Jatketaanpa Bowmoren parissa, mutta tällä kertaa uudemmalla tuotannolla. Maistelussa nykyisin pääasiassa travel retail-myyntiin suunnattu Bowmore 17yo 43%:
Hieman pistävässä tuoksussa runsaasti kermatoffeeta ja aavistus sherryistä makeutta.
Maku on pehmeä ja runsas. Hedelmäinen makeus hallitsee aluksi, kunnes kevyt ja kuivahko savuisuus nousee esiin ja hallitsemaan maun "loppukaarta".
Hento laventelisuus kuljettaa hitaasti hiipuvaa jälkimakua ja viski on kokonaisuutena varsin maukas sekä tasapainoinen. Jotain pientä lisävivahdetta jäin kuitenkin tällä kerralla kaipaamaan, mutta näinkin viski on toki upean herkullinen, mutta hieman tasapaksu verrattuna vaikkapa eiliseen 21-vuotiaaseen.
Mielestäni tämä uusin 17yo on selvästi edellisen mallin 17yo:a parempi. Tässä on enemmän savua ja erityisesti paljon paljon vähemmän laventelia, jota edellisessä versiossa on niin paljon, että ainakin minun on mahdotonta nauttia sen monipuolisista ja hennoista vivahteista, joita siinä kai pitäisi kovasti olla...
VastaaPoistaMielestäni tämä sama muutos on nähtävissä yleisemminkin Bowmoren 80-luvun alun ja 80-luvun lopun / 90-luvun alun tuotantoa vertaillessa. 80-luvun alkupuolen tisleissä, joista edellinen 17yo varmaankin rakentui, savu ei ole niin kovin voimakasta ja laventelia on paikoin todella paljon, jopa FWP-mäiseen yököttävyyteen asti (sori Smoke, mutta minä en vain pidä ihan kaikista Bowmoreista, vaikka monet hyviä ovatkin :) ).
Olen maistellut tämän uuden pullotteen rinnakkain edellisen version kanssa, eikä niiden välillä kovinkaan dramaattista eroa ollut, jotain pientä kuitenkin. Paremmuusjärjestykseen en lähtisi laittamaan.
VastaaPoistaTuo laventelisuus on kyllä tavallaan hyvin erikoinen ilmiö Bowmoressa, kun se tuntuu ajoittuvan vahvimmin 1980-luvulla tislatuun tavaraan. Bowmoren tislaukset voisikin jakaa selkeästi kolmeen osaan:
1. 1960- ja 1970-luvuilla tislatut Bowmoret ovat pääsääntöisesti erittäin hedelmäisiä ja vain hyvin kevyen savuisia. Yksittäisenä ominaispiirteenä herukkaisuus.
2. 1980-luvun tuotoksissa hallitsee selkeästi laventeli ja makeus. Tämä on selkeästi huomattavissa esim. vuosituhannen vaihteen molemmin puolin pullotetuissa "Sreen Printed Label"-tuotteissa.
3. 1990-luvulla ja 2000-alussa (siis nykyinen perusrange) laventeli on taittunut hyvin hennoksi ja savuisuutta on tullut merkittävästi lisää. Tavallaan ollaan palattu takaisin tuonne 1970-luvun tyyliin mutta hieman savuisempana.
Mielenkiintoista onkin nähdä mihin suuntaan nämä uudet tuotteet kehittyvät kunhan ikää kertyy vaikkapa yli 25-vuotta.