tiistai 31. elokuuta 2010

9 x "Managers' Choice", (osa 2/3)



Royal Lochnagar
, cask 837. Bodega Sherry European Oak. 59,3%. Filled 27.7.1994, bottled 26.3.2009. 528 bottles.


Tuoksu on tuhti, puinen ja hieman palanut. Hedelmäisyys on raikasta. Maanläheinen ja koko ajan lasissa kehittyvä. Mielenkiintoinen.

Maku on vahva ja maukas. Mukava hedelmäisyys nousee ensimmäisenä esiin, mutta pian tammisuus nousee päällimmäiseksi ja alkuun jopa liiankin hallitsevaksi. Ajan kanssa puun vaikutus taas tasoittuu ja mukava mausteisuus täyttää juoman. Viski "elää" hienosti.

Jälkimaku on maukas, runsaan hedelmäinen ja runsaan tamminen. (ei liian puinen, vaan tasapaino säilyy hyvin).

Mielenkiintoinen Lochnagar, jonka vaihtelevat piirteen tekivät hyvän vaikutuksen. Pieni vesilisä avasi makua ja korosti makeutta sekä paransi tasapainoa. Yksi illan mielenkiintoisimmista viskeistä.


Oban, cask 1186. Bodega Sherry European Oak. 58,7%. Filled 13.6.2000, bottled 12.2.2009. 534 bottles.

Tuoksu on täyteläinen ja runsaan sherryinen. Voimakas, mutta tasapainoinen. Hento savu ja sopiva makeus.

Maku on sherryisen makea, voimakas ja täyteläinen. Runsas mausteisuus täydentää, taustalla erottuu savuisuutta yllättävänkin vahvana.

Jälkimaussa hedelmäisyys kuivuu, savu pyörii jälleen yllättävän hyvin esillä.

Vahva nuorukainen. Maukas, mutta ajan kanssa latistui hieman tasapaksuksi.


Clynelish, cask 4341. First Fill Bourbon American Oak. 58,8%. Filled 10.4.1997, bottled 19.2.2009. 216 bottles.

Tuoksu on raikas, kevyehkö ja maltainen. Hento savuhuntu, makea mausteisuus, vanilja, sinappi, jotain itämaista..

Suutuntuma on öljyinen ja vahamainen. Maussa mausteisuus kohtaa kuivan turpeisuuden. taustalla hentoa savua ja kuivahkoa vaniljaista tammea. Jotain hieman kitkerää..

Jälkimaku on pitkähkö, kuivan vaniljainen ja kevyesti puinen. Mausteisuus jatkuu..

Clynelish ei lukeudu omien suosikkiviskien joukkoon, eikä poikkeusta tee tämäkään versio. Kuitenkin varsin "tyylipuhdas" esitys, eli ilmeisen hyvä tynnyri on kyseessä ollut.

Osa 3

sunnuntai 29. elokuuta 2010

9 x "Managers' Choice", (osa 1/3)


Dalwhinnie
, cask 431. Refill American Oak. 51%. Filled 5.2.1992, bottled 10.3.2009. 270 bottles.


Tuoksu on pehmeän hunajainen, kuivan yrttinen ja tasapainoisen maltainen.

Maku on hyvä, jossa runsas hunajaisuus saa seurakseen kevyttä kukkaisuutta ja pehmeän maltaisuuden. Erittäin pehmeä ja miellyttävä suutuntuma.

Jälkimaku tarjoaa sopivan terävän puraisun, ollen raikas, mukavan kukkainen, (heinäniitty) ja öljyinen. Loppua kohden kuivahtaa reippaasti.

Hyvä ja tasapainoinen viski, jonka makuprofiili tarjosi tälle tislaamolle varsin tyypillisiä piirteitä. Varmaankin paras Dalwhinnie mitä on omalle kohdalle osunut. Hyvä tynnyri.


Glenkinchie, cask 202. European Oak, 58,1%. Filled 3.2.1992, bottled 5.3.2009. 528 bottles.

Tuoksu on maanläheinen, kuivahkon maltainen ja raikas, (kypsä omena). Joku pieni hieman tunkkainen "epäpuhtaus" tuntuu taustalla.

Viski tuntuu suussa voimakkaalle, vaikka maku onkin kevyehkö. Kuivahkon maltaisuuden alta esiin nousee kevyt hedelmäinen makeus ja taustalla pyörii jännä hieman suolainen vivahde.

Jälkimaku on pehmeä, mukavan täyteläinen ja "puhtaan" maltainen. Lopussa suolaisuus nousee jälleen esiin.

Tässäkin tislaamolleen tyypillisiä piirteitä on paljon, mutta mukavan persoonallisessa muodossa. Jälleen hyvä tynnyri, mutta ehkä kokonaisuus on kuitenkin hieman "vaisu".


Cragganmore, cask 2398. Bodega Sherry European Oak, 59,7%. Filled 2.5.1997, bottled 14.5.2009. 246 bottles.

Tuoksu on makea, karamellimaisen päärynäinen. Raikas hedelmäisyys, hento kuivempi puun vivahde.

Maku on alkuun erittäin makea ja huomattavan päärynäinen, outo. Jotenkin tuo äitelä makeus tuntuu liian hallitsevalle ja vie kaiken huomion. Taustalla kevyt hieman kuivattava maltaisuus.

Jälkimaku on, yllätys yllätys, päärynää, päärynää ja päärynää. Aivan lopussa sentää kuivempi maltaisuus ja puun hento vivahde leikkaavat osan makeudesta.

Tämä viski ei ainakaan tällä maistamisella oikein auennut, erikoinen tapaus. Todella ihmeellisen hedelmäinen tuotos.

Osa 2

Osa 3

lauantai 28. elokuuta 2010

Managers' Choice tasting 27.8.2010

Eilen, sateisen harmaana elokuun iltana oli ilo osallistua viskitastingiin, jossa pääosassa olivat Diageon uudet Managers' Choice-pullotteet. Maistelupaikkana toimi Viinivintti Hämeenlinnassa. Sarjasta käytiin läpi yhdeksän viskiä ja ilta oli mitä onnistunein. Hyviä juomia, hyviä ystäviä ja hyvää ruokaa. Hauskaa oli! Tässä muutaman kuvan myötä omasta puolestani kiitokset kaikille mukana olleille ja ennenkaikkea Misalle, jonka ansiosta tämä ilta oli yleensäkin mahdollinen. Itse viskien osalta juttua/arvioita on tulossa lähipäivien aikana.

torstai 26. elokuuta 2010

Glann ar Mor

Päätetään tällä erää lyhyt Euroopankierros Ranskaan ja sieltä löytyvään Glann ar Mor-tislaamoon. Maistelussa kolme turpeista, Kornog-nimellä pullotettua mallasviskiä.


Kornog 'Taouarc'h Kentan' (57.1%, OB, Glann ar Mor Distillery, Brittany)

Tuoksu on vahva, mutta alkoholi pysyy yllättävän hyvin aisoissa. Raikasta hedelmäisyyttä, kuivahkoa maltaisuutta. Selkeä ja tasapainoinen, mutta jotenkin yllätyksetön. Savuisuus tuntuu kevyenä taustalla.

Maku on vahva ja mausteinen, (kaneli, inkivääri, pippuri, yrtit..). Hapanta hedelmäisyyttä, hentoa makeutta. Kuivahko maltaisuus ja kevyehkö savu. Kookosta.

Jälkimaku on terävä ja alkoholin voima nousee pintaan, Maku jää turhan kevyeksi.

Tiukka nuorukainen, joka kaipaisi lisää kypsyyttä ja makujen syvyyttä.




Glann ar Mor "Kornog Taouarc'h" (46%, OB, peated, bottled dec. 2009)

Pehmeä turvesavu sekä täyteläinen makeahko hedelmäisyys. Sitruksista raikkautta, taustalla reipas maltaisuus.

Maku on yllättävän runsas. Tuhti hedelmäisyys, (luumu), suklaisuus sekä sopivan vahva savu toimivat hyvin. Mukavaa mausteisuutta, kookosta. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku on miellyttävä, joskin nuoruuden raakuus meinaa nousta esiin. Turpeisuus kuivahtaa sopivasti ja mukavan öljyinen suutuntuma jatkuu..

Ihan mainio nuorukainen, hyvä makujen tasapaino.



Glann ar Mor Kornog "5vet Deiz ha Bloaz" (46%, OB, special bottling for the 5Th anniversary of the distillery, 322 Bts.)

Tuoksu on kevyt ja raikas. Sitrus, vanilja, kohtuullinen maltaisuus. Kirpeähköä hedelmäisyyttä.

Maku on kevyehkö ja pehmeä. Viski on vivahteikas, öljyinen ja mausteinen. Kookos, sitrus, kirpeä hedelmäisyys ja aavistus hunajaista makeutta. Sopivan voimakas savuhuntu taustalla.

Jälkimaku jää vähän vaisuksi, maku ikäänkuin loppuu kesken.

Nuorta "perustavaraa", jonka sinänsä hyvä maku ei aivan kantanut loppuun saakka.


Mielenkiintoinen nuori kolmikko jätti jälkeensä odottavan tunteen. Tulevaisuudessa on kyllä lupa odottaa hyvää tältä leikillisesti Ranskan Ardbegiksikin kutsutulta viskiltä.

(kuvat: whiskysamples.eu)

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Mackmyra, Den Första Utgåvan


Jatketaan pientä Euroopankierrosta hyppäämällä Ruotsiin, josta lasiin osui seuraava tuote:

Mackmyra Whisky - Den Första Utgåvan, 46,1%.

Tuoksu on raikas ja kevyt. Sitrus, omena, päärynä, menthol, minttu.. Hei - eihän tämä tuoksu viskille:)

Maku on tuoksun tavoin kevyt, hedelmäinen ja sitruksisen raikas. Todella puhdas ja jotenkin "kliininen". Helposti juotavaa, mutta tuo tietty raikkaus on liian hallitsevaa ja "viskimäisyyttä" (mallas, turve, puu, savu) jää kaipaamaan.

Jälkimaku on lyhyt ja terävähkö. Hedelmäisyys hallitsee edelleen.

Tavallaan ihan ok juoma, mutta mutta toisaalta turhan kevyt ollakseen hyvä viski.

tiistai 24. elokuuta 2010

Connemara "Ambassador's Choice"


Vaihteeksi Irkkuviskiä lasissa.

Connemara "Ambassador's choice", Single Cask, distilled 27.3.2001, bottled 24.8.2009. 49%. Cask 1L1252.

Tuoksu on melko kevyt tarjoten sitrusta, vaniljaa, viljaa sekä aavistuksen savuisuutta. Alkoholi tuntuu tiukkana.. Hieman on vaatimaton..

Maku on puhtaan raikas ja yksinkertaisen selkeä. Sitrus, omena, kuivahko mallas sekä hyvin kevyt savun häivähdys. Taustalla kukkaisuutta. Suutuntuma on mukavan öljyinen, mutta muuten viskin "body" jää turhan ohueksi.

Lyhyt jälkimaku on terävä, Raa'an omenainen ja raikas. Alkoholi nousee turhan selkeästi esiin viskin kevyen maun alta..

Tämä ei oikein iske, sillä viski oli makukaareltaan turhan hento ja mitäänsanomaton. Connemaran perusversiokin on parempaa.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 20: Scorpions - Love At First Sting


Tällä kerralla kuukauden levynä perinteistä heavy/hardrockia saksasta, eli käsittelyssä 1984 julkaistu Scorpions - Love At First Sting.
Vaikka Scorpionsin aiemmat levyt olivat jo hyviä, tai jopa loistavia, kuten vaikkapa vuonna 1982 julkaistu Blackout, niin vasta tämä järjestyksessään yhdeksäs studioalbumi oli se lopullinen läpimurto yhtyeen uralla.

Love At First Sting tempaakin mukaansa heti alkumetreiltä lähtien.

Bad Boys Running Wild on huikea avaus, vahva riffi, hieno melodia - niin tyypillistä "kulta-ajan" Scorpionsia. Parhautta.
Jatkoa seuraa - Rock You Like A Hurricane jyrää hienosti, ehdoton klassikko.
I'm Leaving You soi edellisiä asteen kevyempänä, mutta hieno melodia kuljettaa kappaletta upeasti.
Coming Home alkaa seesteisen rauhallisena pysäyttäen kuuntelemaan, kunnes tempo vaihtuu räväkkään voimarockiin ja upea kappale kulkee soljuvasti ja vastustamattomasti eteenpäin. Yksi kaikkien aikojen Scorppari-suosikeistani.
The Same Thrill kokee väliinputoajan kohtalon, nopea "perusbiisi" ei tässä vaiheessa herätä suuria tunteita.
Sitten taas rävähtää - Big City Nights'in upea kitarariffi tempaa mukaansa ja taas ollaan levyn "helmi-osastolla. Loistava veto.
As Soon As The Good Times Roll on levyn toinen väliinputoaja, mutta seuraavana kuultava Crossfire härättää taas rytmikkäällä rummutuksellaan. Vahva, hieman hidastempoisempi ja erilainen.. Tyylikäs kappale.
Loppuhuipennus seuraa Still Loving You'n muodossa. Varmastikin Scorpionsien tunnetuin kappale ja yksi kaikkien aikojen upeimmista heavyballadeista. Vahvaa tulkintaa, hieno melodia ja voimakkaasti tunnetta sisältävä veto. Omalla kohdalla tunnelatausta lisää vielä eräs tunteikas ja lopulta varsin merkittävä muisto nuoruudesta juuri tämän kappaleen soidessa..

Huikea levy, joka ei ole menettänyt tehoaan edelleenkään, suosittelen. Helmut Newtonin alkujaan varsin rohkeana pidetty ja onnistunut kansitaide kruunaa kokonaisuuden.

1. Bad Boys Running Wild – 03:54 (Meine/Rarebell/Schenker)
2. Rock You Like a Hurricane – 04:11 (Meine/Rarebell/Schenker)
3. I'm Leaving You – 04:16 (Meine/Schenker)
4. Coming Home – 04:58 (Meine/Schenker)
5. The Same Thrill – 03:31 (Meine)
6. Big City Nights – 04:08 (Meine/Schenker)
7. As Soon as the Good Times Roll – 05:01 (Meine/Schenker)
8. Crossfire – 04:31 (Meine/Schenker)
9. Still Loving You – 06:26 (Meine/Schenker)

* Klaus Meine - lead vocals
* Matthias Jabs - lead guitar, backing vocals
* Rudolf Schenker - rhythm guitar, backing vocals, lead guitar on "Still Loving You" & "Big City Nights"
* Francis Buchholz - bass, backing vocals
* Herman Rarebell - drums, percussion, backing vocals

torstai 19. elokuuta 2010

Ledaig 2001, The Nectar of the Daily Drams

Jatketaan toisella hyviä arvosteluja saaneella nuorella Ledaigilla:

Ledaig 8 yo, distilled 2001, bottled 2010. 61%. The Nectar of the Daily Drams.

Tuoksu on makeahko ja voimakkaan savuinen. Poltettua sokeria, hiiltä. Aavistus kumimaisuutta, märkää nuotiota, hieman toffeeta.

Maku on vahva ja erittäin savuinen. Tiivis, kuivahko savu hallitsee ja lähes peittää kaiken muun alleen. Taustalla erottuu kuitenkin reilu vaniljaisuus sekä raikkaan hapahko hedelmäisyys. Suutuntuma on yllättävän pehmeä vaikka alkoholia on 61%.

Jälkimaku jää savuisuuden vain jatkuessa hieman mitäänsanomattomaksi ja lyhyeksi. Nuoruus nousee esiin tittynä pistävänä vivahteena.

No joo, tiukka "peatmonster", mutta eipä juuri muuta. Lajissaan toki ihan ok, mutta turhan yksioikoinen ja "raaka". BBR:n sherry-yksilö oli huomattavasti maukkaampi tapaus.

tiistai 17. elokuuta 2010

Ledaig 2005 / 2010 Berry Bros & Rudd


Testissä kovasti kehuja ja huomiota kerännyt nuori viski, eli Isle of Mull'illa sijaitsevan Tobermory-tislaamon vahvasti turpeinen Ledaig.

Ledaig 2005 / 2010, 62,7%. Berry Bros & Rudd, Sherry Butt #900008.

Tuoksu on voimakkaan suklainen, (makea maitosuklaa). Runsas savuisuus on tuntuvaa, mutta se sekoittuu hyvin kypsään ja makeaan hedelmäisyyteen.

Maku on makea, voimakas ja tuhdin savuinen. Sherryisyys luo maukkaan pohjan - tuhti ja täyteläisen makea hedelmäisyys toimii herkullisena runkona, johon reipas turvesavu tuo vahvan vivahteensa. Taustalla piristävää raikkautta, minttua tms..

Jälkimaku on yllättävän pitkä ja herkullinen. Täyteläistä hedelmää, savua, tervaa, salmiakkia sekä runsaasti kuivahkoa turpeisuutta.

Onpa vahva ja hyvä nuorukainen. Sherry & turvesavu ovat hyvässä tasapainossa ja viskin korkeaa alkoholiprosenttia tuskin huomaa - itseasiassa kokeilemani pieni laimennus vedellä vain latisti makuja ja "tuhosi" tämän makuelämyksen.
Ikäistensä joukossa varsin "valmis" ja herkullinen tuote.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Keel: Streets of Rock & Roll


Vahvasti 1980-lukulaisella rockilla jatketaan ja kuuntelussa Keel: Streets of Rock & Roll.

Jenkkibändi Keel teki 1980-luvulla muutaman varsin kelvollisen hardrocklevyn ja kävipä bändi tuolloin esiintymässä Suomessakin DIO:n lämppärinä, muistaakseni vuosi oli 1986. Tuo keikka kuullosti silloin hyvälle ja levykaupasta tulikin haettua bändin tuotantoa. Pian tutuiksi tulivatkin levyt The Right To Rock ja The Final Frontier, sekä 1987 julkaistu albumi Keel.

Sittemmin yhtye vaipui unholaan ja vuonna 1998 julkaistu levy on mennyt ainakin itseltäni täysin ohi. Mutta nyt bändi on jälleen aktivoitunut ja tuloksena on levyllinen todella hyvää rockia.

Streets of Rock & Roll on vahva ja tasainen kokonaisuus , jolta on vaikea nostaa oikeastaan mitään kappaletta erikseen esiin. Jämäkkä 1980-luvun hardrock toimii ja tempaa hyvin mukaansa. Lopputuloksena on hieno kokonaisuus perinteistä "kasariheviä", mutta sopivan tuoreen kuuloisena. Todella positiivinen yllätys.




Track listing

1. Streets Of Rock & Roll - 4:46
2. Hit The Ground Running - 3:51
3. Come Hell Or High Water - 4:00
4. Push & Pull - 4:58
5. Does Anybody Believe - 4:32
6. No More Lonely Nights - 4:19
7. The Devil May Care - 4:23
8. Looking For A Good Time - 3:26
9. Gimme That - 3:31
10. Hold Steady - 3:55
11. Live - 4:46
12. Brothers In Blood - 3:52

torstai 12. elokuuta 2010

Bunnahabhain 14 yo Port Wood Finish


Islayn kevyempää osastoa lasissa..

Bunnahabhain 14 yo Port Wood Finish, 53% (cask strenght). Finished 2 years in Port Pipes. 1220 bottles.

Tuoksussa päällimmäisenä esiin nousee pehmeä ja makea portviini - rusinaa, luumua.. Bunnahabhainille tyypilliseen tapaan turpeisuus on hyvin kevyttä, savua tuskin huomaa. Maltaisuus ja alkoholin terävä puraisu nousevat mukavasti esiin viinimäisyyden alta.

Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Maussa monista Bunnan tuotteista tuttu varsin tyypillinen maltaisuus ja keveys saavat seurakseen maukkaan viinikuorrutuksen. Makeahko portviinin hedelmäisyys sopii kokonaisuuteen hienosti. Taustalla viehättävä öjyinen ja pähkinäinen aromi.

Jälkimaku kuivuu ja mallas valtaa enemmän tilaa viiniltä. Kuivattuja hedelmiä, tummaa vahvaa suklaata, sopivasti "tiukkaa" tanniinisuutta.

Hyvä ja monipuolinen Bunna. Tuoksu ja alkumaku todella hienot, loppu kuivuu ehkä aavistuksen liikaa. Kokonaisuutena viskin ja viinin tasapaino on kuitenkin erittäin hyvä. Pieni vesilisä korostaa makeita piirteitä ja pehmenttää sekä pyöristää "ääripäitä". Myös jälkimaun "tiukkuus" loivenee veden kera huomattavasti.

tiistai 10. elokuuta 2010

Y&T: Facemelter


Vaihteeksi perinteistä hardrockia soittimeen ja tarkasteluun uusi Y&T-albumi. Facemelter on tämän pitkän linjan jenkkibändin 12. studiolevy, joista edellinen julkaistiin jo 1997, eli 13 vuotta saatiin uutta materiaalia odottaa..

Levy onkin varsin hyvä. 1980-luvun hardrocktunnelmmissa mennään ja kappaleet tempaavatkin mukavasti mukaansa ja ainakin itsellä tämä levy on soinut viime aikoina todella paljon. Hyväntuulista ja tietyllä tavalla leppoisaa rockia, jossa bändin jäsenten ikääntyminen kuuluu tiettynä "verkkaisuutena", eikä Dave Mennikettikään yllä enää nuoruusvuosiensa laulusuorituksiin. Mutta so what, tällaista elämä on.

Kappaleet ovat pääosin varsin onnistuneita. Levyn intro toimii maukkaana johdatuksena, jonka perään loistava One With The Show avaa pelin ollen yksi levyn parhaista kappaleista. Muusta sisällöstä Reipas How Long tomii myös mukavasti, kuten myös levyn parhaan melodian omaava Coming Home. Hot Shot tarjoaa annoksen AC/DC-tyylistä voimarockia, yms. yms..

Perinteisen melodisen kasarihardrockin ystäville tutustumisen arvoinen julkaisu.

# "Prelude"
# "On With the Show"
# "One Life"
# "Shine On"
# "Wild Child"
# "I Want Your Money"
# "I'm Coming Home"
# "If You Want Me"
# "Hot Shot"
# "How Long"
# "Gonna Go Blind"
# "Don't Bring Me Down"
# "Blind Patriot"
# "Losing My Mind" Bonus Track
# "Deadly Declever" Bonus Track

* Dave Meniketti – lead guitar, vocals
* John Nymann – rhythm guitar, backing vocals
* Phil Kennemore – bass guitar, backing vocals
* Mike Vanderhule – drums, backing vocals

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Viskiuutuuksia

Perinteisesti kesä on viskimarkkinoillakin hiljaista aikaa, mutta jo elokuu näyttää merkkejä uutuustarjonnan lisääntymisestä ja vauhti yleensä vain kiihtyy syksyä kohti. Tässä joitakin poimintoja tulevistu uutuuksista:

Glendronach työntää markkinoille esim. sekalaisia viinifinistelyjä yms. (Onpas erikoiset "karkkivärit" etiketeissä:)

14 yo Sauternes finish
14 yo Virgin Oak finish
15 yo Moscatel finish
20 yo Tawny Port finish
Benriachilla ollaan samoilla linjoilla:

16 yo Claret Wood finish
17 yo Burgundy Wood finish
17 yo Rioja Wood finish
Alkoholijätti Diageo tuo syksyllä markkinoille jälleen uudet "Special Release"-pullotteet, jotka noudattavat pitkälti aiemmilta vuosilta tuttua kaavaa:

* Brora 30yo
* Caol Ila 12yo unpeated

* Lagavulin 12yo
* Port Ellen 31yo

* Talisker 30yo

* Auchroisk 30yo

* Cragganmore 21yo

* Glen Spey 21yo

* Glenkinchie 20yo


Glenfarclas jatkaa uusilla erillä Family Cask sarjaa, nyt lisää tynnyreitä on pullotettu vuosilta 1965, 1967,1981, 1982, 1990, 1993 ja 1994. valitettavasti aiempien pullotusten upea puulaatikko siirtyy näiden myötä historiaan ja pullot saavat kääreekseen "arkisemman" pahvilaatikon.


Kilchoman-tislaamon pulloteet saavat myös piakkoin jatkoa "Summer Releasen" muodossa.

Huhujen mukaan myös täällä Suomessakin päästään nauttimaan mukavista herkuista. Alkon valikoimaan on nimittäin tulossa mielenkiintoinen Glendronach 1994 Single Cask, (PX Puncheon). Ja sokerina pohjalla, jos vahvat huhut pitävät paikkaansa, jossain vaiheessa saamme myös Alkon kautta nautittavaksemme tynnyrillisen Lowlandin mainiota Rosebankia. Odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää...

Tässä siis joitakin poimintoja mitä loppukesästä ja syksyn aikana on odotettavissa...

perjantai 6. elokuuta 2010

Springbank 12 yo Cask Strenght


Maistelussa Campbeltownin tuoretta tuotantoa.

Springbank 12 yo Cask Strenght, 54,6%.

(Matured in 60% fresh sherry hogsheads and 40% refill sherry butts, released 2010).


Tuoksu on pehmeän maltainen ja tuhdin hedelmäinen. Sherryiset piirteet tuntuvat voimakkaina ja savuisuuttakin löytyy yllättävänkin reippaasti. Salmiakkista suolaisuutta.

Maku on miellyttävällä tavalla voimakas. Sherryinen makeus tuntuu hallitsevana, rusinaa, luumua, kaakaopapua.. Taustalla vahvan kahvin aromia, reipas turpeisuus sekä salmiakkisuus. "Puhdas" maltaisuus on mukana makuja tasapainottavana elementtinä.

Jälkimaussa suolaisuus nousee vahvasti esiin. Runsas hedelmäisyys kuivuu huomattavasti ja maltaisuus nousee paremmin esiin suolaisen salmiakkisuuden rinnalle. Kevyesti savua.

Ihan hyvä ja voimakaspiirteinen viski, joskin tiettyä "vanhan liiton Springbankien" vivahteikkuutta olisi voinut olla enemmän. Pieni laimennus vedellä teki tälle hyvää, maku avautui ja monipuolistui selvästi.. Omaan makuuni suolaisuus oli kuitenkin hieman liian pinnassa.

Thanks "Grenobleen".

tiistai 3. elokuuta 2010

Isle Of Jura The Stillman's Dram 1967


Sen verran outo maku jäi suuhun edellisistä Jura Paps-pulloista, että se täytyy nyt huuhtoa pois hieman iäkkäämmällä versiolla..

Isle Of Jura The Stillman's Dram 27 yo, distilled 1967, 45%.

Tuoksu on herkullinen yhdistelmä makeahkoa sherryisyyttä ja raikkaan kirpeää marjaisuutta. Taustalla raikas merellinen ja suolainen tuulahdus. Jonkin verran yhtymäkohtia 1960-luvun Bowmoreihin.

Maku on pehmeä ja vivahteikas. Marjaisuus hallitsee, mutta seassa pyörii hedelmätoffeeta, salmiakkia ja kevyt kuivahko turpeisuus. Aika mielenkiintoinen tapaus.

Jälkimaku kuivuu raippaasti ja suolaisuus korostuu marjaisuuden (herukka) säilyessä kuitenkin kiehtovana taustalla. Pituutta ja voimaa saisi olla ehkä hieman lisää.

Helposti juotava, mutta samalla mukavan monimuotoinen ja maukas viski. Ainakin toistaiseksi selkeästi paras maistamani Jura.