sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Blogi viisi vuotta - Sherriff's Bowmore

Kylläpä aika rientää, sillä tänään tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta tämän blogin perustamisesta. Merkkipäivän kunniaksi lasissa jotain juhlaan sopivaa, hieman harvinaisempaa viskiä vuosikymmenten takaa.

Bowmore ”ship label”, 70°proof, 1⅔ fl. ozs. Sherriff’s Bowmore Distillery Ltd. (1960’s)


Tuoksussa tuntuu raikasta havumetsää, sekä trooppista hedelmää. Turvesavuisuus on kuivahkoa ja mukavan raskaspiirteistä (hiili, moottoriöljy). Taustalla nokkosta, mustaherukanlehteä ja vihreää teetä. Hieno.

Maku on täyteläinen ja pehmeän turvesavuinen. Poltettua puuta, hiiltä.  Kypsä hedelmäisyys (appelsiini), merellinen raikkaus (minttu). Tuoretta havua, ripaus tervaa. Kevyen suolainen piirre nousee esiin.

Jälkimaku hiipuu melko kevyeksi. Turvesavuisuus säilyy tuntuvana. Marjaista raikkautta (herukka), kevyt yrttisyys. Maku ei jaksa kantaa kovinkaan pitkään.

Varsin hyvä ja tasapainoinen kokonaisuus. Tämä miniaatyyripullossa hyvin säilynyt yksilö tarjosi historiallisen matkan vanhaan Bowmore-tuotantoon. Turvesavuisuus on tässä viskissä hieman ”likaisempaa” ja raskaampaa kuin myöhempien aikojen Bowmoreissa. Raikas eksoottinen hedelmäisyys ja marjainen kirpeys olivat mukavan tuttuja piirteitä.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Bowmore 25 yo (+-2004)

Pienen joulubreikin jälkeen taas viskiarvioiden kimppuun ja yllätys, luvassa on muutama Bowmore-arvio. Aloitetaan kymmenisen vuotta sitten pullotetulla 25-vuotiaalla.

Bowmore 25 yo, 43%, (+-2004)


Tuoksu on runsaan sherryinen ja kypsän mustaherukkainen. Pehmeä, hento turvesavuisuus. Raikasta kukkaisuutta, ripaus salmiakkia. Tyylikäs tammi nousee taustalta esiin. Hieno.

Maku on pehmeä, maukkaan sherryinen ja suklainen. Tammi tuntuu kuivahkona. Turvesavuisuus viipyilee taustalla, mutta nousee sieltä hiljalleen esiin. Raikas marjaisuus.

Jälkimausssa tammi nousee vahvemmin esiin, mutta pysyen kauniina ja ”puhtaana”. Sherryisyys on vahvaa ja kuivahkoa, tuoden mieleen iäkkäät Macallanit. Hieman suolaisuutta, suklaata, kahvia. Raikasta mustaherukkaa, tervainen hento turvesavuisuus.

Maukas ja kauniisti ikääntynyt Bowmore. Sherryisyys on herkullisen tuhtia, muttei kuitenkaan liian dominoivaa. Erittäin hyvä kaksvitonen.




maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua

Hyvää ja nautinnollista joulua kaikille blogin lukijoille!





torstai 19. joulukuuta 2013

Bowmore 10 yo, "screen printed label"

Bowmore 10 yo, 40%, "screen printed label". Arvioitu pullotusaika 1980-luvun loppu.


Tuoksu on hento, trooppisen hedelmäinen ja makean vaniljainen. Hyvin kevyt turvesavuisuus. Kaunis.

Maku on kypsän hedelmäinen ja sopivasti turvesavuinen. Suklaatoffeeta, kuivahkoa sherryisyyttä.

Jälkimaku jatkuu melko täyteläisenä ja kuivahkon turpeisena. Suklaata, maltaisuutta ja hapahkoa hedelmäisyyttä.

Tasapainoinen, mutta kokonaisuutena hieman mitäänsanomattomaksi jäävä Bowmore.


Erikoista: Screen printed label-pullotuksille ominainen makea laventeli puuttuu tästä kympistä täysin, eli viski on mitä ilmeisimmin tislattu ennen tuon piirteen ilmaantumista Bowmoren viskeihin.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Bowmore Surf, "screen printed label"

Bowmore Surf, 43%, "screen printed label". Arvioitu pullotusaika 1980-luvun loppu / 1990-luvun alku.


Tuoksu on pehmeän turvesavuinen ja makean sitruksinen. Vaniljatoffeeta, makeaa kukkaisuutta. Savuisuus voimistuu yllättävänkin vahvaksi.

Maku on raikas ja runsaan vaniljainen. Kuivahko turvesavuisuus tuntuu runsaana. Makeaa kukkaisuutta, kevyt maltaisuus. Rungoltaan ohut.

Jälkimaussa esiin nousee suolaisuutta (salmiakki), sekä pehmeää turvesavua. Trooppista kypsää hedelmää, vaniljaa. Lopussa hapahko sitrus (greippi) tuntuu selkeänä.

Ihan miellyttävä, mutta turhan kevyt ja yksioikoinen kokonaisuus. Turvesavuisuus tuntuu tässä vahvempana kuin muissa "screen printed label"-Bowmoreissa. Viskinä huomattavasti parempi kuin Surfin nykyinen versio.

Erikoista: Tällä etikettimallilla (sininen neliö), pullotettiin Surfin lisäksi vain 15 yo Mariner.  Ilmeisesti nämä olivat valikoimassa vain vähän aikaa, kunnes ovaali lokkikuva vakiintui pullojen näkyvimmäksi tunnukseksi 1990-luvulla. Myös Surfin  pullotusvahvuus pudotettiin myöhemmin 40%:iin.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Bowmorea Hämeenlinnassa 7.12.2013



Kun viime lauantain loppuilta meni livemusiikin parissa, niin alkuilta oli pyhitetty Bowmorelle. Hämeenlinnassa laseihin kaadettiin kuusi Bowmoren ”screen printed label”-sarjan viskiä, mikä tarjosi harvinaisen tilaisuuden tutkailla näitä pullotteita rinnakkain. Tilaisuus toteutettiin yhteistyössä Viskin Ystävien Seuran ja The Local Whisky Clubin kanssa.

Nämä pääosin 1990-luvulla pullotetut viskit kuuluvat Bowmoren ns. ”laventeliaikakauteen” (makean kukkainen makuvivahde) ja ne ovat jakaneet vuosien varrella mielipiteitä hyvinkin vahvasti. Vaikka suurin osa näistä viskeistä oli itselle tuttuja jo entuudestaan, jotain uutta ja yllättävääkin maistelu tarjosi.

Maistelussa olivat (suluissa arvioitu pullotusaika):

- Bowmore Surf, 43% (1980-luvun loppu/1990-luvun alku)
- Bowmore 10 yo, 40% (ilmeisesti 1980-luvun loppu)
- Bowmore 12 yo, 43%  (1990-luvun puoliväli)
- Bowmore 15 yo Mariner, 43% (1990/2000-lukujen vaihde)
- Bowmore 17 yo,43% (1990-luvun puoliväli)
- Bowmore Cask Strength, 56% ( 1990/2000-lukujen vaihde)


Surf erottui joukosta nuorimpana ja kevyimpänä, mutta toisaalta se tarjosi vahvimman savuisuuden. 10 yo oli porukan erilainen viski, jonka makuprofiili vie 1970-luvulle ja laventelisuus puuttuu kokonaan. Hieno viski, mutta hieman väliinputoaja tässä joukossa. Yksi maistelija piti tätä kuitenkin kattauksen parhaana.
12 yo tarjosi tervaista turvesavuisuutta ja runsasta makeutta (myös yksi ääni illan parhaaksi), mutta seuraavana maisteltu Mariner olikin jo useampien mieleen. Monivivahteinen ja herkullinen, syvän makuprofiilin omaava viski valittiin illan parhaaksi niukalla äänierolla seuraavaan, joka oli tyylikäs ja pehmeä 17 yo. Viskin kevyehkö makuprofiili valloitti monet, mutta hentoutta myös kritisoitiin. Kevyistä vivahteista ei saa tastingpöydässä ihan kaikkea irti. Kuitenkin selkeä kakkospaikka äänestyksessä.
Kolmanneksi suosituimmaksi kiilasi itsensä Cask Stregth, jossa illan kattaus nivoutui mukavasti yhteen vahvana ja makean tervaisena. Herkullinen viski.

Illan aikana paljon keskustelua herätti se, kuinka paljon nämä pullotukset ovat muuttuneet noista ajoista. Monille nykypullotteina tutut viskit saivat nyt näissä vanhemmissa versioissa aivan uuden ilmeen. Varsinkin Marinerin nykyistä versiota kritisoitiin rankasti useammasta suusta ja aiheesta - nyt maistettu ”alkuperäinen” Mariner ja nykyinen pullote eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Myös Cask Strengthin kohdalla eroa hämmästeltiin. Omien maisteluitteni ja muistikuvien mukaan näistä viskeistä 17 yo on säilyttänyt makuprofiilinsa parhaiten, vaikka toki eroa siinäkin löytyy.

Mielenkiintoinen ja lämminhenkinen tilaisuus, josta kiitokset kaikille mukana olleille ja järjestelyihin osallistuneille.


Nyt maistettua Surfia ja 10-vuotiaan tätä versiota en ole aiemmin blogissani arvioinut, joten niistä kirjoitan myöhemmin myös omat juttunsa. Muiden viskien arvioni löytyvät blogin Bowmore-hakemistosta.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Turisas & Ensiferum - Nosturi, Helsinki 7.12.2013


Nosturissa oli lauantain myöhäisillassa tarjolla kotimaista raskasta folkmetallia kaksin kappalein, kun lavan valtasivat Turisas ja Ensiferum. Ilta oli loppuunmyyty jo ennakkoon, joten ainakin sen puolesta maukkaat ja tiivistunnelmaiset karkelot oli luvassa.  Upeaa muuten, että kaksi tällaista ”valtavirran ulkopuolista” kotimaista yhtyettä myy salin täyteen, vaikka loppuvuodesta on keikkoja raskaan rockin saralla ollut todella paljon.

Ensiferum aloitti illan tulituksen vartin aikataulusta myöhässä ja heti aloitusbiisistä Into Battle tunnelma räjähti kattoon. Tänään ei lauteilla nähty tyypillistä pääesiintyjä / lämppäri –asetelmaa, vaan kumpikin illan orkesteri tykitti n.75 minuuttisen setin täydelle salille.



Ensiferumin musiikki on jäänyt kotona melko vähälle kuuntelulle, mutta kyllähän tämä livenä toimi. Tuoreimman albumin In My Sword I Trust ja nimikappale Unsung Heroes säväyttivät tehokkaina. Vanhemmasta tuotannosta reipas Ahti huudatti yleisöä. Lopetuksena bändi kaivoi esiin valtavat sombrerot ja brutaali versio Gipsy Kingsien bailuhitistä Bamboleo päätti vauhdikkaan setin. Yleisö eli villisti mukana koko 75min eikä tunnelma lässähtänyt missään vaiheessa.


Into Battle 
In My Sword I Trust 
Windrider 
Unsung Heroes 
Burning Leaves 
From Afar 
Treacherous Gods 
Twilight Tavern 
Ahti 
Tumman virran taa 
The Longest Journey (Heathen Throne, Part II) 
The Longest Journey Outro 

Wanderer 
Bamboleo (Gipsy Kings cover)


Turisas lukeutuu niihin bändeihin joka täytyy aina tasaisin väliajoin katsoa livenä, sillä niin vakuuttavaa on tämän ryhmän työskentely aina ollut. Toki ripaus kotiseuturakkautta on mukana myös, sillä ei näitä hämeenlinnalaislähtöisiä yhtyeitä liikaa ole.


Edellinen näkemäni Turisas-veto oli viime uudenvuoden aatolta samaisesta Nosturista. Tämän jälkeen bändi on julkaissut uuden TURISAS2013 albumin ja sen myötä myös settilista oli kokenut täysremontin, vanhojen Turisasklassikoiden saadessa seurakseen tuoretta materiaalia. Yllätystäkin oli luvassa…

Ten More Miles avasi pelin ja bändi kuulosti ja näytti hyvälle, jälleen kerran.  Tunnelma kuumassa salissa oli käsinkosketeltavan tiivis ja yleisöllä riitti virtaa vielä Ensiferumin killerisetin jälkeen myös Turisakselle.
Stand Up And Fight–levyltä napattu Take The Day! jatkoi ilotulitusta ja usein avauksena kuultu Varangian Way-albumin timantti To Holmgard And Beyond seurasi vahvana jatkona.


Lava oli näyttävä. Vaikka pienessä salissa pyrojen käyttö ei onnistu, oli valoilla, savuilla yms. ”kevyemmillä tehosteilla” luotu keikalle todella upea ilme.
For Your Own Good ja sitten Rex Regi Rebellis!  Tämä Turisaksen ensialbumilta Battle Metal napattu kappale oli yksi illan kohokohdista. Monipuolinen ja vahvatunnelmainen veto, joka on yhtyeen keikkasetissä yleensä vain kotimaamme keikoilla.


Five Hundred And One sekä vahvatunnelmainen Greek Fire soivat raskaina. Perinteisesti vasta keikat päättänyt Battle Metal tarjoiltiin seuraavana tunnelman nostattajana ja onhan tämä upea heavyralli.
Yleensä kuullun Sahti Waarin paikan setissä oli ottanut uusi No Good Story Ever Starts With Drinking Tea, joka olikin livenä hyvä ja vauhdikas. Loppua tehtiin We Ride Together’in tahdissa, mutta encoreiksi oli säästetty vielä Stand Up And Fight, jonka aikana näyttävä paperisilppusade täytti salin. Jos joku tässä kohtaa luuli keikan olevan ohi, oli pahasti väärässä. Viimeisenä kuultiin se suuri ylläri, eli kaunis cover Pohjantähden Alla. Tämä iskelmä sopi Turisakselle upeasti ja nousi ehdottomasti keikan kohokohtien joukkoon. Kaunis ”lumisade” lisäsi kappaleen tehoa. Upea veto ja juuri tällaista muuntautumista ja rajojen rikkomista kaivattaisiin monilta muiltakin bändeiltä.

Turisas oli Nosturissa jälleen juuri niin vakuuttava, kuin olimme ennakkoon toivoneetkin. Huikea ”hämäläinen” ilta.


Ten More Miles
Take the Day!
To Holmgard and Beyond
For Your Own Good
Rex Regi Rebellis
Viulusoolo
Five Hundred and One
Kosketin/rumpusoolo
Greek Fire
Battle Metal
No Good Story Ever Starts With Drinking Tea
We Ride Together

Stand Up and Fight
Täällä Pohjantähden Alla (Petri Laaksonen cover)




maanantai 9. joulukuuta 2013

Port Ellen 1976 18 yo, Wilson & Morgan

Port Ellen 1976 18 yo, 46%. Bottled 1995. Wilson & Morgan Barrel Selection.


Tuoksu on marjaisan raikas. Vadelmaa, herukanlehteä. Kuivahko turvesavuisuus, tuntuva maltaisuus. vaniljajäätelöä, omenahilloa. Hyvätasapaino.

Maku on pehmeä ja melko täyteläinen. kevyt turvesavuisuus sulautuu hyvin kokonaisuuteen. Kypsää trooppista hedelmää, tammea. Raikas yrttisyys, minttua, omenaa.

Jälkimaussa turvesavu nousee vahvaksi ja hallitsevaksi. Hedelmäisyys / marjaisuus on hapahkoa. Sitrusta, suolaisuutta. Melko pitkä.

Hyvä ”perus” Port Ellen, joskaan ei aivan yllä edellisen arvion Hart Brothers-pullotteen tasolle.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Port Ellen 1976 19 yo, Hart Brothers

Port Ellen 1976 19 yo, 43%. Hart Brothers.


Tuoksu on hentopiirteinen ja kevyt. Vaniljaa, kypsää banaania, hento turvesavuisuus. Taustalta nousee esiin sitruksista kirpeyttä. Puhdas.

Maku on kevyt ja puhdaspiirteinen. Turvesavuisuus voimistuu hiljalleen ja on viskin hallitsevin piirre. Paahdettua puuta, vaniljaa, hapahkoa sitrusta. Maukas hedelmäinen öljyisyys.

Jälkimaku on hapahkon hedelmäinen ja tuhdin turvesavuinen. Suolaisuutta nousee taustalta esiin. Tammi tuntuu myös loppupuolella selkeänä. Tanniinisuutta. Makujen tasapaino säilyy hyvänä ja ajan kanssa makeus lisääntyy.

Puhdaspiirteinen ja nätti Port Ellen. Hyvä kokonaisuus! Paljon parempi kuin toissapäivänä arvioitu Gordon & MacPhail -pullotus.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Port Ellen 1980/1997, G&M for Meregalli

Islayn saarella sijainneen Port Ellen-tislaamon sulkemisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi jo 30 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi pitkästä aikaa maistelussa tämän tislaamon tuotantoa..

Port Ellen 1980, 40%. Bottled 1997. Gordon & MacPhail for Meregalli, Italy.


Tuoksussa ”paksu” turvesavuisuus tuntuu hallitsevana piirteenä. Märkää pahvia, raikasta hedelmää. Taustalla lakritsinen suolaisuus. Vähän tympeä yleisilme.

Maku on todella pehmeä ja helposti lähestyttävä. Makeahko turvesavuisuus, kypsä hedelmäisyys. Taustalla suolaisuutta. Melko yksioikoinen.

Jälkimaku on makean hedelmäinen. Turvesavuisuus tuntuu hieman tunkkaiselle. Hapahkoa sitrusta, suolaisuutta. Suutuntuma säilyy melko öljyisenä loppuun asti.

Pehmeä ja helposti juotava Islayviski, mutta kokonaisuutena tämä pullotus on maistamieni Port Ellenien joukossa valitettavasti melko vaatimaton.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Laphroaig 1989 23 yo

Pohjoismaisille markkinoille pullotettu, Sherrytynnyreissä kypsytetty Laphroaig 1989 on yksi tämän syksyn mielenkiintoisimmista uutuuksista. Katsotaan, mitä pullosta löytyi…

Laphroaig 1989 23 yo, 48,9%. 3500 bottles.




Tuoksu on kaunis. Runsas savuisuus ja tumma suklaa hallitsevat. Kiva suolainen vivahde (lakritsi). Taustalta nousee raikasta merellisyyttä. Sherryisyys on pehmeää ja hennohkoa. Hyvä tasapaino, Sherry ei ole liian hallitsevassa roolissa.

Maku on tyylikäs, mukavan pehmeä ja herkullinen. Raikas merellisyys on kauniisti esillä, kivan sherryisyyden tuodessa siihen oman vivahteensa. Tislaamolle tyypillisesti turvesavuisuus on kuivahkoa, vahvaa ja lääkemäistä. Taustalta nousee hedelmäistä makeutta sekä hunajaa.

Jälkimaku on raikas ja mukavan pitkä. Maku säilyttää vahvuutensa jopa poikkeuksellisen hienosti. Sherryisyys kääntyy kuivempaan suuntaan. Raikas, hieman suolainen tuulahdus nousee esiin. Turvesavu jää kivasti pyörimään kitalakeen.

Tyylikäs ja hieno Laphroaig. Viskin maku kasvaa upeasti loppua kohden. Tykkäsin todella paljon. Alkon hinta 229€ on toki kovahko, mutta viskien yleistä hintakehitystä ajatellen kuitenkin ihan kohtuullinen.