sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Linkwood 1990, G&M for LMDW.


Nyt jotain hyvin hyvin erilaista...

Linkwood 1990/2009, 45%, Gordon & McPhail for La Maison Du Whisky, Cask no 6269. (Sherry Butt).

Tämän todella tumman, ruskean punertavan viskin tuoksussa on
Sherryä, Sherryä ja Sherryä. ( Rusinaa, kypsää punaista hedelmää, suklaata).

Mausta löytyy Sherryä, Sherryä ja Sherryä. ( Uskomattoman vahva sherryisyys toimii kuitenkin yllättävän hyvin tässä täyteläisen rusinaisessa ja todella makeassa viskissä).

Jälkimaku tarjoaa yllättäen Sherryä, Sherryä ja vielä lisää Sherryä. (Kevyt ja kuivahko puun vivahde yrittää taistella rusinaisuuden ylivaltaa vastaan, onnistuen tuomaan edes pientä muutosta makeaan kokonaisuuteen).

Mitäpä tästä muuta... No, sherryisin viski mikä on koskaan vastaan tullut. Makeaa... ja samalla hemmetin hyvää, mutta ollaanko jo siinä pisteessä että tämä on enemmän Sherryä kuin viskiä? :)
"Distillery character" - sitä on turha etsiä.
(Kuva: whiskysamples.eu)

perjantai 27. marraskuuta 2009

Glenfarclas 1968 Family Cask for Luc Timmermans


Lasissa varsin herkullinen Glenfarclas:

Glenfarclas 1968/2009, 51%, OB Family Cask for Luc Timmermans, Gonzales Byass Cask #699 (Fino-Sherry) - Whiskysamples Anniversary - 60 bottles.

Tuoksu on tyylikäs. Antiikkinahkaa, sopivasti puuta, tummaa suklaata, espressoa, kuivattuja hedelmiä.




Tämän suutuntumaltaan miellyttävän paksun ja täyteläisen kermaisen viskin maku on upean hienostunut ja vivahteikas. Sherryisyys on tasapainoista, ei liian makeaa, mutta kuitenkin runsaan hedelmäistä. Sopivasti iäkkääseen viskiin kuuluvaa puun vivahdetta sekä aavistus mentholin raikkautta.


Jälkimaku on mukavan pitkä, jossa hedelmäisyys kuivuu entisestään ja esiin nousee raikkaan hapokasta marjaisuutta. Pitkästä kypsytyksestä kertova puu luo kauniisti "arvokkuutta".


Todella miellyttävä juoma, joka on hieno esimerkki tyylikkäästi hyvässä tynnyrissä pitkään kypsyneestä viskistä.

Kuvat pullosta ja tynnyristä: whiskysamples.eu

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Bowmore Legends.

Tänään hieman erilaista juttua hullun keräilijän "sälä on aina kivaa" osastolta:)
Bowmore Legend-viskiä julkaistiin vuodesta 1994 lähtien erilaisilla kuva-aiheilla ja tarinoilla varustetuissa "tin boxeissa". Näitä "tinejä" on nyt 14 erilaista, joten pistin kameran vaihteeksi videoasentoon ja tältä nuo mukavasti kuvitetut purkit näyttävät:

maanantai 23. marraskuuta 2009

Lagavulin 1993, Feis Ile 2008.


Lagavulin onkin ollut blogissani täysin käsittelemättä, johon osasyynsä lienee sillä, ettei tislaamon perustuote 16yo ole koskaan omiin suosikkeihin kuulunut. Mutta muuta ja mielenkiintoisempaakin tavaraa tältä tislaamolta on tarjolla, joista tässä yksi:

Lagavulin 1993, 52,9%, cask no 1403. Distilled 13.4.1993, bottled 2008. Wood type: European Oak. Bottled especially to celebrate Feis Ile 2008.

Tuoksussa puhdasta, tuoretta puuta sekä reilusti tervaisen makeaa savua. Aavistus mentholia.

Maku on pehmeä, mutta todella voimakas. Täyteläisen vaniljainen makeus, tyylikäs tynnyripuu sekä vahva turvesavu luovat todella herkullisen ja intensiivisen kokonaisuuden.

Jälkimaku on öljyinen, positiivisella tavalla raskas, runsaan savuinen ja pitkä.

Melkoinen monsteri Lagalta. Loistava tynnyri, jossa on vahvaksi Islay-viskiksi kaikki tarvittava: Sopiva makeus, vahva turvesavu ja tyylikäs puun vivahde. Lagavulinin peruspullotteisiin verrattuna tämä kipuaa pisteissä "Spinal Tap"-tyyliin täyteen yhteentoista:)

lauantai 21. marraskuuta 2009

Kuukauden levyklassikko 11: Montrose - Montrose.


Vihdoin viimein kauppojen hyllyille ilmestyi remasteroitu cd-versio legendaarisesta Montorosen ensimmäisestä albumista, joten tässäpä selvä ja ajankohtainen valinta kuukauden levyklassikoksi.

Yksinkertaisesti nimeä Montrose kantava levy ilmestyi alunperin vuosien 1973/74-vaihteessa ja bändissä vaikuttivat tuolloin sellaiset herrat kuin Ronnie Montrose - kitara, Sammy Hagar (myöhemmin mm. Van Halen, Chickenfoot) - laulu, Bill Church (myöhemmin mm. Sammy Hagar band) - basso, sekä Denny Carmassi (myöhemmin mm. Whitesnake) - rummut.

1970-luvun tyyliin levy on lyhyehkö, n.32 min, mutta kahdeksan kappaleen levyllä ei juuri huteja ole. Jykeviä kitarariffeja, Hagarin persoonallinen laulu, sekä erittäin hyvät kappaleet nostavat tämän levyn suurten hardrock-albumeiden joukkoon.

Rock The Nation on vahva avaus ja kakkosena kuultava Bad Motor Scooter on jäänyt myöhemminkin elämään mm. Sammy Hagarin soolokeikoilla, samoin kuin kappaleet Space Station #5, sekä mukavan raskas Rock Candy. Levyn ainoa cover-pala Good Rockin' Tonight (Roy Brown) tarjoaa perinteistä rock'n'rollin ilosanomaa ja levyn kokonaisuus on todella vahva alusta loppuun.

Perinteisestä ja jykevästä 1970-luvun hard rockista pitäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy!

1. ROCK THE NATION
2. BAD MOTOR SCOOTER
3. SPACE STATION #5
4. I DON'T WANT IT
5. GOOD ROCKIN' TONIGHT
6. ROCK CANDY
7. ONE THING ON MY MIND
8. MAKE IT LAST

Tässä Montrose lavalla vuonna 1974:

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Bowmore 21yo 1972.


Maistelussa 1990-luvun alkupuolella pullotettu 21-vuotias Bowmore:

Bowmore 21 yo 1972, 43%.

Tuoksu on täyteläisen "pyöreä" ja makean hedelmäinen. Taustalla makean turpeinen, mutta hento savuisuus sekä raikasta herukkaa.

Maku on sherryisen täyteläinen, todella hedelmäinen ja varsin herkullinen. Savuisuus jää täysin piiloon kypsien hedelmien ilotulituksen alle. Herukka tuo hieman hapokkuutta ja viskin runko on hienon vivahteikas ja "elää" lasissa monipuolisesti.

Jälkimaussa runsas hedelmäisyys jatkuu, huolimatta siitä, että viski kuivuukin hieman. Aavistus kuivaa turvetta ja kevyen tervaista savua pyrkii esiin.

Varsin mainio ja mukavan hedelmäinen 1970-luvun alun Bowmore. Sherrytynnyreitä lieneekin käytetty reippaammin kuin myöhemmissä "vuosikerrattomissa" 21-vuotiaissa. Herkullinen viski.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Ardmore 12 yo 100th Anniversary.


Ardmore 12yo, 40%, distilled 1986, Ardmore 100th Anniversary 1999.

Tämän suhteellisen harvinaisen Ardmoren tislaamopullotteen tuoksu on tasapainoisen turpeinen, kuivahkon, mutta täyteläisen hedelmäinen ja hunajainen. Aavistus marjaista kirpeyttä.

Maku on täyteläinen jossa Speysiden viskiksi runsaasti hiiltä sekä kuivaa turvetta. Savuisuus on alkuun yllättävänkin voimakasta. Makujen tasapaino säilyy mukavasti pehmeän hedelmäisyyden tuodessa sopivasti makeutta.

Jälkimaku on pehmeä ja miellyttävä, makua riittää mukavasti vaikka viski on "vain" 40% vahvuinen.

Tämä viski on siis tasapainoinen, savuinen, hunajaisen pehmeä ja kokonaisuutena melko tuhti paketti. Hyvä ja mielenkiintoinen 12-vuotias, joskin muutama lisävuosi olisi saattanut hioa makuprofiilia vielä monipuolisemmaksi..

Ardmore on tärkeä ainesosa Teacher's Highland Cream blendissä, mutta rinnakkainmaistelussa tämä sekoiteviski jäi täysin "isoveljensä" jyräämäksi. Teacher'sista lisää joskus myöhemmin, kun saan vertailtavaksi muutaman eri aikakausina pullotetun version...

maanantai 16. marraskuuta 2009

Aberlour a'bunadh, (batch 20).


Lasissa käväisi mainiosti vaikkapa kylmään talvi-iltaan soveltuva vahvan sherryinen

Aberlour a'bunadh, 60,5%, batch no 20. Matured exclusively in Spanish oak Oloroso Sherry butts.

Tuoksu on pistävän voimakas ja vaatiikin hieman laimennusta avautuakseen kunnolla. Veden kera löytyy mainion pehmeää ja makeaa sherryistä hedelmää, appelsiinia ja suklaata.

Maku on paksun sherryisen makea. Viski on huikean voimakas, mutta samalla yllättävän pehmeä. Veden kera kokonaisuus tasapainoittuu ja herkullista suklaisuutta nousee esiin. Sherry hallitsee kuitenkin makupalettia vahvasti. Herkullista!

Jälkimaussa sherry kuivuu sopivasti ja voimakkuus jatkuu mukavan lämmittävänä.

Tämä tanakka sherrypommi vaatii ainakin omalla kohdallani pienen laimennuksen, jonka jälkeen viski aukeaa mukavan täyteläiseksi ja pehmeäksi suklaa-sherry-yhdistelmäksi.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Talisker 10yo.


Napataanpa käsittelyyn Isle Of Skyen ainoan tislaamon klassinen ja arvostettu viski,

Talisker 10 yo, 45,8%.

Tuoksussa on monille saarelaisviskeille tyypillistä merellistä raikkautta, suolaa, sekä pehmeää savuisuutta.

Maku on melko pehmeä, makeahkon savuinen ja täyteläinen. Merellistä suolaa ja mineraalisuutta. Varsin maukas ja tasapainoinen runko.

Jälkimaku on vahva, terävän pippurinen ja tuntuu loppuvan jotenkin kesken. Aivan lopussa esiin nousee joku hieman "tympeä" vivahde.

Pieni vedenlisäys paransi varsinkin jälkimakua, tasoittaen liikaa terävyyttä ja avaten makua hieman enemmän.

Ihan hyvä ja mielenkiintoinen "perusmalt", joskin jälkimaun terävyys ja lyhyys laskee kokonaisarvosanaa.

SMWS:n perjantaisessa viski-illassa Talisker sai vierelleen kylmäsavulohileivän ja yhdistelmä osoittautuikin aivan loistavaksi. Lohi + viski sulautuivat yhteen täydellisesti luoden alkuruokana nautitusta annoksesta upean makuelämyksen.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Skotti-ilta Viinivintillä 13.11.

Suomen Mallaswhiskyseuran Skotti-illassa Hämeenlinnan Viinivintillä herkuteltiin niin hyvillä juomilla kuin maittavalla ruuallakin. Tässä muutama kuva eiliseltä ja tarinaa illasta löytyy täältä. Kirjoittelen illan viskeistä omat juttunsa, kunhan ehdin niitä koneelle naputtelemaan...





perjantai 13. marraskuuta 2009

Bowmore 1989 16yo.


Bowmore 1989 16 yo, 51,8%, limited edition, 134 Bourbon Casks.

Väriltään hennon vaalean, oljenkeltaisen viskin tuoksu on puhtaan raikas. Vaniljaa, hennon tervaista savua, sekä hedelmätoffeeta.

Maku on pehmeä, makean vaniljainen ja karamellimaisen toffeinen. Hedelmäkarkkia, ripaus aromaattista laventelia ja kevyesti turpeisuutta. Upean maukas kokonaisuus.

Jälkimaku on tasapainoinen, vaniljainen ja hennon savuinen. Makeus säilyy miellyttävänä aina hitaasti hiipuvaan loppuun saakka.

Tasapainoinen, erittäin herkullinen ja varsin puhdaspiirteinen Bowmore, joka on kuin maistuva pussillinen tuoreita hedelmäkarkkeja:)
Kypsytystynnyreiden vaikutus lopputulokseen on tässä viskissä esimerkillisen onnistunut.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Zero Nine: IX


Jatketaan musiikissa jälleen kotimaisen "vanhan liiton" voimin ja napataan levylautaselle uusi Zero Nine: IX.
1980-luvulla (ja sen jälkeenkin) muutaman ihan kelpo heavyrocklätyn tehnyt Zero Nine on palannut kuvioihin ja uusi levy kuullostaakin ihan hyvälle tarjoten perusvarmaa heavy/hardrockia -juuri sellaisena kuin Zero Nineltä on totuttu kuulemaan.
Varsinkin ensikuuntelulla levy tuntui jopa erittäinkin onnistuneelle, mutta jostain syystä useampien kuuntelukertojen myötä pientä taantumista on ollut havaittavissa. Hyviä biisejä, mutta kovin paljon ei levystä tunnu jäävän mieleen. Tasaisesta kokonaisuudesta voi kuitenkin nostaa esiin kaksi kappaletta jotka ovat ylitse muiden: Reipas ja hienosti rullaava Can't Remember The History, sekä vahvasti 1980-lukulainen mahtiballadi Crazyloving You.
12 biisin kokonaisuuden hienoisesta tasapaksuudesta huolimatta on hienoa että "sedät" jaksavat vielä heilua ja osoittavat, että homma on edelleen kohtuullisen hyvin hanskassa. Vieläköhän saataisiin jatkoksi ainakin yksi (ja vielä perempi) levy, aineksia siihen on...

maanantai 9. marraskuuta 2009

Mortlach 16yo Glenkeir Treasures

Vahvan Sherryistä viskiä pimeän syksyn lämmittäjäksi tarjoaa

Mortlach 16yo, 58,5%. Distilled Sept 1992, bottled Jan 2009. Single Cask, 180 bottles. Glenkeir Treasures, The Whisky Shop.

Tämän todella tumman ja kauniisti punertavan viskin tuoksu on mahtava. Täyteläistä toffeeta, runsasta sherryä, reilusti taatelia ja karamellisoitua appelsiinia. Pieni veden lisäys avaa makuja hienosti.

Maku on tumman suklaisen täyteläinen ja raskas kypsä hedelmäisyys, (makea luumu, rusina), hallitsee. Seassa maukasta toffeisuutta ja mukavaa eksoottista mausteisuutta.

Jälkimaku on herkullinen, jossa sherryisyys kuivuu tasaisesti loppua kohden ja esiin nousee voimakasta tummaa suklaata. Lopussa jännä suolainen vivahde.

Todella hurjan tuhti ja herkullinen Sherrymonsteri. Loistava kylmän syksyn ja talven lämmittäjä!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Peer Günt: Buck The Odds.


Yksi 1980-luvun Suomalaisen hardrockin kulmakivistä, eli Peer Günt on työstänyt jälleen uutta materiaalia ja erittäin vahvaa sellaista.
"Lendaarisista" ja paljon ainakin itsellä levylautasella jo vinyyleinä pyörineistä klassikkolevyistä kuten Backseat on jo vierähtänyt aikaa ja miehistö bändissä on matkan varrella vaihtunut, mutta musiikki on ja pysyy tunnistettavana PG:nä.
Nykykokoonpanossa laulaja-kitaristi Timo Nikin lisäksi vaikuttavat Basisti Pete Pohjanniemi sekä rumpali Sakke Koivula.

Uusi Buck The Odds-levy on tasaisen vahva kokonaisuus. Bändin soundi on pysynyt tunnistettavana vuosista toiseen ja tälle levylle on päätynyt 11 erittäin hyvää rockraitaa.
Varsinkin kappaleet Texas Sky ja Mean King Bee Jyräävät vastustamattomasti. Toimiva on myös bluesvetoisesti rullaava vanha Red Shevy, jonka moottori on viritetty tälle levylle uusiksi.

Kokonaisuus on siis suoraviivaisen tehokasta ja energistä äijärockia, jolla bändi kuullostaa mukavasti siltä vieläkin hyvin muistissa olevalta 1980-luvun tehotriolta, mutta myöskin sopivan tuoreelta ja raikkaalta. Yksi vuoden parhaita kotimaisista.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Mortlach 1980 "Flora & Fauna" Cask Strenght.


Testissä vahvaakin vahvempi Mortlach.

Mortlach 1980, 63,1%, "Flora & Fauna" Cask Strenght, Bottled 1997.

Tuoksussa alkoholia:) Ei toki yllätys kun prosentteja katsoo. Veden kera avautuu mausteista sherryä, (kaneli, inkivääri). Tuoretta kermatoffeeta.

Maku on räjähtävän voimakas, mikä ei taaskaan tule yllätyksenä. Vahvan alkoholisuuden alla pehmeää ja makeaa sherryä, sekä runsaasti toffeeta. Hieman vettä lisäämällä viski avautuu huomattavasti paremmin, sillä tässä ainakin tapauksessa 63,1% on kyllä hieman liikaa.

Jälkimaku on vahva, rusinainen ja lyhyehkö. Monille viskeille tyypillinen loppumaun kuivuminen puuttuu ja kokonaisuus säilyy sherryisen makeana loppuun asti.

Täyteläinen, järisyttävän vahva, mutta tyypillisen sherryinen ja maukas Mortlach. Voimakkuutensa vuoksi ei aloittelijoille!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Bowmore Claret.


Bowmore Claret, 56%, Bordeaux Wine Casked. (Finished in Bordeaux Red Wine Casks). 12000 bottles, bottled 1999.

Väri on kaunis, tumman oranssin punertava.

Tuoksu on makea, mutta samalla vahvan viinimäisen hapan. Hieman tervaista savua. Mielenkiintoinen ja kiehtova yhdistelmä.

Maku herättää heti huomion erikoisella vivahteikkuudella. Fariinisokerimainen makeus, sopivasti hapan viini, laventeli yms kukkaisaromit, sekä sopiva tervasavu toimivat hienosti yhdessä tässä jopa hämmentävän erikoisessa kokonaisuudessa. Herkullista, mutta varmasti myös mielipiteitä jakavaa.

Jälkimaku on pitkä ja aromaattisuus jatkuu vahvana. Mukaan makukirjoon liittyy monille Bowmore-viskeille ominaista herukkaa. Viski kuivuu selvästi ja savuisuus nousee alkua paremmin esiin.

Mainio, erilainen Bowmore. Ei ehkä aivan pärjää tasapainoisemmalle Voyagelle, mutta pidän kyllä kovasti tästäkin.

tiistai 3. marraskuuta 2009

W.A.S.P. Babylon.


Vanha sotaratsu Blackie Lawless ratsastaa jälleen W.A.S.P.-yhtyeensä kanssa uljaana eteenpäin, josta tuloksena on varsin hyvä heavykiekko nimeltään Babylon. Bändin edellinen levy Dominator oli erittäin hyvä ja se saikin tämän uutuuden odotukset nousemaan suhteellisen korkelle. Babylon kuitenkin vastaa haasteeseen ja oikeastaan onnistuu jopa ylittämään odotukset.
Levy on täynnä hienoja biisejä ja selvää hittipotentiaalia omaavat ainakin sinkkunakin julkaistu Crazy sekä nimibiisi Babylon's Burning. Tasaiseen kokonaisuuteen tuovat vaihtelua pari cover-vetoa, joista ensimmäinen - Deep Purplen Burn toimii W.A.S.P.in käsittelyssä mallikkaasti. Hieno, alkuperäistä selvästi kunnioittava, mutta riittävän erilainen tulkinta, jonka avulla toivottavasti joku kuulija löytää tiensä laajemminkin Deep Purple-musiikin pariin. Levyn päättävä toinen cover - Chuck Berryn Promised Land tuntuu levykokonaisuudessa hieman irralliselle, mutta toisaalta tämän reippaan rock'n'rollin tahdissa levystä jää viimeistään varsin hyvä fiilis.

Onnistunut ja viihdyttävä heavylevy!

1. Crazy
2. Live To Die Another Day
3. Babylon's Burning
4. Burn
5. Into The Fire
6. Thunder Red
7. Seas Of Fire
8. Godless Run
9. Promised Land

maanantai 2. marraskuuta 2009

Bowmore 1965 22 yo Prestonfield.


Tällä kerralla lasiin eksyi loistava Bowmoren IB-pullotus.

Bowmore 1965 22yo, 43%, Cask no 47. Matured in Sherry Wood. Prestonfield House Collection. (5cl).

Tuoksu on pehmeän toffeinen ja alkuun yllättävänkin savuinen. Savuisuus on toki Bowmoremaisesti pehmeää ja hillityn tyylikästä. Taustalta löytyy tuttua kirpeää marjaisuutta ja mustaherukanlehteä. Hiljalleen ajan kanssa vivahteikkuus lisääntyy mukavasti. Miellyttävä ja tyylikäs avaus tälle viskille.

Maku on täyteläinen, kevyen sherryinen, mutta yllättävänkin makea. Mustaherukka hallitsee makua vahvasti, ajoittain ehkä selkeimmin kuin missään muussa maistamassani Bowmoressa. Savuisuus on hentoa ja hieman tervaista. Raikas nokkonen, sekä suolainen salmiakki luovat vivahteikkuutta ja sherry kermaista täyteläisyyttä.

Jälkimaku on pitkä, hedelmäinen ja kirpeän marjainen, tarjoten myös hieman kuivaa turpeisuutta. Aivan lopussa nousevat vielä esiin tuoreet mustaherukanlehdet sekä nokkonen, päättäen tämän tyylikkäästi vaihtelevia aromeja sisältävän makuelämyksen.

Todella upea viski, joka kiilaakin ylivoimaisesti ykköspaikalle maistamistani IB-Bowmoreista, sekä haastaa vahvasti myös monet saman aikakauden tislaamopullotteet.