sunnuntai 30. toukokuuta 2010

"Summer of 69"

Eilen ei Euroviisujen katsominen innostanut, joten päädyin pieneen teemalliseen maisteluun. Alkuun musiikiksi tästä Bryan Adamsin Summer of 69 ja viskit laseihin..

Blendillä alkuun... (tämän avostelun kirjoitin alunperin jo pari päivää sitten tietämättä mitä lasissa oli):

ROYAL & ANCIENT - Unique Blend matured in a cask for 28 years - Specially Selected for the Millenium. Cockburn & Campbell (40%)

"The Royal & Ancient-28 year-old is a blend of 54% Malt including Smith's Glenlivet, Longmorn, The Macallan and 46% North British Grain. The various whiskies were distilled between April 1969 and August 1970, they were blended in 1975. A limited edition of 300 cases were bottled in 1999. In the Summer of 1970, Cockburn & Campbell acquired nine hogsheads of the finest malt whisky from the two celebrated Speyside Distilleries mentioned above. These were subsequently blended with the triple gold medal winning blend, The Royal and Ancient and left to mature gently in casks. The total yield was 300 cases, released to celebrate the new Millennium, a fine 28 year old blend that contains over 50% single malt. Blended and bottled by Cockburn & Campbell. "

Tuoksu on maltainen, jossa kevyt puinen vivahde. Hentoa turpeisuutta, hunajaista makeutta. Kuivahkoa yrttisyyttä ja kevyttä kirpeää marjaa.

Viski on melko täyteläinen ja suutuntumaltaan öljyinen. Hedelmäinen makeus nousee kauniisti esiin ja tuntuva maltaisuus säestää taustalla. Kuivahkoa viljaa. Hento toffeisuus, sekä selkeän tyylikäs puun vivahde.

Hedelmäisyyden makeus kuivuu lähes olemattomiin ja tilalle nousee raikasta marjaa, (herukka). Viljaa, aavistus kuivaa savuisuutta ja lopussa vahvahkoa suolaisuutta.

Kyseessä on ihan kaunis, "perinteinen" ja ilmeisen iäkäs (+25 vuotta) viski. Tasapainoinen kokonaisuus, mutta jotain omaleimaisuutta olisi toivonut enemmän. Hyvää keskitasoa. Alueellisesti voisi olla Highland/Speyside, oikean tislaamon löytäminen olisi aivan lottoa. (Jos kyseessä edes on Single Malt:).

Edit. Ei siis ollut Single Malt;)



Mutta sitten Single Maltin pariin:

Benriach 1969, 40%, Gordon & MacPhail "Old Map Label", bottled 1980's.

Tuoksussa runsaasti tuoretta mustaherukan lehteä, pehmeää kosteaa turvetta ja vanhaa kirjaa. Ripaus raikasta minttua piristää herukan ohella. Hyvin hento savun häivähdys. Hyvä ja voimakas "vanhan viskin tuoksu".

Maku on miellyttävä ja varsin herkullinen. Toffeinen ja pehmeä makeus levittäytyy alkuun suuhun ja hetkeä myöhemmin viskin makukirjo "räjähtää" auki. Toffee saa seurakseen trooppisia hedelmiä, (ananas, persikka), sekä reippaasti herukkaa. Turpeisuus luo taustalla tasapainoa ja tuo täyteläisyyttä.

Jälkimaku on pitkähkö ja runsaan hedelmäisyyden sävyttämä. Turpeisuus kuivuu hyvin kevyen savuhunnun taakse ja kirpakka herukka nousee jälleen hallitsevaksi jääden viimeisenä pyörimään kitalakeen.

Nyt löytyi omaleimaisuutta. Erittäin hyvä ja vivahteikas Benriach, joka muistuttaa herukkamaisuudessaan todella paljon saman aikakauden Bowmoreja. Vaikka edellä maisteltu blendi onkin hyvä viski, niin tämä Benriach jätti sen kyllä selvästi taakseen.

Kolmantena lasiin Bowmore 1969 25 yo, 43%, josta oma melko kriittinen arvio löytyy täältä.
Vertailussa Benriachiin todellakin löytyi paljon yhteisiä piirteitä ja kaksikko olikin melko tasaväkinen. Benriachin tuoksu oli vahvempi ja aromaattisempi, mutta maussa Bowmore kiilasi ohi makujen tasapainolla ja upean silkkisellä suutuntumalla. Myös Bowmoren aavistuksen vahvempi savuisuus toi mukavan lisävivahteen. Todella hieno viski.

Ja lisää aiheeseen sopivaa musiikkia tarjoilee täällä 69 Eyes.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 17: DIO - Holy Diver


Alunperin tämän kuun klassikoksi oli suunitteilla jotain muuta, mutta vaihdetaan suunnitelmaa ja kunnioitetaan vielä heavy rockin suurta mestaria ottamalla käsittelyyn yksi Ronnie James Dion huikean uran ehdottomista kohokohdista.

DIO: Holy Diver

Upeiden Rainbow- ja Black Sabbath-albumeiden jälkeen Dio ryhtyi luomaan soolouraa ja vuonna 1983 tuloksena syntyi yksi maailman arvostetuimmista heavy rock-levyistä.

DIO:n kokoonpano tällä levyllä oli

* Ronnie James Dio – vocals, keyboards
* Vivian Campbell – guitar
* Jimmy Bain – bass, keyboards
* Vinny Appice – drums

Tämä albumikokonaisuus on hieno jatkumo Rainbossa ja Black Sabbathissa aloitetulle työlle ja niistä kumpuavat musiikilliset vaikutteet näkyvät jykevien ja iskevien kitarariffien, sekä luonnollisesti RJD:n vahvojen laulusuoritusten muodossa.

Levyn aloitus Stand Up And Shout näyttää heti kaapin paikan, iskevä, nopea ja huikean tehokas biisi.
Kakkosena sitten tärähtää vieläkin vahvemmin. Nimibiisi Holy Diver on jykevän raskas, mahtipontinen ja upeariffinen teos, joka on edelleenkin yksi suurista heavymetal-teoksista. Kertakaikkiaan täydellinen kappale.
Hyvän melodian omaavat Gypsy, sekä Caught In The Middle jatkavat kovatasoista kokonaisuutta, joiden jälkeen tarjotaankin jälleen todellista klassikko-osastoa:
Don't Talk To Strangers soi alkuun rauhallisena, mutta aavistuksen pahaenteisenä. Ennustus käykin pian toteen, kun kappale räjähtää täyteen voimaansa. Monipuolinen ja upea veto.
Seuraava Straight Throught The Heart on yksi levyn raskaimmista. Painava riffittely ja hitaahko tempo jyräävät varmasti seinien läpi naapurinkin puolelle.
Invisiblen aikana vetäistään hieman henkeä ennen seuraavaa klassikkoa:
Rainbow In The Dark. Loistavan tarttuva "popahtava"melodia ja biisi kulkee kevyesti kuin lintu ilmojen halki. Yksi isoista DIO-kappaleista.
Mystisiä piirteitä omaava mahtipontinen Shame On The Night päättää vahvana tämän yhden sarallaan täydellisimmistä levykokonaisuuksista.

Holy Diverin voidaankin sanoa oleva yksi perinteisen heavy rockin kulmakivistä.

Ronnie james Dio on nyt poissa, mutta musiikki elää.

Alkuperäiselle vinyylilevylle kappaleet asettuivat näin:

Side one

1. "Stand Up and Shout" (Ronnie James Dio, Jimmy Bain) – 3:18
2. "Holy Diver" (Dio) – 5:51
3. "Gypsy" (Dio, Vivian Campbell) – 3:39
4. "Caught in the Middle" (Dio, Vinny Appice, Campbell) – 4:14
5. "Don't Talk to Strangers" (Dio) – 4:53

Side two

1. "Straight Through the Heart" (Dio, Bain) – 4:31
2. "Invisible" (Dio, Appice, Campbell) – 5:24
3. "Rainbow in the Dark" (Dio, Appice, Bain, Campbell) – 4:15
4. "Shame on the Night" (Dio, Appice, Bain, Campbell) – 5:20



Tämän klassikkolevyn rinnalle voi suositella myös loppuvuodesta 2005 Lontoossa kuvattua/äänitettyä ja 2006 julkaistua Live -DVD:tä tai tupla-CD:tä

DIO: Holy Diver - Live
.

Tällä keikkatallenteella kuullaan kyseinen Holy Diver-albumi kokonaisuudessaan. Tämä tuoreehko taltiointi tarjoaakin mukavan vertailukohdan levyn kappaleisiin, joiden alkuperäisestä julkaisusta oli tuossa vaiheessa vierähtänyt jo reilut parikymmentä vuotta. DVD:llä konsertin kappaleet ovat oikeassa järjestyksessä, eli Holy Diver-kokonaisuus kuullaan keskellä settiä, mutta CD:lle on sinänsä loogisesti laitettu ykköslevylle Holy Diver ja kakkoslevyn täyttävät keikan alun ja loppuosan muu materiaali. Holy Diver-albumin lisäksi kohokohdiksi nousevat komeat The Sign Of The Southern Cross sekä Gates Of Babylon.

1.Tarot Woman
2.Sign Of The Southern Cross
3.One Night In The City
4.Evil Eyes
5.Stand Up And Shout
6.Holy Diver
7.Gypsy
8.Caught In The Middle
9.Don't Talk To Strangers
10.Straight Through The Heart
11.Invisible
12.Rainbow In The Dark
13.Shame On The Night
14.Gates Of Babylon
15.Heaven & Hell
16.Man On The Silver Mountain
17.Long Live Rock 'N' Roll
18.We Rock

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kadonneiden kirjojen metsästäjät


Viskin nauttimisen ohella on usein mukava selailla myös viskikirjallisuutta, kuten tälläkin blogilla on varmaan muutamaan kertaan tullut mainituksi ja erinäisiä kirjojakin on arvosteltavina ollut.



Uusien kirjojen lisäksi oma viehätyksensä on myös vanhemmissa, monesti jo loppuunmyydyissä teoksissa ja niiden "metsästämisessä". Tässä hyvänä apuna on internetin ihmeellinen maailma, josta pienella etsinnällä löytyvien käytettyjen kirjojen kauppiaiden valikoimista tekee välillä mukavia löytöjä.



Omalla kohdalla uusimmat hankinnat ovat hyllystä aiemmin puuttuneet Michael Jackson's Malt Whisky Companion 1th Edition vuodelta 1989, sekä saman kirjan 2nd Edition vuodelta 1991. Brittiläisistä käytettyjen kirjojen kaupoista löytyneet teokset eivät kukkaroa edes paljon köyhdyttäneet, sillä yhteensä kirjoille kertyi hintaa postikuluineen vain 12 euroa. Molemmat kirjat olivat ikäänsä nähden myöskin hyväkuntoiset ja siistit. Tässäpä siis mukava nostalgiapaketti tuleviksi illoiksi, jossa tutkimista riittää vanhojen pullotteiden parissa. Mielenkiintoista onkin lukea 20 vuotta sitten tuoreeltaan tehtyjä arvioita monista silloisista "perusviskeistä", jotka nykyään luetaan arvokkaiksi harvinaisuuksiksi.


Ja kuten monessa muussakin, niin myös näissä kirja-asioissa nälkä kasvaa syödessä, joten Malt Whisky Companion-sarjasta vielä itseltä viimeisenä puuttumaan jäänyt 3th Edition (1994) tuli nyt myös laitettua tilaukseen.. Hintaa erittäin hyväkuntoiseksi luonnehditulla kirjalla postikuluineen oli Briteistä tilattuna £4,40. Sitten vaan odotellaan taas postilaatikon kolahdusta..

tiistai 25. toukokuuta 2010

Kilchoman Spring 2010 Release

Aiempiin, ( "Inaugural" ja "Autumn") pullotuksiin verrattuna tämä Kilchomanin kolmas viskijulkaisu on taas askel parempaan päin, mutta vieläkin lisää ikää jää kaipaamaan:

Kilchoman Spring 2010 Release, 46%

This release has been matured for 3 years in a combination of fresh and refill bourbon barrels and the finished for 3.5 months in active Oloroso sherry butts.


Tuoksu on aiempien versioiden tavoin edelleen hyvin nuoren oloinen ja raaka. Hedelmäisyys on nyt kuitenkin hallitsevampaa kuin aiemmin. Savuisuus on jälleen vahvaa, mutta aiemmista versioista tuttu "kumimaisuus" häiritsee.

Maku on makea ja mukavan pehmeä. Vahva savuisuus sulautuu kypsään hedelmäisyyteen yllättävän hyvin. Nuori ikä paistaa edelleen läpi pistävästi.
Jälkimaku on vahva ja siinä hedelmäisyys kuivuu totaalisesti. Savuisuuden nousee vahvemmin esiin kuivana ja hieman tunkkaisena.

Ajan kanssa ( ja ihan pienellä vesilisällä) viskin tasapaino paranee ja makean hedelmäiset sävyt voimistuvat jälkimakuun saakka. Savuisuudesta löytyy myös makeahkoa tervaisuutta.

Kuten alussa jo totesin, niin askel parempaan suuntaan tässä on taas otettu, mutta matka on vielä pitkä... Tämäkin viski on siis vielä "raakile", mutta tältä pohjalta tulevaisuudessa on kyllä lupa odottaa vielä oikeinkin maukasta tavaraa.. Vaan aikahan sen joskus näyttää..
Kilchomanin seuraava julkaisu on odotettavissa elokuussa 2010.

(Tuotekuva alla: kilchomandistillery.com)



sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Glenkinchie 10 yo

Maistelussa vaihteeksi viskiä Lowlandin alueelta:

Glenkinchie 10 yo, 43%

Tuoksu on pehmeä ja melko täyteläinen. Makeahkoa hedelmäisyyttä ja märkää turvetta. Savua ei juurikaan löydy. Maltaisuus on selkeää ja runsasta. "Puhdaspiirteinen ja hyvä mallasviskin tuoksu".

Tämä viski on profiililtaan alueelleen tyypillisesti kevyt, mutta suussa sulavan pehmeä ja mukavan helposti nautittava. Kuivahko maltaisuus, makeat keltaiset hedelmät sekä vaniljainen mausteisuus toimivat hyvänä runkona. Taustalla pehmeää kevyttä turpeisuutta ja aivan hento aavistus savuisuutta.

Jälkimaku jatkuu miellyttävänä. Maltaisuus kuivuu entisestään ja tuoreen viljan maut nousevat esiin. Raikas ripaus minttua sekä kesäistä ruohikkoa.

Tämän Glenkinchie-tislaamon tuotevalikoimasta jo poistuneen pullotteen korvasi vuonna 2007 julkaistu 12-vuotias ja vaikka tuota uudempaa versiota ei nyt rinnalla maistelussa ollutkaan, niin muistikuvien mukaan nyt maisteltu 10-vuotias on kyllä täyteläisempi ja maukkaampi kuin nykyinen pari vuotta iäkkäämpi pullotus.
Glenkinchie 10 yo on ehkä hivenen aliarvostettu viski, jonka hintakaan ei päätä huimaa, (jos jostain vielä onnistuu sitä löytämään).
Tämä tuote on selkeä ja "puhdas" esimerkki hyvästä ja edullisesta "perusmallasviskistä".

Monien muiden tavoin tämänkin viskin etiketti koki vuosien varrella pientä uudistumista, alla pari versiota. (Vasemmalla vanhempi, oikealla uusin):

torstai 20. toukokuuta 2010

Accept, Virgin Oil Helsinki 18.5.2010

"The legend is back" -tekstit koristivat Acceptin tuoreita kiertuepaitoja, kun yhtye saapui Helsinkiin esittelemään uutta kokoonpanoaan. Suuri mielenkiinto kohdistui uuteen laulajaan Mark Tornilloon, sillä bändi on aina kulminoitunut vahvasti alkuperäisvokalistin Udo Dirkschneiderin tunnistettavaan ääneen.

Accept mallia 2010 on:

* Wolf Hoffmann: kitara
* Peter Baltes: basso
* Herman Frank: kitara
* Mark Tornillo: laulu
* Stefan Schwarzmann: rummut

Yhtyeeltä on odotettavissa uusi levy ilmeisesti vielä tämän kesän aikana ja esimakua siltä saatiin Virgin Oilin keikallakin parin kappaleen verran. Muuten ilta olikin täyttä kasariheavyn juhlaa ja pääosassa olivat Breaker-, Restless & Wild-, Balls To The Wall- ja Metal Heart-albumeiden kappaleet.

Keikan settilistaa laatiessa bändi ei ollut jättänyt mitään sattuman varaan, vaan runsaslukuinen yleisö sai sitä mitä oli tullut hakemaankin. Ennen keikkaa taustamusiikkina soineen Ronnie James Dion valikoidun tuotannon jälkeen Accept sähköisti tunnelman Metal Heartin tutulla introlla. Klassikkobiisin jälkeen lisää löylyä ja Midnight Mover, Living For Tonite, Restless & Wild.. tuttua Acceptia kappale toisensa jälkeen. Mark Tornillon laulu sopii bändiin hyvin ja miehen esiintyminen ja olemus toi ajoittain mieleen AC/DC-legenda Bon Scottin. Vain keikan parissa kappaleessa tuntui sille, että Udoa olisi tarvittu, sillä ainakin Son Of A Bitchissa ja Burningissa laulu jäi hieman ponnettomaksi.Pientä miinusta kokonaisuuteen myös äänentoistosta, sillä ainakin yläparvella ääni puuroutui ajoittain.
Bändin johtohahmo oli selkeästi kitaristi Wolf Hoffmann, jonka energistä esiintymistä oli hauska seurata ja miehen soolo-osuuden pätkät klassisen musiikin klassikoista istuivat kokonaisuuteen hienosti.

Settilista oli siis vakuuttavan kova hittiputki, johon uutta tuoreutta toivat pari tulevan levyn kappaletta. Varsinkin Teutonic Terror vakuutti livenä.
Kokonaisuutena tasavahva ja ihan viihdyttävä yli kaksituntinen, jolla Accept osoitti olevansa ihan kelpo kunnossa. "The legend is back".


1. Metal Heart
2. Midnight Mover
3. Living For Tonite
4. Restless And Wild
5. Son Of A Bitch
6. Losers And Winners
7. London Leatherboys
8. The Abyss
9. Run If You Can
10. Teutonic Terror
11. Breaker
12. Bulletproof
13. Neon Nights
14. Winterdreams
15. Classical Medley
16. Flash Rockin' Man
17. Up to Limit
18. Demon's Night
19. Turn Me On
20. Bass Solo
21. Monsterman
22. Burning

Encore:

23. Princess Of The Dawn
24. I'm A Rebel

Encore 2:

25. Fast As A Shark
26. Balls To The Wall

Serendipity

Jatketaan Blasdan jälkeen toisella suhteellisen kevyellä Ardbegtuotteella, tosin tällä kerralla kyseessä on sekoite:

Serendipity, 40%.
Supreme Blended Malt Scotch Whisky.
Guaranteed 12 years old.
Released 2005.


Tarinan mukaan Serendipity syntyi vahingossa, kun iäkkään Ardbegin sekaan pääsi jossain tuotantovaiheessa vahingossa 12-vuotiasta Glen Morayn viskiä. Tämä sekoitus päätettiin pullottaa ja nimettiin Serendipityksi. Sisällöstä 2 osaa on noin 12-vuotiasta vuoden 1992 Glen Morayta ja peräti 8 osaa huomattavasti vanhempaa Ardbegia.

Tuoksu on varsin mielenkiintoinen. Maltillista savua ja 1970-luvun Ardbegeista tuttua mausteisuutta, (kaneli, kaakao, inkivääri, muskotti). Pehmeää maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä, vaniljaa.

Maku on eritäin pehmeä. Tuoksun vivahteikkuus ei aivan jatku maussa, vaan viski on profiililtaan varsin tasainen ja kevyehkö. Turpeista savuisuutta, kypsiä hedelmiä, salmiakkista suolaisuutta ja vaniljaa. Todella helposti juotava ja "helppo".

Jälkimaku on lyhyehkö, mutta ihan miellyttävä. Savuisus kuivuu ja sulautuu hyvin yhteen myös kuivuvan hedelmäisyyden kanssa. Lopussa tuoksusta tuttu mukava mausteisuus nousee jälleen esiin.

Helppoa ja hyvää perusviskiä, jossa Ardbegpiirteet ovat selvästi tunnistettavissa, ainakin kun ennalta tietää mitä lasissa on. Glen Moray tuo sekaan keveämpää maltaisuutta ja leikkaa Ardbegin vahvuutta. Rinnakkain maistelussa selvästi parempi ja kypsempi kuin toissapäivänä arvosteltu "Ardbeg light" Blasda.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Ardbegin kevyempi puoli


Ardbegin "lightly peated"-versio Blasda julkaistiin vuonna 2008 ja tuolloin heti tuoreeltaan se oli myös Virtuaalisen Viskifoorumin kuukauden viskinä saman vuoden lokakuussa. Silloin tämä hyvin kevyt Ardbeg tuntui aivan mukavalle poikkeukselle tislaamon muusta tuotannosta, joskin vahvasti mielipiteitä jakava tuote oli kyseessä.
Miten Blasda maistuu nyt, noin puolitoista vuotta myöhemmin? Siitä seuraavassa:

Ardbeg Blasda, 40%. "Lightly peated, 8ppm. Released 2008.

Tämän viskin väri on huomattavan vaalea, läpikuultavan oljenkeltainen.

Tuoksu on monille hyvin nuorille viskeille tyypillisesti raa'ahko. Hentoa savua & kirpeää hedelmäisyyttä, (omena, aprikoosi). Kuivahko turpeisuus on täyteläistä, mutta savua saa hakemalla hakea. Vaniljaa, sekä raikasta hapahkoa marjaa.

Makupuolella viski on hyvin kevyt ja suutuntumaltaan ohut. Raikkaat raa'at hedelmät & marjat hallitsevat ja savu häilyy vain kevyenä vivahteena taustalla. Puhdasta viljaa ja "nuorta raakuutta". Tyypillinen "Ardbegmaku" löytyy taustalta, vaikka "perusversioiden" tuhti savuisuus puuttuukin.

Jälkimaku on edelleen hyvin ohut ja jää melko mitäänsanomattomaksi. Raikas hedelmäisyys ja hieman pistävä sitruksinen kirpeys tuntuvat vahvimpina ja pehmeän hento savuhuntu pyörii taustalla muistuttamassa tislaamon ominaisemmasta linjasta. Lopussa mukava kaakaovivahde.

Nuori ja yksinkertainen, mutta hyvin helposti juotava ja erilainen Ardbeg. Kevyenä kesäviskinä ihan ok, mutta ei tässä kuitenkaan aineksia todelliseksi Ardbeg-klassikoksi ole.
Kuitenkin rohkea veto tislaamolta kokeilla jotain erilaista ja hieman vanhempana tämä saattaisi olla jopa aivan loistavaakin. Blasda = Sweet & Delicious.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Dio...

Lisätään vielä eiliseen Ronnie James Dioa koskeneeseen suru-uutiseen yksi henkilökohtainen muisto tästä upeasta laulajasta.

Kuva tapaamisestamme Helsingissä muutama vuosi sitten..


Dion laulun sanoin, "He's a king of rock'n'roll"

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Mustaakin mustempi sunnuntai

Ronnie James Dio on kuollut

http://www.ronniejamesdio.com/
:

Message from Wendy Dio

Today my heart is broken, Ronnie passed away at 7:45am 16th May. Many,
many friends and family were able to say their private good-byes
before he peacefully passed away. Ronnie knew how much he was loved by
all. We so appreciate the love and support that you have all given us.
Please give us a few days of privacy to deal with this terrible loss.
Please know he loved you all and his music will live on forever.

- Wendy Dio


Sunnuntaista 16.5.2010 muodostui valitettavan synkkä päivä, sillä maailma menetti tänään yhden kaikkien aikojen heavylaulajista. Vatsasyöpää vastaan taistellut alansa legenda on poissa, mutta onneksi elämään jää miehen monipuolinen ja hieno musiikki - DIO, Rainbow, Black Sabbath, yms yms...

Itse tapasin vuosien varrella Dion pariin otteeseen ja voin todeta, että faniystävällisempää muusikkoa on vaikea kuvitella. Hän oli todellinen herrasmies, joka huomioi kaikki, aikaa riitti aina jutusteluun, sekä leppoisalla huumorillaan hän levitti hyvää mieltä kuulijoihinsa. Pienestä koostaan huolimatta kaikilla tavoin suuri mies. Mutta nyt, tänä mustana sunnuntaina, legendaarinen ääni on vaiennut.

Dioa blogissani

Port Ellen 1982 / 2010, Thosop, Belgium


Toissapäiväisen Signatory-Port Ellenin perään käsittelyyn hieman tuoreempi, hyviä arvosteluja saanut pullote:

Port Ellen 1982 / Feb. 2010,
56%,
Thosop Import, Belgium,
Handwritten Label, 150 Bottles.


Tuoksu on tasapainoinen ja rauhallinen. Savuisuus tuntuu pehmeänä ja makeahkona. Merellisyys (suolaisuus) on erittäin vahvana läsnä. Ripaus eukalyptusta ja kesäistä kukkaniittyä.

Maku on vahva, merellisyyden hallitsema. Pehmeä savuisuus pyörii taustalla yllättävänkin hentona. Kevyt hedelmäisyys tuo sopivaa makeutta muuten melko kuivaan runkoon. Raikasta tuoretta yrttisyyttä.

Jälkimaku on mukavan pitkä ja raikkaan merellinen. Ripaus laventelia tms. kukkaisuutta tuo jännän vivahteen. Savuisuus on kyllä tuntuvaa, mutta edelleen Port Elleniksi varsin kevyttä. Lopussa "pepsodent-efekti" nousee ylitse muiden ja mukavan kirpeä raikkaus jää pyörimään kitalakeen pitkäksi aikaa..

Kevyehkö, tasapainoinen (ja hieman tasapaksu) Port Ellen, joka oli varsin hyvä, joskaan ei kovin omaperäinen. Tähän olisi kaivannut toissapäiväisen Signatorypullotteen tavoin jonkun pienen "särön", johon tarttua. Plussaa tyylikkäästä etiketistä.

(Kuva: Whiskysamples)

perjantai 14. toukokuuta 2010

Port Ellen 1978 23 yo, Signatory #5338


Maistelussa tuhti Port Ellen:

Port Ellen Vintage 1978,
56,5%,
Matured in oak cask for 23 years.
Distilled 7.9.1978, bottled 5.3.2002,
cask no 5338,
bottle no 152 of 204,
Signatory Vintage


Tuoksu on vahva, voimakkaan merellinen ja suolainen. Tiukka ja "ronski", jotain yskänlääkemäistä. Kevyt savuisuus.

Maku on täyteläinen, merellinen ja "likaisen" savuinen. Rosoinen vivahteikkuus - terva, merisuola, kevyt yrttisyys ja pehmeä hedelmäisyys. Tuhtirunkoinen "hiomaton timantti".

Jälkimaussa reilu nuotiosavu nousee päällimmäiseksi ja merellinen tuulahdus "puraisee" taustalla. Maku loppuu ehkä aavistuksen liian lyhyeen.

Mukavan rosoinen ja hiomaton Port Ellen. Hyvä ja maukas, vahva ja erikoisella tavalla "likainen". Ei ehkä jokaisen makuun, mutta itse kyllä pidin kovasti. Ei kaikkien tarvitse aina olla niin siloiteltua ja tasaista.

torstai 13. toukokuuta 2010

"Priest is back"


Tammikuun kuukauden klassikkolevynä esittelyssä oli 30v synttäreitään viettävä Judas Priestin British Steel.
Juhlavuoden kunniaksi kauppoihin ilmestyi tämän levyn 30th anniversary edition, varustettuna mukavilla bonuksilla. Tarjolla on pari erilaista versiota, joista "standard edition" sisältää "peruslevyn" lisäksi live-DVD:n British Steel Live Recorded 17th August 2009 At The Seminole Hard Rock Arena, Hollywood USA. "Limited editionilta" löytyy tuo livekeikka DVD:n lisäksi myös CD-muodossa.

Ykköslevyn remasteroitu British Steel-albumi on tuttua juttua jo aiemmalta remaster-julkaisulta, joten tämän hankinnan myötä vanha versio on auttamatta kierrätysjätettä. Vaan tätähän tämä musiikkibisnes on, että samoja hyviä levyjä ostatetaan faneilla ties kuinka moneen kertaan.

Tällä julkaisulla bonukset ovat kuitenkin niin hyvät, että kierrätys kannattaa ja on jopa suositeltavaa. Kokonainen British Steel-albumi saa nimittäin mukavasti uusia ulottuvuuksia tuoreena liveversiona. Judas Priest on ollut aina kova livebändi ja kyllähän homma toimii edelleenkin. British Steelin jälkeen kuullaan vielä ikäänkuin bonuksena muutama Priest-klassikko ja rahalle saa hyvää vastinetta.

Hieno idea julkaista tämä klassikkolevy tuoreena liveversiona. "Priest is back".

tiistai 11. toukokuuta 2010

Slash


Muun muassa aikoinaan Guns N' Rosesin riveistä tuttu kitararavelho Slash on työstänyt viimein soololevyn. Lyhyesti ja ytimekkäästi nimeä Slash kantavalla levyllä kuullaan tunti hyvää perushardrockia ja mukaan on saatu varsin mielenkiintoinen joukko vierailevia laulajia. Äänessä ovat mm. Ozzy Osbourne, Ian Astbury, Chris Cornell, Lemmy, Iggy Pop sekä monta muuta.
Etukäteen ajateltuna siis varsin kovalta kuullostava kattaus. Ja kyllähän toki tuo monien laulajien käyttö onkin levylle iso rikkaus, mutta toisaalta se muodostuu myös levyn suurimmaksi ongelmaksi. Kappaleet ovat nimittäin todella selvästi laulajiensa "näköisiä", eli niiden voisi kuvitella löytyvän ennemminkin kunkin artistin omilta julkaisuilta. Hajontaa ja musiikkityylejä on siis laidasta laitaan ja kokonaisuus on tämän johdosta tavattoman sekava, kuin kuuntelisi jotain kokoelmalevyä.
Mutta hyvääkin on paljon. Kuten tiedetään, niin Slash on armottoman kova kitaristi ja biisintekijä, joten levylle valitut kappaleet ovat sekavuudesta huolimatta varsin laadukkaita. Välilla tarjotaan kunnon rockvaihdetta ja ajoittain taas herkistellään kevyempien sointujen parissa.
Muutaman kuuntelun jälkeen parhaat fiilikset nostattaa Lemmyn (tämä mies tuntuu onnistuvan aina) laulama "Motörheadmainen" Doctor Alibi, sekä Avenged Sevenfold-bändin M Shadowsin vahvasti vetämä Nothing To Say.

Kohtuullisen hyvä "kokoelmalevy" siis kyseessä ja kyllähän tätä ihan mielellään kuuntelee..

1. Ghost (feat Ian Astbury)
2. Crucify The Dead (feat Ozzy Osbourne)
3. Beautiful Dangerous (feat Fergie)
4. Back From Cali (feat Myles Kennedy)
5. Promise (feat Chris Cornell)
6. By The Sword (Andrew Stockdale)
7. Gotten (feat Adam Levine)
8. Doctor Alibi (feat Lemmy)
9. Watch This (feat Dave Grohl/Duff McKagan)
10. I Hold On (feat Kid Rock)
11. Nothing To Say (feat M Shadows)
12. Starlight (feat Myles Kenendy)
13. Saint Is A Sinner Too (feat Rocco De Luca)
14. We're All Gonna Die (feat Iggy Pop)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Springbank 1993 12 yo, Milroy's of Soho


Päivän viskinä

Springbank 1993 12 yo, 46%.
dist. 7. May 1993, bott. 1. March 2006.

Hogshead no 156,
324 bottles.

Milroy's of Soho.


Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja hennon savuinen. Taustalla pyörii vahvahko suolahuntu. Selkeä & puhdas.

Maku on pehmeä ja keveä, jossa vaniljainen raikkaus ja hyvin kevyt turvesavu muodostavat rungon. Viljaisuus tuntuu kauniin puhtaana ja taustan suolaisuus leikkaa sopivasti raikkaan hedelmäistä makeutta.

Jälkimaku on tämän viskin paras osa. Miellyttävä öljyisyys nousee esiin ja savuisuus on kevyesti tervaista, säilyen kuitenkin kauniin herkkänä ja hentona. Vivahteikasta makeaa hedelmää, (hedelmäkarkkia). Lopussa suolaisuus ja puu nousevat jälleen vahvemmin esiin.

Puhdaslinjainen ja selkeän yksinkertainen Springeri. Hyvää keskitasoa, josta huipulle on vielä matkaa, mutta on vastaavasti paljon heikompiakin tekeleitä kohdalle osunut.

Kiitos "JaRiMi"

perjantai 7. toukokuuta 2010

Talisker 10 yo "map label"


Taannoin maistelussa oli tuorein versio Talisker 10 yo:sta, mutta nyt hypätään kymmenisen vuotta ajassa taaksepäin ja otetaan tarkasteluun

Talisker 10 yo "map Label", 45,8%.
(Ainakin valtaosa pullotettu 1990-luvulla.)

Tuoksusta huokuu voimakkaan raikas ja suolainen merellisyys. Savuisuus on mukavana vivahteena taustalla. Ripaus tervaista makeutta. Hyvä tasapaino ja iäkkäämmän tuntuinen kuin nykyinen versio.

Maku on kermaisen täyteläinen. Pehmeää kermatoffeeta, sekä sopivasti mutta kuitenkin tuntuvasti maukasta savuisuutta ja vahvan suolaisia vivahteita. Raikas ja teräävä "piikki" luo kontrastia. Maltaisuus tuntuu taustalla. Ikäisekseen varsin hyvä ja tasapainoinen koostumus.

Jälkimaku on terävä, (pippuri?), hieman yrttinen ja sitruksinen. Savuisuus kuivuu ja vähenee. Alkoholi puraisee aivan lopussa hieman liian vahvana, mutta pieni vesilisä taittaa sen ja avaa viskiä muutenkin monipuolisemmaksi.

Hyvä kymppivuotias viski ja ainoa mikä tässä ja monissa muissakin Taliskereissa itseäni häiritsee, on tuo jälkimaun terävyys.
Nykyiseen Talisker kymppiin verrattuna tämä "map label" on selvästi "valmiimpi" ja iäkkäämmän oloinen. Myös makujen ja tuoksun tasapaino on huikeasti parempi ja merellinen "puhdas" raikkaus on paremmin läsnä. Varsinkin nykyversion tuoksu tuntui "new makelta" tämän rinnalla. Vanhassa siis vara parempi, jälleen kerran...

Grenoblen "Mr. Taliskerille" kiitos samplesta ja hienosta kuvasta.

torstai 6. toukokuuta 2010

Michael Jackson's Malt Whisky Companion, 6th Edition

Kevään mielenkiintoisin viskikirjajulkaisu on ehdottomasti tämä Michael Jackson's Malt Whisky Companion, 6th Edition.

Tämän kirjan tekeminen jäi aikanaan Jacksonilta kesken, sillä tämä viski- ja olutalan pioneeri valitettavasti menehtyi vuonna 2007. (Tässä kirjassa harmittavasti kuolinvuodeksi mainitaan 2008).
Kuitenkin MJ:n muisto elää ja tätä kunnioittaakseen herrat Dominic Roskrow, Gavin D. Smith ja William C. Meyers tarttuivat toimeen ja täydensivät keskeneräisen kirjan valmiiksi ja hyvä niin, sillä kirja on sisällöltään varsin kattava, selkeä ja ulkoasultaan tyylikäs paketti.

Edellisestä Malt Whisky Companionista (5th Edition) olikin ehtinyt kulua jo yli viisi vuotta, joten siinäkin mielessä tämä päivitys oli paikallaan. 5th editioniin verrattuna kirjan viskiarvioista uusia on noin 2/3, sillä edellisen version arvioista on jätetty pois noin 500, jotka on korvattu uusilla. ( 300 tislaamopullotetta ja 200 yksityisten pullottajien tuotteita).

Kirjan alkupuolen tekstiosuus on tuttua jo 5th editionista, sillä vain muutama pikku päivitys on näihin Jacksonin teksteihin tehty. Eli jos omistat tuon vanhemman version, uutta ovat siis vain viskiarviot.

Viskiarviot ovat Malt Whisky Companionissa esitetty varsin selkeästi. Monista pulloista mukana ovat kuvat etiketeistä ja ne tukevatkin ja elävöittävät tekstiä. (vert. esim. täysin kuvaton Jim Murrayn Whisky Bible). Viskien pisteytys on tiukkaa ja järkevän tuntuista, kommentit lyhyitä ja ytimekkäitä.

Kun nyt tekijöitä on ollut monta, niin ongelmiltakaan ei vältytä. Itseäni ainakin vaivasi se seikka, että monistakaan arvioista ei tiedä kuka ne on tehnyt ja milloin. Vain vanhempia painoksia tutkimalla selvisi, että esimerkiksi Bowmoren kohdalla kuvissa on nyt uuden pullomallin etiketit, mutta osa arvioista on vanhaa Jacksonin perua monien vuosien takaa. Samoin epäloogiselle tuntuu Ardbegien kohdalla se, että TEN:n arvio on uusittu, mutta taas vaikkapa Uigeadailista on säilytetty vanha arvio. Ja kuinka pitäisi suhtautua siihen, että Lagavulin 12yo 2003-versiolle Michael Jackson antaa kirjassa 91 pistettä, kun taas jonkun muun arvioima 2008 versio saa 92 pistettä. Ei välttämättä siis kovinkaan vertailukelpoisia nämä pisteet keskenään. (Toki uudemman version maistaja on voinut maistella rinnakkain molemmat ja todennut sen hieman paremmaksi).
No, pääosin kuitenkin arvioiden kokoamisessa on onnistuttu onneksi todella hyvin.

Varsin kattavien Singlemalt-arvioiden jälkeen kirjassa on vielä omat osiot "blended malts"-, sekä muun maailman viskeille. Ihan hyvä lisäys, sillä jatkuvasti kasvussa on esim Japanilaisten viskien suosio.

Kokonaisuutena tämä kirja on vaikkapa viskiharrastustaan aloittelevalle lukijalle erittin hyvä teos sellaisenaan, mutta pidemmälle ehtineelle harrastajalle suosittelen ottamaan rinnalle myös jonkun aiemmista julkaisuista helpottamaan ja hieman selkeyttämään arvioiteja.

Itselläni tämä kirja on päätynyt iltalukemiseksi nyt jo useana peräkkäisenä iltana ja se tarjoaakin kyllä valtavan määrän mielenkiintoista tutkimista. Hienoa että tämä projekti saatettiin loppuun ja luulen, että myös itse Michael Jackson arvostaisi tätä.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Glenfarclasin "yö ja päivä"


Eilen laseissa käväisi pari mielenkiintoista Glenfarclasia, jotka olivat ainakin väriensä perusteella kuin yö ja päivä. Viskit olivat uusi Glenfarclas 40 yo, sekä saman tislaamon Family Cask-sarjan 1979.

Aloitetaan uutuudella:

Glenfarclas 40 yo, 46%,
2010 first release.


Tuoksu on huumaava ja sherrytynnyröinnin vaikutus on välitön. Kypsät makeat hedelmät hallitsevat, luumu, taateli, rusina.. Seassa tuntuu miellyttävä hyvin hento savun häivähdys. Tuoretta lakritsia. Puu nousee kevyenä esiin, mutta se on säilynyt tässä 40-vuotiaassa viskissä kauniina ja tyylikkäänä. Maitosuklaata. Hieno ja täyteläinen, vahva-arominen.


Suutuntumaltaan paksu viski on pehmeää kuin sametti ja täyteläisyyttä riittää. Sherry hallitsee vahvalla otteella, mutta mitä muuta oikeastaan voi olettaakkaan viskiltä, joka on kypsynyt näinkin kauan ex-Sherrytynnyreissä. Ikä ei tätä viskiä paina, vaan se on edelleen varsin "elävä". Rusinaa, luumua, lakritsia, tyylikkäästi "tummaa" puun vivahdetta, sekä kauniisti kokonaisuutta kuivattavaa vahvaa espressoa. Aivan hento savu, joka on paikoin lähes olematon.

Jälkimaku jatkuu tasaisen täyteläisenä ja herkullisena, kuivuen sopivasti ja haihtuen sitten tumman suklaan sävyihin..

Todella täyteläinen, pehmeä, hienostuneen iäkäs ja maukas viski. Sherryviskien aatelia. Jos kuitenkin jotain negatiivista haluaa hakea, niin viski on varsin ennalta arvattava ja ehkä liiankin tasainen, kuten suuri osa muustakin tämän tislaamon tuotannosta. Vahvempi omaleimaisuus ja vivahteikkuus olisi tuonut vielä lisäpisteitä, mutta hyvä siis näinkin.


Sitten testiin kuinka toimii Glenfarclas Bourbontynnyrissä kypsytettynä :


Glenfarclas Family Cask 1979, bottled 2007.
52,8%.

Plain Hogshead #146,
225 bottles.

Tuoksu on Bourbontynnyrissä kypsyneelle viskille tyypillisen vaniljainen ja "puhtaan" puinen, mutta muita vivahteita sitten riittääkin: Hedelmäisyys on runsasta tarjoten maukkaita kypsän aprikoosin / persikan sävyjä, sekä raikkaampaa vihreää omenaa ja sitrusta, (appelsiininkuori). Seassa mukavaa mausteisyytta, kuten inkivääri, kaneli ja kaakaojauhe. Makeahkoa toffeeta taustalla. Raikas ja virkeä.

Maku on kermainen, jossa alun terävyys pelästyttää hetkeksi, mutta nopeasti viski puhkeaa kukkaansa. Puhdas, herkullinen ja erilainen Glenfarclas. Maltaisuus tuntuu mukavan rapsakkana pohjana, jonka päällä makeahkoa toffeeta, hunajaa, raikasta marjaisuutta ja kuivattuja trooppisia hedelmiä. Savuisuus pysyttelee piilossa.

Jälkimaku on mainio. Kevyt herukkaisuus, hento laventelisuus, (ei lähellekään monen Bowmoren tasoa), ja kesäinen kukkaisuus sulautuvat hienosti ja tasapainoisesti yhteen kuivahkon maltaisen rungon kanssa.

Vivahteikas ja puhdaspiirteinen Glenfarclas. Todella mielenkiintoinen lisä tislaamon sherrykypsytyksen hallitsemiin pullotuksiin. Herkullinen yllätys.


Kokonaisuuksina siis todella erilaiset kaksi viskiä samalta tislaamolta. 40 yo tarjosi tuttua ja turvallista sherryttelyä, kun taas todella mielenkiintoinen 1979 oli jotain ihan muuta. Kumpi oli parempi, niin sitä on tässä tapuksessa turha miettiä, hienoja viskejä molemmat ja näiden parissa kuluikin pari tuntia kuin siivillä..

(40 yo kuva: glenfarclas.co.uk, 1979 kuva whiskysamples.eu)

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Bowmore 15 yo Mariner

Maistelussa nykyään Bowmoren "travel retail"-valikoimasta löytyvä

Bowmore 15 yo Mariner, 43%.

Tuoksussa tuntuu päällimmäisenä yllättävän vahva turvesavu. Hedelmäisyys on runsasta, mutta kuivahkoa. Aavistus toffeista makeutta tuo mukavan vivahteen.

Maku on pehmeä. Savuisuus jatkuu tuoksun tavoin runsaana ja kuivahkona, mutta hedelmäisyys on selvästi makeampaa kuin tuoksussa. Viskin "body" on melko yksinkertainen ja ehkä hieman tylsäkin. Muistikuvat aiemmistaa Mariner-versioista ovat kyllä huomattavasti paremmat.

Jälkimaku on ihan mukava, pehmeän turvesavun hallitsema ja hedelmäisyys taittuu hieman kirpeämpään (marjaiseen) suuntaan. Taustalla "merihenkinen" suolainen vivahde.

No joo, aiempiin maistamiini Marinereihin verrattuna pettymys on tämä. Kokonaisuus on jotenkin vaisu ja liian ympäripyöreä, sekä aiempien versioiden tervainen makeus ja aromikas laventelivivahde puuttuvat täysin. Travel Retail-valikoimasta suositeltavampi ostos on vaikkapa tämä 17-vuotias.