tiistai 27. elokuuta 2013

Unshine - Dark Half Rising

Pitkästä aikaa levyarvostelua tarjolla, kun kohdalle osui syksyn pimeneviin iltoihin varsin hyvin sopiva kotimainen uutuuskiekko.

Unshine - Dark Half Rising


Kotimaisen Unshinen uutuusalbumi Dark half Rising tarjoaa mukavan sekoituksen maukasta metallimusiikkia, keskiaikaista tunnelmaa, jyrääviä kitaroita, hienoja melodioita ja kuulasta naislaulua.

Avaus ”Nadja’s Wailing About Coming of the Frost” kulkee vahvasti Blackmore’s Nightin hengessä - tunnelmointia leirinuotion loimussa. Akustinen ”hempeily” loppuukin sitten tähän ja vallan ottavat vahvasti jyräävät kitarat. Levyn kappaleet ovat mukavan monipuolisia, riittävän raskaita ja koukuttavan melodisia.
Kitaroiden taustalla hienoa melodiaa luovat koskettimet ovat myös vahvassa roolissa ja kappaleet rullaavat maukkaasti ja mukaansatempaavasti läpi albumin.

Englanninkielisen albumin yllätys koetaan kappaleessa ”Ikuinen Taistelu”. Mystinen, kuuntelemaan pysäyttäviä puheosuuksia sisältävä pitkä eepos kuullaan suomen kielellä. Lauluosuuksien selkeyteen olisi tosin voinut kiinnittää enemmän huomiota, nyt on pakko turvautua kansivihkosta (onneksi) löytyviin teksteihin.

Susanna Vesilahden kevyehkö laulu tuntuu alkuun jäävän albumin vahvan kitaravyörytyksen jalkoihin, mutta useammalla kuuntelulla tämä keveys kääntyykin eduksi, tuoden sopivaa kontrastia ja ilmavuutta kappaleisiin.

Dark Half Rising on vahva, raikas ja tuoreella otteella tehty levy, jonka parasta ennen päiväys on pitkällä tulevaisuudessa. Nightwish-tyylisen melodisen metallin ystävien ei kannata tätä julkaisua sivuuttaa. Lasillinen hyvää mallasviskiä, tämä albumi taustalle ja elämyksellinen ilta on taattu.

1. Nadja’s Wailing About Coming of the Frost
2. The Oath to Wilderness of Unredeemed Nature
3. Arduinna
4. Spellbinder
5. Defender of His Faith
6. Their Horses Never Touch the Ground
7. Idyl
8. The Blood of Ardennes
9. Ikuinen Taistelu
10. Bone Fires
11. Ategenos (At the Death of Winter)

Unshine:
Susanna Vesilahti: Vocals
Harri Hautala: Guitar, Keyboards
Jari Hautala: Guitar
Teemu Vähäkangas: Bass
Jukka Hantula: Drums



sunnuntai 25. elokuuta 2013

The Glenlivet Archive 21 yo

The Glenlivet Archive 21 yo, 43%. Batch number 0711H


Tuoksu on melko vivahteikas. Makeahko sherryisyys ja kuivahko vaniljaisuus täydentävät kivasti toisiaan. Tammi tuntuu myös selkeänä taustalla. Marjaista kirpeyttä, suklaatoffeeta, sitruksista happamuutta.

Pehmeässä maussa kuiva sherryisyys, tammi, sitrus ja kevyt maltaisuus sulautuvat hyvin yhteen. Taustalta nousee esiin vahva kirpeys, joka rikkoo tasapainoa.

Jälkimaku jää yllättävän lyhyeksi. Hapan sitrus, kevyt sherryinen vivahde, tammi. Viskin heikoin osa.

Hyvästä alusta huolimatta tämä viski vajosi heikohkon loppumakunsa takia Speysiden ”perusmaltaiden” joukkoon. Ihan juotavaa toki, mutta +100€ hintaluokassa odottaisi kyllä enemmän.

torstai 22. elokuuta 2013

Secret Stills 1.2. 1986 Isle of Skye

Maistelussa Gordon & MacPhailin "Secret Stills" 1.2. Isle of Skye. Tässä tapauksessa tislaamo ei kuitenkaan kovinkaan suuri salaisuus ole, sillä Skyen saarellahan toimii vain yksi tislaamo, eli Talisker.

Secret Stills 1.2. 1986 21 yo, 45%. Distilled 4.1986, bottled 5.2007. First fill Sherry butts, cask no 1361, 1362 & 1363. Gordon & MacPhail, 1860 bottles.


Tuoksussa raikasta sherryä ja vahva tammi. Yleisfiilis on erittäin merellinen. Mentholia, suolaisuutta, lakritsia. Taustalla sammutetun nuotion ”märkä savu”. Suklaata, makeaa sitrusta.

Viski on todella täyteläinen ja öljyinen. Maukas kuivahko sherryisyys tuntuu runsaana. Kevyen tervainen turvesavuisuus on myös vahvana läsnä. Tammi muistuttelee olemassa olostaan taustalla ja kuivattaa kokonaisuutta. Tummaa suklaata. Tämähän muistuttaa erehdyttävästi vanhoja Ardbegeja.

Jälkimaku on öljyinen, paksun sherryinen ja tuhdin turvesavuinen. Merellistä raikkautta, lakritsia. Pituutta voisi olla enemmänkin.

Maukkaan sherryinen Talisker. Näistä yksityisten pullottajien Taliskereista näyttää löytyvän varsin laadukasta tavaraa (kuten esim. taannoin tämäkin oli). Maistuu kyllä.

maanantai 19. elokuuta 2013

Glenfiddich 14 yo Rich Oak

Glenfiddich 14 yo Rich Oak, 40%, (20cl). Matured for 14 years and then finished in new American & Spanish oak.


Tuoksu on mukavan makea ja tasapainoinen. Vaniljajäätelöä, persikkaa, makeaa sitrusta. Pehmeä maltaisuus, paahtoleipää, toffeeta, ananasta. Ihan nätti.

Maku on pehmeä ja miellyttävä. Kuivahko vaniljaisuus, tammi, sekä kevyt maltaisuus. Hento sherryinen vivahde tuo makeutta ja täyteläisyyttä. Toffeeta, kuivattuja aprikooseja.

Jälkimaku hiipuu melko ohueksi ja on hieman mitäänsanomaton. Tasapainoisuus säilyy kuitenkin hyvin. Viski kuivuu ja tammi nousee nyt selvemmin esiin. Hapahkoa viinimäisyyttä, sekä hieman yrttistä katkeruutta.

Ihan ok tyypillinen Speysiden Single Malt. Viimeistelyillä ei ole saatu / haettu mitään kovinkaan radikaalia, vaan lähinnä vain pientä uusien tynnyreiden tuomaa vivahteikkuutta on havaittavissa. Vastaavanlaisia viskejä löytyy Skotlannin Ylämailta lukematon määrä.


perjantai 16. elokuuta 2013

Glen Grant The Major's Reserve

Netin viskipalstoilla on viime aikoina käyty keskustelua mallasviskien jatkuvasti nousevista hinnoista. Varsinkin nuorten, tai jopa ikämerkitsemättömien viskien hinnat ovat olleet kovassa nousussa ja joidenkin vähänkin erikoisempien +-10v. pullotteiden hinnat lähentelevät helposti jo 100 euron rajaa. Pullotettavat erät ovat usein suhteellisen pieniä, joten hintoja yritetään perustella harvinaisuustekijöillä ja markkinoinnin edistämiseksi on keksitty mitä erilaisimpia ”kehystarinoita”.  Metsäänhän tässä kyllä mennään ja 100 euroa alkaa olemaan monelle kukkarolle liikaa, kun sisältönä hienon pakkauksen ja tarinan alla onkin vain nuorta ”perusviskiä”.

Myös tislaamoiden peruspullotteissa on korotusta ollut havaittavissa. 40-60€ 10-12-vuotiaasta viskistä alkaa olemaan jo selvästi yli "kipurajan". Hintojen nousun myötä ainakin itselläni ovat ns. kokeiluostokset vähentyneet todella paljon ja nykyään tuleekin hankinnoissa  keskityttyä muutamia heräteostoja lukuunottamatta ”varmoihin täsmähankintoihin”, joihin osaa luottaa ja hyvin mielin rahansa sijoittaa.

Suomessa korkea verotus yms. tekijät tulevat aina pitämään viskien hinnat korkeina, mutta halpaakin mallasviskiä vielä Euroopasta kuitenkin löytyy.

Saksalaisen pikkukaupungin marketista bongattu Glen Grant The Major’s Reserve maksoi huimat 15,99€/0,7l, joten pakkohan tuo oli kokeeksi ostaa ja maistaa.

Glen Grant The Major’s Reserve, 40%



Tuoksu on pehmeä ja kevyt. Raikas sitruksisuus, kevyesti toffeeta. Kevyt maltaisuus ja kiva hedelmäisyys (omena). ”Harmiton”.

Viski on todella pehmeä ja helposti juotava. Kevyt ja puhdas yleisilme. Maltaisuus on kepeää ja hedelmäisyys raikasta (omena, sitrus). Taustalta nousee toffeista makeutta. ”Yksinkertainen” ja selkeä.

Jälkimaussa tuntuu kuivaa maltaisuutta, toffeeta ja kypsää omenaa. Hieman happamuutta (greippi). Kevyt maku ei jaksa kantaa kovinkaan pitkälle.

Helposti juotava ja mukavan puhdaspiirteinen nuori viski. Kevyt ja raikas kokonaisuus. Tässä Glen Grantissa ei ole erityisiä ominaispiirteitä mihin tarttua, mutta ei toisaalta mitään vikojakaan.
16 euron hintaan ei nykypäivänä mallasviskiltä voi ihmeitä odottaa, joten siinä mielessä tämä pystyi jopa yllättämään ja ylittämään varovaiset odotukseni. Kevyttä ”perusmallasviskiä” etsivälle tämä Glen Grant tarjoaakin tähän hintaan ihan loistavan hinta-laatusuhteen.

tiistai 13. elokuuta 2013

Wacken Open Air 2013, osa 5

Festaripaidan selkään painettu esiintyjäluettelo



Wacken 2013 on nyt onnistuneesti takana ja festivaalin kaikkiaan noin 130 keikasta näimme kolmen päivän aikana noin 20 yhtyeen esitykset. Tunnelma alueella oli mahtava koko tapahtuman ajan. Mukavia ihmisiä, aurinkoa, vähän sadetta, hyvää ruokaa, sopivasti juomaa, toimivat järjestelyt ja ennen kaikkea maailman parasta metallimusiikkia. Wacken tarjosi kaikkea sitä, mistä tapahtuma on vuosien varrella kerännyt kiitosta.
Ensi vuonna festivaali viettää 25-vuotisjuhlaa ja suosiosta kertoo paljon se, että kaikki tapahtuman 75000 lippua myytiin loppuun alle kahdessa päivässä, vaikka esiintyjistäkin on julkaistu vasta murto-osa.

Alla oleva Wacken TV:n video kuvaa hyvin tämän vuoden festivaalin tapahtumia ja tunnelmaa, joten tähän onkin hyvä päättää tämä viisiosaiseksi venähtänyt matkaraporttini.
Wackeeen - "Rain or Shine".




Osa 1, Osa 2, Osa 3, Osa 4.

maanantai 12. elokuuta 2013

Wacken Open Air 2013, osa 4


La 3.8. Nightwish, Alice Cooper, Trivium, Danzig, Anthrax, Sonata Arctica, Alestorm, Lingua Mortis feat. Rage.

Wacken 2013 viimeisen festaripäivän aamu oli puolipilvinen ja säätiedotuksessa nyt myös sateen mahdollisuuttakin väläyteltiin.

Päästyämme festivaalialueelle, oli Party Stagella käynnissä skotlantilaisen Alestormin keikka. Yhtye tarjoili vauhdikasta ”merirosvometallia” ja musiikillisia yhtymäkohtia on helppo löytää kotimaisen Turisaksen kanssa.

The Quest 
The Sunk'n Norwegian 
Wolves of the Sea
Shipwrecked 
Nancy the Tavern Wench 
Back Through Time 
Wenches & Mead
Midget Saw 
Keelhauled 
Rumpelkombo 
Pirate Song 
Captain Morgan's Revenge 
Rum




Sama lava ja Suomiväriä kehiin: Sonata Arctica.

Yhtye keräsi runsaan yleisön ja iloinen powermetal soi ihan kivasti, mutta bändin useasti nähneenä yllätyksettömästi. Säänhaltija puuttui tässä vaiheessa myös peliin ja tummat pilvet lähestyivät… Keikan puolivälin tienoilla taivas sitten repesi ja vettä tuli, ja paljon. Onneksi sadevaatteet löytyivät repusta, toisin kuin monella muulla. Loppuosa keikasta meni kuitenkin hieman ohi sadetta ihmetellessä.

Only the Broken Hearts (Make You Beautiful) 
Black Sheep 
Shitload of Money 
Losing My Insanity 
The Last Amazing Grays 
I Have a Right 
Replica 
FullMoon 
Cinderblox 
Don't Say a Word




Puolen tunnin rankka sadekuuro muutti alueen vesilätäköiden ja mutasaarekkeiden muodostamaksi savivelliksi, mutta eipä tämä tahtia haitannut. Osa yleisöstä otti tästäkin ilon irti – lammikoissa juostiin, hypittiin, tanssittiin ja jopa uitiin.



Ja musiikkitulitus jatkui. True Metal Stage ja edelleen huimassa vireessä oleva vanha jyrä Anthrax.

Yhtyeen setti Wackenissa oli järisyttävän kova. Klassikkoa klassikon perään, tyylikäs lavastus ja yleisö kiitettävästi mukana. Tuoreen Cover-EP:n AC/DC-laina T.N.T. sopi hetkeen kuin nenä päähän. Tiukassa tunnin ja vartin setissä ei suvantovaiheille ollut tilaa. Täyttä asiaa alusta loppuun!

Among the Living 
Caught in a Mosh 
Efilnikufesin (N.F.L.)  
In the End 
Deathrider 
T.N.T. 
Indians 
Got the Time 
Fight 'Em 'Til You Can't 
I Am the Law 
Madhouse 
Antisocial




Viereisellä Black Stagella homma jatkuin Danzigilla. Kahden vierekkäisen päälavan käytön ansiosta tauot jäivät lyhyiksi ja uusi yhtye aloitti yleensä jo 15 min päästä viereisen lavan keikan loppumisen jälkeen.
Danzig jäi hieman huonolle seurannalle, sillä tässä välissä oli pakko hieman liikkua hakemaan syötävää ja juotavaa. ”Toisella korvalla” kuitenkin tuli musisointia siinä sivussa kuunneltua. Misfits-painotteinen setti päättyi Metallicankin tunnetuksi tekemään Die Die My Darling-ralliin ja useiden paikalla olleiden mielestä Danzig oli tänään todella vahvassa vedossa.

SkinCarver 
Hammer of the Gods 
Twist of Cain 
Am I Demon 
Her Black Wings 
Devil's Plaything 
Blood and Tears 
How the Gods Kill

Misfits set with Doyle:

Death Comes Ripping 
I Turned Into a Martian 
Vampira 
Skulls 
Astro Zombies
Bullet 
Last Caress 
Mother 
Die, Die My Darling 

Yleisnäkymää päälavoille


Trivium meni mukavana välipalana illan pääesiintyjiä odotellessa. Näyttävä lava ja esiintyminen, mutta kappalemateriaalilta jäin kaipaamaan monipuolisuutta. Nyt keikka ei tarjonnut musiikillisesti oikein mitään mihin tarttua.

Throes of Perdition 
Becoming the Dragon 
Down from the Sky 
Brave This Storm 
Watch the World Burn 
Black 
Strife 
Dusk Dismantled 
A Gunshot to the Head of Trepidation 
Capsizing the Sea 
In Waves 
Pull Harder on the Strings of Your Martyr

Trivium


Alice Cooper jaksaa edelleen. Black Stagella nähtiin täysiverinen Alice-show giljotiineineen ja muine näyttävine tehosteineen. Puolentoistatunnin setti oli yhtä hittikimaraa eikä juuri enempää olisi voinut toivoa. Cooperin keikkabändi oli hieman uusiutunut viime näkemästä ja varsinkin kitaristi Orianthi oli nainen paikallaan! Cooper joukkoineen veti keikan, joka itselläni meni heittämällä näiden festareiden top 5:een.

Hello Hooray 
House of Fire 
No More Mr. Nice Guy 
Under My Wheels 
I'll Bite Your Face Off
Billion Dollar Babies 
Caffeine 
Department of Youth 
Hey Stoopid 
Dirty Diamonds 
Welcome to My Nightmare 
Go to Hell 
He's Back (The Man Behind the Mask) 
Feed My Frankenstein 
Ballad of Dwight Fry 
Killer 
I Love the Dead  
Break On Through (The Doors cover)
Revolution (The Beatles cover)
Foxy Lady (The Jimi Hendrix Experience cover) including Orianthi's solo
My Generation (The Who cover)
I'm Eighteen 
Poison 
School's Out






Auringon laskettua Festivaalialue muuttuu nopeasti pilkkopimeäksi, joten pääesiintyjien showt pääsevät täällä upeasti oikeuksiinsa, toisin kuin vaikkapa meillä kotoisen Suomen kesäfestareilla. Suomesta saatiinkin  hyvä aasinsilta seuraavaan esiintyjään, joka oli Wacken-yleisön valloittanut Nightwish.


Nightwishin keikka myös kuvattiin DVD:tä varten ja julkaisua on lupailtu ilmestyväksi vielä tämän vuoden puolella. Bändi oli suuren yleisön edessä elementissään ja kuulosti, sekä näytti todella hyvälle. Upeat valot, pyrot ja taustascreen  loivat hienot puitteet esitykselle. Laulajatar Floor Jansen oli suorastaan huikea ja settilistassa kuultiin hyvä läpileikkaus yhtyeen materiaalista, toki keskittyen enemmän tuoreempaan tuotantoon. Yleisömeri oli tiivis ja tunnelma jälleen huipussaan. Hyvä Suomi!

Dark Chest of Wonders 
Wish I Had an Angel 
She Is My Sin 
Ghost River 
Ever Dream 
Storytime 
I Want My Tears Back (with Troy Donockley)
Nemo (with Troy Donockley)
Last of the Wilds (with Troy Donockley)
Bless the Child 
Romanticide 
Amaranth 
Ghost Love Score 
Song of Myself 
Last Ride of the Day








Vuorokauden jo vaihduttua sunnuntain puolelle olisi tarjolla ollut vielä yksi varsin mielenkiintoinen esitys, eli Lingua Mortis-orkesteri vahvistettuna pitkän linjan hevibändi Ragella. Väsymys, iltapäivän sadekuuron viilentämä ilta ja seuraavan aamun aikainen kotiinlähtö vaikuttivat kuitenkin tässä vaiheessa niin, että mukavuudenhalu voitti ja ennen hotellibussille siirtymistä katsoimme keikkaa vain hetken. Mutta tämä pieni tuokiokin tarjosi hienon elämyksen. Suuren orkesterin ja Ragen yhteistyö tuntui toimivan saumattomasti. Tyylikästä.

Jälleen huikea päivä loistavan metallimusiikin parissa.


lauantai 10. elokuuta 2013

Wacken Open Air 2013, osa 3



Perjantai 2.8. Doro, Motörhead, Sabaton, Agnostic Front, Pretty Maids, Powerwolf, Amorphis.


Aamu valkeni kirkkaana ja päivästä muodostuikin todella kuuma. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi yli 30 asteen. Aurinkorasvaa ja juomaa kului…

Festivaalialueelle saavuttuamme suuntasimme suoraan päälavojen tuntumaan, sillä True Metal Stagella oli alkamassa saksalaisen Powerwolfin esitys.


Yhtyeen vahva power metal tarjosi reippaan alun pitkälle päivälle. Synkkätunnelmaisista kappaleista huolimatta homma toimi hyvin auringossakin. Bändin tuore sinkku ”Amen & Attack” jää soimaan päähän.

Sanctified With Dynamite
We Drink Your Blood
Amen & Attack
Werewolves of Armenia
In the Name of God
Resurrection by Erection
Coleus Sanctus
All We Need Is Blood
Kreuzfeuer
Raise Your Fist, Evangelist
Lupus Dei



Seuraavana oli vuorossa melodista heavya/hard rockia Tanskasta, eli Pretty Maids.


Kuten eilen kävi Thunderin kohdalla, niin myöskään Pretty Maids ei saanut yleisöä innostumaan. Bändin setti oli kuitenkin hyvä, tarjoten tuttua Pretty Maidsia ilman yllätyksiä. Itsellänikin edellisyön lyhyeksi jääneet unet vaikuttivat ja väsymys alkoi painaa, niinpä meinasinkin nukahtaa kesken keikan :)

Mother of All Lies
I See Ghosts
O Fortuna / Back to Back
Rodeo
Needles in the Dark
Yellow Rain
I.N.V.U.
Little Drops of Heaven
Future World
Red, Hot and Heavy



Seuraava esiintyjä sitten ravistelikin hereille: Agnostic Front.


New Yorkista saapunut ryhmä tarjoili vahvan annoksen hardcore/punkmäiskettä. Itselleni entuudestaan tuntematon yhtye, mutta bändi veti todella tiukan setin ja sai yleisön hyvin mukaan. Loistava Ramones-cover Blizkrieg Bop päätti onnistuneen keikan.

Addiction
Dead to Me
My Life My Way
That's Life
For My Family
Friend or Foe
All Is Not Forgotten
Peace
Crucified
Public Assistance
Toxic Shock
Gotta Go
Take Me Back
A Mi Manera
The Eliminator
Blitzkrieg Bop



Heti perään viereisellä lavalla saatiin iloisempaa ilmettä peliin ruotsalaisen Sabatonin muodossa.
Tämä Ruotsin power-ylpeys tuli ja valloitti Wackenin. Yleisöä oli paikalla valtavasti ja tunnelma todella hieno! Reipas power metal raikui vakuuttavasti ja kaikilla oli hauskaa. Todella hyvä ja loistavalla asenteella vedetty keikka. Suurta heavyn juhlaa paahtavassa helteessä.


Intro: The Final Countdown / The March to War
Ghost Division
Gott Mit Uns
Carolus Rex
Into the Fire
Cliffs of Gallipoli
Midway
The Carolean's Prayer (Swedish version)
Swedish Pagans
The Art of War
Primo Victoria
Metal Crüe




Ilta alkoi hämärtyä ja tiukka putki jatkui, vuorossa legendaarinen Motörhead.


Motörhead-ikoni Lemmyn sairastelun myötä yhtyeen kesäkiertue ehdittiin jo kokonaan peruakin, mutta viikkoa ennen Wackenia bändiltä tuli varmistus, että Motörhead nousee lavalle suunnitelmien mukaan. Tämä Lemmyn sairausloman jälkeinen paluukeikka jäi kuitenkin lyhyeksi. Yli 30 asteen helle oli puolikuntoiselle rocklegendalle liikaa ja keikka keskeytettiin jo kuuden kappaleen, eli noin puolen tunnin soiton jälkeen.  Yleisö ymmärsi keikan keskeytyspäätöksen hyvin ja kaikki tuntuivat olevan lopulta tyytyväisiä siihen, että Lemmy yritti ja kuitenkin esiintyi tapahtumassa. Motörhead-keikka se on kuitenkin vaisukin Motörhead-keikka!

I Know How to Die
Damage Case
Stay Clean
Metropolis
Over the Top
Guitar Solo
The Chase Is Better Than the Catch




Sitten oli juhlan aika ”Metal Queen” Doro Peschin noustessa True Metal Stagelle juhlistamaan jo 30-vuotta kestänyttä uraansa. Ja hieno juhla tästä tulikin. Doron juhlakeikka oli näyttävä ja settilista kattoi kivasti koko uran. Saimme nähdä upean lavan, hienot valot ja pyrot, sekä ennen kaikkea säteilevän ja valloittavan esiintymisen. Keikalla nähtiin runsaasti vierailijoita, mm. Biff Byford (Saxon), Uli Jon Roth, Phil Campbell (Motörhead), Joakim Brodén (Sabaton), yms... Huikea show!


I Rule the Ruins
Burning the Witches
Rock Till Death
East Meets West (with Chris Boltendahl)
The Night of the Warlock
Wacken Hymne (We are the Metalheads)
Raise Your Fist in the Air
Denim and Leather (with Biff Byford)
Hellbound
Für Immer (with Uli Jon Roth)
Revenge
Metal Tango (with Eric Fish)
Breaking the Law (with Phil Campbell)
All We Are (with Eric Fish, Joakim Brodén, yms. )
Earthshaker Rock






Illan päätteeksi vielä piipahdus Party-lavalle, jossa musisoi kotimaamme Amorphis. Yleisöä paikalla mukavan paljon ja kyllähän Amot näyttivät, että rahkeet riittävät hienosti isoihin kansainvälisiin ympyröihinkin. Melko kaukana lavasta seurattunakin tästä jäi ihan hyvä fiilis.

Unplugged:
Enigma
I of Crimson Blood
Empty Opening
Rusty Moon
Sign From the North Side
(with Karelia intro)
Plugged:
Shades of Gray
Nightbird's Song
Silver Bride
Narrow Path
The Castaway
Hopeless Days
House of Sleep
My Kantele


Pitkä ja tapahtumarikas perjantai oli osaltamme tässä. Yleishuomiona vielä se, että alueella tapahtuu koko ajan niin paljon, että väkisinkin on tehtävä valintoja.  Kaikkea ei ehdi näkemään, joten täytyy vain yrittää tehdä hyviä valintoja siitä, mitkä bändit haluaa/on mahdollista nähdä.  Perjantaina itseä kiinnostavista esiintyjistä näkemättä jäivät ainakin Anvil, Tristania, Ugly Kid Joe, Bullet, Grave Digger ja Uli Jon Roth. Vielä oli kuitenkin yksi päivä jäljellä…



Osa 1, Osa 2, Osa 4, Osa 5.


perjantai 9. elokuuta 2013

Wacken Open Air 2013, osa 2


Torstai 1.8. Rammstein, Deep Purple, Thunder, Annihilator, Skyline, Mandowar

Puolipilvinen, mutta todella lämmin sää tarjosi hyvät lähtökohdat päivän tapahtumille, joten ei muuta kuin festivaalialuetta kohti. Wackeeeen! (Tätä huudahdusta muuten yleisössä viljeltiin koko festarin ajan, ja yleensä niin lujaa kuin kurkusta lähtee).

Suuria ruuhkia ei tiellä eikä porteilla ollut, joten matka alueelle sujui yllättävänkin helposti. Turvatarkastuspisteitä on alueella useita, mutta tarkastuskäytännöt vaihtelivat hyvinkin paljon. Välillä ei tutkittu mitään ja päästettiin suoraan porteista sisään, kun taas välillä pengottiin kaikki mahdollinen. Kerran esim. korvatulpparasiaan kiinnitettiin huomiota kysellen, että mikä tuo on :)

Itse festivaalialueella kaikki perustoiminnot sujuivat loistavasti, vaikka väkeä oli TODELLA paljon. Juomia, ruokia tai vessaan pääsyä ei tarvinnut jonottaa koko festivaalin aikana. Ainakin tässä kotimaan tapahtumajärjestäjillä olisi paljon opittavaa. Toki juomien myynnissä asioita helpottava seikka on rajattujen anniskelualueiden puuttuminen – juoda saa missä vaan. Tämä mahdollisti myös kiertävien olutmyyjien liikkumisen alueella. Varmasti myös tämä osaltaan vaikutti siihen, ettei myyntitiskeille päässyt jonoja syntymään. Mutta tärkein, eli vessoja ja myyntipisteitä oli kuitenkin kerrankin riittävästi!

Vaan musiikkia tänne tultiin kuuntelemaan ja sitähän saatiin. Illaksi päälavojen suuntaan oli odotettavissa tungosta, sillä heti tämän avausillan tulisi päättämään koko festivaalin pääesiintyjä Rammstein.

Aluksi suuntasimme kuitenkin Beergarden Stagelle, jossa lavalle nousi mainio orkesteri nimeltään Mandowar. Tämä vahvan kantrihenkinen cover-bändi on lyönyt nipun heviklassikoita uusiksi ja hommahan toimii. Musisointi nosti väkisin hymyn suupielille ja melkein nimikaimalta Manowarilta lainattu Warriors of the World oli aivan mieletön. Käykääpä tsekkaamassa bändiä vaikkapa Spotifysta.

Mandowar


Siirtyminen päälavojen tuntumaan hyville paikoille, jossa ensimmäisenä lavan otti haltuun Skyline. Bändiltä kuultiin hyvä cover-setti, joka oli mukaansatempaava ja viihdyttävä. Setissä kuultiin Strong Arm of the Law, Still of the Night, Turbo Lover, Paranoid, Bark at the Moon, Violent Sea, Kashmir, TNT ja Paradise City. Kiva avaus festarille päälavojan osalta!

Skyline

Jatkoa seurasi kanadalaisen trashpumppu Annihilatorin muodossa. Hyvällä asenteella viihdyttävästi vedetty setti, joskin osa biiseistä on omaan makuuni hieman tasapaksua. Vuoden 1989 debyyttialbumin kulmakivi ”Alison Hell” on kuitenkin edelleen rautaa!

Smear Campaign
King of the Kill
No Way Out
Clown Parade
Set the World on Fire
W.T.Y.D.
The Fun Palace
I Am in Command
No Zone
Fiasco
Alison Hell



Seuraavana hardrockia Britanniasta, eli Thunder. Hyvä bändi ja paljon hienoja biisejä, mutta nyt valitettavasti tuntui sille, että yhtye oli väärässä paikassa väärään aikaan. Yleisö ei vaan tähän syttynyt ja keikka jäi jotenkin vaisuksi. Tähän paikkaan bändiltä olisi kaivannut hieman suoraviivaisempaa otetta, nyt ”tyhjäkäyntiä” (pitkiä introja, yleisön huudatusta jne.) oli aivan liikaa. Setin tiivistäminen olisi ollut enemmän kuin paikallaan, nyt keikka oli ajoittain melko tylsää seurattavaa. Harmi.

Dirty Love
River of Pain
Higher Ground
Low Life in High Places
Backstreet Symphony
The Devil Made Me Do It
You Can't Keep a Good Man Down
Love Walked In
I Love You More Than Rock 'N' Roll

Thunder

Seuraavaksi sitten riittikin sähköä ilmassa. Vuorossa oli itselleni yksi odotetuimmista esityksistä, eli Deep Purple.


Odotus palkittiin ja keikka oli todella hyvä! Screenillä vilahtaneen mainoksen mukaan tämä tullaan myös julkaisemaan (cd/dvd/blu-ray). Highway Star oli palannut taas aloitukseksi, niin kuin olla pitääkin. Now What-kappaleet (Vincent Price, Hell to Pay, Above and Beyond) toimivat hyvin, joskin upea All The Time in the World oli harmikseni pudotettu pois. Jon Lord sai kunnianosoituksen Above and Beyondin aikana, kun hänen kuvansa heijastettiin screenille. Kitaristi Steve Morse oli aivan liekeissä, samoin Don Airey sai runsaasti tilaa urkujensa takana. Ian Gillan viihtyi lavalla vain kun lauloi, muuten mies kävi jatkuvasti lavan takana.. Ääni oli kuitenkin pääosin ihan ok. Keikka alkoi laskevan auringon loisteessa ja päättyi illan hämärryttyä lavan värivalojen päästessä esiin. Elävästi mieleen tuli yhtyeen vanha California Jam-tallenne. Uli Jon Roth vieraili kitaroimassa "Smokessa". Tunnelma paikalla oli huikea ja settilista noudatteli em.poikkeuksia lukuunottamatta kiertueen aiempia settejä. Mahtava kokemus!


Highway Star
Into the Fire
Hard Lovin' Man
Vincent Price
Strange Kind of Woman
Contact Lost / Guitar solo
The Well-Dressed Guitar
Hell to Pay
Lazy
Above and Beyond
No One Came
Keyboard solo
Perfect Strangers
Space Truckin'
Smoke on the Water (with Uli Jon Roth)

Encore:
Green Onions / Hush
Black Night




Jon Lord

Purplen jälkeen tunnelma tiivistyi entisestään, oli kotiyleisön suosikin Rammsteinin vuoro. Nyt yleisöjoukko velloi tiiviinä ja väkeä riitti silmänkantamattomiin.


Rammstein palkitsi suuren yleisön näyttävällä showlla. Ilotulitusraketeilla startannut keikka olikin kieltämättä hienoa seurattavaa. Valot, pyrot, yms. tehosteet olivat upeita ja yleisö eli esityksessä voimakkaasti mukana. Itse en suuri Rammsteinin musiikin ystävä ole, mutta tunnelmaltaan keikka oli yksi huikeimpia mitä olen ikinä nähnyt. Shown vahvan homoeroottiset kohtaukset ja kaikki muut erikoisuudet olivat paikoitellen melko hämmentäviä. En tiedä, olisiko näille saanut nauraa, mutta kyllähän tuo touhu lavalla välillä todella koomista oli.


Ich tu dir weh
Wollt ihr das Bett in Flammen sehen?
Keine Lust
Sehnsucht
Asche zu Asche
Feuer frei!
Mein Teil
Ohne dich
Wiener Blut
Du riechst so gut
Benzin
Links 2-3-4
Du hast
Bück dich
(Rammstein-Intro)
Ich will
Encore:
Mein Herz brennt
(Piano Version)
Sonne
(with Heino)
Pussy





Valtavassa ihmisruuhkassa vaellus kohti bussia ja hotelliin suihkuun ja nukkumaan. Huomenna on taas uusi päivä…

Osa 1, Osa 3, Osa 4, Osa 5.