Maistelussa Bruichladdich-tislaamon turpeinen Port Charlotte, (IB, Single Cask).
Port Charlotte 8 yo, 65,4%, distilled 7/2001. Bourbon Barrel, cask no 203. "Artworks", Art of Whisky, (2010)
Tuoksu on "puhdas" ja raikas. Runsas turvesavuisuus, vaniljainen tammisuus sekä toffeinen makeus muodostavat hyvän kokonaisuuden. Alkoholi pysyy ihmeen hyvin piilossa.
Maku on räjähtävän vahva, mutta viski on silti suhteellisen helposti maisteltavissa ilman laimennusta. Kuiva & voimakas savuisuus, tyylikäs ja kuivahko tammisuus, aavistus tervaa sekä kuivattuja hedelmiä, (aprikoosi). Yleisilme on raikas ja selkeä. Pienellä laimennuksella viski makeutuu ja toffeisuutta nousee esiin.
Jälkimaku on s
avuinen ja vaniljainen. Raikkaus säilyy mukavasti. Tuhti savu jää pyörimään kitalakeen pitkään..Selkeä ja puhdaspiirteinen "peatmonster". Maukas ja sopivan "yksinkertainen" nuorukainen, johon hyvä tynnyri tuo oman vivahteensa runsaan savun vastapainoksi. Huikeasta alkoholiprosentista huolimatta toimii maistelussa hyvin ilman vesilisää. Kohtuuhintainen pullo tarjoaa savuviskien ystäville varsin hyvän hinta-laatusuhteen.
Maistelin antamasi samplen (kiitokset siitä) kahdessa erässä; ensimmäisenä iltana täydessä vahvuudessa ja toisena jonkin verran laimennettuna (veden ja viskin suhde n. 1 : 2,5).
VastaaPoistaTuoksu oli aluksi varsin sulkeutunut, mutta avautui seisottamalla raikkaan vaniljaiseksi. Prosentit huomioon ottaen viski oli tosiaan uskomattoman helposti juotavaa. Poikkeuksellisen vahvuuden huomasi oikeastaan vain lievän yskittävästä vaikutuksesta. Tynnyri lienee ollut first-fill, sillä niin vahvasti vanilja puski esiin. Itse puu tuskin vielä on makua paljonkaan ehtinyt muovata, ja tiivistetysti voisikin sanoa, että kielelle levittäytyi turpeisen new-maken ja sitä pehmentävän vaniljan yhdistelmä. Nuorien yli 60 %:n vahvuisten viskien tarjoama viinamainen, terävä piikki puuttui tästä oikeastaan täysin, ja maku sammui - kuten totesit - tyylikkäästi ja turpeisuuteen hiipuvana. Yllättävää oli myös huomata, miten hyvin turve pysyi kuosissa eikä "rönsyillyt" makua dominoivasti (maltaan fenolikonsentraatiohan on ilmeisesti kuitenkin ollut 40 ppm?). Ainakin osasyynä tähän lienee juuri korkea alkoholipitoisuus.
Vesilisä antaa tuoksuun ensin lisää turvetta. Pullotusvahvuudessa seisottamalla esiin saatu vanilja muuttui nyt happamaan vivahtavaksi hedelmäisyydeksi (ylikypsiä ns. keltaisia hedelmiä?). Kielellä tuntuma oli alkuun makeampi, mutta muuten vesi ei tuonut radikaaleja muutoksia. Vasta lopussa ero laimentamattomaan oli selkeämpi: alkoholi ei tietysti kokonaan taittunut, mutta muilta osin jälkimaku jopa vetistyi.
Kokonaisuutena erinomainen pullote, joka "pesee" kaikki maistamani OB-PC:t mennen tullen. Ja vettä ei tosiaan ole välttämätöntä lisätä lainkaan.