perjantai 31. joulukuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 24: Iron Maiden - Iron Maiden


Vielä juuri ennen vuodenvaihdetta ehditään ottaa käsittelyyn joulukuun klassikkolevy, joka on yksi NWOBHM-aallon kirkkaimmista tähdistä, eli Iron Maiden.

Tämä kaikkien aikojen suosituimpiin heavybändeihin kuuluva yhtye on pysytellyt genren terävimmässä kärjessä jo 30 vuoden ajan, nykykokoonpanon täyttäessä konserttisaleja ja stadioneita ympäri maailman.
Kuten monilla yhtyeillä, ei alkutaival ollut pelkää ruusuilla tanssimista, vaan menestyksen eteen oli tehtävä lujasti töitä ja bändi hioikin kappaleitaan runsaalla keikkailulla jo ennen ensimmäistäkään julkaisua. Myös miehistöä vaihtui tiuhaan tahtiin. Paljon nykyisestä "klassisesta" kokoonpanosta poikkeavalla ryhmityksellä äänitetty ensimmäinen albumi Iron Maiden loi kuitenkin jo vahvan pohjan sille mitä tuleman pitää, joten tässäpä tämänkertainen valinta kuukauden levyksi.

Tämä yhtyeen nimeä kantava albumi julkaistiin huhtikuussa 1980, vieläpä samana päivänä kuin toisen suuren Brittimetallibändin Judas Priestin legendaarinen British Steel.

Iron Maidenin kokoonpano tällä levyllä oli perustaja basisti Steve Harrisin lisäksi seuraava: Paul Di'anno (laulu), Dave Murray (kitara), Clive Burr (rummut), sekä Dennis Stratton (kitara). Tästä kokonpanosta Harrisin lisäksi vain Murray vakiinnutti paikkansa yhtyeessä pysyvästi.

Levyllä kuultavat kappaleet olivat siis hioutuneet lopulliseen muotoonsa ahkeralla keikkailulla ja lopputulos onkin erittäin hyvä. Hyvät melodiat, ajan henkeen kuulunut "punk-henkisyys", (varsinkin Di'annon laulussa), sekä sopivan rosoinen äänimaailma toimivat hyvin ja levy sisältääkin monta kuolematonta Iron Maiden-klassikkoa.

Räväkkä Prowler avaa pelin, jota seuraa vielä Paul Di'annon seuraajan Bruce Dickinsoninkin aikana keikkabravuuriksi muodostunut Sanctuary.
Remember Tomorrow esittelee Maidenin "tavaramerkiksi" muodostuneen monimuotoisen kappalerakenteen ja Running Free on suoraviivainen, hyvin mieleen painuva levyn ensimmäinen singlelohkaisu, joka säilyi pitkään kiinteänä osana yhtyeen konsertteja.
Phantom Of The Opera: Myöhemminkin IM:n tuotannossa tuttu "laukkaava" rytmi kiidättää kappaletta eteenpäin kuin höyryveturi. Yksi albumin helmistä.
Instrumentaali Transylvania toimii myös mallikkaasti ja "herkkä" Strange World keventää tunnelmaa sopivasti. Charlotte The Harlot on reipas, "punkahtava" rock ja päätöskappale Iron Maiden jyrää vakuuttavasti. Tämä yhtyeen nimibiisi kuuluukin vielä nykyäänkin 100% varmasti bändin keikkasettiin.

Levyn kannessa esiintyvä hirviö "Eddie" muodostui yhtyeen "maskotiksi" ja hahmo esiintyykin eri muodoissa bändin levyillä ja oheistuotteissa. Myös Iron Maidenin konserteissa tämä Eddie yleensä käy näyttäytymässä muodossa jos toisessa.

Iron Maiden jatkaa suosittuna siis edelleenkin. Paul Di'anno keikkailee nykyään sooloartistina, Clive Burrin ura loppui? ensin alkoholiongelmiin, sittemmin vakavaan sairauteen ja Dennis Stratton on ollut mukana muutamissa menestystä vaille jääneissä bändeissä.

Iron Maiden on ollut aina tunnettu hyvistä live-esiintymisistään, joten tässä taltiointi vuodelta 1980 - Phantom Of The Opera:

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Blogi 2 vuotta & Morrison's Bowmore 21 yo

Aika rientää ja tänään tämäkin blogi saavutti jo kahden vuoden iän. Lukijamäärätkin ovat tasaisesti olleet kasvussa ja viimeisen vuoden aikana kirjatut noin 30 000 käyntiä on hieno luku! Kiitos siitä teille, jotka olette jaksaneet käydä juttuja lukemassa.
Yksittäisistä aiheista eniten "osumia" keräsi syyskuun kuudes päivä julkaistu vanhan Oddbins-viskihinnaston esitellyt "Historian havinaa". Myös suosittu Serge Valentinin ylläpitämä Whiskyfun-sivusto noteerasi tuolloin tämän mielenkiintoisen löydön.

Mutta pidemmittä puheitta jatketaan tästä taas eteenpäin ja katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Pysykää mukana!

Ja merkkipäivän kunniaksi jotain juhlaan sopivaa, eli Bowmorea hieman totutusta poikkevassa muodossa:

Morrison's Bowmore 21 yo, 43%, blended.

It is a limited edition, special blend of only 6000 bottles. It commemorates 500 years since the first recorded distillation of Scotch Whisky and the 25th anniversary of the international wine and spirit competition.

Tässä sekoitteessa mallasviskin osuus on noin 50%, josta suurin osa luonnollisestikin Bowmorea. Viski on julkaistu käsittääkseni vuonna 1994.

Tuoksu on erittäin pehmeä ja runsaan hedelmäinen. Kypsiä hedelmiä, (kuivattu luumu), hentoa turpeisuutta. Maitokahvia, fariinisokeria. Taustalla kuivahko, puhdas viljaisuus.

Maku on makeahkon hedelmäinen, todella pehmeä ja helposti juotava. Kevyen sherryinen "runko", mukavaa mausteisuutta, poltettua sokeria. Hento & puhdas viljaisuus tuo keveyttä.

Jälkimaku kuivahtaa varsin kevyeksi, mutta maku säilyy hienostuneen tyylikkäänä. Sherryisyys tuntuu selkeänä loppuun saakka.

Mielenkiintoisen makuprofiilin omaava blendi, joka on selvästi kevyempi kuin Bowmoren samanikäiset Single Maltit. Silti kokonaisuus kantaa hyvin ja tämä viski onkin omiaan hitaaseen nautiskeluun. Tyylikäs ja maukas viski jossa "blendimäisyys" on läsnä, mutta varsin onnistuneella tavalla.

torstai 23. joulukuuta 2010

Kun joulu on..




Rauhallista joulua

Palataan viskien ja musiikin pariin taas kun kinkku on syöty..

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Bowmore 15 yo 1995, The Whisky Agency Anatomy Series


Joulun odotukseen sopii vaikkapa lasillinen hyvää Bowmorea. Tässä yksi versio:

Bowmore 15 yo, distilled 1995, bottled 2010, 54.1%. The Whisky Agency Anatomy Series, Ex-sherry Butt, 132 Bts.

Tuoksu on raikas, hieman suolainen ja kevyen hedelmäinen. Taustalla pehmeä, hieman tervainen savuisuus. Hento herukkaisuus tuo vivahteikkuutta.

Maku on makea ja maukas. Mukava turvesavu kietoo otteeseensa ja runsas hedelmäisyys, (aprikoosi, persikka, banaani) säestää taustalla. Vaniljasokeria, kookosta, tuoreita raikkaita yrttejä. Suuntuntuma on silkkinen ja öljyinen. Sherryisyys ei nouse päärooliin, vaan on taustalla tuomassa makeutta. Turpeisuus on todella pehmeää ja "lempeää".

Jälkimaussa savuisuus nousee enemmän esiin, maukkaan hedelmäisyyden kuivuessa taustalle. Viski säilyttää öljyisen koostumuksensa ja maku jatkuu miellyttävän pitkään.

Maukas ja hedelmäinen Bowmore. Monien vierastamaa "laventelia" ei tästä versiosta juurikaan löytynyt.

Vuosi 1995 lieneekin jonkinlainen taitekohta Bowmoren tuotannossa, sillä tästä pullotteesta voi löytää selviä yhtymäkohtia tislaamon nykyiseen 12-vuotiaaseen, joka on markkinoilla ollut vuodesta 2007 lähtien, (eli tislattu siis 1995-). Hedelmäisyys, makuprofiilin "keveys" ja "laventelin" häviäminen ovat selkeästi havaittavia eroja vaikkapa aiempiin, 1980-luvulla tislattuihin. Juurikin tämä vuosi 1995 on noussut erittäin suosituksi monien harrastajien keskuudessa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hazelburn 12 yo


Tällä kerralla lasissa viskiä Springbankin tislaamolta Campbeltownista.

Hazelburn 12 yo, 46%

Tuoksussa kuivahkoa sherryä, nahkaa. Salmiakkista suolaisuutta. Toffeeta, pehmeää turvetta. Appelsiinia, mausteita, (kaneli, inkivääri). Hyvä ja vivahteikas tuoksu, joka tuo mieleen jotkut iäkkäämmät Springbankit.

Maku on todella pehmeä, maukkaan sherryinen ja "suussa sulava". Sherryn alla pehmeää maltaisuutta sekä sopivan suolainen vivahde. Ei niin monipuolinen kuin mitä tuoksu oli, mutta varsin maukas ja hedelmäisen "mehukas".

Jälkimaku on sopivan voimakas, jossa sherryisyys muuttuu tumman suklaan ja kahvin suuntaan. Viski kuivuu sopivasti ja suolaisuus, (lakritsi) säilyy kevyenä taustavivahteena.

Yleensä en ole ollut Hazelburn-pullotuksiin kovasti innostunut, mutta tämä viski tarjosi positiivisen yllätyksen. Oikein maukas tapaus!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Glen Elgin 12 yo


Maistelussa viskiä Skotlannin Speysidelta:

Glen Elgin 12 yo, 43%

Tuoksu on kevyehkö, pehmeä ja runsaan hapokkaan hedelmäinen, (päärynä, vihreä omena). Taustalla kuivahkoa maltaisuutta. Hedelmäisyys tuntuu jotenkin "esanssimaiselle" ja hallitsee liikaa.

Maku on kevyehkö, pehmeä ja melko hyvin tasapainoinen. Kirpeähkö hedelmäisyys on selkeästi esillä, mutta ei niin hallitsevana kuin tuoksussa. Viski on sopivan makea ja kuivahko mallas / hento turve pysyttelevät keveinä taustalla.

Jälkimaku latistuu melko mitättömäksi ja on muuhun kokonaisuuteen nähden yllättävän terävä. Viski myös kuivuu reippaasti ja (hapan) "tanniinisuus" nousee melko hallitsevaksi.

Ihan juotava keskitason "perusmalt", mutta ei tämä maistelu ostohaluja tätä pulloa kohtaan herätä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Helloween & Stratovarius, Pakkahuone Tampere 14.12.2010


Varsin kylmänä joulukuisena tiistai-iltana oli Tampereen Pakkahuoneella mukavaa lämmikettä tarjolla. Tiedossa tupla-annos perinteistä "powermetallia" malliin Helloween ja Stratovarius. Kyseessä on siis Helloweenin the 7th Sinners maailmankiertue, jolla kotimainen Stratovarius täydentää paketin koko kiertueen ajan.

Ennen näitä yhtyeitä lavalle pääsi kuitenkin ruotsalainen Avatar, jonka goottihenkistä "örinää" kyllä kuunteli, muttea eipä tuo puolen tunnin setti suuria tunteita herättänyt.

Stratovariukselle olikin sitten jo varattu tunti soittoaikaa ja sen bändi käyttikin tehokkaasti hyväkseen. Biisilista oli valittu todella hyvin, eikä suvantokohdille ollut tilaa. Phoenix oli loistava avaus ja setin aikana hyvät kappaleet imaisivat mukaansa. Eagleheart, Hunting High And Low, Black Diamond.. Olisikin toivonut, että bändillä olisi ollut isompi osa lavasta-, sekä monipuolisemmat valot käytettävissään. Bändi oli hyvässä vedossa.


Phoenix
Legions
Darkest Hours
The Kiss of Judas
Against the Wind
Eagleheart
Distant Skies
Speed of Light
Paradise
Hunting High and Low
Black Diamond


Pienen tauon jälkeen tunnelma sähköistyi kaiuttimista pauhanneen AC/DC:n For Those About To Rockin myötä, lavan taustavalojen leimahdellessa "tykinlaukausten" tahdissa. Tämän jälkeen hauskan intron saattelemana Helloween lavalle ja Are You Metal? aloitti setin. Illan biisilista oli kasattu varsin 1980-lukupainoitteiseksi, mikä oli ehkä hienoinen yllätys, mutta ei lainkaan huono sellainen. Eagle Fly Free, March Of Time, Future World... Nostalgista. Sykähdyttävä oli myös lähes vartin pituinen "The Keeper's Medley". Lavasteet ja valot olivat näyttävät, mm. lavan taustalla pyörinyt uuden levyt kansikuvan suuri "sirkkeli", sekä hauska valtavan kokoinen kurpitsa, joka "kasvoi" saliin viimeisen kappaleen aikana.

Kokonaisuutena keikkaa olisi voinut hivenen tiivistää, sillä nyt aikaa kulutettiin reilusti erilaisilla sooloilla sekä pitkillä yleisön huudatuksilla. Ainakin omalla kohdallani nämä suvantovaiheet pääsivät hieman latistamaan tunnelmaa. Setti olisi ollut varmasti parempi, jos sitä olisi tiivistetty näiltä osin vaikka 20 minuuttia lyhyemmäksi.

Aivan onnistunut ilta kuitenkin ja hymyssä suin ajeltiinkin 13v. juniorin kanssa kotia kohti. Pakkahuonetta täytyykin kiittää, että tässä konsertissa oli myös ikärajaton osa, joten suosikkibändien tarjoama keikkaelämys, uusi kiertuepaita, sekä yhteiskuva basisti Markus Grosskopf'in kanssa oli mahdollinen myös nuorelle fanille.


Are You Metal?
Eagle Fly Free
March of Time
Guitar Solo
Where the Sinners Go
Steel Tormentor
Drum Solo
I'm Alive
You Stupid Mankind
Forever And One (Neverland)
A Handful of Pain
Keeper of the Seven Keys / King For A Thousand Years / Halloween
I Want Out
----
Ride the Sky
Future World
----
Dr. Stein



sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Bowmore Darkest


Testissä nykyisen Bowmore 15yo Darkest-pullotteen edeltäjä, vuoteen 2007 asti valikoimassa ollut ikämerkitsemätön versio.

Bowmore Darkest, 43%, Sherry Casked.

(Epävirallisten tietojen mukaan viskiä on kypsytetty ex-Bourbontynnyreissä noin 12 vuotta ja lisäksi ex-Sherrytynnyreissä noin 2 vuotta).

Tuoksussa esiin tulvahtaa erittäin makeaa sherryisyyttä. Pehmeitä (hieman ylikypsiä) hedelmiä, sekä makeahkon tervaista savua.

Täyteläinen ja pehmeä viski on suutuntumaltaan öljyinen. Maku on huomattavan makea ja hedelmäinen. Tuoksun tavoin hedelmäisyys on "ylikypsää" - Rypäle, luumu, persikka.. Tervainen turvesavu sulautuu mukavasti hedelmäisyyteen luoden hieman kuivempaa ryhdikkyyttä. Tuttu laventelisuus nousee myös taustalta kivasti esiin.

Jälkimaku on pitkähkö ja siinä laventelisuus nousee huomattavan vahvaksi. Tervasavu kuivuu sopivasti kohti pehmeää loppua.

Maukas, makean herkullinen ja runsaan hedelmäinen Bowmore. Siinä ja siinä onko makeus liiankin hallitsevaa? Viski kuin hieman ylikypsä luumu:)

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Tarja - What Lies Beneath tour, Verkatehdas Hämeenlinna 7.12.2010

Kansainvälisen tason artistien esiintymiset Hämeenlinnassa ovat olleet varsin harvinaista herkkua, joten kun Tarja Turusen What Lies Beneath-kiertue kaupunkiin saapui, ei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä.

Illan lämppäri Markize oli laitettu aloittamaan oma settinsä ihmeellisen aikaisin, joten tätä ranskalaisbändiä oli Verkatehtaan Vanajasalissa ihmettelemässä vain kourallinen yeisöä. Piakkoin toisen levynsä julkaiseva yhtye selvisi laulajatar Alina Dunaevskayan johdolla olosuhteisiin nähden varsin hyvin ja puolituntinen oli ihan mukavaa melodista "goottimetallia".


Ennen Tarjan astumista lavalle salikin täyttyi jo kohtuullisesti ja hyvä niin, sillä mukava ilta tästä muodostuikin.
Reilun puolentoista tunnin setissä pääpaino oli luonnollisesti My Winter Storm (2007) ja What Lies Beneath (2010)-levyjen materiaalissa, mutta mahtuipa mukaan hieman muistoja laulajan Nightwish-ajaltakin. Tarjan laulua on kyllä ilo kuunnella ja hän "peseekin" edelleen useimmat euroopan "oopperametallivokalistit" mennen tullen. Myös taustabändi vakuutti ja soitto kulki varmaotteisesti. Setin keskivaiheilla rumpali Mike Terrana jopa "varasti" shown takomalla harvinaisen viihdyttävän ja energisen soolon. Sellisti Max Liljan mukana olo kokonpanossa toi esityksiin syvyyttä, mikä korostui varsinkin hitaimmissa kappaleissa.

Esityksen loppupuoliskolla kuultiin hieno muutaman kappaleen akustinen tuokio, alkaen Nightwishin tunnelmallisesta Lappi-kappaleesta ja päättyen värisyttävän hienoon tulkintaan "lumiukkoklassikosta" Walking In The Air.
Akustisen "välipalan" jälkeen nupit vedettiin välittömästi kaakkoon, sillä Ciaran's Well ja In For The Kill jyräsivät todella raskaasti. Setin ehdoton tehokaksikko.

Encore-osuuden aloittanut Stargazers toi muistoja mieleen Nightwishin ajoilta ja nousi (odotetustikin) keikan huippuhetkien joukkoon.

Miinuspuolelle voidaan kirjata Tarjan oman kappalemateriaalin tietty heikkous, sillä sooloalbumeiden sisältö on hieman hajanaista ja paikoin vain keskinkertaista. Toki livenä monet näistä kappaleista kuullostivat kuitenkin huomattavasti levyversioita paremmilta.

Kokonaisuutena hyvä ja etenkin tyylikäs hevikeikka. Kyllä vastaavia kävisi täällä kotikulmilla useamminkin katsomassa.

Band:

* Tarja Turunen - Voice
* Mike Terrana (MASTERPLAN, SAVAGE CIRCUS, RAGE, YNGWIE MALMSTEEN) - Drums
* Christian Kretschmar (SCHILLER) - Keyboards
* Kevin Chown (TONY MACALPINE, TILES) - Bass
* Alex Scholpp (FARMER BOYS) - Guitar
* Max Lilja (HEVEIN, ex-APOCALYPTICA) - Cello




maanantai 6. joulukuuta 2010

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve


The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve, 40%.

Kypsytytetty ex-Bourbontynnyreissä + 6-9 kuukautta uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksu on täyteläinen, makeahko ja tasapainoinen. Kaunis tammen vivahde. Kermainen suutuntuma ja pehmeä hedelmäisyys, aprikoosi, ananas).

Maku on täyteläinen ja pehmeä. makeahko hedelmäisyys & kuivan puhdas tammisuus toimivat kauniisti yhdessä. Taustalla mausteisuutta, (kaneli, inkivääri).

Jälkimaku on terävähkö ja raippaasti kuivuva. Tynnyreiden vaikutus tuntuu puun noustessa hallitsevaksi, (ei kuitenkaan misään nimessä negatiivisessa mielessä, vaan tässä loppukypsytys ranskalaisissa tammitynnyreissä on erittäin onnistunut ratkaisu). Taustalla reippaasti kuivattua hedelmää..

Täyteläinen, kauniisti tammen sävyttämä Glenlivet. Hyvä esimerkki tyylikkästi onnistuneesta tynnyriviimeistelystä.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Dalwhinnie 15 yo


Dalwhinnien 15-vuotias on kuulunut UD:n, nyk. Diageon "Classic Malts of Scotland"-sarjaan jo 1980-luvun lopulta lähtien. Katsotaan mitä tästä "klassikkoviskistä" paljastuu vuonna 2010.

Dalwhinnie 15 yo, 43%

Tuoksu on hunajaisen makea. Hento yrttisyys, mukavan vivahteikas mausteisuus sekä aavistuksenomainen ripaus savuisuutta. Erittäin pehmeä ja keveähkö.

Maku on kevyt, varsin kukkainen ja hunajainen. Taustalla hieman vaniljaa, sekä hento puun vivahde. Varsin helposti juotava viski.

Jälkimaku on hieman terävä ja tasaisen makeahkon maltainen. Hento savuisuus nousee myös esiin.

Puhdaspiirteinen "perusmalt", - siinäpä kai tämän pullotteen suosion salaisuus. Kevyttä ja helposti juotavaa, mutta eipä tämä nyt aiheuta mitään sen suurempia hurraa-huutoja.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Port Ellen 27 yo 1982, "whiskyforum.se"


Vuosina 1982 ja 1983 tislattuja Port Elleneitä putkahtelee markkinoille vielä toistaiseksi kuin sieniä sateella, mutta onko etiketissä komeileva "kulttitislaamon" nimi aina tae laadusta? Otetaanpa taas yksi pullote tarkasteluun..

Port Ellen 27 yo, distilled 1982, bottled 2010. 61%. Sherry Cask #2858. Selected and bottled for whiskyforum.se by Old Bothwell. 102 bottles.

Tuoksu on terävä, lääkemäinen ja kohtalaisesti tervasavuinen. Raikasta, raa'ahkoa hedelmäisyyttä. Hieman "levoton", eikä oikein säväytä.

Maku on voimakas ja vahvan kumimaisen savuinen. "Palanut", terävä ja hieman pistävä sitruksinen raikkaus. Sherrytynnyröinnin tuoma hedelmäisyys tuntuu yllättävän happamana. Ilman laimennusta alkoholi tuntuu ärhäkkänä. Savun "kumimaisuus" häiritsee pahasti.

Jälkimaku on kuivan savuinen ja oieastaan aika tympeä. Savu hallitsee liikaa ja maku muistuttaa hiiltynyttä märkää puuta. Sherryn vaikutus hyvin heikko. Maku jää myös melko lyhyeksi.

Outo ja tasapainoton Port Ellen, joka ei sopinut omaan makuuni ollenkaan. Tympeä savu dominoi liikaa ja makuprofiili on valitettavan "epäpuhdas". Vierellä vartailun vuoksi maistetut pari muuta PE-versiota todistivat, että tämä oli pitkään aikaan kehnoin kohdalleni osunut Port Ellen:(

Kiitos JaRiMi

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Port Charlotte 8yo 2001, "Artworks"


Maistelussa Bruichladdich-tislaamon turpeinen Port Charlotte, (IB, Single Cask).

Port Charlotte 8 yo, 65,4%, distilled 7/2001. Bourbon Barrel, cask no 203. "Artworks", Art of Whisky, (2010)

Tuoksu on "puhdas" ja raikas. Runsas turvesavuisuus, vaniljainen tammisuus sekä toffeinen makeus muodostavat hyvän kokonaisuuden. Alkoholi pysyy ihmeen hyvin piilossa.

Maku on räjähtävän vahva, mutta viski on silti suhteellisen helposti maisteltavissa ilman laimennusta. Kuiva & voimakas savuisuus, tyylikäs ja kuivahko tammisuus, aavistus tervaa sekä kuivattuja hedelmiä, (aprikoosi). Yleisilme on raikas ja selkeä. Pienellä laimennuksella viski makeutuu ja toffeisuutta nousee esiin.

Jälkimaku on savuinen ja vaniljainen. Raikkaus säilyy mukavasti. Tuhti savu jää pyörimään kitalakeen pitkään..

Selkeä ja puhdaspiirteinen "peatmonster". Maukas ja sopivan "yksinkertainen" nuorukainen, johon hyvä tynnyri tuo oman vivahteensa runsaan savun vastapainoksi. Huikeasta alkoholiprosentista huolimatta toimii maistelussa hyvin ilman vesilisää. Kohtuuhintainen pullo tarjoaa savuviskien ystäville varsin hyvän hinta-laatusuhteen.

torstai 25. marraskuuta 2010

Springbank 12 yo, "Green Thistle"

Tarkastelussa "vanhan liiton" sherrykypsytettyä viskiä Campbeltownista.

Springbank 12 yo "Green Thistle", 46%

Tuoksu on voimakkaan sherryinen. Kuivattua luumua, rusinaa, taatelia. Huomattava makeus sekä hyvin hento savuisuus sulautuvat hyvin yhteen.

Maku on pehmeä, mukavan mausteinen ja makea. Sherry hallitsee, taustallaan kaunis kevyt turvesavuisuus, kuivahko yrttisyys, (minttu), sekä kevyt suolaisuus.

Jälkimaussa sherry muuttuu kirpeän marjaiseksi, (herukka). Kokonaisuus kuivahtaa ja hento tammen vivahde nousee sherryn alta selvästi esiin.

Maukas, vahvan sherryinen Springbank. Jotain vivahteikkuutta olisin kaivannut lisää.. Silti varsin mainio sherrypommi. Harmi, ettei tätä ole enää kovinkaan järkevään hintaan saatavissa.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 23: Deep Purple - Come Taste The Band


Vuonna 1975 julkaistu Deep Purple - Come taste The Band sai vihdoin ansaitsemansa "uusintakäsittelyn" 35th Anniversary Editionin muodossa, joten tässä ilmiselvä tämän kuukauden klassikko.

Come Taste The Band on varmastikin yksi Deep Purplen vähiten tunnetuista levyistä, sillä jo ilmestyessään se sai huomattavsti vähemmän huomiota kuin edeltäjänsä. Suuri vaikutus levyn vastaanottoon oli varmastikin siinä, että kitaristi Ritchie Blackmore oli jättänyt bändin jo aiemmin ja tilalle palkattiin suurelle yleisölle tuntematon amerikkalainen Tommy Bolin. Tämä Deep Purple-kokoonpano jäi myös varsin lyhytikäiseksi, sillä levyä seuranneen kiertueen päätteeksi maaliskuussa 1976 bändi ilmoitti lopettavansa. Kaiken lisäksi Tommy Bolin menehtyi huumeiden yliannostukseen vielä saman vuoden joulukuussa.

Mutta itse levyyn. Come Taste The Band on aina jakanut vanhat purplefanit ikään kuin kahteen leiriin, puolesta ja vastaan, mutta mielestäni aivan suotta, sillä niin hyvä tämä suurimmaksi osaksi Bolinin ja David Coverdalen työstämää materiaalia sisältävä albumi on.

Comin' Home on vahva aloitus, Coverdalen laulu pursuaa voimaa ja koko bändi kuullostaa hyvälle.
Lady Luck
jatkaa samoissa tunnelmissa, mutta levyn kolmas raita Gettin' Tigher yllättää. Glenn Hughesin laulama kappale on vahvan funkvaikutteinen, poiketen yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Erittäin onnistunut kappale, jota ainakin Hughes on myöhemmin ahkerasti esittänyt soolokeikoillaan.
Raskas Dealer tarjoaa vahvaa kontrastia edelliselle ja kappaleessa ääneen pääsee Coveradalen lisäksi myös Tommy Bolin.
Seuraavina I Need Love - Coverdale "lempiaiheensa" parissa ja Drifter - vahva ja nopeahko rockbiisi.
Love Child jyrää taas vastustamattomasti, Kosketinsoittaja Jon Lord on urkuineen huikeassa vedossa. Jykevä esitys myös Coverdalelta.
This Time Around / Owed To G: upea parivaljakko, jossa ensin Glenn Hughesin laulama herkkä "balladi", jota seuraa saumattomasti Bolinin säveltämä upean vahva instrumentaaliosuus.
Monipuolinen You Keep On Moving päättää vahvan kokonaisuuden laadukkaasti. Laulussa toimiva Coverdalen ja Hughesin duetto.

35th Anniversary Edition tupla-CD tarjoilee levyn äänimaailman "päivitettynä nykyaikaan", sekä muutaman kivan bonusraidan.
Tällä julkaisulla Come Taste The Band kuullostaa paremmalle kuin koskaan!

35th anniversary edition 2CD

Disc one (Original Album Remastered)

1. "Comin' Home" – 3:54
2. "Lady Luck" – 2:48
3. "Gettin' Tighter" – 3:36
4. "Dealer" – 3:53
5. "I Need Love" – 4:24
6. "Drifter" – 4:05
7. "Love Child" – 3:07
8. "This Time Around" / "Owed to 'G'" – 6:13
9. "You Keep on Moving" – 5:22

Bonus track

10. "You Keep on Moving (Single Edit)" – 4:32

Disc two (2010 Kevin Shirley Remixes)

1. "Comin' Home" - 4:08
2. "Lady Luck" - 2:46
3. "Gettin' Tighter" - 4:23
4. "Dealer" - 3:55
5. "I Need Love" - 5:16
6. "You Keep on Moving" – 5:18
7. "Love Child" – 3:05
8. "This Time Around" - 3:24
9. "Owed to 'G'" – 2:56
10. "Drifter" – 3:59

Bonus tracks (previously unreleased)

11. "Same in LA" (Coverdale, Hughes, Paice, Lord) – 3:19
12. "Bolin/Paice Jam" (Bolin, Paice) – 5:47

Yhtye:

* Tommy Bolin - guitars, vocals, bass guitar on "Comin' Home"
* David Coverdale - lead vocals
* Glenn Hughes - bass, vocals (lead vocals on "Gettin' Tighter" and "This Time Around")
* Jon Lord: keyboards, piano, synthesizer, backing vocals on "Comin' Home", bass on "This Time Around"
* Ian Paice - drums, percussion

maanantai 22. marraskuuta 2010

Highland Park 12 yo, 1990's


Highland Park 12 yo, 40%, 1990's

Tuoksu on hyvä. Kevyt turvesavu sekä pehmeä, kypsä hedelmäisyys. Hennosti rusinaista makeutta. Taustalla kuivahko maltaisuus sekä kuivan heinäniityn vivahde.

Maku on pehmeä ja maukas. Kauniin hento turvesavu, kevyt kuivahko sherryisyys sekä tasapainoinen maltaisuus. Kuivaa kanervikkoa ja sammalta.

Jälkimaku on hento, jossa viskin makuprofiili säilyy silkkisen pehmeänä ja herkkänä. Tyylikäs makukirjo - kuiva sherry, hento savuisuus, sekä hieman suolainen tuulahdus.

Maukas ja tyylikäs Highland Park. Kevyehkö, pehmeä ja helposti juotava, mutta kuitenkin riittävän täyteläinen.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Bowmore 1989, 16 yo, Milroy's of Soho


Maistelussa mielenkiintoinen Single Cask Bowmore:

Bowmore 1989, 16 yo, 46%. Distilled 18.2.1989, bottled 9.9.2005. Refill Hogshead, cask no 1094. Milroy's of Soho.

Tuoksu on alkuun hieman terävä, mutta mukavan raikas. taustalla raskas savuhuntu. sekä hento laventelisuus. Tuhkainen savuisuus, menee ehkä hieman "yli" ja saa viskin tuntumaan ikäistään nuoremmalle.

Maku on pehmeä, makea ja öljyinen. Vivahteikas kukkaisuus, (laventeli), makean tervainen vahvahko savuisuus, pehmeä hedelmäisyys sekä mukava vaniljainen tammen vivahde.

Jälkimaussa suutuntuma jatkuu todella öljyisenä ja maku kukkaisen keveänä. Tervaa, kuivahkoa turvetta & savua. Vivahteikkuus säilyy mukavasti.

Kokonaisuutena ihan hyvä ja varsin tyypillinen 1980-luvun lopun Bowmore. Täyteläisyyttä olisi tosin kaivannut hieman lisää..
Tämä Milroy's of Sohon pullotus pärjäsi kuitenkin varsin hyvin rinnakkainvertailussa saman vuoden ja saman ikäiseen OB-pullotteeseen. OB oli profiililtaan hieman "puhtaampi" ja hedelmäisempi, kun taas Milroy's tarjosi hieman monipuolisemman ja selvästi savuisemman makukirjon. Kiitos Antille samplesta ja kuvasta.

torstai 18. marraskuuta 2010

Glenkinchie 12 yo Cask Strength


Glenkinchie 12 yo, Natural Cask Strength, 58.7%. Bottled for the Friends of the Classic Malts. 5010 bottles.

Tuoksu on Lowlandin viskeille tyypilliseen tapaan kevyt, kukkainen, kirpeän raikas, (vihreä omena), sitruksinen, sekä hennon hunajainen. Korkea alkoholiprosentti häiritsee ja pieni laimennus onkin tarpeen.

Maku on voimakas, kirpeän hedelmäinen ja terävä. Kevyt maltaisuus ja hyvin hento makeus.

Jälkimaku kuivuu maltaisempaan suuntaan. Sitruksista kirpeyttä.

Korkea alkoholiprosentti ja kevyt makuprofiili eivät ole helpoin mahdollinen yhtälö. Täydessä vahvuudessa alkoholi hallitsee liikaa ja makuvivahteet eivät pääse kunnolla esiin. Laimennuksessa vaarana on taas viskin "latistuminen", hennot maut kun eivät paljon ohennusta siedä. Aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa tuote, joka ei tosin sittenkään suurta vaikutusta tehnyt.

tiistai 16. marraskuuta 2010

GlenDronach 1994 15 yo, cask 1498


Testissä uusi, Alkolle pullotettu GlenDronach Single Cask.

GlenDronach 1994. 15yo, 55,5%. Distilled 15.7.1994, bottled 6/2010. Pedro Ximinez Sherry Puncheon. Cask no 1498. 737 bottles. Specially selected and bottled exclusively for Finland.

Tuoksu on huomattavan makea ja pehmeän hedelmäinen. Rusinaa, ylikypsää luumua, paahdettua sokeria. Terävän raikas (minttuinen) alkoholin puraisu. Taustalla hieman kuivempaa vivahdetta, (puu, kuiva heinä, mallas).

Maku on makea ja terävän voimakas. Alkuun lähes siirappinen makeus lyö jopa hieman yli ja tekee tästä viskistä hyvinkin äitelän tuntuisen. Pian kuitenkin taustalta nousee esiin kuivempia ja jopa puisia vivahteita, sekä reipas alkoholin puraisu. Viskin "runko" tuntuu yllättävän ohuelle. Jälleen esiin puskevat ylikypsien hedelmien aromit. Hieman outo kokonaisuus.

Jälkimaku on terävä ja jopa pistävä. Jälleen sherryisyyden takaa nousevat esiin kuivemmat vivahteet sekä tiukahko alkoholi. Taas ylikypsää hedelmää ja joku suolainen vivahde. Sekavaa..

Kummallinen tapaus. Tavallaan ihan hyviä Sherrykypsytetyn viskin elementtejä, mutta maussa ei tunnu olevan minkäänlaista tasapainoa. Sherrykin tuntuu jotenkin "päälle liimatulle" ohuehkon rungon päällä.

Harvinaisen heikko tynnyri GlenDronachilta, valitettavasti. Esimerkiksi vierellä vertailun vuoksi maisteltu 1992 cask 401 on kaikilta osin puhtaasti "100-0" parempi.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Airbourne - Pakkahuone, Tampere 12.11.2010


Austaralialaisbändi Airbourne saapui melko lyhyen ajan sisään jo toistamiseen Suomeen ja aiemmat keikat missattuani nyt olikin ilo suunnata Tampereen Pakkahuoneelle tarkastamaan yhtyeen kehuttu keikkakunto.
Airbounen musiikissa kuuluu selviä vaikutteita legendaarisilta bändeiltä kuten AC/DC tai Motörhead, mutta toteutus on toimiva ja kuitenkin riittävän omaperäinen.

Tampereen illassa yhtyeen energialataus ei jäänyt kenellekään epäselväksi avausbiisi "Raise the Flag"in tärähdettyä vauhtiin. Tästä mentiinkin voimalla eteenpäin seuraavat 80 minuuttia, eikä pitkästyttäviä suvantokohtia tarjoiltu. Tiukkaa rockia, annos rock-kliseitä esim. oluen ja viinin merkeissä, parhaat biisit bändin tähän mennessä kahdelta julkaistulta albumilta, Runnin' Wild (2007) ja No Guts, No Glory (2010). Girls In Black-kappaleen aikana laulaja-kitaristi Joel O'Keeffe suoritti myös retken yleisön sekaan, aivan kuin sen toisen isomman Aussibändin Angus Youngilla oli tapana tehdä jo yli 30-vuotta sitten.

Hyvää meininkiä siis hieman lyhyehköstä kestosta huolimatta. Toisaalta jos kaikki olennainen saadaan puristettua 80 minuuttiin, niin mitä sitä suotta pitkittämäänkään. Kokonaisuus ratkaisee. Ja loppulause tulee eräältä myöskin melko isolta bändiltä: "I know, it's only rock'n'roll, but i like it"!


Setti:

Raise The Flag
Hellfire
Chewin' The Fat
Diamond In The Rough
Blonde, Bad And Beautiful
Girls In Black
Bottom Of The Well
Cheap Wine & Cheaper Women
Born To Kill
No Way But The Hard Way
Too Much, Too Young, Too Fast
-----------------
Runnin’ Wild
Stand Up for Rock 'N' Roll


* Joel O'Keeffe – laulu, kitara
* Ryan O'Keeffe – rummut
* David Roads – kitara
* Justin Street – basso

Purple Night 2011

Tässäpä varsin mainio aloitus rockvuodelle 2011!

torstai 11. marraskuuta 2010

Bruichladdich Black Art


Bruichladdich Black Art, 51,1%. 1989 Vintage, 19 yo. Matured in Bourbon and assorted Wine Casks. 6000 bottles.

Tuoksu on makean hedelmäinen ja marjainen, sekä hyvin viinimäinen. Taustalla raikasta mentholia. Melko terävä ja hieman pistävä.

Maussa erikoinen marjaisuus hallitsee, (mustikka?). Viski on erittäin makea ja erikoinen. Hapokas hedelmäisyys on lähes etovan "ylikypsän" makeaa. Taustalla kummittelee kuivahko puu, mikä tuntuu oudolle, sillä minkäänlaista makujen tasapainoa ei tunnu löytyvän. Alkoholi tuntuu myös melko vahvana kevyehkön rungon takana.

Jälkimaku on melko hapan, kypsien hedelmien sävyttämä. Kuivan tammen aromi, sekä syksyisten maahan pudonneiden märkien puunlehtien tunkkaisuus työntyvät myös esiin. Lopuksi tiukan puinen kuivuus nousee hallitsevaksi.

Oudoin viski aikoihin. Kyllä tätä pienen "dramin" nautti ihan mielenkiinnosta, mutta siihen saa omalla kohdallani jäädä. Plussaa kuitenkin upeasta pakkauksesta, joka hakkaa sisällön kirkkaasti. Thanks Markus.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Inchgower 25 yo 1980, Auld Distillers Collection


Flora & Fauna-sarjan Inchgowerin jälkeen jatketaan saman tislaamon parissa mutta täysin erilaisella pullotteella.

Inchgower 25 yo, Jack&Jack Auld Distillers Collection, very dark sherry cask, dist. 1980, 300 bottles, 54,1%

Tämän väriltään erittäin tumman viskin tuoksu on upea ja vahva: Todella runsas sherryisyys, salmiakki, grillatut hedelmät ja hieman rommimainen makeus, (paahdettu sokeri) hallitsevat. Taustalla kahvin aromeita, sekä hento savun häivähdys.

Maku on voimakas, mutta varsin pehmeä. Korkeaa alkoholiprosenttia tuskin huomaa. Sherryisyyden voima ei yllätä - se on täysin hallitsevaa, mutta herkullista. Kypsiä hedelmiä, kaakaota, hento nuotiosavu. Kuiva nahkainen vivahde leikkaa sopivasti makeutta. Taustalla puhdas tammen vivahde.

Jälkimaku jatkuu suussasulavana mukavan pitkään. Viski kuivahtaa ja sherryn rinnalle nousee vivahteita espressosta tai jopa hyvin humaloidusta Stoutista/Porterista. Suolainen & salmiakkinen vivahde pyörii taustalla.

Huikean vahvaprofiilinen ja tuhdin sherryinen Inchgower. Hieno esimerkki siitä, mitä hyvällä (sherry)tynnyrikypsytyksellä saadaan aikaan, vaikkei tislaamon "perusprofiili" olisikaan aivan mielenkiintoisemmasta päästä. Huikean hyvä viski. Antille kiitokset samplesta ja kuvasta.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Inchgower 14 yo "Flora & Fauna"


Inchgower 14 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksussa esiin nousee mukava turvesavun pöllähdys. Pehmeä maltaisuus, jännän suolainen turpeisuus. Hieman yksitoikkoinen.

Maku on makeahko, hillityn savuinen ja pehmeä. Tämä viski on suutuntumaltaan melko täyteläinen, mutta makuvivahteiden puute hieman latistaa kokonaisuutta. Turpeisuus tuntuu taustalla hieman tunkkaisena.

Jälkimaku on melko raikas ja kevyt. Savuisuus häipyy vain hyvin heikoksi aavistukseksi. Loppuu hieman kesken.

Kokonaisuutena pehmeä ja kevyen savuinen "perusmalt". Ei herätä suuria tunteita.

torstai 4. marraskuuta 2010

Linkwood 12 yo "Flora & Fauna"


Linkwood 12 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksu on raikas, keveän maltainen, mutta hieman pistävä (sitrus) ja melko mitäänsanomaton.

Maku on maltainen, hennosti savuinen, kukkaisen raikas ja kevyehkö. Taustalla kevyt öljyinen mausteisuus, (yrttiöljy?).

Jälkimaku jää vähän vaatimattomaksi. Pehmeää maltaisuutta, kevyesti hedelmää ja pistävän terävää kirpeyttä.

Tämä viski menee ainakin omalla kohdallani sarjaan "Maista ja unohda".

tiistai 2. marraskuuta 2010

Mortlach 16 yo, "Flora & Fauna"


Mortlach 16 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksu on makean hedelmäinen ja sherrytynnyröinnin vaikutus tuntuu vahvana. Tummaa suklaata, maitokahvia. Pehmeä ja täyteläinen.

Maku on "paksu", runsaan sherryinen ja voimakas. Tuhti, kypsä hedelmärunko, (luumua, rusinaa..) ja taustalla vahvaa tummaa suklaata sekä kahvia.

Jälkimaku jatkuu voimakkaana ja on pitkähkö. Kuivahko sherryisyys hallitsee, taustalta nousee esiin pehmeä turpeisuus.

Hyvä ja voimakaspiirteinen, klassinen "Sherrymonsteri". Erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Huomattavasti helpommin lähestyttävä kuin mitä vahvempi "veljensä" on.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Blair Athol 12 yo, "Flora & Fauna"


Blair Athol 12 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksu on mausteinen, tasapainoisen maltainen ja kevyen sherryinen. Makeahko. Taustalta löytyy raikasta kukkaisuutta sekä pähkinää.

Maku on makea ja huomattavan toffeinen. Pehmeää, tuoretta kermatoffeeta, sekä kypsiä hedelmiä. Mukava sherryisyys. Herkullinen.

Jälkimaku on makean maltainenja runsaan hedelmäinen. Pieni aavistus savuisuutta nousee esiin. Lopussa sherryisyys kuivahtaa sopivasti.

Suussa sulavan maukas ja herkullisen toffeinen viski. "karkkia".

lauantai 30. lokakuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 22: Bruce Springsteen - Born To Run


Vaihdetaan kuukauden klassikossa tällä kerralla hieman kevyemmälle otteelle, sillä vuonna 1975 julkaistiin tämä yksi kaikkien aikojen hienoimmista rocklevyistä. Kyseessä on Bruce Springsteenin kolmas albumi Born To Run, jonka myötä myös legendaarinen "Pomon" taustabändi The E Street band hioutui kivestä timantiksi. Myös levyn tekoon apuun pyydetyn kriitikko, tuottaja John Landaun merkitystä levylle pidetään suurena.
Levyn musiikki on vahvaa ja tunteikasta. Sävellystyö tehtiin pianolla ja tämä kuuluu selkeästi myös lopputuloksessa. Suuri bändi luo levylle muhkean ja monipuolisen äänimaailman jota on ilo kuunnella. Läpi levyn kappaleet ovat joko hyviä, tai erittäin hyviä.
Tunteikas ja vahva avaus Thunder Road on henkeäsalpaava, "Funkya" fiilistä tarjoaa Tenth Avenue Freeze-Out ja rockimpaa materiaalia edustavat hienot Night ja kuolematon nimikappale Born To Run. Pitkä Jungleland on taas huikea osoitus The E Street Bandin monipuolisesta yhteistyöstä. Vahva, sävykäs ja upea rock-klassikko.

1. Thunder Road – (4:49)
2. Tenth Avenue Freeze-Out – (3:10)
3. Night – (3:00)
4. Backstreets – (6:30)
5. Born to Run – (4:30)
6. She's the One – (4:30)
7. Meeting Across the River – (3:18)
8. Jungleland – (9:35)

Vuonna 1995 levystä julkaistiin "30th Anniversary Edition", joka onkin ehdottoman suositeltava hankinta. Remasteroidun cd:n lisäksi paketista löytyy kaksi dvd:tä, joista toisella nähdään laadukas dokumentti levyn syntyvaiheista, kun taas toinen levy tarjoaa upean konserttielämyksen Bruce Springsteen & The E Street Band Hammersmith Odeon, London 1975. Tämä yli parituntinen keikkataltiointi on hienoa kuultavaa ja katsottavaa, johon tumma valaistus ja tietty toteutuksen "vähäeleisyys" tuovat oman lisänsä.


The E Street Band

* Roy Bittan – piano, Fender Rhodes, background vocals
* Ernest "Boom" Carter – drums on "Born to Run"
* Clarence Clemons – saxophones, tambourine, background vocals
* Danny Federici – organ, glockenspiel on "Born to Run"
* Suki Lahav – violin on "Jungleland"
* David Sancious – piano, organ on "Born to Run"
* Bruce Springsteen – vocals, guitars, harmonica, percussion
* Garry W. Tallent – bass guitar
* Steven Van Zandt – background vocals on "Thunder Road", horn arrangements
* Max Weinberg – drums

Tässä Thunder Road liveversiona lokakuulta vuodelta 1975:

torstai 28. lokakuuta 2010

Clynelish 14 yo "Flora & Fauna"


Clynelish 14 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksu on täyteläinen ja makeahkon mausteinen. Taustalla kuivahkoa maltaisuutta sekä suolainen tuulahdus. Hento savuisuus ympäröi kokonaisuutta.

Maku on yllättävän runsaan savuinen. Suuntuntuma on mukavan öljyinen ja viski on varsin maukas ja pehmeä. Mausteinen runko, savu, sekä merellisen raikas suolaisuus muodostavat hyvän kokonaisuuden. Taustalla pehmeä turpeisuus.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä. Kuivahko savuisuus nousee pintaan suutuntuman säilyessä öljyisenä ja aavistuksen vahamaisena.

Tasapainoinen, mukavan savuinen ja ikäistään vanhemman oloinen Clynelish. Makuprofiili tuo mieleen vanhat Brora-pullotteet. Todella hyvä "vanhan liiton" viski!