Ballantine’s 12 yo (1970’s)

Ballantine’s 12 yo 1970-luvun pullotuksena.

Ballantine’s 12 yo, 43% (75cl, 1970’s)

Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja hiiltyneen tamminen. Pehmeää maltaisuutta, hunajaista makeutta ja kevyesti turpeisuutta. Kypsää omenaa, kevyesti lakritsia, kuivaa tuhkaisuutta ja yskänlääkemäistä yrttimäisyyttä.

Maku on monivivahteinen ja makean hedelmäinen. Kiva turpeisuus nousee mukaan. Kevyt tammi tuntuu tuoksun tavoin hiiltyneenä. Lääkemäistä katkeruutta ja poltetun sokerin makeutta. Hunajaisuus pyörii ympärillä.

Jälkimaku ei ole pisimmästä päästä, mutta makujen tasapaino säilyy hyvin. Kuivahko viljaisuus nousee nyt hedelmäisyyden takaa esiin, muistuttaen, että blendistä on kyse. Hunaja, yskänlääke, palanut tammi ja omena tuntuvat selkeinä loppuun asti.

Vivahteikas ja maukas blendi. Harmittavasti jälkimaku jätti hieman liian paljon parannettavaa, muuten oltiin kyllä oikein hyvän äärellä.

Ballantine's Finest 1994 vs. 2018

Ballantine's Finest 1994 & 2018

Vappuaaton jäätävän kovassa parivertailussa kaksi eri aikakausien Ballantine’s Finest -blendiä.

Ballantine’s Finest, 40% (5cl, Before 1994)
Ballantine's Finest, 40% (5cl, +-2018)

Tuoksu:

2018: Nuori, raaka ja päärynäinen. Viljaisuus puskee läpi ja alkoholi on pistävän vahvana esillä.

1994: Kypsän hedelmäinen ja selvästi täyteläisempi ja kypsempi (iäkkäämpi). Suklaisia sävyjä ja kevyesti maltaisuutta.

Maku:

2018: Terävä, raa’an hedelmäinen ja suutuntumaltaan ohut. Yleisilme on tympeä.

1994: Pehmeä, edelliseen verrattuna melko täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Viljaviskin keveys kuitenkin korostuu, maltaisuuden jäädessä taka-alalle.

Jälkimaku:

2018: Lyhyt ja vaatimaton. Alkoholi puskee läpi ja maltaisuudesta ei ole tietoakaan.

1994: Täyteläisempi ja hedelmäisempi kuin 2018. Hedelmäisyys säilyy kypsän pehmeänä ja runsaana, mutta joku kokonaisuuteen sopimaton katkeruus rikkoo tasapainoa.

Kokonaisuudessa 1994 versio on (odotetusti) kaikessa edellä, joskaan eipä sekään mikään suuri viskielämys ole. 2018 käy lähinnä juomasekoituksiin, sillä sellaisenaan tuote on aika kamala.  Ballantinesia on kuitenkin aina pidetty laatublendinä ja karu fakta on, että Finest kyllä hakkaa pullotusajankohdasta riippumatta monet markkinoiden bulkkiblendit.

Miltonduff 12 yo (before 1994)

Glentauchersin ja Glenburgien jatkoksi ei "Ballantine's-kolmikosta" maisteluun nyt löytynyt samaan sarjaan kuuluvaa Miltonduffia, mutta paikataan tilanne tislaamon 1990-luvun alun pullotteella.

Miltonduff 12 yo, 43% (5cl,  before 1994)

Tuoksu tarjoaa kirpeää hedelmää (omena), sahajauhoa, sitrusten happamuutta ja tuoretta tammea. Maltaisuutta, viljaa ja vahvan suklaan katkeruutta.

Maku on maltainen, sokerisen hedelmäinen ja hunajainen. Pahvia, Greippistä happamuutta, tammea, sekä kevyt maltaisuus.

Jälkimaku on lyhyt ja mitäänsanomaton. Siirappinen makeus säilyttää otteensa. Paahtoleipää, omenaa ja sitrusta. Pahvisuus rikkoo kokonaisuutta.

Ei tästäkään viskistä lauluja kirjoiteta. Jotain hyvääkin kokonaisuudessa oli, mutta maku jää auttamatta liian ohueksi ja sekavaksi.

Glenburgie 15 yo, Ballantine’s Series No. 001

Edellisen arvion Glentauchersin perään lasissa saman sarjan Glenburgie.

Glenburgie 15 yo, 40%. Ballantine’s Series No. 001

Tuoksu on pehmeä, melko täyteläinen ja suklainen. Kypsää hedelmäisyyttä, märkää mallasta ja aavistus pahvia. Taustalla herukoiden kirpeyttä.

Maku on tympeän pahvinen ja ylikypsän hedelmäinen. Maltaisuus, kevyt tammi ja mustaherukka hallitsevat.

Jälkimaussa esiin nousee sitruksista happamuutta ja tammi voimistuu. Hapahkoa marjaisuutta ja raikasta herukkaa. Maku jää lyhyeksi.

Tuoksu tarjosi tämän viskin parhaan osan. Maussa oli hyviä piirteitä, mutta kokonaisuus jäi sekavaksi ja mitäänsanomattomaksi.

Sarjan kolmatta pullotetta (Miltonduff) ei tähän hätään maisteluun löytynyt, mutta nyt maistellun kaksikon perusteella tuo ei taida olla kovinkaan suuri harmituksen aihe.

Glentauchers 15 yo, Ballantine’s Series No. 003

Suurimpiin blendimerkkeihin kuuluva Ballantine’s julkaisi taannoin Single Malt -pullotteet sekoitteessa vahvimmin mukana olevilta tislaamoilta (Glentauchers, Glenburgie ja Miltonduff). Nyt lasissa Glentauchers. Taannoin arvioitu Cadenheadsin iäkäs pullote oli loistava, joten kohtuullisin odotuksin arvioon lähdetään.

Glentauchers 15 yo, 40%. Ballantine’s Series No. 003.

Tuoksu on runsaan sitruksinen ja kevyen maltainen. Vaniljaa, hunajaa ja raikasta marjaisuutta. Kuivahko tammi.

Maku on pehmeä, maltainen, makean sitruksinen ja hunajainen. Hento tammi.

Jälkimaku säilyy kivan makeana. Sitruksisuus tuo kirpeyttä ja tammi kuivattaa loppua. Maku ei kanna pitkälle.

Kokonaisuutena tyypillinen keskitien mallasviski ilman sen suurempaa tarttumapintaa. Alussa mainitusta Cadenhead’s-pullotteesa jäädään järkyttävän paljon. Menee siis osastoon maista ja unohda.

Ballantine’s Pure Malt 12 yo

Ballantine’s on yksi tunnetummista sekoiteviskimerkeistä, mutta valikoimaan on kuulunut myös mallasviskiä ainakin tämän Pure Malt -pullotteen muodossa.

Ballantine’s Pure Malt 12 yo, 40% (5cl)

Tuoksu on kevytpiirteinen ja seesteisen kaunis. Makeahko maltaisuus, hunaja, kevyt tammi ja hyvin hento turpeinen aavistus.

Maku on pehmeä ja suutuntumaltaan melko täyteläinen ja öljyinen. Hentopiirteinen maku pitää sisällään kevyttä maltaisuutta, makeaa kukkaisuutta, tuoretta tammea ja aavistuksen turpeisuutta.

Jälkimaku säilyy kivan makeana ja trooppisen hedelmäisenä. Hedelmäkarkkeja, kevyesti laventelia ja minttua. Tammi ja maltaisuus tuovat kuivuutta taustalle.

Kiva, kevytpiirteinen ja helposti lähestyttävä mallasviski.

Ballantine’s 12 yo Gold Seal (1990-luvun alku)

Sitten lasissa Ballantine’s 12 yo Gold Seal 1990-luvun alun pullotuksena.

Ballantine’s 12 yo Gold Seal, 40%, (1990-luvun alku)

Tuoksu on hedelmäinen, vaniljainen ja kevyesti tamminen. Aprikoosia, hunajaa ja kevyt sherryinen makeus.

Maku on erittäin pehmeä ja suutuntumaltaan silkkinen. Trooppinen hedelmäisyys on runsasta. Vaniljaa ja toffeeta. Kypsien luumujen vivahde tuo sopivasti vahvempaa sävyä muuten kevyeen kokonaisuuteen. Taustalla hento turpeinen vivahde.

Jälkimaku kuivuu ja tammi pääsee nyt enemmän esiin. Makea sitrus, hunaja, aprikoosi ja kostea turpeisuus.

Maukas, mutta hieman sekavan makuprofiilin omaava Ballantine’s. Ikäistensä blendien joukossa kuitenkin mainio viski.

Ballantine’s 17 yo, Bottled 1976

The Localin blenditastingin viidentenä viskinä tarjolla oli todellista viskihistoriaa, eli vuonna 1976 pullotettu Ballantine’s 17 yo. Tämän sekoitteen sisältämät viskit on siis tislattu 1950-luvulla!

Ballantine’s 17 yo, 43%. Bottled 1976, 10.000 bottles.

Tuoksu on hienostunut ja tasapainoinen. Viskin runsas trooppinen hedelmäisyys on vivahteikasta ja raikasta. Herukanlehtien happamuutta ja kirpeyttä. Pehmeä maltaisuus ja hienoinen turvesavun vivahde. Tyylikäs kokonaisuus!

Maku on sametinpehmeä, mukavan täyteläinen ja maukas. Hedelmäisyys ja kermaisuus hallitsevat. Tyylikäs tammen vivahde. Maltaisuus tuo ryhtiä ja myös ”vanhanajan aito” turvesavu luo tuo omaa vivahdettaan taustalle.

Jälkimaku jatkuu seesteisenä ja pehmeänä. Raikas marjaisuus, maukas trooppinen hedelmäisyys ja sopivasti kuivuva maltaisuus ovat nätisti balanssissa. Hentoa turpeisuutta. Makua riittää mukavan pitkään.

Tämä vanha Ballantine’s tarjosi tyylikkään ja herkullisen makupaletin. Kokonaisuutena aivan loistava vanhan ajan sekoiteviski!

The Local Whisky Club ja historialliset blendit 21.10.2017

Tehdäänpä vaihteeksi hyppäys sekoiteviskien maailmaan. The Local Whisky Clubin lauantaisessa maistelussa kattaus koostui kauan aikaa sitten pullotetuista blendeistä ja setti tarjosikin varsin mielenkiintoisen aikamatkan sekoiteviskien maailmaan.

Tarjolla olivat seuraavat pullotteet:

1.      Teacher’s Highland Cream, 70° proof (1970-luvun alun pullotus)
2.      White Horse, 43% (1970-luvun alun pullotus)
3.      Spey Cast 12 yo, 40%. Gordon & MacPhail (1990-luku)
4.      J&B Royal Ages 15 yo, 43% (1980-luvun pullote)
5.      Ballantine’s 17 yo, 43%, pullotettu 1976

Varsinaisen kattauksen lisäksi ylläribonuksena tarjolla oli Ballantine’s 12 yo 1990-luvun alun pullotuksena. Arvio tulossa myöhemmin. (Edit. linkki arvioon lisätty 3.2.2018). Maistelijajoukossamme illan suosikeiksi nousivat Ballantine’s 17 yo, J&B Royal Ages, sekä White Horse. Omat arvioni maistetuista julkaisen täällä blogissa lähiaikoina. (Edit. lisätty linkit arvioihin).

Smoke on the Water ja sekoiteviskit: Ballantine's

Jatketaan matkaa blendien parissa ja otetaan käsittelyyn jälleen yksi varsin tunnettu merkki.

Ballantine's viskien koostumus rakentuu tarinan mukaan yli 50:stä mallasviskistä sekä neljästä jyväviskistä. Mallasviskeistä Ballantine'sin ytimen muodostavat Glenburgie ja Miltonduff. Viskiä pullotetaan useina versioina, joista maistelussani oli neljä eri ikäistä tuotetta.


Ballantine's Finest, 40%

Tuoksu on kukkainen,mausteinen ja "pontikkainen".

Maku on kevyt ja tympeä. (Liian) nuorena pullotettu. Hunajaa, sitrusta,,vaniljaa, märkää ohraa.

Jälkimaku on kukkainen, lyhyt ja vaisu.

Ei oikein.. No, katsotaan mitä seuraavasta lasista löytyy..

Ballantine's 12 yo, 40%

Tuoksu on kevyen turpeinen, mukavan "pyöreä" ja kukkainen.

Maku on makeahko, hunajainen, pippurinen ja ihan tyylikkäästi tasapainoinen.

Jälkimaku on mausteinen, hieman suolainen ja suutuntumaltaan öljyinen.

Ihan hyvä ja tasapainoinen blendi.

Ballantine's 17 yo, 43%

Tuoksu on pehmeä, mausteinen ja hennosti turvesavuinen.

Maku on mausteinen (vanilja, kanerva), suolainen ja pehmeän savuinen. Suutuntuma on mukavan öljyinen.

Jälkimaku on jo pitkähkö, hennosti kuivan savuinen ja suolainen.

Hyvä ja ihan tyylikäs, mutta jotenkin 12-vuotiaassa oli enemmän luonnetta ja parempi makujen tasapaino.

Ballantine's 21 yo, 43%

Tuoksu on hento ja hienostunut. Vaniljaa, aavistus savuisuutta, hedelmää.

Maku on erittäin pehmeä ja miellyttävä. Aavistus turvesavua, vaniljaa, mausteita. Kuivahko.

Jälkimaku on pitkä, kuivan hedelmäinen (Sherryä?) ja pehmeä. Hedelmäinen makeus nousee lopussa kivasti esiin.

Tyylikäs ja pehmeän hedelmäinen viski. Ei hullumpi.




Neljä Ballantinesia ja neljä erilaista viskiä. Ihan mukava kattaus, joskaan ei nyt sen suurempaa wow-efektiäkään yhdenkään kohdalla koettu. Kuitenkin selkeästi blendien "parempaa kastia", mutta ei näillä vielä Single Malt-miestä käännytetä.