Wacken Open Air 2013, osa 2

Torstai 1.8. Rammstein, Deep Purple, Thunder, Annihilator, Skyline, Mandowar

Puolipilvinen, mutta todella lämmin sää tarjosi hyvät lähtökohdat päivän tapahtumille, joten ei muuta kuin festivaalialuetta kohti. Wackeeeen! (Tätä huudahdusta muuten yleisössä viljeltiin koko festarin ajan, ja yleensä niin lujaa kuin kurkusta lähtee).

Suuria ruuhkia ei tiellä eikä porteilla ollut, joten matka alueelle sujui yllättävänkin helposti. Turvatarkastuspisteitä on alueella useita, mutta tarkastuskäytännöt vaihtelivat hyvinkin paljon. Välillä ei tutkittu mitään ja päästettiin suoraan porteista sisään, kun taas välillä pengottiin kaikki mahdollinen. Kerran esim. korvatulpparasiaan kiinnitettiin huomiota kysellen, että mikä tuo on :)

Itse festivaalialueella kaikki perustoiminnot sujuivat loistavasti, vaikka väkeä oli TODELLA paljon. Juomia, ruokia tai vessaan pääsyä ei tarvinnut jonottaa koko festivaalin aikana. Ainakin tässä kotimaan tapahtumajärjestäjillä olisi paljon opittavaa. Toki juomien myynnissä asioita helpottava seikka on rajattujen anniskelualueiden puuttuminen – juoda saa missä vaan. Tämä mahdollisti myös kiertävien olutmyyjien liikkumisen alueella. Varmasti myös tämä osaltaan vaikutti siihen, ettei myyntitiskeille päässyt jonoja syntymään. Mutta tärkein, eli vessoja ja myyntipisteitä oli kuitenkin kerrankin riittävästi!

Vaan musiikkia tänne tultiin kuuntelemaan ja sitähän saatiin. Illaksi päälavojen suuntaan oli odotettavissa tungosta, sillä heti tämän avausillan tulisi päättämään koko festivaalin pääesiintyjä Rammstein.

Aluksi suuntasimme kuitenkin Beergarden Stagelle, jossa lavalle nousi mainio orkesteri nimeltään Mandowar. Tämä vahvan kantrihenkinen cover-bändi on lyönyt nipun heviklassikoita uusiksi ja hommahan toimii. Musisointi nosti väkisin hymyn suupielille ja melkein nimikaimalta Manowarilta lainattu Warriors of the World oli aivan mieletön. Käykääpä tsekkaamassa bändiä vaikkapa Spotifysta.

Mandowar

Siirtyminen päälavojen tuntumaan hyville paikoille, jossa ensimmäisenä lavan otti haltuun Skyline. Bändiltä kuultiin hyvä cover-setti, joka oli mukaansatempaava ja viihdyttävä. Setissä kuultiin Strong Arm of the Law, Still of the Night, Turbo Lover, Paranoid, Bark at the Moon, Violent Sea, Kashmir, TNT ja Paradise City. Kiva avaus festarille päälavojan osalta!

Skyline

Jatkoa seurasi kanadalaisen trashpumppu Annihilatorin muodossa. Hyvällä asenteella viihdyttävästi vedetty setti, joskin osa biiseistä on omaan makuuni hieman tasapaksua. Vuoden 1989 debyyttialbumin kulmakivi ”Alison Hell” on kuitenkin edelleen rautaa!

Smear Campaign

King of the Kill

No Way Out

Clown Parade

Set the World on Fire

W.T.Y.D.

The Fun Palace

I Am in Command

No Zone

Fiasco

Alison Hell

Seuraavana hardrockia Britanniasta, eli Thunder. Hyvä bändi ja paljon hienoja biisejä, mutta nyt valitettavasti tuntui sille, että yhtye oli väärässä paikassa väärään aikaan. Yleisö ei vaan tähän syttynyt ja keikka jäi jotenkin vaisuksi. Tähän paikkaan bändiltä olisi kaivannut hieman suoraviivaisempaa otetta, nyt ”tyhjäkäyntiä” (pitkiä introja, yleisön huudatusta jne.) oli aivan liikaa. Setin tiivistäminen olisi ollut enemmän kuin paikallaan, nyt keikka oli ajoittain melko tylsää seurattavaa. Harmi.

Dirty Love

River of Pain

Higher Ground

Low Life in High Places

Backstreet Symphony

The Devil Made Me Do It

You Can't Keep a Good Man Down

Love Walked In

I Love You More Than Rock 'N' Roll

Thunder

Seuraavaksi sitten riittikin sähköä ilmassa. Vuorossa oli itselleni yksi odotetuimmista esityksistä, eli Deep Purple.

Odotus palkittiin ja keikka oli todella hyvä! Screenillä vilahtaneen mainoksen mukaan tämä tullaan myös julkaisemaan (cd/dvd/blu-ray). Highway Star oli palannut taas aloitukseksi, niin kuin olla pitääkin. Now What-kappaleet (Vincent Price, Hell to Pay, Above and Beyond) toimivat hyvin, joskin upea All The Time in the World oli harmikseni pudotettu pois. Jon Lord sai kunnianosoituksen Above and Beyondin aikana, kun hänen kuvansa heijastettiin screenille. Kitaristi Steve Morse oli aivan liekeissä, samoin Don Airey sai runsaasti tilaa urkujensa takana. Ian Gillan viihtyi lavalla vain kun lauloi, muuten mies kävi jatkuvasti lavan takana.. Ääni oli kuitenkin pääosin ihan ok. Keikka alkoi laskevan auringon loisteessa ja päättyi illan hämärryttyä lavan värivalojen päästessä esiin. Elävästi mieleen tuli yhtyeen vanha California Jam-tallenne. Uli Jon Roth vieraili kitaroimassa "Smokessa". Tunnelma paikalla oli huikea ja settilista noudatteli em.poikkeuksia lukuunottamatta kiertueen aiempia settejä. Mahtava kokemus!

Highway Star

Into the Fire

Hard Lovin' Man

Vincent Price

Strange Kind of Woman

Contact Lost / Guitar solo

The Well-Dressed Guitar

Hell to Pay

Lazy

Above and Beyond

No One Came

Keyboard solo

Perfect Strangers

Space Truckin'

Smoke on the Water (with Uli Jon Roth)

Encore:

Green Onions / Hush

Black Night

Jon Lord

Purplen jälkeen tunnelma tiivistyi entisestään, oli kotiyleisön suosikin Rammsteinin vuoro. Nyt yleisöjoukko velloi tiiviinä ja väkeä riitti silmänkantamattomiin.

Rammstein palkitsi suuren yleisön näyttävällä showlla. Ilotulitusraketeilla startannut keikka olikin kieltämättä hienoa seurattavaa. Valot, pyrot, yms. tehosteet olivat upeita ja yleisö eli esityksessä voimakkaasti mukana. Itse en suuri Rammsteinin musiikin ystävä ole, mutta tunnelmaltaan keikka oli yksi huikeimpia mitä olen ikinä nähnyt. Shown vahvan homoeroottiset kohtaukset ja kaikki muut erikoisuudet olivat paikoitellen melko hämmentäviä. En tiedä, olisiko näille saanut nauraa, mutta kyllähän tuo touhu lavalla välillä todella koomista oli.

Ich tu dir weh

Wollt ihr das Bett in Flammen sehen?

Keine Lust

Sehnsucht

Asche zu Asche

Feuer frei!

Mein Teil

Ohne dich

Wiener Blut

Du riechst so gut

Benzin

Links 2-3-4

Du hast

Bück dich

(Rammstein-Intro)

Ich will

Encore:

Mein Herz brennt

(Piano Version)

Sonne

(with Heino)

Pussy

Valtavassa ihmisruuhkassa vaellus kohti bussia ja hotelliin suihkuun ja nukkumaan. Huomenna on taas uusi päivä…

Osa 1, Osa 3, Osa 4, Osa 5.