Vielä juuri ennen vuodenvaihdetta ehditään ottaa käsittelyyn joulukuun klassikkolevy, joka on yksi NWOBHM-aallon kirkkaimmista tähdistä, eli Iron Maiden.
Tämä kaikkien aikojen suosituimpiin heavybändeihin kuuluva yhtye on pysytellyt genren terävimmässä kärjessä jo 30 vuoden ajan, nykykokoonpanon täyttäessä konserttisaleja ja stadioneita ympäri maailman.
Kuten monilla yhtyeillä, ei alkutaival ollut pelkää ruusuilla tanssimista, vaan menestyksen eteen oli tehtävä lujasti töitä ja bändi hioikin kappaleitaan runsaalla keikkailulla jo ennen ensimmäistäkään julkaisua. Myös miehistöä vaihtui tiuhaan tahtiin. Paljon nykyisestä "klassisesta" kokoonpanosta poikkeavalla ryhmityksellä äänitetty ensimmäinen albumi Iron Maiden loi kuitenkin jo vahvan pohjan sille mitä tuleman pitää, joten tässäpä tämänkertainen valinta kuukauden levyksi.
Tämä yhtyeen nimeä kantava albumi julkaistiin huhtikuussa 1980, vieläpä samana päivänä kuin toisen suuren Brittimetallibändin Judas Priestin legendaarinen British Steel.
Iron Maidenin kokoonpano tällä levyllä oli perustaja basisti Steve Harrisin lisäksi seuraava: Paul Di'anno (laulu), Dave Murray (kitara), Clive Burr (rummut), sekä Dennis Stratton (kitara). Tästä kokonpanosta Harrisin lisäksi vain Murray vakiinnutti paikkansa yhtyeessä pysyvästi.
Levyllä kuultavat kappaleet olivat siis hioutuneet lopulliseen muotoonsa ahkeralla keikkailulla ja lopputulos onkin erittäin hyvä. Hyvät melodiat, ajan henkeen kuulunut "punk-henkisyys", (varsinkin Di'annon laulussa), sekä sopivan rosoinen äänimaailma toimivat hyvin ja levy sisältääkin monta kuolematonta Iron Maiden-klassikkoa.
Räväkkä Prowler avaa pelin, jota seuraa vielä Paul Di'annon seuraajan Bruce Dickinsoninkin aikana keikkabravuuriksi muodostunut Sanctuary.
Remember Tomorrow esittelee Maidenin "tavaramerkiksi" muodostuneen monimuotoisen kappalerakenteen ja Running Free on suoraviivainen, hyvin mieleen painuva levyn ensimmäinen singlelohkaisu, joka säilyi pitkään kiinteänä osana yhtyeen konsertteja.
Phantom Of The Opera: Myöhemminkin IM:n tuotannossa tuttu "laukkaava" rytmi kiidättää kappaletta eteenpäin kuin höyryveturi. Yksi albumin helmistä.
Instrumentaali Transylvania toimii myös mallikkaasti ja "herkkä" Strange World keventää tunnelmaa sopivasti. Charlotte The Harlot on reipas, "punkahtava" rock ja päätöskappale Iron Maiden jyrää vakuuttavasti. Tämä yhtyeen nimibiisi kuuluukin vielä nykyäänkin 100% varmasti bändin keikkasettiin.
Levyn kannessa esiintyvä hirviö "Eddie" muodostui yhtyeen "maskotiksi" ja hahmo esiintyykin eri muodoissa bändin levyillä ja oheistuotteissa. Myös Iron Maidenin konserteissa tämä Eddie yleensä käy näyttäytymässä muodossa jos toisessa.
Iron Maiden jatkaa suosittuna siis edelleenkin. Paul Di'anno keikkailee nykyään sooloartistina, Clive Burrin ura loppui? ensin alkoholiongelmiin, sittemmin vakavaan sairauteen ja Dennis Stratton on ollut mukana muutamissa menestystä vaille jääneissä bändeissä.
Iron Maiden on ollut aina tunnettu hyvistä live-esiintymisistään, joten tässä taltiointi vuodelta 1980 - Phantom Of The Opera:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti