Vertailussa pari 2008 julkaistua ja hyvin oudoiksi osoittautunutta Bruichladdichia vuodelta 1998.
Ensin Bruichladdich 1998 Sherry Edition Oloroso, 46%.
Pehmeän Sherryinen mutta kuivahko tuoksu, raikas.
Maku makea, mutta hyvin kevyt. Sherryisyys tuntuu jotenkin "esanssimaiselta" eikä aidolta Olorosolta. Tyypilliset Olorosotynnyrikypsytyksen vahvan sherryiset piirteet ovat pahasti hukassa ja maussa hallitsee joku pähkinäinen / mantelinen aromi.
Omituinen ja turhan köykäinen kokonaisuus, jälkimakukin on lyhyt ja "vetinen". Pettymys, vaikkei odotuksetkaan korkealla olleet.
Sitten Bruichladdich 1998 Sherry Edition Manzanilla, 46%.
Tuoksussa ylikypsää hedelmää, savua ja eltaantunutta rasvaa. yäk.
Maku todella makea, voimakas, savuisuus tuntuu yllättävän vahvana. Kokonaisuus onkin maun osalta vahvempi ja ryhdikkäämpi kuin Oloroso-versiossa. Jälkimaussa alun turhankin voimakas makeus taittuu ja kuivempi savuisuus nousee esiin.
Tuoksun ja alkumaun omituinen makeus häiritsee, mutta tästä kaksikosta tämä maistui kuitenkin selvästi paremmalla, tai ainakin vähemmän huonolle:)
Hei!
VastaaPoistaNämä sun kommentoinnit viskeistä ovat mielenkiintoista luettavaa. Ovatko nämä kaikki juomat muuten sinun omasta kaapista, vai ravintoloiden hyllyiltä?
T: Aki
Kiitoksia kommentista. Arvostelemissani viskeissä on ollut suurin osa kotoa (tai hyviltä kavereilta) löytyviä pulloja, mutta myös muutama ravintoloissa maistettu. Nämä kaksi Laddieta olivat ravintolassa rauhallisena iltapäivänä maisteltuja, onneksi:) Pitkään kyseiset pullot nimittäin kummittelivat myös omalla "ostoslistalla", mutta tämän maistelun jälkeen kumpaakaan ei omaan hyllyyn tule päätymään.
VastaaPoistaPs. Lisäsin "fantastinen viskin maailma"-blogisi linkkilistaan.