Wacken Open Air 2017: perjantai 4.8.2017

Lacuna Coil, Grave Digger, Sonata Arctica, Saltatio Mortis, Headcat, Apocalyptica, Megadeth, Marilyn Manson.

Wackenin perjantaimme alkoi jo aamupäivästä ja esiintymislistasta pisti silmiin heti mielenkiintoinen nimi. Warrant on tuttu monille kasarirockin ystäville, mutta tämä Warrant ei Wackenissa esiintynyt, vaan kyseessä oli täsmälleen samanniminen saksalainen speedmetal-yhtye. Parin biisin jälkeen olikin aika lähteä ottamaan hyvät paikat päälavalta, missä vuorossa oli italialainen Lacuna Coil.

Lacuna Coil oli mainio taannoin Tampereen Yo-talolla, joten aikaisesta soittoajasta (klo 12.00) huolimatta odotukset olivat korkealla. Muitakin paikalla olleita yhtye näytti kiinnostavan, sillä yleisöä oli tässä vaiheessa jo kentän täydeltä, eli varmasti kymmeniä tuhansia.

Bändi olikin huikean kovassa vedossa ja tarjosi vahvatunnelmaisen ja näyttävän tunnin. Tällä aamupäivän vedolla yhtye nosti itsensä yhdeksi festivaalin suosikeistani.

Jatkoa päiväämme saatiin perinteisen heavyn muodossa. Saksalainen Grave Digger oli hyvä, joskin hieman tasapaksu kappalemateriaali verotti pisteitä.

Sonata Arctica on tullut nähtyä kotimaassamme varsin useasti ja hyvin homma toimi nyt myös isolla Wackenin lavalla. Hyvä setti ja hieno tunnelma. Hyvä Suomi!

Saksalainen folkmetal-yhtye Saltatio Mortis jatkoi mainiota iltapäivää ja tämä kotimaassaan varsin suosittu yhtye tarjosikin näkemisen arvoisen keikan. Yleisö eli kiitettävästi mukana ja tunnelma nousi kattoon. Keikan aikana nähtiin bändin laulajan tyylinäyte siitä, kuinka kappaleen esittäminen onnistuu ”crowdsurffatessa” yleisön päällä. Hyvin onnistui!

Sitten jotain erilaista. Rockabillyä metallifestivaaleilla? Kyllä, koska Lemmy. Edesmenneen Motörhead-ikonin sivuprojekti Headcat sai kunnian esiintyä Wackenissa ja tämähän oli nähtävä. Morbid Angelissa vaikuttanut David Vincent on perinyt Lemmyn paikan, kitaraa soittaa Danny B. Harvey ja rumpujen takaa löytyy Slim Jim Phantom (Stray Cats).

Kuten odottaa saattoikin, trion setti tarjosi maukkaan katsauksen perinteiseen rock’n’rolliin ja tuore sinkkubiisi Born To Lose, Live To Win osoitti, että myös hyvää uutta materiaalia syntyy. Kuultiinpa myös Stray Catsia ja Beer Gardenin yleisö tuntui olevan mielissään kuulemastaan. Mukavaa rockviihdettä.

Apocalyptican Metallica-setti tuli hyväksi havaittua jo Tuskassa ja samaa laatua kuultiin nyt myös Wackenissa. Lavalla nähtiin myös yllätysvierailija, kun yhtyeen alkuperäisjäsen Max Lilja palasi sellonsa kanssa hetkellisesti tositoimiin vanhojen bändikavereidensa kanssa.

Megadeth oli vuonna 2014 tällä samaisella festivaalilla täydellinen floppi, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Dave Mustainen johtama bändi oli nyt metallisen tiukassa vedossa ja tarjosi perjantai-iltaan hienosti positiivisen yllätyksen. Hyvä keikka!

Marilyn Manson päätti iltamme ja koska en yhtyeen musiikkia juurikaan tunne, jätän kommentoinnit sikseen. Ei ollut minun juttu.

Wacken Open Air 2014 (osa 4): Perjantai 1.8.

C.O.P. UK  (Crimes of Passion), Black Star Riders, Children of Bodom, Apocalyptica & Avanti Orchestra, Motörhead, Slayer, King Diamond, Saltatio Mortis

Wackenin perjantaissa riitti nähtävää oikein urakalla ja heti iltapäivästä suunta kävi suuren festivaaliteltan Headbangers Stagelle.


C.O.P. UK (Crimes Of Passion) tarjoili perinteistä melodista brittiheavya. Hyvällä asenteella vedetty keikka olikin viihdyttävää seurattavaa ja tarjosi hyvän startin päivään. Bändi jakoi myös yhtyeen cd-levyjä keikan aikana ja sen jälkeen. Kiva ele.

Seuraavaksi mielenkiintoni kohdistui saman teltan toiselle lavalle (W.E.T. Stage), jossa vuoronsa sai Black Star Riders. 

Viime vuoden lopulla nähdyn Helsingin keikan jälkeen miehistössä oli tapahtunut yksi muutos, sillä basisti Marco Mendoza lähti keväällä muiden projektien pariin ja basson varressa nähtiin nyt aiemmin mm. Rattin ja Vince Neilin riveissä soitellut Robbie Crane. Crane oli mies paikallaan ja soitto kulki uuden bändin kanssa mallikkaasti. Setissä kultiin tasaisesti All Hell Breaks Loose -albumin materiaalia ja Thin Lizzy -klassikoita. Kohokohdiksi nousivat hienosti livenä toimineet Kingdom Of The Lost ja Emerald. Hyvä setti!

Teltalta puolijuoksua päälavoille, jossa Chidren Of Bodomin setti oli jo täydessä vauhdissa. Keikan loppuosan perusteella bändi veti hyvän perussetin yllättävän pelkistetyissä lavasteissa. Suomen festarikesässä nähtyjä showelementtejä jäin hieman kaipaamaan.

1.Needled 24/7 

2.Kissing the Shadows 

3.Bodom Beach Terror 

4.Halo of Blood 

5.Scream for Silence 

6.Hate Crew Deathroll 

7.Lake Bodom 

8.Angels Don't Kill 

9.Are You Dead Yet? 

10.Towards Dead End 

11.Hate Me! 

12.Bodom After Midnight 

13.Downfall 

14.In Your Face

Heti Bodomin jälkeen viereiselle lavalle saatiin lisää suomalaisväriä. Vuorossa oli Apocalyptica vahvistettuna Avanti-orkesterilla. Sellojen ja ison orkesterin taiteellinen setti oli melko haastavaa seurattavaa, eikä aivan avautunut. Keikan kohokohta löytyi yllättävästä kappaleesta, sillä Metallica-inhokkini Nothing Else Matters toimi Apocalyptican käsittelyssä vallan upeasti. Yleisö lauloi mukana ja tunnelma oli herkkä ja käsinkosketeltava.

1.Čohkka 

2.Burn 

3.Quutamo 

4.Fight Fire With Fire 

(Metallica cover) 

5.Rage of Poseidon 

6.Bittersweet 

7.Worlds Collide 

8.Grace 

9.Path 

10.Ludwig - Wonderland 

11.Inquisition Symphony 

(Sepultura cover) 

12.Nothing Else Matters 

(Metallica cover) 

13.Hall of the Mountain King

Viime vuonna Motörheadin keikka Wackenissa jäi tunnetusti kesken Lemmyn terveysongelmien takia, mutta nyt tämä voimatrio palasi suorittamaan kesken jääneen tehtävän loppuun. Heti alusta lähtien meininki oli ihan eri tasolla kuin vuosi sitten. Bändi soitti tyypilliseen tapaansa todella kovaa, mutta erittäin hyvillä saundeilla. Alkupuoli mentiin hieman rauhallisemmissa, jopa bluessävytteisissä tunnelmissa. Nousujohteisen keikan viimeisellä puolella tunnilla ladattiin sitten kaikki paukut peliin ja nyt rokattiin: Going To Brazil, Lemmyn ja Doron duetto Killed By Death, Ace Of Spades ja Overkill sytyttivät juhlayleisön. Motörhead ja Lemmy nousivat ”haudan partaalta” lavalle ja vetivät tähän paikkaan varsin maukkaan setin.

1. Damage Case 

2.Stay Clean 

3.Metropolis 

4.Over the Top 

5.The Chase Is Better Than the Catch 

(preceeded by Guitar Solo) 

6.Rock It 

7.Lost Woman Blues 

8.Doctor Rock 

(including Drum Solo) 

9.Just 'Cos You Got the Power 

10.Going to Brazil 

11.Killed by Death 

(with Doro Pesch) 

12.Ace of Spades 

13.Overkill

Hengästyttävä ilta ei taukoja tarjonnut. Illan pääesiintyjä Slayer latasi tiskiin sellaisen setin, että oksat pois. Jos jo Motörhead käänsi volyyminapit kaakkoon, niin Slayer pisti vielä paremmaksi. Tällä keikalla ei desibelirajoja tunnettu ja täytyy sanoa, etten ole ikinä aiemmin kuullut minkään bändin soittavan näin kovaa. Sääliksi kävi niitä muutamia, jotka seurasivat vieressämme keikkaa ilman korvatulppia. Musiikki jyräsi brutaalilla tavalla läpi kaikesta ja tärisytti tannerta. Saundit pysyivät kuitenkin hyvin kasassa. Lava oli näyttävä – runsaat savut, tehokkaat värivalot ja pyrot loivat tunnelmaa. Slayerin kappalemateriaali on omaan makuuni hieman liian tasapaksua mättöä, joten musiikillisesti ei vaikkapa Motörheadin tarjoamaan hittitulitukseen ylletty. Seasons In The Abyss, Raining Blood ja South Of Heaven tarjosivat kuitenkin maukasta kuultavaa. Edesmennyt kitaristi Jeff Hanneman sai taustascreenille kunnianosoituksen keikan päättäneen Angel Of Deathin aikana.

1.Hell Awaits 

2.The Antichrist 

3.Necrophiliac 

4.Mandatory Suicide 

5.Hate Worldwide 

6.War Ensemble 

7.Postmortem 

8.Captor of Sin 

9.Disciple 

10.Seasons in the Abyss 

11.Born of Fire 

12.Dead Skin Mask 

13.Raining Blood 

14.Black Magic 

15.South of Heaven 

16.Angel of Death

Ilta (tai oikeastaa jo yö) ei loppunut vielä Slayeriin, vaan pitkän linjan metalliartisti King Diamondin oli vuoro vallata viereinen lava. Yhtyeen musiikki on jäänyt itselleni hieman etäiseksi, eikä kimeä laulukaan oikein kolahda. Lava oli yhtyeelle tyypillisesti näyttävä ja esitys teatraalinen.

1.The Candle 

2.Sleepless Nights 

3.Welcome Home 

4.Never Ending Hill 

Let It Be Done 

5.The Puppet Master 

6.At the Graves 

7.Tea / To the Morgue / Digging Graves / A Visit from the Dead 

8.Evil 

(Mercyful Fate cover) 

9.Come to the Sabbath 

(Mercyful Fate cover) 

10.Shapes of Black 

11.Eye of the Witch 

Encore: 

12.Cremation 

13.The Family Ghost 

14.Black Horsemen 

Puolen tunnin seuraamisen jälkeen oli kuitenkin aika lähteä kohti bussipysäkkiä, mutta matkalla oli tarkastettava vielä yhtä esiintyjää.


Saksalainen Saltatio Mortis tarjoili Party Stagella reipasta folkmetalliaan. Yhtyeen musiikissa on paljon yhtymäkohtia kotimaamme Turisakseen ja tätä iloista soitantaa olisi mielellään kuunnellut vaikka koko keikan. Muutaman seuratun kappaleen jälkeen oli kuitenkin poistuttava hotellin suihkuun ja nukkumaan. Vielä olisi yksi pitkä päivä jäljellä…

Osa 1, osa 2 keskiviikko, osa 3 torstai, osa 5 lauantai