Glenfarclasin "yö ja päivä"

Eilen laseissa käväisi pari mielenkiintoista Glenfarclasia, jotka olivat ainakin väriensä perusteella kuin yö ja päivä. Viskit olivat uusi Glenfarclas 40 yo, sekä saman tislaamon Family Cask-sarjan 1979.

Aloitetaan uutuudella:

Glenfarclas 40 yo, 46%,
2010 first release.

Tuoksu on huumaava ja sherrytynnyröinnin vaikutus on välitön. Kypsät makeat hedelmät hallitsevat, luumu, taateli, rusina.. Seassa tuntuu miellyttävä hyvin hento savun häivähdys. Tuoretta lakritsia. Puu nousee kevyenä esiin, mutta se on säilynyt tässä 40-vuotiaassa viskissä kauniina ja tyylikkäänä. Maitosuklaata. Hieno ja täyteläinen, vahva-arominen.


Suutuntumaltaan paksu viski on pehmeää kuin sametti ja täyteläisyyttä riittää. Sherry hallitsee vahvalla otteella, mutta mitä muuta oikeastaan voi olettaakkaan viskiltä, joka on kypsynyt näinkin kauan ex-Sherrytynnyreissä. Ikä ei tätä viskiä paina, vaan se on edelleen varsin "elävä". Rusinaa, luumua, lakritsia, tyylikkäästi "tummaa" puun vivahdetta, sekä kauniisti kokonaisuutta kuivattavaa vahvaa espressoa. Aivan hento savu, joka on paikoin lähes olematon.

Jälkimaku jatkuu tasaisen täyteläisenä ja herkullisena, kuivuen sopivasti ja haihtuen sitten tumman suklaan sävyihin..

Todella täyteläinen, pehmeä, hienostuneen iäkäs ja maukas viski. Sherryviskien aatelia. Jos kuitenkin jotain negatiivista haluaa hakea, niin viski on varsin ennalta arvattava ja ehkä liiankin tasainen, kuten suuri osa muustakin tämän tislaamon tuotannosta. Vahvempi omaleimaisuus ja vivahteikkuus olisi tuonut vielä lisäpisteitä, mutta hyvä siis näinkin.


Sitten testiin kuinka toimii Glenfarclas Bourbontynnyrissä kypsytettynä :

Glenfarclas Family Cask 1979, bottled 2007.
52,8%.
Plain Hogshead #146,
225 bottles.

Tuoksu on Bourbontynnyrissä kypsyneelle viskille tyypillisen vaniljainen ja "puhtaan" puinen, mutta muita vivahteita sitten riittääkin: Hedelmäisyys on runsasta tarjoten maukkaita kypsän aprikoosin / persikan sävyjä, sekä raikkaampaa vihreää omenaa ja sitrusta, (appelsiininkuori). Seassa mukavaa mausteisyytta, kuten inkivääri, kaneli ja kaakaojauhe. Makeahkoa toffeeta taustalla. Raikas ja virkeä.

Maku on kermainen, jossa alun terävyys pelästyttää hetkeksi, mutta nopeasti viski puhkeaa kukkaansa. Puhdas, herkullinen ja erilainen Glenfarclas. Maltaisuus tuntuu mukavan rapsakkana pohjana, jonka päällä makeahkoa toffeeta, hunajaa, raikasta marjaisuutta ja kuivattuja trooppisia hedelmiä. Savuisuus pysyttelee piilossa.

Jälkimaku on mainio. Kevyt herukkaisuus, hento laventelisuus, (ei lähellekään monen Bowmoren tasoa), ja kesäinen kukkaisuus sulautuvat hienosti ja tasapainoisesti yhteen kuivahkon maltaisen rungon kanssa.

Vivahteikas ja puhdaspiirteinen Glenfarclas. Todella mielenkiintoinen lisä tislaamon sherrykypsytyksen hallitsemiin pullotuksiin. Herkullinen yllätys.


Kokonaisuuksina siis todella erilaiset kaksi viskiä samalta tislaamolta. 40 yo tarjosi tuttua ja turvallista sherryttelyä, kun taas todella mielenkiintoinen 1979 oli jotain ihan muuta. Kumpi oli parempi, niin sitä on tässä tapuksessa turha miettiä, hienoja viskejä molemmat ja näiden parissa kuluikin pari tuntia kuin siivillä..

(40 yo kuva: glenfarclas.co.uk, 1979 kuva whiskysamples.eu)