Ja nyt se eilen lupaamani toinen "vuosikokousviski":
Bowmore 1989/2003, 57,3 %, (James MacArthur’s – Old Masters), Cask No. 1966
Tuoksu on hento ja makeahko.
Maku on maukas, sopivan makea, "parfyymimainen" ja laventelinen. Hento savuhuntu kietoutuu sopivasti ympärille. Jälkimaku on vahva ja pitkä. Tämä on hyvää! Tasapainoinen ja herkullisen maukas kokonaisuus, joka on kuin vahva versio tislaamon omasta "Screen Printed Label" 12-vuotiaasta vuosituhannen vaisteen tienoilta.
Kaiken tämän herkullisuuden jälkeen mieleen hiipii pieni säälin tunne siitä, että nykyisistä vastaavan ikäisistä Bowmorepullotuksista ei näin vahvoja piirteitä enää löydy, kun ilmeisesti "valtavirtamarkkinoiden" paineessa "distillery character" on tasoitettu huomattavasti sileämmäksi ja samalla mielenkiinnottomammaksi.
Nyt maistelussa ollut viski oli hyvä esimerkki siitä, miltä tuon ajan tyypillinen, hyvä ja vahva Bowmore maistui. Vahvasti mielipiteitä jakava tuote, mutta omalla kohdallani maukasta parhautta:) Mainio viski.
Lisätään vielä loppuun pikakelauksena myös loput tilaisuudessa maistellut, eli
Glenglassaugh 28 yo, 48,3%, (Jack Wiebers Whisky World – Scottish Castles ”Series 15”), 1976/2005, Cask no. 2375 (bourbon matured), 150 bottles: Vaisu ja mitäänsanomaton.
Glenkinchie 20 yo., 58,4 %: Tämän viskin brandyfinistely hallitsee liikaa ja tislaamon ominaispiirteet ovat hukassa. Outo. maistoin tämän nyt toista kertaa ja ensimmäisellä kerralla tuntemus oli aivan sama kuin nyt.
Blairfindy (Glenfarclas) 23 yo., 43,0%, (Blackadder), distilled 6th June 1980 / bottled November 2003, Cask no 5983, Cask ref. 2003/BF/01: Vetistä ja laimeaa Sherryviskiä. Miksi Single Cask-pullote pitää pilata täysin laimentamalla se pullotusvaiheessa?
Illan tähti oli ehdottomasti tuo Bowmore joka oli hieno sellaisenaan - sopivan makea ja voimakas ja jälleen kerran vahvisti näkemystä että noista Indypullotteista löytyy myös näitä upeita helmiä jotka hakkaavat monet OB-pullot. Tuon Blackadderin laimennus hämmästytti tosiaankin.
VastaaPoista