torstai 28. huhtikuuta 2016

Lost Society - Suistoklubi 23.4.2016


Kotimaista thrashmetallia Suistolla. Lost Societyn näin viimeksi vuosi sitten Tampereella lämppäämässä Sabatonia ja tuo energinen veto näytti, että potentiaalia yhtyeellä kyllä löytyy. Alkuvuodesta julkaistu bändin kolmas albumi Braindead on monipuolisempi ja kokeilevampi kokonaisuus kuin kaksi edeltäjäänsä. Kappaleiden pituus on kasvanut merkittävästi ja melodisuus lisääntynyt, nyt instrumentaaliosioissa tavoitellaan ajoittain jo vaikkapa Iron Maidenista tuttua mahtipontisuutta.


Suistolla oli väkeä paikalla mukavasti ja hyvätunnelmainen keikka tästä saatiin. Tunti mäiskettä hyvillä soundeilla oli ihan passeli annos ja bändi oli tavoilleen uskollisena totutun energinen. Uuden albumin pisimmät kappaleet (I Am The Antidote, Hollow Eyes ja Only (My) Death Is Certain) muodostivat itselleni illan maukkaimmat hetket. Yhtye on ottanut askeleen hyvään suuntaan näillä uusilla kappaleillaan ja hyvinhän ne toimivat livetilanteessakin. Keikan päättänyt kahdeksanminuuttinen Only (My) Death… oli illan selkeä kohokohta. Hieno ja mahtipontinen kappale, jossa thrash kohtaa folkmetallin ja Iron Maidenin.


Illan kappalemateriaalista paistoi mukavasti läpi thrashpioneerien vaikutus, sillä yhtymäkohtia vaikkapa Panteraan, Anthraxiin ja varhaiseen Metallicaan on helppo hakea. Vielä kun bändi saisi aikaiseksi muutaman Anthrax-tyylisen tarttuvalla kertsillä varustetun hitin, niin paketti olisi lopullisesti kasassa. Hyvällä tiellä Lost Society genressään joka tapauksessa on.

Braindead
KILL (Those Who Oppose Me)
Hollow Eyes
N.W.L.
Fast Loud Death
Rage Me Up
I Am the Antidote
Hangover Activator
Overdosed Brain
Riot
Only (My) Death Is Certain




maanantai 25. huhtikuuta 2016

Graham Bonnet Band - On The Rocks, Helsinki 21.4.2016


Graham Bonnet (ex-Rainbow, Alcatrazz, MSG, Impellitteri) on nähty soolokeikoilla maassamme jo useampaan otteeseen. Aiemmilla kerroilla musisoinnista on vastannut suomalaismuusikoista koottu kokoonpano ja hyviä keikkojahan nuo ovat olleet. Tällä kerralla Bonnet saapui oman yhtyeensä kera. Graham Bonnet Bandissä vaikuttavat: Graham Bonnet (laulu), Beth-Ami Heavenstone (Basso), Conrado Pesinato (kitara) ja Mark Zonder (rummut).





On The Rocksiin oli kerääntynyt väkeä mukavasti arki-illasta huolimatta ja mainio iltahan tästä saatiin. Rainbow-klassikolla Eyes Of The World startannut setti tarjosi erittäin hyvän läpileikkauksen Bonnetin uraan ja bändi kuulosti todella hyvälle. Bonnet on kärsinyt usein ongelmista äänensä kanssa, eikä niiltä voitu välttyä tälläkään keikalla. Edellisen illan Lahden keikka oli kuuleman mukaan sujunut hyvin, mutta ilmeisesti toinen peräkkäinen ilta oli liian kova rasitus. Laulajan ääni alkoi selvästi hiipua keikan loppua kohden, mutta laulunsa volyymia hiljentämällä Bonnet sinnitteli homman kunnialla loppuun. Settilistaan merkityistä kappaleista kuitenkin kolme skipattiin, ilmeisesti varmuuden vuoksi.

Kokonaisuutta ajatellen ilta kuitenkin onnistui ja setti tarjosi kasarirockin juhlaa hittien seuratessa toisiaan. Viimeisenä kuultu Lost In Hollywood oli oiva päätös ja hymyssä suin sai jälleen kotimatkalle lähteä.




Setistä pois jäivät Jet To Jet, Witchwood ja Stand In Line.



perjantai 22. huhtikuuta 2016

Blues Caravan 2016 - Blue Ladies: Ina Forsman, Tasha Taylor, Layla Zoe. Savoy-teatteri, Helsinki 20.4.2016


Raskaamman rockin vastapainoksi on kiva kuunnella livenäkin välillä jotain muuta, esimerkiksi bluesia. Tähän tarjoutui loistava tilaisuus Helsingin Savoy-teatterissa, joka toimi jo pitkän historian omaavan Blues Caravan -kiertueen yhtenä etappina. Tänä vuonna kiertueen teemana on ”Blue Sisters” ja lavalla nähdään kolme nuorta ja valovoimaista naisartistia. Kotimaatamme edustaa Ina Forsman ja kolmikon täydentävät yhdysvaltalainen Tasha Taylor ja kanadalainen Layla Zoe.

Savoyssa kuultiin ja nähtiin huikea ilta, jolla oli kokonaiskestoa peräti kaksi ja puoli tuntia. Lyhyt väliaika jakoi konsertin kahteen osioon. ”Sinisten siskojen” taustalla musisoivat kitaristi Davide Floreno, basisti Walter Latupeirissa ja rumpali Markku Reinikainen.

Ilta alkoi kolmikon yhteisesityksellä Chain Of Fools -klassikosta ja hieno versio tuo olikin. Avausnumeron jälkeen Ina Forsman sai lavan haltuunsa ja soolosetti nojasi laulajattaren nimeä kantavan tuoreen esikoissooloalbumin kappaleisiin. Valloittava esiintyminen ja värisyttävän vahva ääni eivät jättäneet moitteille sijaa. Bluesia ja jazzahtavia sävyjä yhdistelevälle Forsmanille voi povata pitkää ja menestyksekästä uraa!



Amerikan vastaisku oli kuitenkin vähintäänkin yhtä kova ja Tasha Taylor osoitti, että kyllä blues ja soul lähtee täältäkin suoraan sydämestä. Perinteitäkin löytyy, sillä hän on soul- ja bluesvirtuoosi Johnnie Taylorin nuorin tytär. Huikea ja vahva esitys jossa tunnetta riitti. Tashan tuorein albumi kantaa nimeä Honey For the Biscuit ja levy on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.



Väliajan jälkeen oman tunteikkaan vuoronsa sai Layla Zoe. Jälleen liikuttiin perinteisen bluesin ja soulin maailmassa Zoen ladatessa esitykseensä käsinkosketeltavan intiimin tunnelman. Vahva ääni ja upeat tulkinnat pysäyttivät kuuntelemaan. Myös Zoelta julkaistiin äskettäin uusi, Breaking Free -nimeä kantava albumi.



Illan lopuksi kuultiin toki vielä parit kolmikon yhteisesitykset ja mainio ilta oli paketissa. Illan hurmaavat naisartistit näyttivät, että blues ei ole todellakaan vain vanhojen miesten musiikkia. Savoyn konsertti myös kuvattiin dvd-julkaisua varten.



tiistai 19. huhtikuuta 2016

Glen Scanlan

Testissä Alkossa 6,90€/20cl maksava skottilainen blendi Glen Scanlan. Odotuksethan eivät ole korkealla, mutta ainahan sitä voi yllättyä positiivisesti, vai voiko?

Glen Scanlan Blended Scotch Whisky, 40%


Tuoksu on nuori ja raaka. Ylikypsä hedelmäisyys hallitsee. Maltaisuus on melko olematonta. Hento turpeinen häivähdys ja hapanta sitruksisuutta.

Maku on melko terävä ja varsinkin mallasviskeistä tuttu rotevuus puuttuu täysin. Runko on valitettavan ohut ja alkoholinen. Kypsää hedelmää, viljaa, happamuutta.

Jälkimaku on kamala. Hapan, kitkerä ja pistävä.

Jos tarkoitus on saada satunnainen maistelija inhoamaan viskiä, niin siinä tämä tuote onnistuu varmasti. Kiertäkää kaukaa.

torstai 14. huhtikuuta 2016

The Naked Grouse

Vaihteeksi sekoiteviskiä tarkastelussa. Tunnettuun The Famous Grouse -tuoteperheeseen kuuluva ”alaston riekko” on viimeistelykypsytetty ensimmäisen täytön sherrytynnyreissä ja pääosan mallasviskiosuudesta on kerrottu tulevan Highland Parkilta ja Macallanilta. Lähtökohdat ovat siis varsin mielenkiintoiset…

The Naked Grouse, 40%.


Tuoksu tuntuu alkuun nuorelle ja raa’alle. Kevyen maltaisuuden ja viljaisuuden takaa esiin nousee sherryistä makeutta, kypsiä luumuja, käynyttä marjamehua ja tuoretta tammea. Ajan kanssa tuoksu tasoittuu ja alun raakuus häipyy sherryn noustessa enemmän esiin. 

Maku on erittäin pehmeä helposti lähestyttävä. Makea sherry tuntuu maukkaana. Suuntuntuma on blendimäisen kevyt. Nuorehkon viskin pistävyyttä nousee esiin, mikä tuo vahvan kontrastin pehmeälle sherrylle.

Jälkimaku on lyhyt ja melko terävä. Sherryisyys säilyy maukkaana, mutta nyt alkua selvästi kuivempana. Sitrusten happamuutta (greippi) ja lopussa esiin nousevaa mukavaa mausteisuutta.


Melko lailla odotusten kaltainen ja ihan kiva blendi. Sherryisyys tuo tähän pullotteeseen ihan kivan twistin, mutta single malt -miehelle kokonaisuus on kuitenkin turhan kevyt ja nuorehkon oloinen. Juomasekoituksissa tämä varmaan toimisi!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Bowmore 10 yo Tempest batch VI

Pitkästä aikaa Bowmorea arvioitavana. Testiin Alkon uutuuksista napattu 10 yo Tempest batch VI.

Bowmore Tempest 10 yo, Small Batch Release VI, 54,9%. First fill bourbon casks.


Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja runsaan vaniljainen. Turvesavuisuus tuntuu mukavan lempeänä. Tervaisuutta ja salmiakkia. Voimakas herukanlehtien aromi. Sitrusta.

Maku on todella voimakaspiirteinen, tuhti ja maukas. Trooppinen hedelmäisyys, tuore tammi ja pehmeä turvesavu ovat hyvin tasapainossa. Vahvuutta riittää hurjasti.

Jälkimaussa esiin nousee suolaisuutta. Maku säilyttää vahvuutensa hienosti. Turvesavu voimistuu loppua kohden ja miellyttävä herukkainen vivahde nousee esiin.


Vesilisä tuo viskiin kermaisuutta ja täyteläisyyttä. Myös turvesavuisuus korostuu. Makujen voimakkuus säilyy laimennuksesta huolimatta hurjalla tasolla. Jälleen hyvä ja vahva Tempest.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Purpendicular - On The Rocks, Helsinki 2.4.2016


On The Rocksin lauantai-illassa esiintynyt Purpendicular tarjosi  huikean hienon parituntisen Deep Purplen musiikin parissa. Mutta mikä on Purpendicular? Tässä tapahtuman Facebook-sivulta napattu esittely:

Purpendicular - The Professional Tribute to Deep Purple (GER/IRL) 

Vuonna 2007 perustettu ammattimuusikoiden Purpendicular vie suomalaiset klassisen rockin ytimeen. Smoke on the Water, Highway Star, Speed King, Fireball, Perfect Strangers ja monet muut tunnetut biisit saavat yhtyeeltä kunnioittavan ja iskevän käsittelyn. 

Deep Purplen viidennentoista albumin mukaan nimetyn Purpendicularin osaaminen ja näkemys on havaittu korkealla tasolla. Deep Purplen rumpali Ian Paice sekä vuosien 1989-1992 Deep Purple -laulaja Joe Lynn Turner ovat kiertäneet orkesterin kanssa. Myös muut vanhat mestarit arvostavat Purpendicularin aitoa soundia. 

“Purpendicular tyypit ovat huippuja. Minulta kysytään, miksi keikkailen heidän kanssaan. Nautin esiintymisestä ja Purpendicularin kanssa soittamisesta” - Ian Paice, rumpali Deep Purple

“Soundinne on rapea ja esiintymisenne on todella hyvä” - Roger Glover, basisti Deep Purple

“Purpendicular on upea yhtye” - Jon Lord, kosketinsoittaja 1968-2002, Deep Purple

“V***n mahtava bändi” - Joe Lynn Turner, laulaja 1989-1992, Deep Purple

Purpendicular - The Professional Tribute to Deep Purple:
Frank Panê - Guitars (Ian Paice, Steve Vai, Bonfire) GER
Robby Thomas Walsh - Vocals (Ian Paice, Roger Glover, Joe Lynn Turner) IRL
Corrado Solarino - Keyboards (Ian Paice, Roger Glover) ITA
Malte Frederik Burkert - Bass (Ian Paice) GER
Berci Hirlemann - Drums (Carpathia Project) HUN



Yllä olevien kehujen arvoinen tämä yhtye Rocksissakin oli. Pienehkö yleisömääräkään ei bändiä haitannut ja kuultiin korvia hivelevän maukas setti. Deep Purplen Purpendicular-albumin Ted The Mechanic oli vahva avaus ja kerrankin Rocksin äänentoisto oli huippuluokkaa. Juuri sopiva äänenvoimakkuus ja jämäkän tuhdit soundit olivat mannaa kuulijoille. Kaikki soittimet erottuivat selkeinä, juuri niin kuin pitääkin. Laulaja Robby Thomas Walshin ääni oli jotain nuoren Ian Gillanin ja David Coverdalen väliltä, vahva, mutta sopivalla tavalla pehmeä ja monipuolinen. Bändi oli taidokas ja varsinkin kitaristi Frank Panê erottui joukosta hienolla työskentelyllään.



Setin painopiste oli Purplen klassikkoalbumeissa In Rock, Fireball ja Machine Head. Kappaleista pisin, Child In Time oli upea, samoin Burn-levyltä kuultu (illan ainoa Coverdalen aikainen) Mistreated nousi huikeisiin mittoihin. Illan sykähdyttävin veto oli kuitenkin Purpendicular-albumin värisyttävän hieno Sometimes I Feel Like Screaming. Myös Perfect Strangers of Finlandille (Suomen virallinen Deep Purple -yhdistys) omistettu Perfect Strangers osui maaliinsa soiden totutun jylhänä. Pari tuntia kului kuin siivillä ja tästä on kyllä cover-esitystä vaikea pistää paremmaksi. Huippusuoritus.




+ kuvan listasta puuttuva Perfect Strangers. Black Nightiin oli yhdistetty mukava kimara kappaleista Long Live Rock 'n' Roll, Roadhouse Blues ja Tush.

Purpendicular & bloggari keikan jälkitunnelmissa. (Yhtyeen rumpali karkasi jonnekin ja puuttuu kuvasta).

PSOF-jäsenillä oli hymy herkässä upean keikan jälkeen.