tiistai 5. huhtikuuta 2016

Purpendicular - On The Rocks, Helsinki 2.4.2016


On The Rocksin lauantai-illassa esiintynyt Purpendicular tarjosi  huikean hienon parituntisen Deep Purplen musiikin parissa. Mutta mikä on Purpendicular? Tässä tapahtuman Facebook-sivulta napattu esittely:

Purpendicular - The Professional Tribute to Deep Purple (GER/IRL) 

Vuonna 2007 perustettu ammattimuusikoiden Purpendicular vie suomalaiset klassisen rockin ytimeen. Smoke on the Water, Highway Star, Speed King, Fireball, Perfect Strangers ja monet muut tunnetut biisit saavat yhtyeeltä kunnioittavan ja iskevän käsittelyn. 

Deep Purplen viidennentoista albumin mukaan nimetyn Purpendicularin osaaminen ja näkemys on havaittu korkealla tasolla. Deep Purplen rumpali Ian Paice sekä vuosien 1989-1992 Deep Purple -laulaja Joe Lynn Turner ovat kiertäneet orkesterin kanssa. Myös muut vanhat mestarit arvostavat Purpendicularin aitoa soundia. 

“Purpendicular tyypit ovat huippuja. Minulta kysytään, miksi keikkailen heidän kanssaan. Nautin esiintymisestä ja Purpendicularin kanssa soittamisesta” - Ian Paice, rumpali Deep Purple

“Soundinne on rapea ja esiintymisenne on todella hyvä” - Roger Glover, basisti Deep Purple

“Purpendicular on upea yhtye” - Jon Lord, kosketinsoittaja 1968-2002, Deep Purple

“V***n mahtava bändi” - Joe Lynn Turner, laulaja 1989-1992, Deep Purple

Purpendicular - The Professional Tribute to Deep Purple:
Frank Panê - Guitars (Ian Paice, Steve Vai, Bonfire) GER
Robby Thomas Walsh - Vocals (Ian Paice, Roger Glover, Joe Lynn Turner) IRL
Corrado Solarino - Keyboards (Ian Paice, Roger Glover) ITA
Malte Frederik Burkert - Bass (Ian Paice) GER
Berci Hirlemann - Drums (Carpathia Project) HUN



Yllä olevien kehujen arvoinen tämä yhtye Rocksissakin oli. Pienehkö yleisömääräkään ei bändiä haitannut ja kuultiin korvia hivelevän maukas setti. Deep Purplen Purpendicular-albumin Ted The Mechanic oli vahva avaus ja kerrankin Rocksin äänentoisto oli huippuluokkaa. Juuri sopiva äänenvoimakkuus ja jämäkän tuhdit soundit olivat mannaa kuulijoille. Kaikki soittimet erottuivat selkeinä, juuri niin kuin pitääkin. Laulaja Robby Thomas Walshin ääni oli jotain nuoren Ian Gillanin ja David Coverdalen väliltä, vahva, mutta sopivalla tavalla pehmeä ja monipuolinen. Bändi oli taidokas ja varsinkin kitaristi Frank Panê erottui joukosta hienolla työskentelyllään.



Setin painopiste oli Purplen klassikkoalbumeissa In Rock, Fireball ja Machine Head. Kappaleista pisin, Child In Time oli upea, samoin Burn-levyltä kuultu (illan ainoa Coverdalen aikainen) Mistreated nousi huikeisiin mittoihin. Illan sykähdyttävin veto oli kuitenkin Purpendicular-albumin värisyttävän hieno Sometimes I Feel Like Screaming. Myös Perfect Strangers of Finlandille (Suomen virallinen Deep Purple -yhdistys) omistettu Perfect Strangers osui maaliinsa soiden totutun jylhänä. Pari tuntia kului kuin siivillä ja tästä on kyllä cover-esitystä vaikea pistää paremmaksi. Huippusuoritus.




+ kuvan listasta puuttuva Perfect Strangers. Black Nightiin oli yhdistetty mukava kimara kappaleista Long Live Rock 'n' Roll, Roadhouse Blues ja Tush.

Purpendicular & bloggari keikan jälkitunnelmissa. (Yhtyeen rumpali karkasi jonnekin ja puuttuu kuvasta).

PSOF-jäsenillä oli hymy herkässä upean keikan jälkeen.

2 kommenttia:

  1. Eniten ihmetystä aiheutti keikan aloitusajankohta. kuinkahan monta tuli keilalle, kun bändi jo lopetteli..
    Itse en ihan noin maireaa arvostelua keikasta kirjoittaisi. Bändi tosiaankin oli todella kova, kaikki soittajata ja laulaja olivat oikeilla paikoillaan (noh, kitaristi ehkä oli pakoin turhankin innokas ;) ), mutta:
    itse keikka ja miten useita biisejä venytettiin, oli kyllä kummallista. Yleisö ei oikein missään vaiheessa lähtenyt kunnolla mukaan, mutta bändi jatkoi "taiteellisella" linjallaan. Orgisbändiltä moista voisi salliakin, mutta cover-bändi saisi minusta vetää biisit ilman turhia venytyksiä. Nuo Tushit sun muut aiheuttivat jo melkein myötähäpeää.

    VastaaPoista
  2. Olihan tuo kyllä mielestäni monessakin paikassa ihan selkeästi ilmoitettu, että keikka alkaa klo 21. Itse ainakin arvostan näitä aikaisia soittoaikoja! Ja minä taas tykkäsin kappaleiden venyttämisistä ja niistä kivoista pikku "lisäbiiseistä" ja melodioista. Vastaavaahan on nähty usein myös oikean Purplen toimesta. Vaan makuasioitahan nämä ovat.

    VastaaPoista