tiistai 28. kesäkuuta 2011

Caol Ila 20 yo 1974 Hart Brothers

..ja nyt vuorossa toinen 1970-luvun Caol Ila..

Caol Ila 20 yo 1974, 43%. Hart Brothers

Tuoksu on salmiakkinen, yrttinen, (anis), sekä tyylikkään turvesavuinen. Märkää ruohikkoa, raikkaita hedelmiä. Seesteinen ja hienostunut.

Maku on melko täyteläinen ja todella pehmeä. Makeahko turvesavuisuus hallitsee. Taustalla raikkaita yrttejä, tervaa, salmiakkkia, sekä pehmeä hedelmäisyys.

Jälkimaku kuivahtaa hieman katkeraksi. Yskänlääkettä, savua, grillimakkaraa, sekä kuivaa turpeisuutta. Raikas hedelmäisyys.

Parempi kuin James MacArthurin versio ja tämä viski onkin ihan hyvä tyyppiesimerkki iäkkäästä Caol Ilasta. Tietty persoonattomuus vaan valitettavasti vaivaa tätäkin yksilöä..

Kuva: whiskysamples.eu

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Caol Ila 17 yo, James MacArthur


Viikonloppuna oli maistelussa pari hieman vanhempaa Caol Ila-pullotusta ja tässä niistä toinen..

Caol Ila 17 yo, 43%, James MacArthur, bottled mid 90's.

Tuoksussa tuntuvasti savua, runsas suolaisuus, sekä pehmeä turpeisuus. Taustalla tummaa suklaata. Maanläheinen, täyteläinen ja miellyttävä.

Maku on pehmeä ja suutuntumaltaan yllättävän ohut. Tasapainoinen turvesavuisuus, merellinen raikkaus ja suolaisuus hallitsevat. Yrttejä ja kukkaisaromeja taustalla.

Jälkimaku on vahvan suolainen ja turpeinen. Hento tervaisuus. Jää hieman vaisuksi ja melko lyhyeksi.

Tyypillistä Cao Ilaa - Ihan hyvää, mutta jotain jää puuttumaan. Makuprofiili on omaan makuuni liian hento.

Kuva: whiskysamples.eu

torstai 23. kesäkuuta 2011

Cinderella - Nosturi, Helsinki 21.6.2011


Legendaarinen Glam Rock-yhtye Cinderella oli 1980-luvun lopulla suuri nimi varsinkin kotimaassaan Yhdysvalloissa, mutta Euroopan valloitus yhteeltä jäi jotenkin puolitiehen. Osansa tähän on varmasti sillä, että bändin menestyksekäs ura jäi tuolloin varsin lyhyeksi, sillä vuosien 1986 -1994 välillä julkaisiin vain neljä studioalbumia. Tämän jälkeen yhtye on toiminut ja keikkaillut vaihtelevasti, kunnes nyt kesäkuussa 2011 "25th Anniversary Tour" ulottui myös meille Suomeen.
Konserttisalit ovat vaihtuneet 1980-luvun lopun/1990-luvun alun isoilta Jenkkiareenoilta pieniin klubeihin, mutta ilmassa oli nostalgista värinää yhtyeen kivutessa Helsingin Nosturin lavalle. Yleisöä oli kertynyt paikalle todella runsaasti, käytännössä täysi sali, eli Cinderella ei ole häipynyt pitkän hiljaiselon aikana ihmisten mielistä ja olihan tässä ehkäpä ainoa tilaisuus nähdä tämä yhtye livenä maassamme.

Ilta alkoi kuitenkin ensin kotimaisen Santa Cruz-yhtyeen voimin, jonka Glam Rock soi reippaana ja ihan viihdyttävänä. Hymyn suupieliin nostatti antaumuksellinen 1980-luvun rock-kliseitä täynnä oleva esitys. Oma tyyli oli vielä hieman hakusessa, nyt matkittiin vähän kaikkea alan musiikkivideoilta nähtyä:)

Cinderellan noustessa lauteille tunnelma nousi varsin hyväksi ja yhtye oli mukavassa vireessä.



Settilista oli koottu odotetusti kolmen ensimmäisen albumin, (Night Songs, Long Cold Winter, Heartbreak Station) kappaleista, eikä keikan aikana yllätyksiä koettu. Cinderellan tavaramerkki on aina ollut reippaampien rallien lisäksi tyylikkäät balladit, joita kuultiin runsaasti myös nosturin setissä. Heartbreak Station-kappaleen aluksi laulaja Tom Keifer totesi, että "siitä onkin aikaa, kun on viimeksi soitettu täällä". Joko heitto oli tarkoitettu vitsiksi, tai sitten alkaa muisti hieman pätkimään, kun ensimmäinen Suomen keikka oli siis kyseessä.
Setti oli tiivis ilman pitkiä soolo-osuuksia ja kesti vain hieman vajaan tunnin ja vartin. Enemmänkin olisi kuunnellut ja kun kyseessä on kuitenkin bändin juhlakiertue, tuntuivat juhlat jäävän hieman kesken. Nyt koettu esitys oli kuitenkin musiikillisesti hyvä, joskin melko "perustason" klubikeikka. Hienoa oli kuitenkin nähdä livenä tämäkin joukkio. "Harvinaista herkkua".


Setti:

Once Around the Ride
Shake Me
Heartbreak Station
Somebody Save Me
Night Songs
The More Things Change
Coming Home
Second Wind
Don't Know What You Got (Till It's Gone)
Nobody's Fool
Gypsy Road
----------------
Long Cold Winter
Shelter Me


Cinderella:

Tom Keifer: Laulu, Kitara
Jeff LaBar: Kitara
Eric Brittingham: Basso
Fred Coury: Rummut
Gary Corbett: Koskettimet

tiistai 21. kesäkuuta 2011

BenRiach 16 yo 1994 for Belgium


BenRiach 16yo 1994/2011, 55.1%, OB for Premium Spirits Belgium, Barrel 2630, 167 bottles.

Tuoksu on "mehukas" ja makeahko. Pehmeä hedelmäisyys, karamellia, vaniljaa. Toffeeta, taustalla ripaus sitrusta. Savuisuus tuntuu hyvin hentona ja kuivana. Trooppiset hedelmät hallitsevat.

Maku on täyteläinen ja maukkaan hedelmäinen. Alkoholi tuntuu terävänä puraisuna, muttei kuitenkaan liian vahvana. Vaniljaa, tammea, sekä hento kuiva turpeisuus. Maukkaan hedelmäisen alun jälkeen maku latistuu melko nopeasti.

Jälkimaku on kuivan turpeinen, kirpeän hedelmäinen ja kevyesti tamminen. Edelleen loppu hiipuu vaisuksi.

Hyviä makuelementtejä sisältävä viski, mutta kun makujen tasapainoa ei oikein tunnu löytyvän, viski vajoaa kokonaisuutena "tusinasarjaan".

Kuva: whiskysamples.eu

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Glengoyne 17 yo

Vaihteeksi täysin turvesavutonta Skottiviskiä lasissa..

Glengoyne 17 yo, 43%

Tuoksu on pehmeä ja miellyttävä. Kuivahkoa maltaisuutta, itämaisia mausteita, kevyesti sherryä. Taustalla runsas kukkaisuus.

Maku on tuoksun tavoin todella pehmeä ja viski on näin ollen varsin helposti nautittava. Maussa runsasta kukkaisuutta, sekä kevyttä ja maukasta sherryisyyttä. Raikkaita hedelmiä, suklaata, mallasta. Taustalla sivujuonteena "märän pahvin" vivahde.

Jälkimaku hiipuu hiljalleen ihan miellyttävissä merkeissä. Kypsä hedelmäisyys & sherryisyys nousee alkua selkeämmin esiin. Kukkaisöljyä, kuivaa maltaisuutta.

Pehmeä ja miellyttävä, mukavan "harmiton" viski. Ei nyt mikään suuri elämys, mutta oikein hyvää "perusviskiä" ilman savuisuutta. Hyvä osoitus siitä, että Skottiviski voi olla hyvää myös täysin ilman turvesavun vaikutusta.

kuva: www.glengoyne.com

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Sauna Open Air 2011, päivä 3

Lauantai 11.6.2011

Saunan lauantaikin avautui kuumana ja mielenkiintoisena. Oma kiinnostus kohdistui päälavan suuntaan, jossa tarjolla oli neljä mielenkiintoista esitystä. Kakkoslavan anti ei tällä kertaa kovin houkuttelevalle vaikuttanut, joten sen päätin jättää suosiolla väliin.


Iltapäivällä auringon kuumentaessa festarikansaa täydeltä terältä lavalle kipusi kotimainen pitkän linjan heavypioneeri Tarot. Ohjelmistossa oli mukana vuonna 1986 julkaistun Spell of Iron-albumin esitys kokonaisuudessaan, joten hyvää oli lupa odottaa.
Mutta, mutta.. Aina odotukset eivät täyty ja niin kävi nyt Tarotin kohdalla. Esitys oli vaisu ja mitäänsanomaton, eivätkä Spell of Ironin uudet sovitukset oikein avautuneet toivotulla tavalla. Välispiikkien itseironinen huumoriksi tarkoitettu vitsailukin kääntyi yhtyettä vastaan, sillä bändi kuulosti livenä paikoin juuri niin huonolta kuin laulaja/basisti Marco Hietala vitsaili sen olevan. Saunan suurin pettymys.


Sitten lavalle Amerikkalainen Queensryche ja johan tunnelma muuttui. Yhtyeen tyylikäs ja taidokkaasti soitettu rock oli hienoa kuultavaa ja laulusolisti Geoff Taten ääni kuului eteläpuistossa vahvana ja kirkkaana. Settilista oli sekoitus uutta ja vanhaa sopivassa tasapainossa, joskin vanhat Operation Mindcrime- ja Empire-albumeiden kappaleet säväyttivät eniten. Queensryche oli yksi Saunan positiivisimmista yllätyksistä tarjoten kesäpäivään upeaa ja tyylikästä viihdettä.


Get Started
Damaged
I Don't Believe In Love
A Dead Man's Words
Hit the Black
NM 156
Screaming In Digital
Walk In The Shadows
Silent Lucidity
Jet City Woman
Empire
Eyes Of A Stranger


Saksalainen Accept oli vuorossa seuraavana.


Uusi laulaja Marc Tornillo on kotiutunut bändiin hyvin ja Accept tarjosikin tiukan tehoannoksen. Yhtyeen toinen kitaristi Herman Frank on valitettavasti sairauslomalla, mutta ilmankin pärjättiin. Wolf Hoffmannin apuna "piilossa"lavan sivulla kakkoskitaraa hoiteli joku vaille esittelyä jäänyt soittaja. Tunnin aikana Accept ehti vetää oleellisemmat klassikot pitkän uran varrelta, sekä muutaman siivun uusimmalta Blood of the Nations-kiekolta. Setti oli tähän paikkaan hyvä ja esitys varmaa ja tasokasta Acceptin perustasoa.

Teutonic Terror
Bucket full of Hate
Breaker
Metal Heart
Losers and Winners
Princess of the Dawn
Aiming High
Up to the Limit
Fast as a Shark
Pandemic
Balls to the Wall


Tämän vuoden Sauna Open Air:in päätti Brittiyhtye Judas Priest.


Esityksestä ei ennakkoon mielenkiintoa puuttunut, sillä yhtye oli luvannut esittää kappaleita kaikilta studioalbumeiltaan ja esittelyssä oli myös uusi kitaristi. Juuri ennen kiertueen alkua Priestin kitarapestin K.K. Downingilta perinyt Richie Faulkner selvisikin urakastaan mainiosti. Paljon "tilaa" lavalla saanut Faulkner toi yhteeseen ikäänkuin uutta virtaa ja energisyyttä.
Tampereen illassa kuultu settilista ei juuri toivomisen varaa jättänyt, mutta näyttävä valoshow kärsi valitettavan paljon valoisuudesta, mm. laservalojen jäädessä lähes näkymättämiin. Yhtye oli koko keikan ajan (hyvällä) omalla tasollaan ja laulusolisti Rob Halford todisti olevansa edelleen yksi merkittävimmistä metallivokalisteista.




Rapid Fire
Metal Gods
Heading Out to the Highway
Judas Rising
Starbreaker
Victim of Changes
Never Satisfied
Diamonds & Rust
Dawn of Creation/Prophecy
Night Crawler
Turbo Lover
Beyond the Realms of Death
The Sentinel
Blood Red Skies
The Green Manalishi
Breaking the Law
Painkiller
----------------
The Hellion/Electric Eye
Hell Bent for Leather
You've Got Another Thing Comin'
Living After Midnight

Hyvä päätös Saunalle, joka ansaitsee kokonaisuutena kiitettävän arvosanan. Mahtavaa musiikkia jokaisena päivänä, upeaakin upeampi sää, sekä suuresta yleisömäärästä huolimatta hyvin toimineet järjestelyt. Sangen tyytyväisenä kokemastaan bloggaaja jää odottamaan jatkoa..

torstai 16. kesäkuuta 2011

Sauna Open Air 2011, päivä 2

Perjantai 10.6.2011

Sauna Open Air-festivaalin perjantai oli sään puolesta vielä torstaitakin kuumempi ja päivän bändikattaus mukavan monipuolinen.

Päälavalla homman käynnisti Turisas, jonka pääsiäisen loistava Hämeenlinnan Verkatehtaan keikka oli vielä tuoreessa muistissa.

Hieno oli myös yhtyeen veto Saunan kuumuudessa ja Mathias Nygårdin johdolla bändi täytti suuren estradin mallikkaasti. Loistavat kappaleet ja näyttävä esiintyminen tekivät jälleen suuren vaikutuksen. Mahtava avaus päivälle!















Välillä oli haettava suojaa kuumuudelta varjoisaan kohtaan ja Cavalera Conspiracyn mättömetalli jäi tällä kertaa katsomatta. Seuraavaksi suunta kävikin kakkoslavalle, jossa Anthrax-laulaja Joey Belladonna tarjoili hikisen tunnin. Huikea, lähinnä Anthrax-hiteistä muodostunut setti imaisi mukaansa ja aika kului kuin siivillä. Energinen ja vaudikas veto!


Anthrax-paahdon jälkeen nopea siirtyminen jälleen päälavan suuntaan ja lavalle Doro Pesch.


Tämä mm. ex-Warlock-solisti valloitti viihdyttävällä ja energisellä esiintymisellään ja keikka oli hienoa kuultavaa ja katsottavaa. Settilistassa pääosassa oli Warlockin tuotanto, lisättynä muutamalla uudemmalla soolobiisillä. Todella sympaattinen ja viehättävä laulajatar, sekä mukava poikkeus muuten kovin maskuliiniseen esiintyjäkaartiin. Kuumaan kesäpäivään täydellisesti sopiva keikka.



Eartshaker Rock
I Rule the Ruins
Burning the Witches
Running From the Devil
Night of the Warlock
Metal Racer
Für Immer
True as Steel
Hellbound
We Are the Metalheads
All We Are
Metal Tango








Mahtavan Doron jälkeen taas nopea lavanvaihto, sillä kakkoslavalla settiään aloitti Dio Disciples.


Viime vuonna edesmenneen Ronnie James Dion muistoa kunnioittavan kokoonpanon setti koostui vain Dion tunnetuksi tekemistä kappaleista. Yhtyeen kokoonpano on kovaa luokkaa ja musisoinnista vastaavat Tim "Ripper" Owens, Toby Jepson, Simon Wright, Craig Goldy, James LoMenzo and Scott Warren. Yleisöä oli pikkulavan ympärillä valtavasti, eikä paikka päälavallakaan olisi ollut huono vaihtoehto tälle joukolle. Loistavia kappaleita, taidokasta musisointia ja hyvä meininki. Jotain tuntui vain kuitenkin puuttuvan.. Kaikki kunnia lauluosiot hoidelleille "Ripper" Owensille ja Toby Jepsonille, mutta Ronnie James Dioa vaan ei voi kukaan korvata, piste.

Stand Up And Shout
Holy Diver
Don't Talk To Strangers
Egypt ( The Chains Are On)
King of Rock'n'Roll
Catch the Rainbow / Stargazer
Neon Knights
Last In Line
Long Live Rock'n'Roll
Man On the Silver Mountain
Heaven and Hell
Rainbow in the Dark


Päälavalla illan päätti pitkän linjan Brittiyhtye Saxon.




Itse en ollut Saxonia aiemmin livenä nähnyt, joten odotukset olivat korkealla ja tämä(kin) keikka kuului Saunan kohokohtiin. Hyvässä vireessä ollut bändi esitteli keikalla runsaasti uuden Call to Arms levyn kappaleita, mikä olikin hyvä veto, tuoden tuoreutta esitykseen. Uusien kappaleiden lomassa kuullut nostalgiset vanhat klassikot säväyttivät todella - vihdoinkin oli tilaisuus todistaa tätä livenä. Yhtyeen esiintyminen oli varmaa ja rauhallista - bändi on ikääntynyt tyylillä. Keikan loppupuolella koettiin myös yllätys, kun karismaattisen laulajan Biff Byfordin pariksi lavalle asteli aiemmin omalla keikallaan valloittanut Doro Pesch. Denim & Leather kuullosti paremmalle kuin koskaan. Saxon oli loistava, parempaa päätöstä Saunan perjantaille ei olisi voinut toivoa.


Hammer of the Gods
Heavy Metal Thunder
Never Surrender
Motorcycle Man
Back in '79
Atila the Hun
Dallas 1pm
Call to Arms
Demon Sweeney Todd
Crusader
Afterburner
Denim & Leather
Princess of the Night
-------------------------
Wheels of Steel
747 (Strangers in the Night)

Osa 3: Lauantai 11.6.2011

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Sauna Open Air 2011, päivä 1


Tampereella järjestettävä perinteiseen heavyrockiin erikoistunut rockfestivaali Sauna Open Air vietettiin tänä vuonna aurinkoisessa ja varsin helteisessä säässä. Kolmipäiväisen festarin aikana lämpömittarin lukemat hipoivat jopa kolmeakymmentä astetta. Esiintyjäkaarti oli ainakin itselleni Saunan historian mielenkiintoisin ja nähtävää ja kuultavaa riitti jokaiselle päivälle. Sitten vaan aurinkorasvaa & vesipulloja reppuun ja menoksi..





Torstai 9.6.2011

Torstain kattauksen aloitti kakkoslavalla soittanut Moonsorrow, jota tulikin hetken aikaa katseltua. Mukavaa lämmittelyä, mutta muutaman kappaleen jälkeen olikin aika siirtyä päälavan tuntumaan odottelemaan saksalaista Helloweenia.



Helloween vetikin varsin mainion setin, joka noudatteli pitkälti viime joulukuussa Tampereen Pakkahuoneella kuultua. Tunnin settiin yhtye sai tiivistettyä mukavan hittikimaran ja jopa pitkän, (15min.) "Keeper's Trilogian. Joulukuun keikalla kritisoin kappaleiden venyttämistä ylipitkiksi, mutta nyt aikarajojen puristuksessa pysyttiin kohtuudessa. Tiivis ja intensiivinen veto jätti hyvän mielen.


Are You Metal
Eagle Fly Free
March of Time
Where the Sinners Go
I'm Alive
Keeper of the Seven Keys / The King for a 1000 Years / Halloween
Steel Tormentor
Future World
I Want Out
---------
Dr. Stein

Pikkuhiljaa auringon laskiessa päälavan taakse oli aika illan pääesiintyjän, joka oli legendaarinen Ozzy Osbourne.


Odotukset Ozzyn keikkaa kohtaan olivat hieman varautuneet, sillä julkisuuden välittämä kuva tästä heavylegendasta ei aina kovinkaan mairitteleva ole. Mutta mitä vielä! "Pimeyden Prinssi" oli yhtyeineen kovassa vedossa ja keikka nousikin yhdeksi koko kolmepäiväisen Saunan helmistä. Varsinkin konsertin aloitusnelikko, I Don't Know, Suicide Solution, Mr. Crowley, sekä Goodbye to Romance - kaikki mahtavalta Blizzart of Ozz albumilta, tarjosivat huikean elämyksen. Keskivaiheilla Ozzy päästettiin tauolle ja yhtye pääsi näyttämään osaamistaan soolojen ja instrumentaaliosion muodossa. Ozzyn palatessa lavalle kuultiin hienot Black Sabbath-kappaleet Iron Man & Fairies Wear Boots. Lopun Crazy Train villitsi juhlakansaa ja lopullinen niittaus tehtiin luonnollisesti Black Sabbath-klassikko Paranoidin tahdissa.
Mahtavaa musiikkia ja viihdyttävää katseltavaa, vaikka itse lava olikin varsin pelkistetty. Ainoat showelementit tarjottiin Ozzyn käyttämän vesi/vaahtotykin & vesiämpäreiden muodossa, joiden kanssa Ozzylla tuntui olevan naurusta päätellen varsin hauskaa. Osansa vesisuihkuista saivat yleisön lisäksi myös lavan edustan valokuvaajat, sekä yhtyeen roudarit. Todella positiivinen ylläri ja erittäin hyvä keikka.

- I Don't Know
- Suicide Solution
- Mr. Crowley
- Goodbye to Romance
- Bark at the Moon
- Road to Nowhere
- Shot in the Dark
- Guitar solo/Instrumental/Drum solo
- Iron Man
- Fairies Wear Boots
- I Don't Wanna Change the Word
- Crazy Train
----------------------------------------------
- Mama I'm Coming Home
- Paranoid

Osa 2: Perjantai 10.6.2011

maanantai 13. kesäkuuta 2011

KIlchoman 2007 for Belgium

Jatketaan vielä yhdellä Kilchomanin Single Cask-pullotteella:

Kilchoman 3 yo 2007 for Belgium, 62,4%, fresh bourbon cask #334/07. Distilled 10.10.2007, bottled 14.10.2010.

Tuoksu on raikas ja kevyehkö. Runsas ja kuiva turvesavuisuus, pirteä hedelmäisyys. Puhdaspiirteinen, joskin jää hieman vaisuksi. Runsaasti vaniljaa ja sitrusta.

Maku on yllättävän pehmeä ja hedelmäinen. Raikasta sitrusta & muista trooppisia hedelmiä. Turvesavuisuus on vahvaa, mutta ei niin hallitsevaa kuin monissa muissa Kilchomaneissa. Makuprofiilin puhtaus ja raikkaus viehättää.

Jälkimaku on todella voimakas, mutta miellyttävä. Tutut elementit - Sitrus, vanilja ja turpeisuus hallitsevat. Raikas maku jatkuu pitkään.

Hyvä ja pirteä Islay-nuorukainen. Elävä ja raikas, kaunis kokonaisuus. Jälleen ikäisekseen varsin valmista ja erittäin hyvää.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kilchoman 2006 for WIN

Sitten tarkastelussa Kilchoman Single Cask.

Kilchoman 4yo 2006/2011, 60%, OB for WIN, Bourbon Hogshead 252/06, 261 bottles.

Single Cask from Kilchoman for Whisky Import Nederland matured for over 4 years in a bourbon hogshead. Distilled 20/9/2006, Bottled 10/3/2011, 261 bottles.


Tuoksu on kuivahko. Hiiltynyttä puuta, raikasta sitrusta. Täyteläinen & pehmeä turvesavuisuus. Vaniljaa, banaania, ananasta. Tasapainoinen ja puhdas.

Maku on makean vaniljainen ja maukkaan savuinen. Turvesavu on todella voimakasta ja hallitsekin makuprofiilia selvästi. Puuhiiltä, aavistus tervaa, vaniljajäätelöä, raa'ahkoa banaania. Taustalta nousee esiin sitruksen kirpeyttä.

Jälkimaku on voimakas ja sitruksisen raikas. Savuisuus säilyy vahvana ja viskin voimakas makupaletti kantaa pitkään.

Todella vahva ja tuhti savujyrä, joka omassa sarjassaan toimiikin varsin hyvin. Viski vahvojen makujen ystäville! Nuoruus ei tunnu raakuutena ja viski on helposti juotavaa jopa täydessä pullotusvahvuudessaan.

Pullotiedot: Whsikysamples

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kilchoman Spring 2011 Release

Tarkastelussa vaihteeksi Kilchomanin tuotantoa.

Kilchoman Spring 2011 Release, 46%.

(Vatting of 70% 3 year old in first fill bourbon barrels and 30% 4 year old in first fill bourbon barrels. The 4 year old has been finished in oloroso sherry butts for five weeks).


Tuoksu on tuhdin savuinen ja vahva. Puuhiiltä, "märkää nuotiota". Hieman kumimaisuutta, kevyt raikas hedelmäisyys, vaniljaa. Selkeä ja ikäisekseen hyvin kehittynyt.

Maku on pehmeä ja erittäin runsaan savuinen. Hiiltä, BBQ-kastiketta, kuivaa turvetta. Taustalla vaniljaa, sekä trooppista hedelmäisyyttä.

Jälkimaku jatkuu voimakkaan savun merkeissä. Taustalla makeahkoa vaniljaa, sekä raikasta "puuta".

Tasapainoinen ja puhdaspiirteinen nuori "peat monster". Suurta vivahteikkuutta on tästä turha etsiä, mutta nuoresta iästä huolimatta tämä suoraviivainen viski toimii yllättävänkin hyvin ja on taas askel parempaan suuntaan tässä Kilchoman-julkaisujen sarjassa.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Brora 27 yo 1981 Duncan Taylor cask 291

Pitkästä aikaa maistelussa vuonna 1983 suljetun Brora-tislaamon tuotantoa.

Brora 27 yo 1981, 51,3%. Distilled 11/1981, bottled 17/2009. Duncan Taylor Rare Auld, Cask no 291. 330 bottles.

Tuoksu on runsaan mineraalinen ja puhtaan raikas. Hento savuisuus pyörii taustalla. Kuivaa maltaisuutta, "merivettä", sekä sitrusta. Jokseenkin "tyypillinen Highlandviskin tuoksu".

Maussa tuntuu makeahkoa hunajaisuutta, sekä suurimman huomion varastava kirpakka terävyys. Kevyttä hedelmäisyyttä, sekä reipas suolainen vivahde taittamassa makeutta. Kuivaa turvetta, mutta savuisuutta vain hyvin hento aavistus.

Jälkimaku on puhtaan raikas, hieman öljyinen ja tärävä. Hedelmäisyys tuo makeutta muuten varsin kuivaan profiiliin. Maltaisuus tuntuu vahvana.

Pieni vesilisä pehmentää ja parantaa viskiä huomattavasti, mutta ei pelasta yksioikoista makuprofiilia.
Monet, varsinkin 1970-luvun alun Brorat ovat varsin herkullisia "klassikoita", mutta itse en ole koskaan päässyt oikein sisään näihin 1980-luvun alun tuotoksiin. Poikkeusta tähän ei tehnyt tämäkään yksilö. Moni varmasti näistäkin pitää, (Whiskyfun 93 pistettä), mutta minun juttu tämä ei ole.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Port Charlotte 7 yo 2001 "Blood Tub" cask 38

Tarkastelussa todella mielenkiintoinen pienestä "Blood Tub" tynnyristä pullotettu Bruichladdich-tislaamon vahvan turpeinen ja sherryinen Port Charlotte.

Port Charlotte 7 yo 2001/2009, 46%, Private Cask Bottling "Blood Tub", Cask 38, 41 bottles.

Tuoksu on runsas ja upea. Wow! Tuhti savu saa seurakseen monipuolisen kypsien hedelmien kirjon ja yhdistelmä toimii loistavasti. Turvetta, savua, tervaa, luumua, viinirypälemehua, kirsikkaa, appelsiinia, nahkaa, lakritsia, tupakanlehteä, minttua...

Maku on kermaisen täyteläinen, pehmeä ja upean maukas. Tuhti turvesavuisuus ja pehmeä, mutta tuntuva sherryisyys. Upea makujen voimakkuus ja tasapaino. Hento terva, kypsät hedelmät, raikas yrttisyys, (minttu), nahka, kevyt suolaisuus, (salmiakki). Loistava!

Jälkimaku jatkuu runsaana savun ja hedelmien ilotulituksena pitkään ja herkullisena. Sherryisyys kuivahtaa juuri sopivasti. Vahva mekeahko savuisuus jää pyörimään huikean pitkäksi aikaa..

Vain 7-vuotiaaksi lähes uskomattoman maukas ja tasapainoinen viski. Makuprofiilin yhtäaikainen pehmeys & vahvuus on todella hieno. Harvinaisen intensiivinen ja herkullisen täyteläinen nuorukainen. Ikäluokassaan täydet pisteet!

Kuva: Whiskysamples

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Bowmore 21 yo 1989 The Nectar of the Daily Drams

Tällä kerralla lasiin eksyi hieman vaisuhko Bowmore-versio..

Bowmore 21 yo, 48,1%. Distilled 1989, bottled 2011. The Nectar of the Daily Drams.

Tuoksu on pehmeän savuinen ja runsaan hedelmäinen. Miellyttävä ja tasapainoinen, joskin hieman vaisupiirteinen. Vaniljaa, toffeeta, kukkaniittyä. Taustalla ripaus salmiakkia.

Maku on toffeinen, kevyen savuinen ja kukkainen. Hedelmäisyys on raikkaan sitruksista. Suuntuntuma on alkuun mukavan täyteläinen, mutta latistuu oudosti loppua kohden. Makuun kaipaisi lisää vivahteikkuutta.

Jälkimaku on raikas, raa'ahkon hedelmäinen, sekä hieman suolainen. Turpeisuus tuntuu taustalla kuivana. Maku loppuu lyhyeen ja on yllättävän terävä ja jopa "hyökkäävä".

Ikäisekseen selkeä pettymys. Valitettavan tylsä ja mitäänsanomaton Bowmore. Muutama päivä sitten arvosteltu ja nyt vierellä uudestaan maisteltu samanikäinen Blackadderin pullote oli huikean paljon parempi.

(kuva: Whiskysamples)