maanantai 31. lokakuuta 2016

Ensiferum Acoustic Spectacle - On The Rocks, Helsinki 28.10.2016


Folkmetalryhmä Ensiferumin tammikuinen akustinen keikka Tampereen Klubilla oli varsin viihdyttävä ja samaa herkkua saatiin nyt myös Helsingin On The Rocksissa. Illan otsikkona oli ”Ensiferum Acoustic Spectacle at On the Rocks” ja keikka myös kuvattiin tulevaa dvd-julkaisua varten. Yhtyeestä taannoin sivuun jättäytynyt kosketinsoittaja Emmi Silvennoinen oli myös saapunut tämän keikan ajaksi vahvistamaan bändin rivejä. Kiva ylläri.


Rocks oli täynnä ja heti avauskappale Twilight Tavernin aikana kävi selväksi, että tunnelmaa ei tältä keikalta tulisi puuttumaan. Yleisö lauloi niin antaumuksella mukana, ettei vastaavaa ihan joka keikalla koeta. ”Enskan” folkmetalli taipuu mainiosti akustiseen muotoon ja bändi kuulosti, kuten alkuvuodesta Tampereellakin, ihan pirun hyvälle. Kitarat ja basso saivat nyt siis tuekseen Silvennoisen koskettimet ja kun pakettiin lisätään vielä harmonikkataituri Netta Skog, niin hyvä soppa oli valmis.


Illan settilistaan oli sekoitettu reippaita ralleja sekä rauhallisempi kappaleita sopivassa suhteessa, kokonaisuuden pysyessä läpi keikan viihdyttävänä. Netta Skog haitareineen oli musiikissa vahvassa roolissa, mutta hienosti hoitui laulupuolikin. Skogin tunteikkaasti tulkitsema Tears oli yksi illan helmistä. Skogin soolo-osiossa kuultiin perinteinen haitariklassikko Säkkijärven Polkka, mutta sen lisäksi Iron Maidenin The Trooper, jossa yleisö pääsi hoitamaan lauluosuudet.


Keikan loppupuolelle oli säästetty takuuvarmat suosikit ja kappaleet kuten Iron ja Lai Lai Hei nostivat tunnelman kattoon. Yleisö lauloi hurmoksessa. Yhteislaulua saatiin myös illan viimeiseen kappaleeseen, kun Irwin-klassikko Rentun Ruusu soi Ensiferumin käsittelyssä riemastuttavan toimivasti.

Loistokeikka!

Bändi:

Petri Lindroos - laulu, kitara
Markus Toivonen - kitara, laulu
Sami Hinkka - Basso, laulu
Janne Parviainen - rummut
Netta Skog - harmonikka, laulu
+ Emmi Silvennoinen, koskettimet







torstai 27. lokakuuta 2016

Ben Granfelt Band - Suistoklubi, Hämeenlinna 26.10.2016


Suiston keskiviikkoilta tarjosi laadukasta kotimaista musisointia. Ben Granfelt Band kiertää maatamme tuoreen Another Day -levyn tiimoilta ja ilahduttavasti bändi nähtiin myös Hämeenlinnassa. Syksyinen arki-ilta on vaikea keikkapäivä ja niinpä Suiston sali oli yleisöstä valitettavan vajaa. Tämä ei onneksi bändiä (eikä pientä yleisöä) haitannut, vaan paikalle olleet saivat kuultavakseen peräti parituntisen koosteen Granfeltin tuotannosta.


Maukas bluesrock soi tyylikkäänä ja mukaansatempaavana. Alkupuolella kuultiin reipasta ja raskastakin materiaalia, kunnes keikan keskivaiheilla bändi tarjoili enemmän progevivahteita ja monimuotoisia kappaleita. Lopussa nostettiin jälleen rokkimeininki pintaan ja Granfelt sai lavalle kitaraparikseen Marko Karhun. Tuplakitarointi olikin herkkua korville ja toi perustrioon kivan lisäsäväyksen. Miri Miettisen rumputyöskentely on aina ollut tyylikästä ja paketin täydensi varmaotteinen basisti John Vihervä.


Tunnelma läpi keikan oli lämminhenkinen ja kappaleiden välissä kitaroiden virityksen ohessa aikaa kulutettiin hauskalla jutustelulla. Laadukasta kitaramusiikkia saatiin koko lippurahan (15€) edestä ja vähän ylikin. Tässä oli keikka, joka todellakin kannatti nähdä.








maanantai 24. lokakuuta 2016

Powerwolf, Civil War - Klubi, Tampere 18.10.2016


Tampereen Klubilla nähtiin varsin kovatasoinen ilta powermetallin parissa.

Illan avasi ruotsalainen Civil War. Ex-Sabaton-soittajien muutama vuosi sitten perustama bändi joutui Klubilla vaikeaan paikkaan, sillä illan pääesiintyjä Powerwolfin lavakalusto täytti lähes koko tilan ja Civil War joutui tyytymään vain todella kapeaan kaistaleeseen lavan etureunassa. Bändin 45 min setti tarjosi muutaman kivan rallin, mutta soundit olivat vähän hakusessa. Ei tämä nyt oikein sytyttänyt, mutta paremmissa olosuhteissa voisin kyllä antaa bändille uuden mahdollisuuden.




Saksalaisen Powerwolfin noustessa Klubin pienelle lavalle alkoi tunnelma ilahduttavan runsaslukuisessa yleisössä kohota välittömästi. Tuoreimman Blessed and Possessed -albumin nimiraidalla käynnistynyt keikka tarjosikin powermetal-elämyksen vailla vertaa. Nyt oli äänimaailma kohdallaan ja näyttävällä lavalla esiintynyt bändi huimassa vedossa. Kuultiin maukas musiikki-ilotulitus, missä suvantokohdille ei ollut tilaa. Tunnelma Klubilla nousi tiistai-illasta huolimatta huikean hienoksi ja yhteislaulu raikui salissa pitkin keikkaa. Yhteen energistä esiintymistä oli ilo seurata ja kun settilistassakaan ei heikkoja lenkkejä kuultu, niin pakkohan tämä on varsin korkealle rankata. Olipas huikeatunnelmainen puolitoistatuntinen.








tiistai 18. lokakuuta 2016

2 x Springbank Single Cask

Skotlannin Campbeltownissa sijaitseva Springbankin tislaamo on julkaissut muutaman vuoden sisään suuren määrän erilaisia single cask -pullotteita ja esim. naapurimaahamme Ruotsiin on pullotettu jo useita versioita. Nyt oli myös Suomen vuoro ja verrokkina tälle Suomen Mallaswhiskyseuralle tehdylle uutuudelle sain maisteluun samaa ikäluokkaa edustavan Saksaan tehdyn pullotteen.


Springbank 18y Single Cask 1st fill sherry 49,7%. Bottled June 2016. Malt Whisky Association of Finland - 18th Anniversary Bottling. 210 bottles.

Tuotekuva: Alko.fi

Tuoksu on pehmeän sherryinen ja makean hedelmäinen. Tuoretta luumua ja raa’ahkon aprikoosin happamuutta. Kevyt maltaisuus ja hento turvesavun häivähdys.

Maku on pehmeä ja melko täyteläinen. Makeus ja suolaisuus kilpailevat tilasta. Kypsää aprikoosia, tammea ja jotain hapanta. Tasapaino?

Jälkimaku kuivuu ja viski saa hieman kitkeriä sävyjä. Maku kantaa ihan kohtuullisen pitkään, mutta jää jotenkin ohueksi. Tammi nousee lopussa selkeästi esiin.

Ihan kivoja piirteitä sisältävä hedelmäinen viski, mutta makujen tasapaino ja jälkimaku jättivät toivomisen varaa.


Springbank 18y Single Cask fresh oloroso sherry 56,1% Bottled March 2015. Cask no. 313-5. Special bottling for Hanseatische Weinhandelsgesellschaft Bremen.

























Tuoksu on runsas ja kuivan sherryinen. Tammi tuntuu tyylikkäänä ja ”iäkkäänä”. Nahkaa, suklaata ja kahvia. Nuotiolla paistetun makkaran lihaisuutta ja savua. Hyvä!

Maku on todella täyteläinen ja runsaan sherryinen. Sopiva suolaisuus taittaa makeutta. Kuivattuja sekahedelmiä ja kahvia. Tammi on runsaana läsnä. Vahvasta sherryisyydestä huolimatta yleisilme on melko kuiva.

Jälkimaku on todella voimakas ja pitkään jatkuva. Kuiva sherry ja tammi hallitsevat. Salmiakkista suolaisuutta ja yskänlääkemäistä yrttisyyttä.

Iso viski! Voimakas, täyteläinen ja tuhti kokonaisuus. Hyvä Springbank.


Yllä olevan kaksikon rinnalle otin vielä vertailuun tislaamon perussarjan 18-vuotiaan, mikä pärjäsikin tässä seurassa varsin hyvin. Maukas ja vivahteikas, hyvin koottu kokonaisuus. Alkoholiprosenttikin tuntui juuri sopivalle. Jos siis etsit Springbankia juotavaksi, niin tämä ”perusversio” ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Yhden tynnyrin pullotteet ovat sitten ehkä enemmän keräilijöiden mieleen erittäin rajatun saatavuutensa ja pienen pullomäärän vuoksi, mutta ostohetkellä kukkaroa on raotettava selvästi enemmän. Kahdesta single caskista Saksan versio miellytti tässä maistossa enemmän.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Metal Export Finland Festival - Tampere 6.10.2016


Kobra and the Lotus (CAN), Fear of Domination, Arion, Whispered, Whorion.

Tampereella järjestetyn Lost in Music -festivaalin kylkeen oli rakennettu metallimusiikkiin keskittynyt Metal Export Finland minifestari. Olin kuvaamassa tapahtumaa Metalliluolalle ja kuvagalleriaan pääsee tästä. Yo-talolla ja Jack The Roosterissa järjestetyn tapahtuman aikana ehdin nähdä viisi yhtyettä ja tässä pientä yhteenvetoa tarjonnasta.

Yo-talolla illan avasi Whorion. Bändin raskas Death Metal ei edusta ihan omaa suosikkityyliäni, mutta kyllähän tämän kuunteli ihan mielellään. Vahva avaus illalle.



Whispered tarjoili annoksen japanilaisvaikutteista heviä näyttävästi.


Bändi kuulosti nyt huomattavasti paremmalle kuin muutamia vuosia sitten, kun heidät viimeksi näin. Tämä keikka oli kuitenkin pakko jättää kesken ja siirtyä kohti Jack The Roosteria, missä esiintymisvuorossa oli Arion.

Roosterissa näin Arionin ensimmäisen kerran uuden laulajan kanssa ja nyt on homma hyvällä mallilla. Lassi Vääräsen ääni on vahva ja sopii Arionin musiikkiin hienosti. Olipas maukas setti melodista heviä.




Pikapyrähdys takaisin Yo-talolle ja vuoroon Fear of Domination. Lavan edusta oli nyt täynnä väkeä ja yhtyeen ”Shock-Industrial Metal” tuntui uppoavan kuin veitsi voihin. Mikäs siinä, sillä hyvin rakennetun shown viihdearvo pysyi korkealla koko ajan. Itse löysin esityksestä paljon yhtymäkohtia Rammsteiniin.





Kanadalainen Kobra and the Lotus saapui maahamme nyt ensimmäiselle omalle kiertueelleen ja yksi keikoista nähtiin osana tätä Tampereen festaria.


Tämä edellisen kerran Kamelotin lämppärinä näkemäni bändi oli tuolloin hurmaava ja hieno keikka nähtiin jälleen. Laulajatar Kobra Paige on vahvaääninen keulakuva ja kun yhtyeen kappalemateriaalikin painottuu perinteiseen heviin, niin palikat ovat varsin hyvin kunnossa. Viihdyttävä tunti! Kovassa nosteessa oleva yhtye sai varmasti Tampereen illassa monta uutta ystävää.




+ Welcome to My Funeral

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

19 x Port Ellen 4.10.2016


Erilainen ilta Port Ellen -viskien parissa. Olimme jo pidempään parin kaverin kanssa suunnitelleet, että joskus kaadetaan laseihin kaapeista löytyvät Port Ellen -tislaamon viskit (tai ainakin osa niistä). Tavallisena arkisena tiistai-iltana suunnitelma toteutettiin ja viskejä olikin lopulta hieman enemmän kuin olimme ennakkoon ajatelleet. 19 erilaista vuonna 1983 suljetun Port Ellen -tislaamon viskiä sai veden kielelle, joten pienen alkusuunnittelun ja viskien lajittelun jälkeen homma alulle.

Illan kattaus jaettiin kolmeen osioon ja aloitusvuoron saivat nuoret tai matalan alkoholiprosentin omaavat pullotteet. Toiseen kattaukseen poimittiin 1980-luvun tuotanto ja viimeisenä maisteluvuoron saivat vuosina 1978-79 tislatut. Maistettavien viskien suuresta määrästä johtuen annokset pidettiin maltillisen pieninä (n. 1cl/viski). Pääosin tuotteet olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta muutama uusikin tuttavuus settiin mahtui.

Tässä lyhyet kommentit omalta osaltani, eli 19 x Port Ellen. Aikaisemmin blogissa arvioimattomista pullotteista teen myöhemmin omat tarkemmat arvionsa uusintamaistojen jälkeen.

Kattaus 1:

Port Ellen 10 yo, 43%. Signatory Scottish Wildlife 

Makean turpeinen ja pehmeä. Islayn ”peruskymppi”

Port Ellen 1970, 40% G&M

Vivahteikas ja maukas. Herukkaa ja kypsää hedelmää. Illan paras tuoksu.

Port Ellen 14 yo, 43%. Signatory Scottish Wildlife.

Kevyehkö ja kirpeän hedelmäinen

 Port Ellen 1974/1990, 40% G&M Meregalli Import Italy

Kevyt ja kypsän hedelmäinen, mutta jotenkin ohut ja vaisuhko.

Port Ellen 1979 14yo, 64,1%, distilled March 1979, bottled July 1993, One Hogshead of 243 bottles, cask no 1848. Wilson & Morgan Barrel Selection

Vahva ja hurjan voimakaspiirteinen. Raikas, puhdas ja tasapainoinen.


Kattaus 2:

Port Ellen 1983/2005, 22yo, 50%.  Dl OMC Advance Sample Refill Hogshead #2119

Tyypillinen Ellen. Makeutta, savua, merellisyyttä ja kypsää trooppista hedelmää. Hyvää.

Port Ellen 1982/2007, 24 yo, 56,8%. Ex-Sherry Butt. John Milroy

Pehmeä ja kevyehkö. Maukasta, mutta ei ihan edellisen OMC:n tasoa.

Port Ellen 1983 23 yo "Paradise Lost", bottled 2006, 56,8%. Art of Whisky 10th Anniversary. 120 bottles

Kuivahko, runsaan turvesavuinen ja suolainen. Vahva makuprofiili ja todella pitkä jälkimaku!

Port Ellen 1982/2007 25yo, 51%. Old Bothwell

Makea, palaneen puinen ja runsasmakuinen. Voimakas turvesavu on hallitsevaa. Illan savuisin viski.

Port Ellen 1983 ”Da Capo”, 56,8%, bottled 2006 from a Sherry Cask. One of 132 bottles. (Art of Whisky 10th anniversary)

Sametinpehmeä ja makean sherryinen. Herkullinen ja täyteläinen viski, missä sherry ei nouse liian hallitsevaksi.

Port Ellen 1982/2007 25 yo, 57,5%. Dl Plat. for Potstill. 512 bottles

”Överisherry”. Tuhti ja voimakas. Maukas viski, missä sherry jyrää hurjana. Sokkona tislaamo olisi ollut mahdoton arvata.


Kattaus 3:

Port Ellen 1978 2nd Release, 24 yo, 59,35%. Bottled 2002

Puhdas, tasapainoinen ja turpeinen.

Port Ellen 1978 4th. Release, 25yo, 56,2%, bottled 2004

Pehmeäpiirteinen, täyteläinen ja maukas. Hyvä!

Port Ellen 1978 6th Release, 27 yo, 54,2%, bottled 2006

Turvesavuinen ja kuivahko. Ei yllä nelosjulkaisun tasolle.

Port Ellen 1979, 9th Release, 30yo, 57,7%, bottled 2009

Makea, öljyinen. Havua, sitrusta, suolaisuutta ja sopiva turvesavuisuus. Vivahteikas.

Port Ellen 1978 20yo 60,9%. Rare Malts Selection

Makean maukas ja herkullinen. Kaikki kohdallaan! Yksi kaikkien aikojen Port Ellen -suosikeistani ei pettänyt tälläkään kerralla.

Port Ellen 1978 22 yo, 60,5%, Rare Malts Selection

Hyvä ja tasapainoinen. Selvästi kuivempi kuin 20 yo, eikä ihan yllä sen tasolle.

Port Ellen 1978/2006, 27 yo, 54,8%. DL Platinum, 396 bottles

Sherryä, tammea ja suolaisuutta. Jää nyt jotenkin väliinputoajaksi eikä säväytä

Port Ellen 1978/2002 24yo, 57,9%. Sherry Butt. The Whisky Shop 10th Anniversary

Huh, huh mikä makujen vahvuus! Huikea kokonaisuus. Voimaa, turpeisuutta, makeutta ja ”kaikkea”. Loistava! Sherry on mukana yllättävän kevyenä.


Melkoinen kattaus ja haastavaahan tällaisen määrän maistelu ja arviointi on. Suosikit saatiin kuitenkin selville ja hauskaa oli. Vastavaa settiä näin historiallisten pullotteiden parissa ei varmaankaan toiste tule vastaan. Aiempia Port Ellen -arvioitani löytyy tästä hakemistosta.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Shiraz Lane, Roctum - Suistoklubi, Hämeenlinna 30.9.2016


Suiston perjantai tarjosi kasarihardrockia ja punkheviä.

Hämeenlinnalainen Roctum on pyörittänyt omaa rockshowtaan jo vuosikaudet ja tämänkertainen spektaakkeli koettiin Suistolla ennen Shiraz Lanea.

Heavyn ja punkin ilosanomaa julistavan bändin esiintyminen oli kuin sekoitus Sleepy Sleepersia ja Spinal Tapia, eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Lavalla nähtiin pahvimiekkoja, ilmapalloja, konfettisadetta, kipinäsoihtuja kitaroissa ja Iron Maidenista tuttu Eddie. Aikainen joulukin saatiin joulupukin vierailun myötä. Musiikkiakin toki kuultiin ja bändin omasta tuotannosta sekä covereista koottu setti oli melkoista sillisalaattia ja noin 45 min kerta-annos oli ihan riittävä. Shown muutamat hellyttävän kotikutoiset efektit onnistuivat kyllä naurattamaan, kuten varmaan oli tarkoituskin.



Shiraz Lane kulkee kovassa nousukiidossa ja saman genren bändit Recless Love ja Santa Cruz ovat saamassa kovan haastajan. Suistolla oli viimeinen tilaisuus nähdä bändi livenä kotimaassa ennen heti perään alkanutta mittavaa Euroopan kiertuetta.


Edellisen kerran näin Shiraz Lanen helmikuussa lämppäämässä Halestormia Helsingissä ja Tampereella. Nyt Suistolla yhtyeen esitys oli kypsempi ja varmaotteisempi, mikä onkin bändin jatkon kannalta varsin positiivinen asia. Melodinen kasarihardrock soi mallikkaasti ja kivahan tätä oli kuunnella. Tällä hetkellä bändillä riittää sopivan tarttuvaa materiaalia tunnin settiin ja bändin esitys onnistui pitämään hyvin otteessaan. Guns N’ Roses ja Skid Row -vaikutteet kuuluivat nyt varsin vahvoina ja mikäs siinä, sillä varsin tasokkaita esikuviahan nuo ovat. Mutta kuten jo Halestorm-keikkojen raportissa totesin, niin vastaavia bändejä on tällä hetkellä valtavasti ja massasta erottuminen on vaikeaa. Shiraz Lanella on kuitenkin kaikki mahdollisuuden edetä pitkällekin, mutta aika näyttää mihin hyvin alkanut ura tulee bändiä viemään.







Ennen illan keikkaa tehty Shiraz Lane -haastattelu tulee löytymään jossain vaiheessa sivustolta kkdowning.net/