tiistai 31. maaliskuuta 2009

Jameson Irish Whiskey - Uudet nettisivut


"Created by London-based agency Libertine, the site uses the latest Flash Papervision3D technology. Users will be placed in a real-time 3D environment where they will be able to interact with a 3D cube navigation device. Shockwave 3D is also used in the all new Jameson Perfectly Balanced game which allows for a stacking game where – just like real life – objects collide and interact with each other."

Näin esitellään Jameson Irish Whiskeyn uusia nettisivuja. Yleisesti ajan trendinä tuntuu olevan tämä nettisivuihin panostaminen tavalla ja toisella, kun jotain itse kunkin on myynnin edistämisen eteen tehtävä.
Vaikka en itse kyseisen viskin ystävä olekaan, niin olen sivuihin kuitenkin tutustunut viimeisten parin illan aikana ja totesin että kyllähän tuolta ihan "ei kaupallista" asiaakin löytyy. Viihteelliseksi luoduilla sivuilla saa kyllä kulumaan aikaa, vaikkakin eri valikoista toiseen siirtymiseen "rubikin kuution" pyörimisen tahdissa kyllästyy nopeasti.

Parasta sivuilla on erittäin havainnollinen "Virtual Distillery Tour", missä animaatioiden avulla käydään läpi koko viskin valmistusprosessi. Varmasti monelle (aloittelevalle) viskinystävälle hyödyllinen ja sopivan tiivis katsaus siihen, kuinka viski valmistuu. Kannattaa katsoa.

Erikoista: Valitsemalla maaksi Finland ei pääse sisään.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

CHICKENFOOT - Rockin uusi superkokoonpano


Chickenfoot ei varmastikaan bändin nimenä paljon kerro, mutta siinä vaikuttavat herrat ovatkin jo asia erikseen: Joe Satriani, Sammy Hagar, Michael Anthony ja Chad Smith! Tästä erittäin mielenkiintoisesta bändiprojektista on jo pitkään liikkunut huhua, mutta nyt homma lähtee pyörimään: Levy ilmestyy kesäkuun alussa ja kesälle on vahvistettu kiertue Eurooppaan. Valitettavasti keikkakalenterista ainakin toistaiseksi Suomi puuttuu, täytyy vain toivoa että saamme bändin myös tänne. Pari jo julkaistua biisiä lupaavat kyllä hyvää..

Täältä pääsee kuuntelemaan:

http://www.myspace.com/thechickenfoot tai

http://chickenfoot.us/

Rock supergroup Chickenfoot is set to release their debut self-titled album in June. Comprised of former Van Halen and Montrose vocalist Sammy Hagar, Red Hot Chilli Peppers drummer Chad Smith, former Van Halen bassist Michael Anthony and world renowned electric guitarist Joe Satriani, the band is being hailed as one of the most exciting rock and roll guitar bands since Led Zeppelin.
The debut album, which will be packaged in exclusive "heat sensitive" artwork, will be released on edel entertainment's recently launched new international rock label earMUSIC in Europe, Australia and Japan on Friday June 5th and in the UK on Monday June 8th, the album will be released by Best Buy in America on Sunday June 7th.

Full Chickenfoot Track Listing: 1. Avenida Revolution, 2. Soap on a Rope, 3. Sexy Little Thing, 4. Oh Yeah, 5. Runnin' Out, 6. Get It Up, 7. Down the Drain, 8. My Kinda Girl, 9. Learning to Fall, 10. Turnin' Left, 11. Future in the Past.

The album will coincide with a European tour in June and July that will take in a number of outdoor festivals and intimate indoor dates, including a rare concert at the London 02 Shepherd's Bush Empire on Thursday June 25th.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Tulossa: DEEP PURPLE - ‘HISTORY, HITS & HIGHLIGHTS’ 2DVD

"Uutta" mielenkiintoista katsottavaa on taas Deep Purplen ystäville luvassa, kun kauppojen hyllyille ilmestyy uusi Deep Purple 2DVD set “History, Hits & Highlights 1968-76” on June 1, 2009 [Cat No EREDV726].

DVD:n sisällöstäkin on jo tihkunut tietoa ja se näyttää tältä:

Disc 1

Help (5:21 - Danish TV)
Hush (3:30 - Playboy After Dark)
Wring That Neck (3:20 - Canadian TV)
Hallelujah (3:42 - Beat Club)
Mandrake Root (12:08 - Southbank)
Speed King (4:13 - WDR Vicky Leandros)
Black Night (3:10 - Top Of The Pops)
Child In Time (9:36 - Doing Their Thing)
Lazy (11:06 - Copenhagen 1972)
Strange Kind Of Woman (3:55 - Top Of The Pops) *updated
Fireball writing session (silent) (3:58 - ABC TV Australia)
Fireball (3:26 - Disco ZDF)
Demon’s Eye (10:09 - RBB Germany)
No No No (7:15 - Beat Club)
Into The Fire (3:57 - RBB Germany)
Never Before (3:29 - promo) *updated
Highway Star (6:04 - Beat Club)
Smoke On The Water (4:47 - Hofstra)
Burn (6:35 - London 74 / Polytechnic Project)
Mistreated (10:24 - California Jam)
Love Child (4:20 - Tokyo 75)
You Keep On Moving (5:42 - Tokyo 75)


Disc 2

And The Address (2:55 - Playboy After Dark)
Wring That Neck (24:19 - Bilzen Jazz Festival 1969)
Wring That Neck (11:19 - Pop Deux’ Paris 1970)
Mandrake Root (15:01 - Pop Deux’ Paris 1970)
Black Night . (3:15 - Promo clip)
No No No (rehearsals) (15:00 - Beat Club) *updated
Jt Nuit’ French TV 1974 (3:08 - INA France)
Burn (6:35 - Leeds Polytechnic Project 1974)
Interview (Leeds Polytechnic Project 1974)
Space Truckin’ (10:00 - Leeds Polytechnic Project 1974)
New Zealand TV Doc Nov 1975 (23:06 - New Zealand TV 1975)
Smoke On The Water (3:00 - New Zealand TV 1975)
Tony Edwards (DP manager) interview (2:11 - French TV 1976)

Varsinainen nostalgiapaketti on siis luvassa ja aiheesta lisää kunhan lumet sulavat ja dvd on kaupoissa. Parisen kuukautta on tosin vielä odettava..

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Port Ellen 8th Release palkittiin San Franciscossa


"San Francisco World Spirits Competition" on jälleen rankannut alkoholijuomia paremmuusjärjestykseen. "Best Single Malt" maininnan sai tällä kertaa Port Ellen 29yo 8th Release. Lisätietoa palkituista täältä.

Ei huono valinta, sillä tämä PE:n "Annual Release"-sarja on mielestäni kärsinyt hieman pullotusten liiallisesta samankaltaisuudesta, mutta tämä viime syksynä julkaistu 8th Release oli omasta mielestänikin askel todella hyvään suuntaan ja säväytti heti positiivisesti. Mainio viski ja varmasti voittonsa ansainnut. Tuon San Franciscon tapahtuman yhteydessä kerrottiin myös sarjan jatkumisesta, 9th Release on suunniteltu julkaistavaksi syyskuussa 2009.

Omat muistiinpanoni tästä viskistä viime syksyltä (13.11.2008):

Port Ellen 8th Release, 29yo, d.1978, 55,3%:
Tuoksu ei vielä hetken lasissa seisottamisella aukene, mutta maku ei tuota vaikeuksia. Suutuntuma on paksuhko, hyvin öljyinen ja kokonaisuus onkin jämäkämpi kuin viime vuoden julkaisussa. Suurin ero verrattuna 7th releaseen on savuisuus. Siinä missä seiskasta sai savua välillä oikein haeskella, on se tässä kasissa huomattavan vahvana läsnä. Suolaisuus on myös merkillepantavan voimakas ja se tuntuukin voimakkaana salmiakkisuutena. Korkeasta iästä kertoo hento kuivan puun vivahde jossain taustalla. Makeutta löytyy myös enemmän kuin monessa muussa Releasessa. (Nappasin viereen vertailun vuoksi myös hyvän 4th Releasen, joka tuntuu nyt todella kuivalle). Jälkimaku on pitkä, missä tuo herkullinen makeus kuivahtaa sopivasti jättäen miellyttävän, silkkisen pehmeän ja savuisen tunteen. Tämän maistamisen perusteella loistava viski ja kiilaa kyllä korkealle tässä nyt kahdeksan pullotuksen pituisessa sarjassa.

Taidanpa nyt näin perjantai-illan iloksi lorauttaa kyseistä juomaa lasiin ja tarkistaa vieläkö nuo loppuvuoden kommenttini ovat kohdallaan...

Bowmore 10yo 43%


Bowmore 10yo 43% säväyttää heti.
Viskin tuoksu on upea! Makea hedelmäisyys ja voimakas laventelisuus hallitsevat.
Maku on uskomattoman pehmeä, makea (jopa liiankin?) ja huikean parfyymimäisyyden ja vahvan laventelisuuden kyllästämä makupommi. Tämä mahtava makujen ilotulitus päättyy karamellimaisen makeaan ja hedelmäiseen jälkimakuun. Herkkua!

Tämä viski on hyvin erilainen kuin eilinen 10yo keraaminen, mutta kuitenkin molemmat ovat omalla tavallaan upeita osoituksia hieman eri aikakausien Bowmore-viskien monipuolisesta makumaailmasta. Ehkäpä juuri tämän takia tästä tislaamosta on muodostunut itselle se kautta aikojen suurin suosikki.

Tätä kymppivuotista on pullotettu sekä 43% että 40% vahvuisena.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Bowmore 10yo Ceramic Decanter


Jatketaan vaihteeksi Bowmorella. Pitkästä aikaa maistelussa jo kauan auki ollut kannu, eli Bowmore 10yo Ceramic Decanter (OB), 40%, bottled +-1990.

Tuoksu "Bowmoremaisen" makeahkon hedelmäinen, kevyen savuinen ja voimakas.
Maku on vahva! Millään ei heti uskoisi alkoholiprosentiksi vain 40%. Suutuntuma on täyteläinen ja viski alkaa voimakkaana mukavan makeuden vallitessa, jonka alta nousevat esiin tutut piirteet, kevyt laventelisuus (tässä versiossa vain ohuena vivahteena) ja hento savu. Jälkimaku kuivuu reippaasti jättäen jälkeensä kuivan hedelmäisyyden ja kevyen savuhunnun.
Hyvä ja ennenkaikkea vahva kymppivuotias. Erään keräilyoppaan mukaan näitä kannuja on aikanaan tehty 400kpl.

Bowmore 10yo oli tislaamon valikoimassa ainakin 1990-luvun lopulle asti myös lasipullossa. Kuinka se eroaa (vai eroaako?) tästä aiemmin pullotetusta keraamisesta versiosta, siitä lisää huomenna..

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Ardbeg 1992 Single Cask No. 772


Maistelussa uusi Ardbeg Single Cask No. 772:
Tuoksu on mukavan tasapainoinen. Ardbegeille tyypillinen savuisuus on voimakas, mutta esiin pääsevät myös kevyemmät ja raikkaammat aromit, kuten vanilja ja sitrushedelmät.
Suutuntumaltaan viski on huikean pehmeä, vaikka alkoholiprosentit ovat suhteellisen korkeat, (55,7%).
Itse viski on ihailtavan tasapainoinen, sillä mikään maku ei jyrää toisten yli, vaan "paketti" avautuu kauniisti ja tasaisesti. Savuisuus on vahvaa, niinkuin Ardbegissa pitääkin ja makeus on juuri oikea, (ei liian kuiva mutta ei ylimakeakaan). "First fill Bourbon"-tynnyrikypsytys tuntuu sopivan tälle Ardbegille, sillä tynnyrin vaikutus tuntuu mukavana vaniljaisuutena, eikä esim. Ardbeg 1990 cask strenghtissa häiritsevä puu nouse missään vaiheessa esiin.
Jälkimaku jatkaa samaa makulinjaa, mutta ei tarjoile mitään suurta loppuhuipennusta. Juuri tähän loppumakuun olisin toivonut hieman lisää pituutta ja jotain lisävivahdetta. Nyt viski on ehkä turhankin tasainen alusta loppuun.
Pieni vesilisä ei juurikaan tuo muutosta profiiliin, mutta suolaisuus (salmiakki) nousee yllättävän vahvana esiin.


Kiitokset alkuillan maisteluporukalle, jaettu ilo on moninkertainen ilo:)
Taidan kaataa tätä vielä kolmannenkin dramin...

Bowmore 11yo 1979 Cadenhead's


Kun eilisessä postauksessa "Old Masters" Bowmore maistui varsin hyvälle, niin jatketaan samalla tislaamolla.

Maistelussa Bowmore 11yo 58,4%, Oct 1979 / Oct 1990, Cadenhead's.

Voimakkaassa tuoksussa on yllättävän runsaasti puuta, sekä hentoa hedelmäisyyttä ja aavistus savua.
Maku alkaa savuisena ja pehmeän hedelmäisenä, yllättävän suolaisuuden luodessa vahvaa kontrastia. Puu tuntuu hyvin kuivana ja heti käykin selväksi, ettei mikään aivan huipputynnyri ole kyseessä. Jälkimaku on erikoinen hedelmäisyyden, kuivan puun ja vahvan suolaisuuden sekoitus. Alun savuisuus häviää lopussa lähes huomaamattomaksi.
Kokonaisuutena varmastikin suolaisin ja puisin maistamani Bowmore, muuten tyyliltään tyypillista 1970-luvun tuotantoa, eli pehmeää hedelmän ja hennon savun liittoa.
Maut ovat vahvoja, mutta jotenkin hillittyjä, eikä aiemmin maistetun "1989 Old Mastersin" makuilotulitukseen tämä viski yllä.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Bowmore 1989 (James MacArthur’s – Old Masters) ja jotain muutakin...


Ja nyt se eilen lupaamani toinen "vuosikokousviski":

Bowmore 1989/2003, 57,3 %, (James MacArthur’s – Old Masters), Cask No. 1966

Tuoksu on hento ja makeahko.
Maku on maukas, sopivan makea, "parfyymimainen" ja laventelinen. Hento savuhuntu kietoutuu sopivasti ympärille. Jälkimaku on vahva ja pitkä. Tämä on hyvää! Tasapainoinen ja herkullisen maukas kokonaisuus, joka on kuin vahva versio tislaamon omasta "Screen Printed Label" 12-vuotiaasta vuosituhannen vaisteen tienoilta.
Kaiken tämän herkullisuuden jälkeen mieleen hiipii pieni säälin tunne siitä, että nykyisistä vastaavan ikäisistä Bowmorepullotuksista ei näin vahvoja piirteitä enää löydy, kun ilmeisesti "valtavirtamarkkinoiden" paineessa "distillery character" on tasoitettu huomattavasti sileämmäksi ja samalla mielenkiinnottomammaksi.

Nyt maistelussa ollut viski oli hyvä esimerkki siitä, miltä tuon ajan tyypillinen, hyvä ja vahva Bowmore maistui. Vahvasti mielipiteitä jakava tuote, mutta omalla kohdallani maukasta parhautta:) Mainio viski.

Lisätään vielä loppuun pikakelauksena myös loput tilaisuudessa maistellut, eli


Glenglassaugh 28 yo, 48,3%, (Jack Wiebers Whisky World – Scottish Castles ”Series 15”), 1976/2005, Cask no. 2375 (bourbon matured), 150 bottles: Vaisu ja mitäänsanomaton.

Glenkinchie 20 yo., 58,4 %: Tämän viskin brandyfinistely hallitsee liikaa ja tislaamon ominaispiirteet ovat hukassa. Outo. maistoin tämän nyt toista kertaa ja ensimmäisellä kerralla tuntemus oli aivan sama kuin nyt.

Blairfindy (Glenfarclas) 23 yo., 43,0%, (Blackadder), distilled 6th June 1980 / bottled November 2003, Cask no 5983, Cask ref. 2003/BF/01: Vetistä ja laimeaa Sherryviskiä. Miksi Single Cask-pullote pitää pilata täysin laimentamalla se pullotusvaiheessa?

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Milford, (Willowbank distillery), 19yo 1988


Suomen Mallaswhiskyseuran vuosikokoustastingiin oli eksynyt kirjava joukko erilaisia viskejä. Näistä pariin tuotteeseen tuli keskityttyä hieman tarkemmin ja nyt siis tarkastelussa viski Uudesta-Seelannista.

Milford on lähtöisin Willowbankin tislaamolta (tai toiselta nimeltään Wilson Distillery). Tislaamon viskiä on aiemmin julkaistu Lammerlaw-nimellä. Tislaamo lopetettiin vuonna 2000 ja jäljellä olevaa varastoa on myyty Milford-tuotenimikkeellä.

Mutta mitä pullosta löytyi:

Milford 19 yo., 49,7%, (Willowbank distillery, New Zealand), 1988 / Dec 2007, Batch 594, No. of bottles 247.

Tuoksu on terävä, sitruksinen ja vaniljainen.
Maku on alkoholin hallitsema, (joku maistelijoista sanoi jopa "pontikkamainen", mikä ei tunnu kyllä kovin mairittelevalle lähes 20-vuotta kypsytetystä juomasta). Alkoholisuuden alta paljastuu kuitenkin muutakin, alkuun jotain pistävää sitrusta, kuivaa ruohoa ja hieman toffeista makeutta.
Jälkimaku on lyhyt, terävä ja jotenkin epämiellyttävä.

Vesilisän kanssa tuoksu muuttuu huonoksi, joku outo tunkkaisuus nousee pintaan. Maku menettää "voimansa" ja väljähtyy kovin mitäänsanomattomaksi.

Ei siis mikään suosikkiviski minulle, mutta todella mielenkiintoista oli päästä maistamaan kyseinen tuote, sillä tuskin toista kertaa eteen vastaavaa pullotetta tulee.

Toisesta mielenkiintoni herättäneestä pullosta arvio huomenna...

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Nightwish - Made In Hong Kong


Nightwishin tuore cd-livejulkaisu höystettynä dvd-dokumentilla ja muutamalla musavideolla vaikutti ennakkoon varsin mielenkiintoiselle, mutta lopputulos ei aivan täytä odotuksia.

Nightwish - Made In Hong Kong (And in various other places) tarjoaa kuitenkin mukavan näytteen siitä, miltä bändi kuullosti livenä viimeisimmällä maailmankiertueellaan. Suuri miinus tulee kappalevalinnoista, sillä ainoatakaan Tarja Turusen aikaista biisiä ei syystä tai toisesta ole mukana. Näin kappalemateriaali keskittyy vain viimeisimmän, Anette Olzonin debyytin Dark Passion Play-levyn biiseihin. Olisin mielelläni kuullut myös vanhempaa materiaalia, sillä ne toimivat nykykokoonpanollakin aivan loistavasti, (ainakin parin näkemäni keikan perusteella). Mutta kuten bändikin on levyä kommentoinut, kysessä on levy-yhtiön painostuksesta julkaistu välityö, joten vähän jää sellainen olo, että nyt on menty siitä mistä aita on matalin. Ensi kerralla sitten julkaisuun täyspitkä keikka, kiitos. Kappaleiden nauhoituspaikat jäävät myös hämärän peittoon ja huhua onkin liikkunut myös siitä, että jopa biisien sisällä olisi tehty miksauksia eri paikoista.
Mutta tuon pienen negatiivisuuden perään on positiivistakin, nimittäin se tärkein eli musiikki on hyvää ja DPP:n kappaleet saavat livekäsittelyssä mukavaa voimaa ja säröä verrattuna studioversioihin. Linkitetään näytteeksi vaikkapa tämä mukavan Irkku-/Skottihenkinen instrumentaali Last Of The Wilds.

Dvd:n Dokumentti kertoo kiertueen tapahtumista haastatteluin ja muutamien lyhyiden livepätkien avulla, myöskään perinteisiä "känni-uunoiluja" unohtamatta. Kyllä tuon kerran katsoi. Ennemmin näkisin kyllä kuvallisenakin kokonaisen keikan.

Kokonaisuutena puutteista huolimatta kuitenkin ihan kohtuullisen hyvä ostos ja rahalle saa kuitenkin ihan kelpo vastineen.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Kirjoittajien kunnianosoitus Michael Jacksonille - Beer Hunter, Whisky Chaser



Elokuussa 2007 edesmennyttä Olut- ja Viskikirjailija Michael Jacksonia muistetaan ja kunnioitetaan lähipäivinä ilmestyvällä kirjalla Beer Hunter, Whisky Chaser - New writing on beer and whisky in honour of Michael Jackson.

Kirjaan on koottu tätä mestaria kunnioittamaan uusia tekstejä alan ammattilaisilta niin viskistä kuin oluestakin yhteensä kahdeltatoista kirjoittajalta. Viskitarinoiden takaa löytyvät nimet F. Paul Pacult, Dave Broom, Ian Buxton, Charles MacLean, Hans Offringa ja John Hansell. Olutpuolella mukana ovat Steve Beaumont, Julie Johnson, Roger Protz, Gavin Smith, Conrad Seidl ja Lucy Saunders. Kirjasta saadut varat käytetään hyväntekeväisyyteen, kohteena luonnollisesti Parkinsonin tauti, jota Jacksonkin pitkään sairasti.

Varmastikin erittäin mielenkiintoinen lukupaketti on tiedossa ja täytyy myös toivoa, että kirja saataisiin jossain vaiheessa myös käännettynä Suomen kielelle edistämään täkäläistä viski- ja olutkulttuuria. Michael Jacksonilla oli ja on edelleen paljon ystäviä maassamme.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

2 x Bruichladdich 1998


Vertailussa pari 2008 julkaistua ja hyvin oudoiksi osoittautunutta Bruichladdichia vuodelta 1998.

Ensin Bruichladdich 1998 Sherry Edition Oloroso, 46%.
Pehmeän Sherryinen mutta kuivahko tuoksu, raikas.
Maku makea, mutta hyvin kevyt. Sherryisyys tuntuu jotenkin "esanssimaiselta" eikä aidolta Olorosolta. Tyypilliset Olorosotynnyrikypsytyksen vahvan sherryiset piirteet ovat pahasti hukassa ja maussa hallitsee joku pähkinäinen / mantelinen aromi.
Omituinen ja turhan köykäinen kokonaisuus, jälkimakukin on lyhyt ja "vetinen". Pettymys, vaikkei odotuksetkaan korkealla olleet.

Sitten Bruichladdich 1998 Sherry Edition Manzanilla, 46%.
Tuoksussa ylikypsää hedelmää, savua ja eltaantunutta rasvaa. yäk.
Maku todella makea, voimakas, savuisuus tuntuu yllättävän vahvana. Kokonaisuus onkin maun osalta vahvempi ja ryhdikkäämpi kuin Oloroso-versiossa. Jälkimaussa alun turhankin voimakas makeus taittuu ja kuivempi savuisuus nousee esiin.
Tuoksun ja alkumaun omituinen makeus häiritsee, mutta tästä kaksikosta tämä maistui kuitenkin selvästi paremmalla, tai ainakin vähemmän huonolle:)

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Ardbeg 2000 "Quite Young" The Whisky Exchange


Parin olutpostauksen jälkeen paluu "arkeen" ja viskin pariin. Maisteluvuorossa näin räntäsateisen maanantai-illan lämmittäjäksi Ardbeg 2000/2009 "Quite Young", 62,6%, The Whisky Exchange "Straight From The Cask". Tuoksu on tuttua Ardbegia varsin puhtaana. Rutkasti kuivaa turvesavua, vaniljaa ja vahvan alkoholin tuomaa raikkautta, (ei kuitenkaan liikaa itse alkoholisuutta). Puhdaspiirteinen ja kaunis tuoksu kokonaisuudessaan.
Maku on räjähtävän voimakas, niin kuin nuoressa Ardbegissa pitääkin. Raikkaus on merkillepantavaa, puhtaan ja suolaisen meri-ilman vaikutuksen voi aistia todella luonnollisena. (oli tämä sitten kypsytetty meren läheisyydessä tai ei:) ) Savu on kuivaa sekä voimakasta ja tynnyrin tuoma vaniljaisuus luo makua. Vahvaa salmiakkia välähtää jossain taustalla. Jälkimaku on pitkä ja viskistä pursuava voima jatkuu ja jatkuu..
Alkoholi pysyttelee upeasti piilossa ja tämä viski onkin aivan hyvin nautittavissa ilman laimentamista. Pieni vedenlisäys tappaa huikean tehokkaan voimakkuuden, mutta tuo tilalle hieman makeutta, sekä pyöristää makuprofiilia.
Ainakin juuri nyt tämä Ardbeg oli parhaimmillaan kuitenkin täydessä vahvuudessaan. Puhdaspiirteinen ja sopivan ärhäkkä nuori viski.

Vertailun vuoksi vierellä maistelussa Ardbeg Almost There 1998/2007, 54,1%, joka on hieman makeampi ja täyteläisempi alkumaultaan, mutta jälkimaussa viski muuttuu turhan kuivaan ja kitkerään suuntaan.
Kokonaisuuksia verratessa AT:n maukkaasta alkumausta huolimatta QY on niukasti parempi loistavan tasapainoisuutensa vuoksi.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Harviestoun Ola Dubh 16

Lauantai-iltana tulikin jo törmättyä toiseeen Ola Dubh -versioon, eli Ola Dubh Special Reserve 16, 8%, joten tässä kommentit tuoreeltaan.

Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 16-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen.
Tuoksussa vahvaa tummaa suklaata ja humalan katkeruus tuntuu enemmän kuin 12-versiossa. Maku on pehmeä ja todella täyteläinen. Tummaa suklaata, vahvaa mustaa kahvia, humalaa ja aavistus sherryistä makeutta tasapainottamassa makuja. Jälkimaku on kuivahko, jossa humalointi tuntuu vahvana. Hento savuisuus "leijailee" ympärillä.
Kokonaisuutena kuivempi ja vahvemmin humaloidun tuntuinen kuin "pikkuveljensä" Ola Dubh 12. Tyylillisesti tässä versiossa ollaan siis lähempänä "Old Engine Oilin" kuivaa katkeruutta, mutta huomattavasti pehmeämmässä ja maukkaammassa muodossa. Hyvä olut.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Harviestoun Ola Dubh


Hypätäänpä välillä oluen maailmaan ja katsotaan mitä seuraa kun yhdistetään vahva Skottiolut ja viskitynnyri. Tuloksena on Ola Dubh, 1985 perustetun Skotlantilaisen Harviestoun-panimon tuotesarja, missä olutta on kypsytetty vanhoissa Highland Park-tislaamon tynnyreissä. Harviestounin oluet ovat nousseet panimon suhteellisen lyhyestä historiasta huolimatta suureen suosioon ja keränneet arvostusta eri puolilla maailmaa. Tunnetuin tuote lienee Old Engine Oil ja vahvasti sen pohjalle rakentunee myös tämä Ola Dubh-sarja. Ola Dubh mainiot nettisivut täällä.


Nyt maistelussa Ola Dubh Special Reserve 12, 8%.
Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 12-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen ja se on musta (Ola Dubh = black oil) ja paksuvaahtoinen. Tuoksu on täyteläinen ja vahvan paahteinen, sekä makeahko.
Tämä olut on erittäin pehmeä ja maukas. Hiilihappoisuus on hyvin maltillinen ja olut on 8% vahvuudestaan huolimatta erittäin helposti nautittava.
Maku on sopivan makea ja vahvan paahteinen kuin hyvä espresso. Viskitynnyröinti on erittäin hyvin onnistunut, sillä se ei nouse liian hallitsevaksi, mutta luo mukavaa vivahdetta. Kyllä tässä voi ainakin näin kypsytyksen tietäen aistia Highland Parkin kuivan kanervaisuuden ja makeahkon sherryisyyden.
Jälkimaku on olueksi pitkä ja maukas.
Tasapainoinen ja herkullinen kokonaisuus. Vieressä maisteltu "perus" klassikko Old Engine Oil ei yltänyt samaan herkullisuuteen ollen tässä rinnalla hieman liian kuiva ja varsinkin jälkimaultaan kitkerä.
Ola Dubh on varsin tervetullut olutsarja ja palaamme aiheeseen jos ja kun saan muitakin sen versioita maisteluun..

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Deep Purple - Stormbringer 35th Anniversary Edition


Vihdoin helmikuun lopulla sai julkaisunsa Deep Purple - Stormbringer, 35th Anniversary Edition ja se jatkaakin hienosti varsin tasokkaasti tehtyjen DP-remastereiden sarjaa.
Tämä levy julkaistiin alunperin vuonna 1974, jolloin bändin kokoonpanona oli "mark 3", eli Ritchie Blackmore - kitara, David Coverdale - laulu, Glenn Hughes - basso, laulu, Jon Lord - kosketinsoittimet, Ian Paice - rummut. Tällä levyllä Coverdalen ja Hughesin vaikutus yhtyeeseen näkyy vahvana, monien kappaleiden ollessa entistä enemmän blues- ja soulvaikutteisia. Glenn Hughes pääsee myös aiempaa enmmän esiin lauluosuuksissa ja levy on tavallaan hyvin erilainen ja ehkä hieman hämmentäväkin. Paketti kuitenkin toimii ja sävykkäät biisit avautuvat pala kerrallaan ja kokonaisuus muodostuu erittäin mielenkiintoiseksi. Näiden "herkempien" raitojen rinnalla kuullaan toki myös sitä perinteisempää "vahvaa" Purplea, kuten vaikkapa kappaleissa Stormbringer, Lady Double Dealer, tai High Ball Shooter. Levyn päättävä upea balladi Soldier Of Fortune on säilynyt hienosti ajansaatossa ja kappale kuuluukin edelleen sekä Ritchie Blackmoren Blackmore's Nightin että David Coverdalen Whitesnaken keikkaohjelmistoon.
Tällä juhlajulkaisulla mukana on myös viisi bonusbiisiä, jotka tarjoavat levyn hyvien soundien kanssa juuri sen mukavan lisän, miksi tämä uusintajulkaisu on fanille ns. pakko-ostos. Paksuhko kansivihko tarjoaa myös mukavan katsauksen tähän levyyn juttujen ja kuvien muodossa. Mukana paketissa on myös levy DVD audio 5.1-versiona. Hyvää työtä jälleen kerran.

1. Stormbringer (2009 Digital Remaster)
2. Love Don't Mean A Thing (2009 Digital Remaster)
3. Holy Man (2009 Digital Remaster)
4. Hold On (2009 Digital Remaster)
5. Lady Double Dealer (2009 Digital Remaster)
6. You Can't Do It Right (2009 Digital Remaster)
7. High Ball Shooter (2009 Digital Remaster)
8. The Gypsy (2009 Digital Remaster)
9. Soldier Of Fortune (2009 Digital Remaster)
10. Holy Man (Glenn Hughes Remix)
11. You Can't Do It Right (Glenn Hughes Remix)
12. Love Don't Mean A Thing (Glenn Hughes Remix)
13. Hold On (Glenn Hughes Remix)
14. High Ball Shooter (Instrumental)

torstai 12. maaliskuuta 2009

Ardmore 1994 The Single Malts Of Scotland


Ardmore 13yo 1994 56,8%, The Single Malts Of Scotland. Ardmore on aina ollut hieman poikkeava tislaamo Speysiden viskituotannossa valmistaen alueelle epätyypillisesti huomattavan savuista viskiä.
Testataanpa mitä tästä pullosta löytyy: Tuoksussa hallitsee vahva ja hieman kumimainen savuisuus, jonka vastapainona löytyy hedelmäistä makeutta.
Maku on erittäin makea, jopa äitelä. Voimakas savuisuus nousee hiljalleen esiin makeuden alta, mutta makujen tasapainoa ei oikein tunnu löytyvän. Keskipitkä jälkimakukaan ei oikein tarjoa mitään lisä-arvoa tälle tuotteelle, joka vajoaakin kokonaisuutena "ihan kiva, tulihan maistettua" osastolle. Ei nyt kuitenkaan aivan huono viski, mutta perempiakin Ardmoreja on kyllä tarjolla. Onneksi tätä oli itsellä vain miniatyyri, se oli tässä tapauksessa aivan tarpeeksi.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Glentauchers 12yo DL OMC


Testissä lentokentältä heräteostoksena napattu viskiminiatyyri, Glentauchers 12yo, 50%, Douglas Laing Old Malt Cask.

Tuoksu on hento, hieman sitruksinen ja epäilyttävän vaisu. Mutta...
Maku on herkullinen! Bowmoreista tuttu laventelisuus täyttää suun ja viski yllättää täysin vaisuhkon tuoksun jälkeen. Suutuntuma on hyvin öljyinen ja viski on mukavan täyteläinen. Parfyymimaiset piirteet hallitsevat. Laventelia, ehkä hieman anista, sekä taustalla herkullinen makeus luovat tästä juomasta upean monivivahteisen kokonaisuuden.
Tämä pikkupullo yllätti täysin ja todella positiivisesti. Lisää vastaavia.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Rosebank 1991 The Whisky Exchange


Maistelussa pala Skotlannin Alamaiden viskihistoriaa, eli Rosebank 1991/2009 55,2%, The Whisky Exchange "Straight From The Cask".

Tuoksussa mukavaa raikkautta, "puhdasta" kuivaa viljaa sekä aivan pieni aavistus savua.
Suutuntumaltaan viski on yllättävän täyteläinen.
Maku on koskeasta alkoholiprosentista huolimatta huomattavan pehmeä. Täyteläinen ja hedelmäinen (aprikoosi) makeus luo pohjan, minkä päälle monipuolinen makukirjo pääsee avautumaan. Kermatoffeeta, tuoreita raikkaita yrttejä, valkoherukkaa.
Vaikka tämä viski on alamaan viskeille tyypillisesti luonteeltaan kevyehkö, se ei ole suinkaan mauton, vaan kaikkea muuta.
Jälkimaku on pitkähkö ja kuivuu huomattavasti mutta tyylikkään pehmeästi.

Herkullisen täyteläinen, sekä kauniin puhdas ja tasapainoinen Rosebank. Tätä pullotetta maistellessa on helppo ymmärtää miksi tämä valitettavasti lopetettu tislaamo nauttii suurta suosiota monien harrastajien keskuudessa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Kuukauden levyklassikko 3: Motörhead - Ace Of Spades


Maaliskuun kuukauden klassikossa hypätään täpärästi 1980-luvulle, sillä Motörhead - Ace Of Spades julkaistiin marraskuussa 1980.
Motörhead tunnetaan pitkän linjan yhtyeenä, joka ei tiukasta musiikillisesta linjastaan ole vuosienkaan saatossa tinkinyt. Bändi porskuttaa edelleen hyvässä vedossa, vaikka kokoonpano onkin vuosien aikana kokenut muutoksia. 1980-luvun alussa kokoonpano oli vielä kaikkien aikojen parhaana pidetty, sillä tuolloin keulahahmo "Lemmy" Kilmisterin rinnalla musisoivat rumpali "Philty Animal" Taylor, sekä kitaristi "Fast Eddie" Clarke. Vaikka bändi on julkaissut lukemattoman määrän levyjä, Ace Of Spades on eittämättä yksi suurimmista kulmakivistä yhtyeen tuotanossa ja samalla koko heavymusiikin historiassa. Suureksi hitiksi ja todelliseksi biisiklassikoksi nousseella "Ace Of Spadesilla" käynnistyvä levy on uskomattoman vahva alusta loppuun jykevien, mutta riehakkaan raskaasti rullaavien biisien seuratessa toistaan. Balladeille ei tällä kiekolla ole tilaa, eikä levyltä löydy edes yhtä heikkoa lenkkiä. Tiukkaa tavaraa alusta loppuun. Rock!

1. Ace Of Spades
2. Love Me Like A Reptile
3. Shoot You In The Back
4. Live To Win
5. Fast And Loose
6. We Are The Roadcrew
7. Fire Fire
8. Jailbait
9. Dance
10. Bite The Bullet
11. The Chase Is Better Than The Catch
12. The Hammer

perjantai 6. maaliskuuta 2009

White Bowmore 1964

1990-luvulla julkaistut kolme Black Bowmorea ovat nousseet nykypäivänä todelliseen kulttiasemaan viskiharrastajien keskuudessa. Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin Bowmoren tislaamo päätti herättää henkiin vastaavan "legendan" kolmella erilaisella pullotteella. 2007 julkaistiin uusi Black Bowmore, 2008 vuoron sai White Bowmore ja suunnitelmien mukaan tänä vuonna trilogia täyttyy vielä yhdellä. (Alun alkaen kerrottiin että kolmas olisi "red", mutta viime päivinä on kantautunut huhua, jonka mukaan kolmas pullote olisi "gold", aika näyttää..). Nämä uudet pullotteet ovat myöskin jo ehtineet kerätä mainetta ja kunniaa maailmalla erilaisten palkintojen muodossa, tästä lisää esimerkiksi täällä.

Mutta nyt maistelussa sarjan kakkos-osa, Eli Bowmore White 1964, 43yo, 42,8%, 732 bottles.

Tämän iäkkäimmän maistamani Bowmoren tuoksu on todella miellyttävä ja vahvan aromaattisen tyylikäs. Herkullinen sekoitus pehmeää kermatoffeeta, eksoottista hedelmää ja raikasta herukkaa.
Viskin suutuntuma on hento ja silkkisen pehmeä.
Maku on tyylikkään vivahteikas, iän tuomaa kuivuutta löytyy sopivasti ja korkeasta iästä huolimatta puu ei nouse liian vahvasti esiin. Herukka hallitsee makuprofiilia ja ripaus suolaista salmiakkia tuntuu voimakkaana häivähdyksen omaisena hetkenä keskivaiheilla. Eksoottiset hedelmät ja toffee luovat nautinnollisen pohjan ja kirpeät herukanlehdet ja jopa nokkosen aromit tuovat raikkautta, jota harvoin näin iäkkäässä viskissä pääsee aistimaan.
Jälkimaku on miellyttävä ja todella pitkä, yllättävän ja täyteläisen öljyisyyden noustessa esiin.

Uskomattoman upea viski, jota mielellään nauttisi enemmänkin. Nyt maistetun annoksen jälkeen jäi kaipaus, lisää...


torstai 5. maaliskuuta 2009

Bunnahabhain Darach Ur


Maistelussa Bunnahabhain Darach Ur, 46,3%, Batch 1. (Travel Retail Exclusive).
Tuoksussa tammea ja mallasta, hieman hunajaista makeutta ja huomattavan savutonta turvetta.
Maku on pehmeä ja "pyöreä". Puun vaikutus, (Darach Ur = New Oak), tuntuu vahvana mutta miellyttävänä, turve tuo jämäkkyyttä ja hennon mausteiset vivahteet sekä toffeinen makeus kietoutuvat tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Jälkimaku on miellyttävän pehmeä.
Kokonaisuutena tämä on Bunnan tyylille ominaisena kevyt Islay-viski, mutta hienon tasapainoinen paketti. Hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä tuote, (£33/l), jota voi helposti nauttia vaikka useammankin annoksen.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Hittejä ja huteja, osa 1 b) – uutta luettavaa suomeksi


Sain juuri kahlattua läpi Marc A. Hoffmannin kirjoittaman ja Saara Toivosen suomentaman uutuusteoksen ”Viski – Matka maailman kuuluisimpiin tislaamoihin” (Parragon/Big Sur 2009), ja yleisarvioni siitä kallistuu hienoisen myönteiseksi.

Lähtökohta on poikkeuksellisen selkeä: kirja alkaa luvulla ”Määritelmä”, jossa selostetaan lähes virheettömästi viskimaailman keskeisimmät käsitteet itse yleismääritelmästä ”viski” aina ”single maltiin” ja eri ”straight”-tyyleihin. Asiapitoisen tekstin keskellä huomiota herättää palopuhe viskin ja yleisemmin alkoholin liikakäytön vaaroista. Tilaisuuden tullen pitääkin tarkistaa, löytyykö kappale jo alkuteoksesta vai onko se varta vasten suomennokseen lisätty.

Määritelmien jälkeen käydään läpi viskin raaka-aineet ja sitten valmistusprosessi. Näissäkin jaksoissa esitys on riittävän yksityiskohtainen. Esim. viljalajikkeista on yritetty kertoa myös historiaa ja vedestä alueellisia eroja. Mallastuksesta kerrottaessa keskitytään vain perinteiseen lattiamallastusmetodiin, vaikka sen merkitys on viimeistään 1970-luvulta lähtien ollut – paria poikkeusta lukuun ottamatta – lähes olematon. Teollisten mallastamoiden käyttämistä menetelmistä kyllä mainitaan saladin-laatikot, rummut ja SGKV, mutta lukijaa varmasti kiinnostaisi myös tietää, mitä näiden nimien taakse kätkeytyy, eli miten mallas ko. menetelmiä käyttämällä syntyy. Vastaavanlaisena puutteena pidän sitä, ettei kolonnitislaimen (Coffey still) toimintaa selosteta mitenkään. Vaikka menetelmä ei tuota persoonallisia makuja, vaan jotakuinkin neutraalia tislettä, olisi se suuren merkityksensä vuoksi ansainnut osakseen edes muutaman rivin. Positiivisista yksityiskohdista taas voidaan mainita esim. viimeistelykypsytystä (finishing) koskeva ”artikkeli”, jossa tuodaan tasapuolisesti esiin tämän viime aikoina yleistyneen käytännön etuja ja varjopuolia.

Pääosa teoksesta omistetaan eri tislaamoiden ja niiden tuotannosta valittujen yksittäisten pullotteiden esittelylle. Ainakin Skotlannin osalta esitys on kattava, ja mukaan ovat päässeet paitsi edelleen toimivat, myös likimain kaikki 1980-luvulla tai sen jälkeen suljetut tislaamot. Tislaamoista kerrotaan lyhyesti ne samat historia- ja tuotantofaktat, jotka löytyvät useimmista muistakin vastaavanlaisista kirjoista. Koska alkuteksti on kirjoitettu vasta noin vuosi sitten, tiedot kuitenkin ovat hyvin ajan tasalla (mukana esim. Kilchoman). Pullotteiden esittelyä tai ehkä oikeammin niiden valintaa pidän hieman omituisena. Kun kultakin tislaamolta on mukana vain yksi pullote, sen kai tulisi edustaa ns. ”distillery characteria”; eli siitä pitäisi löytyä mahdollisimman selkeinä ne piirteet, jotka yleensä ovat juuri tämän tislaamon viskeille tyypillisiä. Mielestäni esim. Bowmoren ”Enigma”, Dalwhinnien 20-vuotias ja Edradourin ”Ballechin” (#1 Burgundy) eivät sanottua kriteeriä oikein täytä. Niin ikään pitäisin mielekkäänä, että tällaiseen perusteokseen valittaisiin esiteltäviksi vain sellaisia pullotteita, joita on yleisesti ja vaikeuksitta saatavissa. Viime vuosituhannen puolella pullotetut Saint Magdalenen ”Rare Malts” -julkaisu (1998) ja Midletonin ”Very Rare” 1990 saattavat hyvinkin edustaa huippua ko. tislaamoiden tuotannossa, mutta liikkuvat kyllä enää vain huutokaupoissa, jos niissäkään; ja esiteltäväksi olisi ollut tarjolla tuoreempaakin tavaraa.

Ilahduttavasti teoksessa on noteerattu myös molemmat Suomessa virallisesti toimivat tislaamot Beer Hunter’s ja Teerenpeli. Kummankaan pullotteita ei kirjoittajalla (tai suomentajalla) ilmeisesti ole ollut maistelussa, sillä kuvaukset puuttuvat. Lisäksi uskon (tai Mika Heikkisen kannalta ainakin toivon), ettei ”Old Buckin” ensimmäisen batchin kohtalo ollut sellainen kuin kirjassa (s. 214) väitetään: ”Heikkinen myi sadan pullon tuotantoerän etupäässä tuttaville.”(!)

Kokonaisuutena Hoffmannin kirjaa voi pienin varauksin suositella suomalaisille harrastajille. Yksittäisiä asiavirheitä on pujahtanut mukaan jonkin verran (esim. ”Green Spot” ei ole blendi eikä ”Redbreast” mallasviski), mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lukija niistä ärtyneenä jättäisi urakkansa kesken. Lähes kaiken tarjotun tiedon löytää myös muualta, ja maailmalla on julkaistu useita lähestymistavaltaan samanlaisia teoksia. Tuoreuden ohella valttina on kuitenkin suomen kieli, jonka ansiosta Hoffmann tavoittanee meillä monia sellaisia harrastajia, joilta englannin seuraaminen ei syystä tai toisesta onnistu. Laajuus (320 s.) ja varsin laadukas nelivärikuvitus huomioon ottaen kirjan hinta (alle 15 euroa) tuntuu oudonkin alhaiselta. Jos ei se paljon anna, ei se paljon otakaan.

Ilkka Ruponen 2.3.2009


tiistai 3. maaliskuuta 2009

Viskiostoksilla Lontoossa 8 / 8.

Viskiostokset Lontoossa on nyt siis tehty ja toivottavasti näistä pienistä viimeisen viikon aikana julkaistuista kauppainfoista on hyötyä vaikkapa oman viskiostosmatkan suunnittelussa.

Käyntikohteistamme jäi siis puuttumaan Cadenhead's, joka löytyy osoitteesta 26 Chiltern Street. Vanhan ja arvostetun viini- ja alkoholiliikkeen Justerini & Brooksin (pikkukuva) toimisto on puolestaan osoitteessa 61 St James's Street. (Täältä voi poimia
kyytiin vaikkapa netin kautta tehtyjä ostoksia).
Varmasti paljon muitakin hyviä viskin ostopaikkoja kaupungissa on, mutta eiköhän ainakin tunnetuimmat nyt tästä blogista löydy.

Ja mitä olisi Lontoo ilman pubeja, joten tässä loppuun vielä muutama mukava paikka kuvien muodossa. Cheers!



maanantai 2. maaliskuuta 2009

Viskiostoksilla Lontoossa 7.

Viimeinen, mutta ei vähäisin kohde oli myös pitkät perinteet omaava Milroy's Of Soho, (3 Greek Street). Pienen ja todella idyllisen kaupan viskivalikoima on hyvä, pullotteita löytyy sopivasti laidasta laitaan, kattavasta perusvalikoimasta aina muutamiin kalliimpiin harvinaisuuksiin. Myös liikkeen omia "Milroy's" pullotteita on mukava setti. Lämminhenkinen ja viihtyisä myymälä, missä henkilökohtaista palvelua pidetään arvossa. Käymisen arvoinen paikka.

Löytö: Matkakaverini matkalaukku sai täältä täytettä reilumman puoleisesti...

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Viskiostoksilla Lontoossa 6.

Sitten vuorossa Berry Bros & Rudd, (3 St James's Street). Vanha ja hyvin arvokkaan näköinen liiketila koostuu useasta huoneesta, joista suurin osa on pyhitetty viineille, mutta myös yksi viskeille. Liikkeen omia pullotteita on kattava ja mielenkiintoisen näköinen valikoima. Tyylikkäissä lasivitriineissä komeilee myös todellisia viskiharvinaisuuksia ja hintataso vaikuttaa kautta linjan melko kohtuulliselle.
Valitettavasti olimme myymälässä vilkkaaseen aikaan, emmekä jaksaneet jäädä odottamaan myyjän vapautumista, vaan omatoimisen pullojen tutkiskelun jälkeen päätimme jatkaa matkaa...

Jos (ja kun) Lontooseen tulee vielä joskus mentyä, niin täällä täytyy vierailla uudestaan ajan kanssa. Tyylikäs ja upeasti "vanhanaikainen" paikka.