maanantai 30. heinäkuuta 2012

Springbank 1966/1998 "Local Barley" Cask #499

Springbankin vuonna 1966 tislaamat "Local Barley"-viskit ovat nouseet vuosien saatossa kulttimaineeseen viskiharrastajien keskuudessa. Nyt testissä cask No. 499.

Springbank 1966 "Local Barley", 55,1%. Distilled Feb 1966, bottled Aug 1998. Bourbon Cask No. 499.


Tuoksu tarjoilee salmiakkia, pehmeää turpeisuutta ja raikasta marjaisuutta (herukka, vadelma). Taustalla tyylikäs "tuore" tammi. Pihkaa, tummaa suklaata.

Maku on vahvapiirteinen, tasapainoinen ja maukas. Suutuntuma on runsaan öljyinen. Tummaa vahvaa suklaata, tyylikäs hento turvesavuisuus. Kirpeä marjaisuus, trooppisia hedelmiä, vaniljaa, kookosta. Hedelmäisyyteen sekoittuu taustalta nousevaa suolaisuutta (sweet & sour).

Jälkimaussa tammi nousee nätisti esiin. Hapahkoa hedelmäisyyttä, turpeisuutta, lakritsia, mausteyrttien raikkautta.

Upea, upea viski, joka varsinkin pienen vesilisän jälkeen avautuu todella maukkaaksi ja vivahteikkaaksi kokonaisuudeksi.

Onnekkaita ovat ne, jotka ovat aikoinaan näitä "Local Barley"-pullotuksia saaneet ostettua edulliseen hintaan. Nykyinen hintataso +-1000€ on ehdottomasti liikaa, vaikka viski sinällään erinomaista onkin.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Springbank 21 yo (2011)

Maistelussa uudehko Springbank-julkaisu.

Springbank 21 yo, 46%. Bottled 2011, 1560 bottles.


Tuoksu on raikkaan hedelmäinen (omena). Kinuskia, kuivaa sherryisyyttä, suklaata. taustalla hieman pistävää kirpeyttä, suolaisuutta sekä mustaa teetä. Maistamieni vanhempien 21 yo versioiden täyteläinen ja mausteisen vivahteikas aromaattisuus jää tästä uudesta versiosta puuttumaan.

Maku on pehmeä, tasapainonen ja melko täyteläinen. Kuivaa sherryä, kypsiä punaisia hedelmiä, lakritsia. Taustalla kuivaa maltaisuutta sekä tammea.

Jälkimaussa hedelmäisyys muuttuu hieman kirpeäksi ja selkeä suolainen vivahde nousee vahvana esiin. Sitrusta, tammea. Kuivuu reippaasti.

Ihan hyvä viski, mutta... Verrattuna vanhempiin versioihin on kokonaisuus jotenkin raaempi ja viski tuntuu hieman ikäänsä nuoremmalle. Myös täyteläisyyttä kaipaisi lisää. Tasoero vanhoihin 1990-luvun loppupuolen pullotuksiin jää valitettavan suureksi.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Jon Lord 1941-2012

Maanantaina 16.7.2012 rockmaailmaa värisytti tieto haimasyöpää sairastaneen Jon Lordin kuolemasta ja välittömästi musiikkimediat sekä Facebook alkoivat täyttyä tälle arvostetulle muusikolle osoitetuista osanotoista ja muistokirjoituksista.

Mutta kuka oli Jon Lord?

Lord oli Deep Purplen perustajajäseen ja kosketinsoittaja, sekä samalla hyvin tärkeä osa yhtyettä. Vaikea olisi kuvitella Purplen legendaarisia kappaleita ilman Lordin Hammond-uruillaan luomaa äänimaailmaa. Lord myös mielellään yhdisti soittoonsa klassista musiikkia ja loi teoksella Concerto for Group and Orchectra (1969) pohjan sille, että muutkin yhtyeet alkoivat myöhemmin käyttämään sinfoniaorkesteria osana rockmusiikkia. Mm. Metallican S&M levyn suurin vaikuttaja on ollut juuri tämä Jon Lordin, Deep Purplen ja sinfoniaorkesterin yhteistönä syntynyt teos.

Konserttitilanteissa Lord tykkäsi myös esitellä soolo-osuuksissaan kunkin esiintymismaan paikallista klassista tuotantoa ja niinpä esimerkiksi Suomen keikoilla soikin usein näyte Jean Sibeliuksen Finlandiasta.

Ensimmäinen Deep Purple konserttini. Helsingin jäähalli 19.8.1987.

Jon Lordin merkitys Deep Purplelle oli siis suuri ja klassisimpana pidetyn "Mark II" kokoonpanon (Jon Lord, Ian Gillan, Ritchie Blackmore, Roger Glover, Ian Paice) toimesta syntyivät mm. unohtumattomat raskaan rockin levyt In Rock ja Machine Head.
Välillä useaankin otteeseen hajonneena ollut "Mark II" kokoonpano nähtiin viimeisen kerran konserttilavalla Helsingissä vuonna 1993 (keikan jälkeen Ritchie Blackmore jätti yhtyeen) ja nyt, liki 20 vuotta myöhemmin Lordin poismenon myötä varmistui lopulliseti, ettei tätä huikeaa kokoonpanoa enää yhdessä tulla näkemään.

Deep Purplen ollessa pois toiminnasta, Jon Lord esiintyi Whitesnaken kosketinsoittajana vuosina 1978-1984 ja muistona tältä aikakaudelta jäi monta upeaa albumia, kuten esimerkiksi tämä vuoden 1979 Lovehunter.
Deep Purplessa Lord jatkoi aina vuoteen 2002 asti, jolloin hän ilmoitti vetytymisestään eläkkeelle tästä "päätoimestaan". Hänen paikkansa Purplessa peri tuolloin Don Airey, joka onkin jatkanut Lordin viitoittamalla tiellä varsin ansiokkaasti.
 Musiikin tekemistä Jon Lord ei kuitenkaan unohtanut, vaan tämän jälkeen hänellä oli aikaa toteuttaa omia ideoitaan ja sooloprojektejaan mm. bluesin ja klasissen musiikin parissa. Miehen haaveena oli säveltää teos, jota esitettäisiin vielä sadan vuoden kuluttua.

Jon Lord on poissa, mutta muistot ja musiikki elävät niin fanien, kuin muusikkoystävienkin mielissä varmasti ikuisesti.

Tässä herkkiä säveliä mestarin muistolle, Jon Lord - Pictured Within Lontoon  Royal Albert Hallissa vuonna 1999:

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Glenrothes 33yo 1967/2000 (VA.MA Distribuzione s.r.l.)

Glenrothes 33yo 1967/2000, 48,5%.  VA.MA Distribuzione s.r.l.


Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, hieman kirpeä ja melko terävä. Hunajaista makeutta, maitosuklaata, kuivaa maltaisuutta. Ei oikein säväytä.

Maku on pehmeä, makean maltainen ja seesteinen. Kuivattuja hedelmiä, suklaata, sekä todella kevyt turpeinen vivahde.

Jälkimaku jatkuu maltaisena. Hunajaa, tammea, yrttistä katkeruutta, sitrusta.

Pehmeä ja helposti juotava iäkäs malt, mutta eipä juuri muuta. Pieni vesilisä parantaa kokonaisuutta hieman ja nostaa esiin makeaa kermatoffeisuutta.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Glen Keith 1967/1999 G&M

Glen Keith 1967, 40%. Bottled 1999. Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice.


Tuoksu on täyteläisen maltainen ja mukavan mausteinen. Raikasta kukkaisuutta, mustaherukanlehteä, kypsää hedelmää sekä aavistus turvesavua. Taustalla suolaisuutta (lakritsi). Ihan hyvä.

Maku on pehmeän suklainen ja runsaan maltainen. Sherryä, makeita hedelmiä, raikasta yrttisyyttä. Hyvin hento savuisuus.

Jälkimaku on kirpeä, raikkaan hedelmäinen ja kuivan sherryinen. Tammea nousee kevyesti esiin. Ei kovin pitkä.

Ihan hyvä iäkäs viski, mutta jotain vivahteikkuutta kaipaisin lisää. Nyt kokonaisuus on liian "keskitien kulkija", eikä viski pysty erottumaan muista vastaavista. Helppoa juotavaa, mutta myös helposti mielestä unohtuva.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Loch Lomond 18 yo

Nyt lasissa ehkä hieman vähemmän tunnettua mallasviskiä Skotlannista.

Loch Lomond 18 yo, 43% 


Tuoksussa tuntuu vahvana ylikypsää hedelmää sekä märkää pahvia. Tammea, kevyttä turvesavuisuutta, tummaa suklaata, mutta myös jotain epämiellyttävää (maali, tärpätti tms.). Outo.

Maku on tunkkainen. Märkä pahvi tulee tuoksun tavoin vahvana esiin. Runsas maltaisuus. Kypsiä luumuja, hunajaa, tammea. Jotain pistävää ja blendimäistä. (Single Malt-viskistä kuitenkin tosiaan on kyse).

Jälkimaku tarjoaa sitruksista kirpeyttä, tammea, salmiakkia ja edelleen pahvia. Pistävä.

Huh, olipa outo ja ikävän blendimäisiä piirteitä omaava mallasviski. Ikävä sanoa, mutta kypsytykseen käytetyt 18 vuotta ovat menneet kyllä tässä tapauksessa täysin hukkaan.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Bowmore 17 yo "Sreen Printed label"

Bowmore 17 yo, 43%, "Screen Printed Label", (+-1995)


Tuoksu on raikas ja kevyehkö. Runsaasti trooppista hedelmää (ananas, mango..), kookosta, toffeeta. Hyvin kevyesti turpeisuutta. Taustalla raikas sitrus/menthol. Kaunis.

Maku on pehmeä ja raikas. Suutuntuma on kevyt ja "ilmava". Kirpakkaa hedelmäisyyttä (mango, omena, appelsiini). Hunajaa, kevyesti yrttisyyttä, hieman suolaisuutta ja hyvin hento turvesavun häivähdys.

Jälkimaku säilyy raikkaan hedelmäisenä. Kevyt tervaisuus (Sisu-pastilli) nousee kauniisti esiin. Kuivahkoa turpeisuutta. Puhdas ja raikas yleisilme.

Islayn kevyttä sarjaa, mutta todella hienostuneena ja tyylikkäänä. Maukas ja hienon tasapainoinen kokonaisuus. Ikäluokassaan aivan huippu.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Bowmore Dusk

Taannoin viinikypsytettyjen Bowmoreiden illassa maisteltu Bowmore Dusk osoitti olevansa maukas ja miellyttävän pehmeä viiniviimeistelty viski.

Bowmore Dusk, 50%. Bordeaux Wine Casked.

Tuoksu on hieman hapan ja siinä tuntuu (yli)kypsää vahvaa hedelmäisyyttä. Makea, mutta hieman tunkkainen. Kukkaisuutta (laventeli), sitrusten raikkautta.

Maku on makean hedelmäinen, tervainen ja hennon savuinen. Viinimäistä happamuutta nousee taustalta esiin. Pehmeä ja "helppo".

Jälkimaku kuivuu edelleen happamampaan suuntaan. Runsas hedelmäisyys säilyy kuitenkin maukkaana loppuun asti. Tervaista savuisuutta, parfyymimaista makeaa mausteisuutta.

Verrokkina maistelussa oli myös Duskin edeltäjä Bowmore Claret, joka oli tässä vertailussa makeampi ja hedelmäisempi kuin Dusk. Samoin koko makuprofiili oli ikäänkuin "suurempi", tarjoten enemmän punaista hedelmää, tervaa, voimakkuutta ja täyteläisyyttä.

Dusk on erittäin hyvä ja maukas viski, mutta rinnakkainmaisteltuna ei pärjää vahvempiprofiiliselle Claretille.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Ardbeg 1972 Cask #3038

Muutama viikko sitten maistelussa oli loistavan hyvä Ardbeg 1972 Cask #868 ja vertailun vuoksi nyt testissä saman vuoden Cask #3038.

Ardbeg 1972, Bourbon Hogshead No. 3038. Distilled 10.11.1972, bottled  14.10.2004. 44,2%.148 bottles. (Bottled for Belgium).

Tuoksu on pehmeä ja Ardbegiksi varsin hillityn turvesavuinen.Runsas mausteisuus (neilikka, kaneli, maustepippuri). Hunajaa, vaniljaa, suklaata, havupuuta. Jälleen kerran todella upea!

Viski on todella pehmeä. Alkuun kevyehkö maku voimistuu hiljalleen ja vahva turvesavu nousee hienosti esiin. Savuisuutta, tammea, mallasta. Seesteinen ja tyylikäs. Kevyempi kuin #868.

Jälkimaussa vahva kuivahko turvesavuisuus jatkuu tyylikkäänä. Kirpakkaa marjaisuutta, sitrusta, vaniljaa, raa'ahkoja trooppisia hedelmiä. Todella pitkä.

Tämän viskin tuoksu oli todella upea, yksi parhaista kohdelle osuneista Ardbegeista. Maku on tyylikäs ja "herkkä", mutta ei yllä vivahteikkuudessa tuoksun tasolle. Hieno iäkäs Ardbeg joka tapauksessa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Ardbeg Kildalton 1981

Ardbeg Kildalton 1981, 52,6%. Bottled 2005. (Lightly Peated)



Tuoksussa tuntuu kevyttä pehmeää maltaisuutta, hunajaa, raikasta hedelmäisyyttä sekä maitosuklaata. Tammi kauniina vivahteena taustalla. Aavistus turpeisuutta.

Maku tarjoaa maukkaan hedelmäisyyden, pehmeää turvetta sekä raikasta sitrusta. Vahva ja mukavan kirpakka. Herukkaa, kuiva hento puu, hieman savuakin. Vahva ja maukas.

Jälkimaussa tuntuu päällimmäisenä valkosuklaa. Taustalla tammea ja kuivattuja trooppisia hedelmiä. Hyvin hento turpeisuus, herukkaa. Pitkä!

Erilainen, hieno Ardbeg. Turpeettomuus tuo esiin trooppisen hedelmäisiä, sekä suklaisia piirteitä, jotka "peruspullotteissa" tahtovat peittyä vahvan turvesavun alle. Yli 20-vuoden ikä on pyöristänyt ja pehmentänyt makuja hienosti ja kokonaisuus pysyy hyvin tasapainossa. Loistoviski. Kildalton 1981 oli myynnissä ainoastaan 5cl miniatyyripulloissa osana neljän minin "The Story of Peat"-pakkausta.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Ardbeg 1973/1992 (SMWS 33.14)

Taannoin lasissa pyörähti upea vanha Ardbeg.

Ardbeg 1973, 56,1%. Distilled Oct 1973, Bottled Sep 1992. The Scotch Malt Whisky Society 33.14


Tuoksu on heti tunnistettavissa: "Tyylikäs, iäkäs Ardbeg", tästä ei voi erehtyä. Vahva ja pehmeä turvesavu, tervaista makeutta, kypsiä makeita trooppisia hedelmiä (aprikoosi). Minttua. nahkaa, havua, sekä pihkaa.

Maku on täyteläinen, maukas ja voimakaspiirteinen. Runsas savu, kypsä hedelmäisyys, nahka, tammi, terva. Hieno ja tasapainoinen.

Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Tammea, männynoksaa, kuiva turvesavuisuus. Myös hedelmäisyys kuivuu loppua kohden reippaasti. Hieno tervainen loppu.

Lämpimässä kesäillassa nautittuna tämä viski oli todella upea ja tietyllä lailla jopa pysäyttävä elämys. Yksi hienoimmista Ardbeg-kokemuksista ikinä.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Pelle Miljoona United - Ämyrock 30.6.2012

Ämyrock, tuo Suomen vanhin ilmainen rockfestivaali (1974-) Hämeenlinnan kaupunginpuistossa on kuulunut itselläkin kesäohjelmaan aina ajan salliessa jo vuosien ajan. Tänä vuonna mielenkiintoni kohdistui Pelle Miljoona United-kokoonpanon esitykseen.


Pelle Miljoona on merkittävä osa suomalaista rockhistoriaa ja omissa muistoissakin mennään jo yli 30 vuoden päähän. Vieläkin voi elävästi muistaa, kuinka yläasteen luokkaretkibussissa soi c-kasetilta Pelle Miljoona Oy:n klassikkoalbumi Moottoritie On Kuuma.

Pilvisestä ja pienten sadekuurojen sävyttämästä säästä huolimatta kaupunginpuiston kentälle oli kerääntynyt mukavan paljon väkeä viettämään leppoisaa lauantai-iltaa.
Punkrockin/uuden aallon nousukauden ajat 1970-luvun lopulta palasivat välittömästi mieleen yhtyeen aloittaessa settinsä kappaleella Rikoin Lakia (I Fought The Law). Bändi soitti kovaa, kuten asiaan kuuluukin ja yleisö oli heti täysillä mukana. Tunnin settiin oli mahdutettu oikeastaan kaikki oleellinen, mitä olinkin tullut kuulemaan. Moottoritie On Kuuma, Lanka Palaa, Juokse Villi Lapsi, Tahdon Rakastella Sinua, Olen Kaunis yms. klassikot tempaisivat totaalisesti mukaansa. Nostalgista, mutta sopivan tuoreella otteella esitettynä.
Yhtye, Pelle Miljoona (rummut, laulu), Tumppi Varonen (basso, laulu) sekä Jukka Melametsä (kitara) vetivät osansa ammattimaisen varmalla otteella ja yleisöön hienosti välittyneellä hyvällä asenteella. Tästä voisi moni bändi ottaa mallia. Keikka oli yksi parhaista koskaan Ämyssä kuulemistani.


Kaikkiaan siis hieno ilta Ämyssä, vaikka osaltani tilaisuus jäikin tänä vuonna vain tähän yhteen (mutta sitäkin perempaan) esitykseen! Tähän onkin hyvä päättää tämänkertainen keikkaraportti ja laittaa soittimeen Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie On Kuuma, mutta nuhraantuneen c-kasetin sijaan remasteroituna cd-versiona.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Bowmore 12 yo "Screen Printed Label" 40%

Tästä vanhasta Bowmore-suosikistani on blogimaisteluissani ollut tax free-myyntiin pääasiassa suunnattu 43-prosenttinen versio. Nyt oli kuitenkin tilaisuus maistella rinnakkain tuon vahvemman version rinnalla myös "standardi" 40%-pullotus.
Tuoko kolmen prosentin ero muutosta viskiin ja jos, niin mihin suuntaan. Siitä seuraavassa.


Bowmore 12 yo, 40%, "Screen Prented Label" (+-2000)

Tuoksu on pehmeä ja makean tervaisen savuinen. Kypsä hedelmäisyys, makea kukkaisuus.
Ei maitittavaa eroa vahvempaan versioon.

Maku on makea ja erittäin pehmeä. Tervainen savuisuus (Sisu-pastilli). makeaa laventelia, hieman suolaisuutta, kypsiä hedelmiä ( aprikoosi, tuore luumu). Herkullinen.
Rinnalla 43% versio on maultaan vahvempi ja rotevampi.

Jälkimaku kuivahtaa hieman. tervasavu, kuivatut hedelmät, salmiakki. Sitruksista kirpeyttä.
43%-versiossa makujen vahvuus säilyy voimakkaampana ja maku kantaa pidempään.

40%-versio on todella maukasta ja helposti juotavan pehmeää, mutta rinnakkainmaistelussa ero vahvempaan oli kuitenkin maun osalta selkeä, 43%-version tarjotessa makua selvästi enemmän!