin samalla vuosikymmenellä sooloartistina. Varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin vuonna 1979, kun hänet palkattiin Ronnie James Dion jälkeen Rainbown solistiksi. Tuloksena oli upea Down To Earth-albumi.

Rainbown jälkeen Bonnetin tunnetuimpia kokoonpanoja olivat Michael Schenker Group (MSG), Alcatrazz sekä Impellitteri. Lisäksi herran meriittilistalta löytyy suuri määrä erilaisia projekteja. Levytyshistoriaan voi tutustua esim. täällä.

Tällä, kuten aiemmillakin muutamalla Suomen kiertueella Bonnetin taustabändiin oli koottu nippu kotimaan eturivin muusikoita esim. Yön ja Popedan riveistä. Kitaroissa Mika "Lamppari" Lamminsivu ja Daffy Terävä (Yö), bassossa Klaus Wirzenius, koskettimissa Iso Pate Kivinen (Popeda) ja rummuissa Lacu Lahtinen (Popeda).


Ennen illan konsertin alkua pienellä ryhmällämme oli, kiitos PSOF:n, mahdollisuus piipahtaa Klubin backstagella. Graham odotteli keikan alkua leppoisalla, mutta hieman jännittyneellä mielellä, sillä ongelmat lauluäänen kanssa ovat olleet kiusana jo pidempään. Nytkin mies kertoi kurkun olevan "täysin hajalla", mutta lupasi tehdä lavalla parhaansa.
Popedan ja taannoin mm. Hanoi Rocksin riveistä tuttu rumpali Lacu Lahtinen puolestaan kertoili kiertueen Bonnetin kanssa olevan mukavaa vaihtelua "rutiineihin" ja odotti innolla pääsevänsä jälleen soittamaan klassikkobiisejä niiden alkuperäisen laulajan kanssa.


Konsertti starttasi vahvasti MSG-kappaleella Assault Attack ja kurkkuongelmistaan huolimatta Bonnet pystyi illan aikana kuultujen 14 kappaleen klassikkokimarassa ihan kelpo suoritukseen.

Keikan aikana vallitsi leppoisa tunnelma laulajan kertoillessa biisien väleissä milloin mitäkin tarinoita ..ja manaten kipeää kurkkuaan. Settilistassa pääpaino oli odotetusti Rainbowssa. Yhteistyö bändin kanssa sujui ilmeisen vähäisestä harjoittelusta huolimatta hyvin, vaikka välillä hieman "arvottiinkin" mikä kappale olikaan seuraavana vuorossa. Pienet sählingit ja joidenkin kappaleiden sanoitusten etsiminen papereista toivat esitykseen kuitenkin lämminhenkisyyttä ja vaikka settilista oli toki ennalta suunniteltu, välittyi esityksestä spontaanisuus ja "rehellinen" yhdessä tekemisen meininki.

Musiikillisesti illan yhtye oli loistava, kuten odottaa saattoikin ja taustalaulajattaret, mm. Päivi Lepistö (Movetron) ja Miina Mikkonen toivat äänimaailmaan syvyyttä ja raikkautta. Puolitoistatuntia hurahti kuin siivillä ja vaikka Bonnetin (synt. 1947) ääni ei ole enää huippuvuosien loistossan, jäi keikasta varsin hyvä maku. Kaikkihan tässä vanhenemme, suotakoon se rehdisti myös esiintyville artisteille. Kiitos Graham, kiitos bändi!














torstai 15. maaliskuuta 2012

The Macallan "Easter Elchies" 1990 cask #24755

The Macallan 1990 15 yo, Easter Elchies Cask Selection, 58,5%. Sherry Butt #24755, 585 bottles.


Tuoksu on syvä ja runsas, maukkaan sherryinen ja tyylikäs. Kypsää hedelmää, nahkaa, tammea. kuivahko ja voimakaspiirteinen.

Maku on maukas ja varsinkin alkuun makean sherryinen. Miellyttävä. Ylikypsä luumu, makea sitrus, tammi, tumma suklaa. taustalla hento turpeisuus. Täyteläinen.

Jälkimaku kuivuu todella reippaasti! Sherryä, kuivaa maltaisuutta, kahvia, puun tanniineja, pitkä, mutta "tiukka".

Jälleen hyvä tynnyri Macallanilta. Iäkkään tuntuinen viski, joskin loppu kuivuu omaan makuuni ehkä hieman liikaa. Vesilisä parantaa makujen tasapainoa ja leikkaa lopun kuivuutta hieman.

Tässä maistelusessiossa mukana olleet vuosien 1997, 1995 ja 1990 tynnyrit tarjosivat hyvän otoksen siitä, mitä hyvä Macallan parhaimmillaan suhteellisen nuorenakin on. Tynnyreiden väleillä oli selkeitä keskinäisiä eroja, mutta kokonaisuuksia arvioitaessa näiden yksilöiden paremmuusjärjestykseen laittaminen on mahdotonta (ja turhaa). Hienoja viskejä koko kolmikko!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

The Macallan "Easter Elchies" 1995 cask #5285

The Macallan 1995 12 yo, Easter Elchies Cask Selection, 59,6%. Sherry Hogshead #5285. 276 bottles.


Tuoksu on täydessä vahvuudessaan hyökkäävä ja terävä . Runsas täyteläinen rusinaisuus, ripaus tammea. Laimennettuna "tiukkuus" tasaantuu ja aromit pääsevät paremmin esiin. Kahvia, tummaa suklaata, sekä (yllätys) tuhtia sherryä.

Maku on vahva! Kuivahko sherryisyys. Kuivattu luumu ja tumma suklaa hallitsevat. Taustalla appelsiinkuorta ja tammea. Maku kuivuu loppua kohden...

Jälkimaku on vahvan sherryiseksi viskiksi kuiva!  Sherryä, tammea, sekä hieman taustalta nousevaa suolaisuutta. Veden kera makeutuu mukavasti.

Vahva ja todella hyvä, joskin hieman haastavakin Macallan. Täydessä vahvuudessaan todella tuhti ja mielenkiintoinen makuprofiili, kun taas veden kera pehmeä, makeahkon hedelmäinen ja "helpompi". Toisaalta laimentamattoman viskin voimassa oli jotain kiehtovaa, mikä laimennettuna menetetään. Monipuolinen ja "muuntautumiskykyinen" viski.



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

The Macallan "Easter Elchies" 1997 Cask #432

Maistelussa pyörähti kolme Macallan-tislaamon Single Cask-pullotusta.


Ensimmäisenä tarkastelussa cask no 432 vuodelta 1997.

The Macallan 1997, Easter Elchies Cask Selection, 52,3%. 13 yo, bottled 2010. Sherry Butt #432.



Tuoksu on pehmeä ja tasapainoinen. Runsasta sherryä, sammalta, mallasta. Yksinketaisen hyvä.

Maku on kuivan sherryinen, maltainen ja täyteläinen. Tyylikäs ja "silkkinen". Tummia kypsiä hedelmiä, appelsiinia, matosuklaata, kuivahkoa yrttisyyttä.

Jälkimaussa tuntuvat edelleen vahva sherry, sekä lakritsi & hento tammi. Hyvää...

Maukas ja hyvä, täyteläinen Macallan. Kuivahko sherryisyys makeutuu sopivasti pienellä vesilisällä. Tasapainoinen ja "pyöreä" kokonaisuus. Hurjasti enemmän luonnetta ja rotevuutta kuin tislaamon vastaavan ikäisissä peruspullotteissa (12yo).

torstai 8. maaliskuuta 2012

"The Managers' Choice": Knockando

Knockando, cask 800790, Spanish Sherry European Oak, 58,5%. Filled 11.7.1996, bottled 18.3.2009, 612 bottles.


Tämän väriltään todella tumman viskin tuoksu on kuivahko ja vahvan sherryinen. Rusinaa, kuivattua luumua, karamellisoitua appelsiinia, vahvasti paahdettua kahvia.

Maku on runsas ja maukas. Tuhti sherryisyys, maanläheinen kuivahko turpeisuus. Lakritsia. Vahva ja täyteläinen.

Jälkimaku on miellyttävän pitkä ja lämmittävä. Tummaa suklaata, vahvaa maltaisuutta, kevyttä turpeisuutta. Kuivattuja tummia hedelmiä.

Vahva ja mahtava "sherryttely". Tuhti ja tasapainoinen esitys. Yksinkertaisesti hyvää! Vahvan sherryisistä viskeistään tunnetut Macallan ja Glendronach saivat tästä Knockandosta vahvan haastajan.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

"The Managers' Choice": Strathmill

Strathmill, cask 5503, New American Oak, 60,1%. Filled 30.12.1996, bottled 6.3.2009. 300 bottles.


Tuoksu on hieman turpeinen, maanläheinen ja "likainen". Tammea, vaniljaa, yrttejä.

Maku on melko täyteläinen, hennon turpeinen ja maitosuklainen. "Hieman raaka" ja vaikeasti avautuva. Vaatii pientä laimennusta.

Jälkimaku on pitkä ja vahva. Sopivan kevyt turpeisuus, raikas hedelmäisyys ja tuore yrttisyys. Täydessä vahvuudessaan hieman polttava (pippurinen).

Selkeä ja vahva Strathmill ei onnistunut herättämään suuria tunteita, "peruskamaa".

tiistai 6. maaliskuuta 2012

"The Managers' Choice": Glendullan

Glendullan, cask 12718, European Oak, 58,7%. Filled 13.12.1995, bottled 18.3.2009. 636 bottles.


Tuoksu on maltainen, pehmeä ja seesteinen. Hunajaa, tuoretta keltaista luumua. Maitosuklaata.

Maku on täyteläinen, pehmeä ja maukas. Hunajaa, runsaasti maitosuklaata, kaakaota. "Puhdas" makeahko maltaisuus. Hyvä tasapaino.

Jälkimaku on täyteläisen maltainen, raikkaan hedelmäinen ja sopivasti loppua kohden kuivuva.

Kaikin puolin tasapainoinen esitys. Hyvä Glendullan!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

"The Managers' Choice": Glen Elgin

Glen Elgin, cask 3678, Rejuvenated European Oak, 61,1%. Filled 14.10.1998, bottled 17.2.2009. 534 bottles.


Tuoksu on nuori, viljainen ja sitruksinen. Auringossa palanutta ruohoa, pähkinää. "Puhdas".

Maku on makeahko ja mukavan mausteinen. Toffeeta, täyteläistä maltaisuutta. Hedelmäisyys on raikasta. Hento savuisuus, pähkinää, mantelia.

Jälkimaku on makea ja vivahteikas. Kukkaisuutta, kevyt salmiakkisuus. Hyvin hennosti savua, karvasmantelia.  Hyvä!

Kaunis ja vivahteikas Glen Elgin. Ainakin toistaiseksi paras kohdalle osunut yksilö tältä tislaamolta.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

"The Managers' Choice": Mortlach

Syyskuussa 2010 maisteltiin pienellä porukalla 9 kpl Diageon "The Managers' Choice" Single Cask pullotteita. (Arviot osa 1, osa 2 ja
osa 3). Nyt, maaliskuun alussa 2012 oli aika ottaa "uusinta" viiden ennen maistamattoman version voimin. Tällä kerralla vuoronsa saivat Mortlach, Glen Elgin, Knockando, Strathmill ja Glendullan.

Ensimmäisenä tutkinnan alla lasissa oli melko "epätyypillinen" Mortlach. Mortlach on totuttu yleensä yhdistämään sherrykypsytykseen, mutta nyt saatiin tarkastella viskiä, joka oli kypsynyt ex-Bourbontynnyrissä.

Mortlach, cask 6802, Bourbon American Oak. 57,1%. Filled 26.5.1997, bottled 16.2.2009. 240 bottles.

Makea ja pehmeä tuoksu on päärynäinen, raikas ja kevyt. Puhdasta maltaisuutta, vaniljaa.

Maussa hallitsevat makean päärynän aromit. Vaniljaa, päärynäkermajäätelöä. Makea ja maukas.

Jälkimaku jatkuu yllättävän makeana. Päärynä, hento kuiva turpeisuus, vaniljajäätelö.

Maukas ja huomattavan makea, runsaan päärynäinen viski. Öljyinen ja miellyttävä suutuntuma. Todella erilainen kuin yksikään aiemmin maistamani Mortlach. Kiva kuriositeetti, mutta ehkä sherrykypsytys on kuitenkin se, mitä tältä tislaamolta kaipaa ja odottaa jatkossa saavansa.


perjantai 2. maaliskuuta 2012

Glenlivet 38 yo 1973, The Whiskyman

Lasissa iäkästä Glenlivet-tislaamon viskiä.

Glenlivet 38 yo, distilled 1973, bottled 2011. 47,5%. The Whiskyman "Lucy in the sky with whisky", 78 bottles.


Tuoksu on pehmeä ja seesteinen. Kuivattuja trooppisia hedelmiä, vaniljaa, tammea. Taustalla aavistuksenomainen turpeen häivähdys.

Maku on todella pehmeä! Makean mehukkaita trooppisia hedelmiä, vaniljajäätelöä, tammea. Runsaan öljyinen ja miellyttävä suutuntuma.

Jälkimaku kääntyy hieman suolaiseksi (lakritsi). Mukavan makea hedelmäisyys on kuitenkin hallitseva piirre. Kukkaisöljyä, kevyesti tammea.

Hyvä, maukas ja "helppo" Glenlivet. Puhdaspiirteinen ja kaunis viski. Tammi on hyvin sopusoinnussa makean hedelmäisyyden kanssa. "Karkkia".