TUSKA 2019: Festarihaastattelussa Heta Hyttinen

TUSKA 2019 pyörähti eilen käyntiin Helsingin Suvilahdessa ja tänä vuonna tapahtuma on suurempi kuin koskaan. Loppuunmyydyn avauspäivän tapahtumia oli seuraamassa 15 000 silmäparia, mikä on Tuskan uusi yhden päivän kävijäennätys. Festivaalin kulisseista löytyy paljon mielenkiintoisia henkilöitä, joita ilman tapahtuma ei olisi mahdollinen. Tässä heistä yksi, eli jo lähes 20 vuoden ajalta kaikille Tuska-kävijöille juontajana tutuksi tullut Heta Hyttinen.


Moikka Heta! Olet tuttu kasvo festarijuontajana muun muassa monille Tuskan kävijöille jo vuosien ajalta, mutta mitä piilee lavalla vuodesta toiseen nähdyn juontajan taustalla? Esittele lyhyesti itsesi ja työsi musiikin monitoimiosaajana.


Aloitin 9-vuotiaana enemmän tai vähemmän duunit, kun juonsin TV2:n Kasmasiini-nuortenohjelmaa jokusen vuoden. Siitä kirjoittavan toimittajan, radiotyön ja muutaman muun töllöhomman kautta päädyin Helsinkiin Jyrkiin, Ylen Musiikki-tv-ohjelmaan ja sittemmin Rytmin päätoimittajaksi sekä Soundiin. Tällä hetkellä pyöritän omaa firmaani, joka toimii artistimanagementin ja promon saralla pääsääntöisesti, lisäksi tietenkin on näitä mukavia juontohommia sekä jotain irtojuttuja, kuten pari vuotta sitten tekemäni opus rocktähtien arjesta haasteineen.

Kuinka kauan olet ollut mukana Tuskan organisaatiossa ja miten päädyit mukaan?

Ensimmäisen kerran olin Tuskassa VR:n makasiineilla vuonna 1999, siloin täysin humputtelemassa. Seuraavana vuonna ajauduin juontohommiin tapahtuman siirryttyä Kaisaniemeen, joten ensi vuonna tulee täyteen 20 vuotta Tuskassa!



Tuska on kulkenut vuosien varrella pitkän tien Tavastian, VR:n makasiinien ja Kaisaniemen kautta Suvilahteen, missä tapahtuma tänäkin vuonna järjestetään. Millaisena näet festivaalin kehityspotentiaalin ja tulevaisuuden?

Tämän vuoden Tuska on jo melkoisen erilainen tapahtuma, kun festivaali on suunnattu yli 18-vuotiaille. Tämä taas mahdollistaa vapaan liikkumisen alueella, karsinat ovat poissa, ja se on mukavaa tietenkin. Tuska on ollut aina laatufestivaali ja nt se on kasvanut myös alueen palvelutarjonnaltaan sellaiseksi, että vaativampikin kävijä pysynee tyytyväisenä. Jo ennakkoon liki loppuunmyyty tapahtuma on tietenkin merkki siitä, että on tehty oikeita ratkaisuja, ja on vaikea kuvitella metallimusiikin suosion juuri laskevan, kun EDM-hapatuksistakin on päästy viimein yli, heh.



Palvelutarjonta Tuskassa on lisääntynyt vuosi vuodelta ja oheispalveluihin, kuten ruokien ja juomien laatuun panostetaan koko ajan enemmän. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Viitaten edelliseen, on tehty oikeita ratkaisuja. On vaikea kuvitella aikuisen yleisön viihtyvän, jos tarjolla olisi vain kaljaa ja makkaraa, joskin sellaisellekin tarjoilulle on toki aina sijansa. Laatuviinien ja -oluiden rantautuminen metallifestivaaliin fine diningin ja muiden vaiihtoehtojen ohella on yleisön palvelua. Ja kun yleisö viihtyy, on suuri todennäköisyys, että on mukava tulla toistekin.

Tuska on nyt ensimmäistä kertaa K-18, eli alueella on otettu uusi askel kohti vapaampaa alkoholipolitiikkaa, kun anniskelu on nyt sallittua koko festivaalialueella. Millaisena näet tämän uudistuksen? Alaikäisten kävijöiden määrä oli käsittääkseni aiempina vuosina varsin marginaalinen. 

Olet tässä oikeassa. Nuoria metallin ystäviä on paljon, mutta suhteessa Tuskan koko kävijämäärään, ovat alle 18-vuotiaat kuitenkin vähemmistö, ja koen tämän uudistuksen palvelevan pääsääntöisesti kävijöitä paremmin. Tarkoitus kuitenkin on kasvattaa tulevaisuuden sukupolvea ja Tuskahan on mukana myös järjestämässä maan isointa metallibändikilpailua, jossa voittajalle on slotti tapahtumassa.



Tuskan alueelta on jo muutaman vuoden ajan löytynyt vaikkapa laatuoluita, mallasviskejä ja kuohuviinejä. Mikä festarijuoma itsellesi parhaiten maistuu, jos et ole töissä?

Lonkero kuumana kesäpäivänä on ihan toppen, mutta kyllähän kuiva valkoviini on myös makoisa juoma – ja nimenomaan niin kuiva, että ikenet saattavat vähän vetäytyä, haha.

Ehtiikö työn ohessa seuraamaan bändien esityksiä ja ovatko vuosien varrella jotkut esiintyjistä jääneet erityisesti mieleen?

Onneksi kyllä, joskin kolmoisroolini Tuskassa juontajana, bändien edustajana ja itse tapahtuman pressikontaktien mediavastaavana pitää sen verran kiireisenä, että toisaalta valitettavan moni bändi menee samalla myös sivu suun. Ikimuistoisia keikkoja on vino pino, mutta jos nyt nostan ensimmäisenä vaikka taannoin nähdyn Alice Cooperin esityksen, olihan se viihdettä parhaimmillaan ja juuri sitä mitä jengi tuli katsomaan.



Olet spiikannut lavalle lukemattomia bändejä. Onko näissä sattunut mitään kommelluksia (bändin nimi unohtunut, väärä bändi, tms.)?

Hoho, vaikka mitä, mutta onneksi mitään ihan kauheaa ei ole koskaan tapahtunut (koputtaa puuta). Pari kertaa on joutunut vilkaisemaan bändin nimen taustalakanasta totaaliblackoutin osuessa oikein sopivasti kohdalle ;) 



Mikä tai mitkä ovat omat bändisuosikkisi Tuskan tämän vuoden tarjonnasta?

Kyllähän Slayeria pitää käydä vähän väijymässä, kun bändin päivät ovat käymässä vähiin, Dimmut, Hietalan Markon sooloproggis ja Delain kiinnostavat myös jo etukäteen.

Entä minkä bändin haluaisit Tuskan lavalla nähdä tulevina vuosina?

Mähän olen vinkunut vuosia Rob Zombieta ihan minne festivaalille vaan Suomeen, joten se käynee vastaukseksi myös tähän.



Yrityksesi Ginger Vine Management & PR vastaa lukuisten yhtyeiden markkinoinnista Suomessa. Kerro jotain tästä.

Management-puolella hoidan Shiraz Lanen asioita ja jeesin myös Oceanhoarsen managementissa, mutta promo-osastolla onkin sitten enemmän sakkia (Shiraz Lane ja Oceanhoarse kumpainenkin ovat muuten Tuskan jatkoilla, joten ei kun tukka putkella ensin Virginiin perjantaina ja sunnuntaina On The Rocksiin!) Yritykseni edustaa tällä hetkellä muun muassa Eleven Seven Musicin artisteja, kuten Papa Roachia, Five Finger Death Punchia, Mötley Crüeta ja The HU:ta. Myös koko Century Median ja Inside Out Musicin rosteri siirtyivät GVM:n alle tänä keväänä, joten sieltä pumpsahti kertaheitolla useampi kymmenen mainiota bändiä hoidettavaksi. Tällä hetkellä tässä juonitaan esimerkiksi Insomniumin julkaisuun liittyviä asioita. Lisäksi teen töitä esimerkiksi Metallican kanssa nyt rundilla olevan Bokassan kanssa, ja mahtuupa mukaan täysin toisenlaistakin meininkiä, kuten tuleva Michael Bublén konsertti, Liam Gallagherin haastisten metsästystä loppukesän konsertin tiimoilta sekä Qstockin festivaalilehden juttujen koordinointia.

Loppuun vielä vapaamuotoiset terveiset raskaan rockin ystäville ja blogin lukijoille.

Onhan tämä mahtavaa, miten hyvin raskas rock ja metalli voivat Suomessa vuonna 2019, ja siitä tietenkin kuuluu isoin kiitos niille, jotka sitä kuuntelevat. On hyvin vaikea kuvailla sitä fiilistä ja ylpeyttä, jota tuntee nähdessään esimerkiksi Tuskassa ihmisten nauttivan siitä mitä on itse ollut mukana saamassa aikaiseksi. Hienoa hommaa tämä kyllä on!

Tuskan perjantaissa lavalla nähtiin myös pitkän linjan Tuskalainen Jere Lehtinen ja kevään mm-kultamitali.

Kiitokset haastattelusta ja mukavaa loppufestaria! TUSKA jatkuu vielä koko viikonlopun ajan ja lauantain odotetuin hetki lienee Slayerin mitä ilmeisimmin viimeiseksi jäävä keikka maassamme. Sunnuntain pääesiintyjänä nähdään vahvaa osaamista Ruotsista, eli The Hellacopters.

Perjantain pääesiintyjänä nähty Amorphis toi liekeillään lämpöä viilenevään kesäiltaan.

Haastattelu ja kuvat: Hannu Juutilainen/Smoke On The Water -blogi

Haastattelussa Symphony X -yhtyeen Michael Romeo

Michael Romeo ja Ville Krannila

Palataan vielä hetkeksi toukokuun Symphony X -keikan tunnelmiin. Kitaristi Michael Romeolla oli Helsingissä hetki aikaa jutustella Metalliluolan kanssa ja olin kameran kanssa paikalla. Haastattelu on nyt luettavissa alla olevan linkin kautta:

http://metalliluola.fi/symphony-xn-michael-romeo-loppuunmyydysta-helsingin-keikasta-meidan-on-tultava-takaisin-suomeen/

Haastattelussa Simulacrum

Pienen blogitauon jälkeen taas sorvin ääreen. Musiikkihommilla aloitellaan ja tarjolla olisi tuore Simulacrum-yhtyeen haastattelu.

Bändi esiintyy ensi viikolla Tampereella ja Turussa yhdessä ruotsalaisen Seventh Wonderin kanssa, eli maukkaat progemetalli-iltamat on varmasti luvassa.

Haastatteluun linkistä:

http://metalliluola.fi/simulacrum-tulossa-raskas-ja-tekninen-levy-kahdella-laulajalla/

Kuva: Simulacrum

Maltaisia hetkiä Puotilassa - Haastattelussa Pikkulinnun Atte Erkkilä

Helsingin Puotilassa sijaitseva Olutravintola Pikkulintu on vanhan ostarin uumenista löytyvä keidas maltaisten juomien ystäville. Ravintolan valikoimasta voi bongata lukemattoman määrän oluita sekä satoja skottiviskejä. Jo 18 vuotta toimineen Pikkulinnun toiminta siirtyi vuonna 2017 uudelle yrittäjälle, kun Atte Erkkilä otti vetovastuun monien viskiharrastajien tuntemalta Markku Ristevirralta.

Mutta mitä kuuluu Pikkulinnulle vuoden 2019 alkajaisiksi? Lähdin ottamaan asiasta selvää ja kyselin viskilasillisen äärellä Aten kuulumiset.

Moi Atte! Esittele alkuun lyhyesti itsesi ja urasi viskien ja oluiden maailmassa.

Pienenä minusta piti tulla kokki tai pappi. Uskontoasiat unohdin siinä vaiheessa, kun lopetin satuihin uskomisen. Yläasteen jälkeen lähdin kotoani Haapavedeltä Jyväskylään opiskelemaan kokiksi. Melko nopeasti ymmärsin kokin ammatin todellisen laadun. Todella kuumaa ja raskasta työtä ilman kiitosta. Lopetin koulun ja ajauduin töihin Vakiopaine-nimiseen baariin vuonna 2004. Tarjoilijan työ tuntui heti oikealle. Pääsin olemaan sosiaalinen ja joka päivä oli bileet. Mikä voisi olla parempaa juuri 18 vuotta täyttäneelle? Muutamia vuosia meni Vakiopaineessa ja sen jälkeen päädyin Public Corneriin. Se oli hyvä hotellin aulabaari, jossa oli jonkin verran premium-tuotteita ja muutamia single maltteja. Balvenien 21 PortWood oli ensimmäinen todellinen viskirakkauteni. Sen jälkeen haalin kaiken viskin mitä sain käsiini Jyväskylästä jumalan selän takaa. Vuonna 2010 muutin Helsinkiin ja ensimmäinen kunnollinen viskiravintola, johon päädyin täällä töihin oli Punavuoren Ahven. Siellä tutustuin ihmisiin ja Helsingin viskipiireihin. Sitten monien ravintoloiden kautta päädyin vahingossa kesätöihin Pikkulintuun. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin voin todeta, että hyvinhän tämä meni ja tajusin, että kokin ja papin yhdistämällä saadaan aikaan tarjoilija.

Tiesi vei Pikkulinnun ravintoloitsijaksi vuonna 2017. Oliko tämä sattumaa, pitkäaikainen unelma vai jotain muuta? 

Sattumaa oli se, että päädyin töihin Lintuun. Varmasti kaikilla kyyppareilla on joskus unelma baarista. Itselläni oikeastaan mahdollisuus nousta urallani oli vain ja ainoastaan ravintoloitsijan toiminta. Katselin kauas ja ihmettelin ravintolatiloja ja suunnittelin ravintoloita eri paikkaan. Sitten erään keskustelun yhteydessä kysyin Markulta, että miten ois jos möisit mulle Linnun? Meni vuosia ja asia nostettiin silloin tällöin esille. Lopulta päädyimme siihen, että ostin Linnun ja päädyin ravintoloitsijaksi. Eipä tämä elämä ole yrittäjyyden takia millään tavalla muuttunut, mutta virheet, joita teet ovat nykyään omia.

Pikkulinnun vuonna 2000 perustanut Markku Ristevirta rakensi ravintolaan ainutlaatuisen viski- ja olutvalikoiman. Kuinka suuri haaste oli hypätä mukaan? 

Vuonna 2011 kun tulin töihin Lintuun, jouduin miettimään omaa ammattitaitoani ja oikeasti opettelemaan tuotteista paljon. Toki palveluestetiikka oli jo kehittynyt siihen mennessä, mutta viskivalikoiman ylitsevuotavuus oli todella mykistävää. Näin 8 vuoden kuluttuakin joudun välillä ihmettelemään tuotehyllyä, jonka 550 viskiä on sellainen määrä, että osan pääsee unohtamaan ja sitten voi löytää ne taas uudestaan. Varsinkin kun listauksemme seilaa aina perässä, koska mielestäni se on osa seikkailua ja olen niin saatanan laiska.

Kerro hieman Pikkulinnun tuotevalikoimasta. 

Olemme keskittyneet skotlantilaiseen single maltiin ja niitä tosiaan on 550. Melko runsaasti vanhoja vintagepulloja, mutta yritän toki ottaa myös uusia mielenkiintoisia tuotteita valikoimaan. Oikeastaan muun maailman viskeille ei ole tilaa tai kiinnostusta, siksi niitä ei ole. Osaamme tehdä yhden asian hyvin, joten miksi meidän pitäisi tehdä jotain muuta? Olutpuolella meillä on 24 hanaa, jotka ovat täysin vapaita, eli minulla ei ole mihinkään tuotteeseen tai tukkuriin sidottuja hanoja. Uusia hanatuotteita tulee noin 5-10 viikossa. Pullopuolella pyrin pitämään kypsyviä oluita, kuten esim. Lambikkeja ja Imperial Stoutteja. Pullo-oluita on noin 80-100 erilaista, riippuen vähän kaudesta. Kirjo on laaja ja jos niitä joku haluaa, niin minun ei välttämättä tarvitse ymmärtää miksi. Ne ovat asiakkaille tarkoitettuja ja pyrimme täyttämään mahdollisimman monien toiveet. Joissakin ravintoloissa vastaan tulee sellaista tuotesuosittelua, että kaikkien pitäisi ymmärtää esim. moderneja ”maksalaatikolla ja Nokia 3310 maustettuja soureja”. Ja jos sanoo ei, niin katsotaan nenää pitkin, että mikä sussa on vikana. Jos sen jälkeen vielä pyytää vaikka britti bitteriä, katsotaan pitkin nenää. Jos joku saa jostakin oluesta kiksit ja rupeaa vähän jöpöttämään, niin laajalla valikoimalla voimme tämän mahdollistaa ja minulle jää vain rahastajan rooli.

Oma suhteesi viskiin, eli mitä viski sinulle merkitsee? 

Se on osa elantoani. Olen tarkoituksellisesti kehittänyt itselleni viskiin sellaisen suhteen, että en rakasta myynnissä olevaa viskiä, vaan se on tuote, joka myydään. Koska jos jokin myyty viski jää harmittamaan, kun asiakas sen juo, on jotain vinossa. Rakastan kuitenkin viskiä, joka on lasissani ja jota maistelen! Viski on kuitenkin minulle enemmän työkalu, josta pidän myös vapaa-ajalla. Toki sen varjolla on päässyt kiertämään hienoja paikkoja ja tavannut mahtavia ihmisiä. Ehkä se on kuitenkin tärkeintä. Viskistä voi keskustella vaikka kolme tuntia, jos molemmilla puolilla tiskiä on ihminen, jonka sydän sykkii viskiä.

Entäpä omat viskisuosikkisi? Onko esim. joku tietty alue, jonka viskit vetoavat tai onko joku yksittäinen viski jäänyt erityisesti mieleesi vuosien varrelta?

Balvenien 21 PortWood on edelleen sellainen tuote, johon palaan. Glenfarclas on tislaamo, johon palaan usein. Arvostan tätä tislaamoa, jonka perustuotesarjan muodostavat 12, 15, 21, 25, 30 ja 40-vuotiaat viskit. Toki myös vanhat paperietikettiset Bowmoret ovat kovia ja pidän niistä paljon. En haluaisi sanoa vain yhtä aluetta tai tislaamoa tarkasti, mutta jos maailmasta puuttuisi Skotlanti niin maailma olisi paljon tylsempi paikka ja talvella vituttaisi vielä enemmän.

Millaisena näet viskien nykytilanteen ja tulevaisuuden? Paljon keskustelua on herättänyt esim. mallasviskien jatkuva hintojen nousu. 

Välillä jokin pieni marginaalituote tulee suosioon. Sitten nousevat hinnat ja suosion huumassa saattaa tulla joku keskinkertainenkin tuote. Uskon, että viskin suosio pysyy nykyisellä tasolla, mutta jos Aasiassa kuplia puhkeaa, niin voi tapahtua paljonkin. Siinä vaiheessa uskoisin, että viskien hinnat laskevat, vaan toisaalta sitä en toivo. Ajattelen toisaalta myös niin, että jos se viski tuntuu kalliille, niin tee itse ja odota esim. 25 vuotta valmista tuotetta ja katso paljollako sitten hinnoittelet sen.

Turpeiset Islayn mallasviskit tuntuvat olevan vuodesta toiseen suomalaisten suosiossa. Hallitseeko savuisuus edelleen myyntitilastoja vai onko jotain uusia trendejä näkyvillä? 

Oikeastaan näkisin, että se suurin savu, terva, turve ja vittusaatanaperkeleen hakeminen pullosta on hiipunut. Octomoreja esim. kysellään meillä baarilla todella vähän. Yleisesti ihmiset ovat oppineet, että on muutakin kuin Lapparin 10. Näkisin, että nyt maamme viskikulttuurissa vietetään sellaista itsensä etsimisen aikaa. Kaikilla saa olla oma mielipide ja sinä et ole naurunalainen, jos sanot, että savu ei maistu. On myös opittu juomaan pieniä kattauksia viskiä. Asiakkaat voivat ottaa esim. 3-5 pientä lasia rinnakkain ja ihmetellä niiden eroja.

Millaisena näet Pikkulinnun tulevaisuuden? Otsikoihin on taas nostettu kaavailut Puotilan ostoskeskuksen purkamisesta, mutta ainakaan ihan lähivuosina tämä ei kuitenkaan ole toteutumassa? 

Puotilassa pysyy varmasti Pikkulintu tulevaisuudessakin. Ostarin kohtalosta en sano mitään, koska siitä ei ole mitään varmaa. Saattaa olla, että tulevaisuudessa Lintuja on useampikin ja kerromme kyllä sitten, jos tällaista tapahtuu.

Olette mukana 8.-9.2. Vanhalla Ylioppilastalolla järjestettävillä Uisge-viskifestivaaleilla. Mitäs kivaa Pikkulinnun tiskiltä tänä vuonna löytyy? 

Vanhoja vintagepulloja! Ja voi pojat, kyllä onkin sellaisia tuotteita taas että. Jos tällaisia haluaa löytää muilta festivaaleilta tai ravintoloista, niin pitää matkustaa kauas.

Tässä blogissa liikutaan myös musiikin maailmassa, mutta Pikkulintu taitaa edelleenkin olla paikka, jossa ei edes taustamusiikkia soiteta?

Totta, Pikkulinnussa ei soi musiikki. Musiikki on aina väärää, liian kovalla tai hiljaisella. Siitä syystä siellä ei soi mikään. Olen itse ollut niin pitkään musiikittomissa ravintoloissa töissä, että en kaipaa sitä ja käydessäni musiikillisessa ravintolassa musiikki lähinnä ärsyttää.

Minkälainen on oma suhteesi musiikkiin? 

Joskus olen jotain soittanut ja yrittänyt sitä tehdä itsekin. Raskaammassa päässähän se minun musiikillinen maku on, ja sellaisessa, jossa on jokin koukku. Tätä kirjoittaessani kuuntelen Meshuggahin Alive -levyä kahdesta syystä. Se peittää kaiken muun hälinän alleen ja on todella kova livelevy. Musiikki pelasti minut joskus urheilulta ja melko monelta muultakin, aikoinaan pienenä poikana Pohjanmaalla touhutessa. Kiitos siis musiikille siitä ja viskille siitä, että on voidellut monet musiikilliset ajatukset ulos ihmisistä.

Lopuksi vielä sana on vapaa, eli terveisesi blogin lukijoille. 

Kiitos kaikille, jotka jaksavat vielä lukea teksteistä muutakin kuin otsikon. Ja nähkäämme viskin ja oluen merkeissä! "Vaadi viskimaljasi aina täytenä."

Olutravintola Pikkulintu

Klaavuntie 11

00910 Helsinki

p. 09 321 5040

Avoinna

ma-to 15-24

pe-la 12-02

su 12-24

http://www.pikkulintu.fi/

Haastattelussa Within Temptationin Sharon den Adel

Within Temptation Kivenlahti Rockissa 2014

Tällä kerralla jotain erilaista, eli Sharon den Adelin tuore haastattelu juuri ennen huomista (la 20.10.) Within Temptationin Espoon konserttia:

http://metalliluola.fi/sharon-den-adel-within-temptationin-lammin-sydan/

TUSKAA ja viskiä Suvilahdessa 30.6.-2.7.2017. Festarihaastattelussa Jarkko Nikkanen

Helsingin Suvilahdessa järjestettävä TUSKA-festivaali täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 20 vuotta ja samalle viikonlopulle osuneesta Guns N’ Rosesin Hämeenlinnan jättikonsertista huolimatta myös Tuskan lipunmyynti on käynyt vilkkaana. Edellisvuoden tapaan alueen palvelutarjontaan on jälleen panostettu ja festarivieraille löytyy valinnanvaraa niin ruoka- kuin juomapuoleltakin. Alueella on myös tasokas viskibaari ja minulla olikin ilo saada haastatteluun Edrington Finlandin viskilähettiläs Jarkko Nikkanen.

Tervehdys Jarkko. Viskipiireissä olet hyvinkin tunnettu henkilö, mutta rockpuolella varmaankin vielä hieman oudompi ilmestys. Esittele tähän alkuun lyhyesti itsesi ja työsi viskien parissa.

Oma viskipolkuni alkoi vuosituhannen vaihteessa, kun mallasviskit lipuivat elämääni tosissaan. Vähitellen harrastuneisuus syveni, mukaan astuivat tislaamomatkat Skotlantiin ja jatkuva tiedon (sekä viskin) jano veivät minua syvemmälle viskien maailmaan.
Aloitin pitämään viskitastingeja noin 13 vuotta sitten ja vähitellen rakas harrastus muuttuikin ammattimaiseksi toiminnaksi. Olin lähes kuusi vuotta Ardbegin ja Glenmorangien whisky ambassadorina Suomessa. Tuoreimmat pari vuotta olen toiminut Edrington Finlandin lähettiläänä ja pidettyjen tastingien määrä lähestyy jo 900 kappaletta.
Viskikirjoja olen kirjoittanut useampia, parin viime vuoden aikana olen julkaissut kolme viskikirjaa, joissa on yhteensä 1600 sivua. Olin viisi vuotta sitten perustamassa Viskin Ystävien Seuraa, jonka puheenjohtajana toimin ensimmäiset kolme vuotta. Nyt seura on kasvanut Suomen suurimmaksi viskiseuraksi, jolla on noin 1000 aktiivista jäsentä.

Festivaalien palvelutarjonta on siis viimeisten vuosien aikana kehittynyt huimasti, eli ruoka- ja juomavalikoimien laatuun on panostettu. Muovituopeista nautittavan bulkkioluen ja rasvaisten makkaraperunoiden tilalle on noussut uusi laadukkuuteen tähtäävä trendi. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Onhan tämä upea juttu, laatu ennen määrää on se oikea tapa suhtautua asioihin elämässä. Käsityöoluet ovat olleet suuri murroksen nopeuttaja, hinta ei ole enää keskiössä ja bulkkioluet ovat jääneet taakse. Viskit todentavat tätä kehitystä esimerkillisesti. Kuluttajat haluavat uusia makukokemuksia ja alkoholin rooli ei ole enää vain päihdyttävä, aromit ja maut ovat niitä syitä, miksi ihmiset nauttivat viskeistä.
Kuluttajien vaatimustason kasvaessa on myös tapahtumajärjestäjien reagoitava, Tuskassa se on näkynyt esimerkillisen hyvin. Viskibaarimme lisäksi Black Dining -ravintolakonsepti on siitä hyvä esimerkki. Festivaalipäivän tulee olla kokonaisvaltaisesti elämys, ei vain musiikin osalta.

Olitte viskien kanssa Tuskassa jo viime vuonna. Kuinka metalliväki otti laadukkaat juomat vastaan ja löytyikö valikoimasta jotain yleisön suosikkia?

Viimevuosi oli hyvä lähtölaukaus Edringtonin ja Tuskan väliselle yhteistyölle. Meillä oli erillinen The Famous Grouse -viskidrinkkibaari ja pienen väliverhon takana Highland Park Dark Origins -mallasviskipullotteen ympärille rakennettu viskibaari. Cocktailbaarin puolella suosikki taisi olla Ginger Grouse, reippaan pirteä sekoitus Famous Grousea ja Ginger Beer -limonadia. Mallasviskeistä ihmisiä kiinnostivat Highland Parkin ja Laphroaigin tuotteet, erityisesti baarin teemaviski, Dark Origins.

Blended-, eli sekoiteviskit ovat yleisesti hallinneet markkinoita vuosikaudet, mutta laadukkaampien Single Malt -viskien kysyntä kasvaa koko ajan. Näkyykö tämä trendi nyt myös festareilla?

Kyllä se näkyy ja me teimme selkeän rajauksen itsekin, sekoiteviskit olivat drinkkibaarin perusta ja mallasviskeille oli oma hämyisempi sopukkansa. Oli mukava katsella itsekin metallikansaa aromilasi kädessä, nauttimassa viskien tuomista tunnelmista.

TUSKA on kulkenut vuosien varrella pitkän tien Tavastian, VR:n makasiinien ja Kaisaniemen kautta Suvilahteen, missä tapahtuma tänäkin vuonna järjestetään. Mitä mieltä olet nykyisestä tapahtuma-alueesta?

Olen osallistunut Tuskan muutamia kertoja aiemmin, jolloin festivaali on järjestetty mainitsemillasi muilla alueilla ja koen, että nykyinen ehdottomasti paras. Liikkuminen festivaalin alueelta toiselle on helppoa. Lisäksi mielestäni Tuska on nykyisin kaupunkifestivaalien aatelia, joten Suvilahti on siihen myös mukavan urbaani miljöö.

Ehditkö viime vuonna seuraamaan bändien esityksiä? Löytyikö suosikkeja tai kohokohtia?

Vähiin jäi aika lavojen äärellä, mutta ehkä sykähdyttävintä oli nähdä Anthrax. Edellisestä kerrasta on yli 20 vuotta ja junnuna tuli kyseistä pumppua diggailtua kovastikin.

Entäs löytyykö tämän vuoden kattauksesta bändisuosikkeja?

Pakko nostaa esille nuoruusvuosiltani Suicidal Tendencies ja tuoreempana löytönä Mastodon, jonka progemeininki toimii kyllä.

Suicidal Tendencies TUSKAN lavalla 30.6.2017

Bileet lavalla

Olen kuullut, että olet kova Motörhead-fani. Kerro joku muisto tähän liittyen.

Kyllähän Motörhead on värittänyt elämääni aika lailla, muistoja kymmeniltä keikoilta on kertynyt melkoinen määrä. Ehkä nyt tuoreimpana on mielessä Lemmyn viimeiseksi Suomen keikaksi jäänyt veto Helsingissä. Vaikka mies oli jo selkeästi nähnyt parhaat päivät, niin kyllä tutut biisit tärähtelivät vieläkin suoraan sydämeeni.

Edellä mainitun Motörheadin ja monien muiden yhtyeiden brändejä hyödyntäen on julkaistu alkoholijuomia, kuten olutta, viiniä, siideriä tai vaikkapa viskiä. Mitä mieltä olet tästä ilmiöstä?

Rockmusiikin historian läpi artistit on usein yhdistetty tiettyiin alkoholimerkkeihin, joten mielestäni on vain loogista, että yhteystyö alkoholimerkkien ja muusikoiden välillä tiivistyy. Kunhan vaan laatu pidetään korkealla, ettei markkinoille tuoda heikkolaatuisia tuotteita ja niitä pusketa kovalla hinnalla bändien innokkaille faneille.

Oma suosikkisi festarijuomaksi/viskiksi?

Aiemmin mainittu Ginger Grouse on aika mukava drinkki kesäpäivään ja Tuskaan sopii myös erittäin hyvin Highland Parkin tai Laphroaigin savuisemmat mallasviskit.

Motörheadia ei Tuskassa ole enää mahdollista nähdä, mutta minkä bändin toivoisit Suvilahden lavalla näkeväsi vaikkapa ensi vuonna?

En laittaisi hanttiin jos vaikka Metallica saapuisi paikalle vetämään vain kolmen ensimmäisen levynsä biisejä!

Loppuun vielä vapaamuotoiset terveisesi TUSKAN ja viskien ystäville

Nähdään Tuskassa ja viskibaarissamme!

Kiitos Jarkko juttutuokiosta ja hyvää festivaalia! Tässä samalla välitän myös blogin onnittelut 20-vuotiaalle TUSKALLE! Nähdään Suvilahdessa!

Tunnelma katossa

Sabaton-faneilla oli aihetta juhlaan TUSKAN perjantai-illassa

Haastattelu ja kuvat: Hannu Juutilainen, Tuska Festival 30.6.2017