Näytetään tekstit, joissa on tunniste Children Of Bodom. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Children Of Bodom. Näytä kaikki tekstit
tiistai 6. marraskuuta 2018
Children of Bodom, Lost Society - Aulanko Areena, Hämeenlinna 2.11.2018
Kotimaisen metallimusiikin kestosuosikki Children of Bodom täytti Hämeenlinna Aulanko Areenan perjantaina. Kuulijoille tarjoiltiin tyylikäs ja näyttävä show, jossa palaset loksahtivat paikoilleen esimerkillisesti. illan avasi thrash-pumppu Lost Society. Illan kuviin linkistä:
http://metalliluola.fi/no-place-like-home-children-of-bodom-lost-society-aulanko-areena-hameenlinna-2-11-2018/
maanantai 3. elokuuta 2015
Nightwish, Children of Bodom, Sonata Arctica - Ratinan Stadion, Tampere 31.7.2015
Tampereen Ratinan Stadionilla koettiin suuren luokan kinkerit, kun lavan valtasivat Nightwish, Children of Bodom ja Sonata Arctica.
Sonata Arctica aloitti illan reippaalla setillään. Avauskappaleena kuultiin pitkä White Pearl, Black Oceans... ja tästä mentiinkin hyvällä sykkeellä läpi koko tunnin setin ajan. Tuttua ja hyvää Sonataa oli taas kerran kiva kuunnella ja keikan aikana hiljalleen paikalle valuva yleisökin alkoi lämmetä loppupuolta kohden. Hyvän settilistan kohokohdaksi nousi harvemmin livenä kuultu Ecliptica-albumin Destruction Preventer.
White Pearl, Black Oceans...
X Marks the Spot
FullMoon
I Have a Right
8th Commandment
Tallulah
The Wolves Die Young
Destruction Preventer
Don't Say a Word
'
Childen of Bodom ei ole koskaan kuulunut suurimpiin suosikkeihini, eikä yhtyeen levyjäkään taida hyllystäni löytyä. Nyt oli kuitenkin hyvä tilaisuus katsastaa yhtyeen livekunto ja ihan mainio setti tästä muodostuikin. Selkeät soundit ja kiehtovat melodiat imaisivat mukaansa ja tunti kului ihan hyvissä merkeissä. Varsinkin Alexi Laihon kitarointi kuulosti läpi keikan erittäin hyvälle. Keikka tuntui paremmalle kuin vuosi sitten Wackenin lavalla osittain näkemäni ja jos nyt ei minusta vielä ihan fania tullut, niin kokemus oli kuitenkin varsin positiivinen.
Are You Dead Yet?
Sixpounder
Hate Me!
Silent Night, Bodom Night
Needled 24/7
Everytime I Die
Halo of Blood
Scream for Silence
Living Dead Beat
Lake Bodom
Downfall
In Your Face
Sitten illan odotettu hetki ja Nightwish. Tätä tänne tultiin tänään katsomaan ja mikä ilta tästä saatiinkaan. Yli 23 000 katsojan edessä esiintynyt yhtye oli yhdellä sanalla sanoen loistava!
Suuri lava, tyylikkäät valot ja pyrot loivat näyttävyyttä ja illan konsertti myös kuvattiin dvd-julkaisua varten. Kuvauskalustoa oli paikalla valtavasti, joten tuotantoon oli kyllä panostettu ihan tosissaan.
Parin tunnin setissä pääpaino oli uusimmassa Endless Forms Most Beautiful -albumissa ja upeastihan tämän levyn kappaleet taittuivat livetilanteeseen. Yhtye kuulosti ja näytti todella hyvälle, laulajatar Floor Jansenin loistaessa tähtenä pimenevässä illassa. Jansen oli näyttävä upeassa sinivalkoisessa mekossaan ja laulu tuntui lähtevän suoraan sydämestä, sillä niin huikeita tulkintoja illan aikana kuultiin. Yleisö eli hienosti mukana koko ajan ja tunnelma oli huipussaan. Lavan taustan upea videoseinä oli näyttävä ja koko keikan ajan nähty kappaleiden runsas kuvitus loi upeaa visuaalisuutta esitykseen.
Setissä riitti kohokohtia vaikka kuinka. Runsaiden pyrojen sävyttämä Stargazers nousi illan parhaimmistoon, ollen todella kova veto. Sleeping Sun soi Jansenin laulamana huikean hienosti, samoin Marco Hietala onnistui luomaan vähintään yhtä vahvan tunnelman laulamaansa The Islanderiin. Myös Ghost Love Score on aina vaan yhtä upea. Settilistalta oli uusien kappaleiden tieltä karsittu pois monta ”vakioliveä”, kuten Nemo ja Wish I Had an Angel. Sen sijaan tuoreet My Walden ja Alpenglow puolustivat paikkaansa setissä täydellisesti. Loppuun oli säästetty sitten jotain tyylikästä ja mahtipontista. Endless Forms Most Beautiful -levyn pitkä päätöskappale The Greatest Show On Earth oli mykistävän upea vaihtelevine osuuksineen ja ilotulituksineen. Pysäyttävä kokemus ja aivan vertaansa vailla oleva live-esitys kruunasivat illan.
Shudder Before the Beautiful
Yours Is an Empty Hope
Amaranth
She Is My Sin
Dark Chest of Wonders
My Walden
The Islander
Élan
Weak Fantasy
Storytime
Endless Forms Most Beautiful
Alpenglow
Stargazers
Sleeping Sun
Ghost Love Score
Last Ride of the Day
Nightwish oli Ratinassa vähintäänkin niin hyvä, kuin osasin odottaa. Kuluva kesä ei ole tarjonnut paljonkaan lämpöä ja aurinkoa, mutta hienoja keikkoja senkin edestä.
Tunnisteet:
Children Of Bodom,
Nightwish,
Sonata Arctica
perjantai 15. elokuuta 2014
Wacken Open Air 2014 (osa 4): Perjantai 1.8.
C.O.P. UK (Crimes of Passion), Black Star Riders, Children of Bodom, Apocalyptica & Avanti Orchestra, Motörhead, Slayer, King Diamond, Saltatio Mortis
Wackenin perjantaissa riitti nähtävää oikein urakalla ja heti iltapäivästä suunta kävi suuren festivaaliteltan Headbangers Stagelle.
C.O.P. UK (Crimes Of Passion) tarjoili perinteistä melodista brittiheavya. Hyvällä asenteella vedetty keikka olikin viihdyttävää seurattavaa ja tarjosi hyvän startin päivään. Bändi jakoi myös yhtyeen cd-levyjä keikan aikana ja sen jälkeen. Kiva ele.
Seuraavaksi mielenkiintoni kohdistui saman teltan toiselle lavalle (W.E.T. Stage), jossa vuoronsa sai Black Star Riders.
Viime vuoden lopulla nähdyn Helsingin keikan jälkeen miehistössä oli tapahtunut yksi muutos, sillä basisti Marco Mendoza lähti keväällä muiden projektien pariin ja basson varressa nähtiin nyt aiemmin mm. Rattin ja Vince Neilin riveissä soitellut Robbie Crane. Crane oli mies paikallaan ja soitto kulki uuden bändin kanssa mallikkaasti. Setissä kultiin tasaisesti All Hell Breaks Loose -albumin materiaalia ja Thin Lizzy -klassikoita. Kohokohdiksi nousivat hienosti livenä toimineet Kingdom Of The Lost ja Emerald. Hyvä setti!
Teltalta puolijuoksua päälavoille, jossa Chidren Of Bodomin setti oli jo täydessä vauhdissa. Keikan loppuosan perusteella bändi veti hyvän perussetin yllättävän pelkistetyissä lavasteissa. Suomen festarikesässä nähtyjä showelementtejä jäin hieman kaipaamaan.
Heti Bodomin jälkeen viereiselle lavalle saatiin lisää suomalaisväriä. Vuorossa oli Apocalyptica vahvistettuna Avanti-orkesterilla. Sellojen ja ison orkesterin taiteellinen setti oli melko haastavaa seurattavaa, eikä aivan avautunut. Keikan kohokohta löytyi yllättävästä kappaleesta, sillä Metallica-inhokkini Nothing Else Matters toimi Apocalyptican käsittelyssä vallan upeasti. Yleisö lauloi mukana ja tunnelma oli herkkä ja käsinkosketeltava.
Viime vuonna Motörheadin keikka Wackenissa jäi tunnetusti kesken Lemmyn terveysongelmien takia, mutta nyt tämä voimatrio palasi suorittamaan kesken jääneen tehtävän loppuun. Heti alusta lähtien meininki oli ihan eri tasolla kuin vuosi sitten. Bändi soitti tyypilliseen tapaansa todella kovaa, mutta erittäin hyvillä saundeilla. Alkupuoli mentiin hieman rauhallisemmissa, jopa bluessävytteisissä tunnelmissa. Nousujohteisen keikan viimeisellä puolella tunnilla ladattiin sitten kaikki paukut peliin ja nyt rokattiin: Going To Brazil, Lemmyn ja Doron duetto Killed By Death, Ace Of Spades ja Overkill sytyttivät juhlayleisön. Motörhead ja Lemmy nousivat ”haudan partaalta” lavalle ja vetivät tähän paikkaan varsin maukkaan setin.
Hengästyttävä ilta ei taukoja tarjonnut. Illan pääesiintyjä Slayer latasi tiskiin sellaisen setin, että oksat pois. Jos jo Motörhead käänsi volyyminapit kaakkoon, niin Slayer pisti vielä paremmaksi. Tällä keikalla ei desibelirajoja tunnettu ja täytyy sanoa, etten ole ikinä aiemmin kuullut minkään bändin soittavan näin kovaa. Sääliksi kävi niitä muutamia, jotka seurasivat vieressämme keikkaa ilman korvatulppia. Musiikki jyräsi brutaalilla tavalla läpi kaikesta ja tärisytti tannerta. Saundit pysyivät kuitenkin hyvin kasassa. Lava oli näyttävä – runsaat savut, tehokkaat värivalot ja pyrot loivat tunnelmaa. Slayerin kappalemateriaali on omaan makuuni hieman liian tasapaksua mättöä, joten musiikillisesti ei vaikkapa Motörheadin tarjoamaan hittitulitukseen ylletty. Seasons In The Abyss, Raining Blood ja South Of Heaven tarjosivat kuitenkin maukasta kuultavaa. Edesmennyt kitaristi Jeff Hanneman sai taustascreenille kunnianosoituksen keikan päättäneen Angel Of Deathin aikana.
Ilta (tai oikeastaa jo yö) ei loppunut vielä Slayeriin, vaan pitkän linjan metalliartisti King Diamondin oli vuoro vallata viereinen lava. Yhtyeen musiikki on jäänyt itselleni hieman etäiseksi, eikä kimeä laulukaan oikein kolahda. Lava oli yhtyeelle tyypillisesti näyttävä ja esitys teatraalinen.
Puolen tunnin seuraamisen jälkeen oli kuitenkin aika lähteä kohti bussipysäkkiä, mutta matkalla oli tarkastettava vielä yhtä esiintyjää.
Saksalainen Saltatio Mortis tarjoili Party Stagella reipasta folkmetalliaan. Yhtyeen musiikissa on paljon yhtymäkohtia kotimaamme Turisakseen ja tätä iloista soitantaa olisi mielellään kuunnellut vaikka koko keikan. Muutaman seuratun kappaleen jälkeen oli kuitenkin poistuttava hotellin suihkuun ja nukkumaan. Vielä olisi yksi pitkä päivä jäljellä…
Wackenin perjantaissa riitti nähtävää oikein urakalla ja heti iltapäivästä suunta kävi suuren festivaaliteltan Headbangers Stagelle.
C.O.P. UK (Crimes Of Passion) tarjoili perinteistä melodista brittiheavya. Hyvällä asenteella vedetty keikka olikin viihdyttävää seurattavaa ja tarjosi hyvän startin päivään. Bändi jakoi myös yhtyeen cd-levyjä keikan aikana ja sen jälkeen. Kiva ele.
Seuraavaksi mielenkiintoni kohdistui saman teltan toiselle lavalle (W.E.T. Stage), jossa vuoronsa sai Black Star Riders.
Viime vuoden lopulla nähdyn Helsingin keikan jälkeen miehistössä oli tapahtunut yksi muutos, sillä basisti Marco Mendoza lähti keväällä muiden projektien pariin ja basson varressa nähtiin nyt aiemmin mm. Rattin ja Vince Neilin riveissä soitellut Robbie Crane. Crane oli mies paikallaan ja soitto kulki uuden bändin kanssa mallikkaasti. Setissä kultiin tasaisesti All Hell Breaks Loose -albumin materiaalia ja Thin Lizzy -klassikoita. Kohokohdiksi nousivat hienosti livenä toimineet Kingdom Of The Lost ja Emerald. Hyvä setti!
Teltalta puolijuoksua päälavoille, jossa Chidren Of Bodomin setti oli jo täydessä vauhdissa. Keikan loppuosan perusteella bändi veti hyvän perussetin yllättävän pelkistetyissä lavasteissa. Suomen festarikesässä nähtyjä showelementtejä jäin hieman kaipaamaan.
1.Needled 24/7
2.Kissing the Shadows
3.Bodom Beach Terror
4.Halo of Blood
5.Scream for Silence
6.Hate Crew Deathroll
7.Lake Bodom
8.Angels Don't Kill
9.Are You Dead Yet?
10.Towards Dead End
11.Hate Me!
12.Bodom After Midnight
13.Downfall
14.In Your Face
1.Čohkka
2.Burn
3.Quutamo
4.Fight Fire With Fire
(Metallica cover)
5.Rage of Poseidon
6.Bittersweet
7.Worlds Collide
8.Grace
9.Path
10.Ludwig - Wonderland
11.Inquisition Symphony
(Sepultura cover)
12.Nothing Else Matters
(Metallica cover)
13.Hall of the Mountain King
Viime vuonna Motörheadin keikka Wackenissa jäi tunnetusti kesken Lemmyn terveysongelmien takia, mutta nyt tämä voimatrio palasi suorittamaan kesken jääneen tehtävän loppuun. Heti alusta lähtien meininki oli ihan eri tasolla kuin vuosi sitten. Bändi soitti tyypilliseen tapaansa todella kovaa, mutta erittäin hyvillä saundeilla. Alkupuoli mentiin hieman rauhallisemmissa, jopa bluessävytteisissä tunnelmissa. Nousujohteisen keikan viimeisellä puolella tunnilla ladattiin sitten kaikki paukut peliin ja nyt rokattiin: Going To Brazil, Lemmyn ja Doron duetto Killed By Death, Ace Of Spades ja Overkill sytyttivät juhlayleisön. Motörhead ja Lemmy nousivat ”haudan partaalta” lavalle ja vetivät tähän paikkaan varsin maukkaan setin.
1. Damage Case
2.Stay Clean
3.Metropolis
4.Over the Top
5.The Chase Is Better Than the Catch
(preceeded by Guitar Solo)
6.Rock It
7.Lost Woman Blues
8.Doctor Rock
(including Drum Solo)
9.Just 'Cos You Got the Power
10.Going to Brazil
11.Killed by Death
(with Doro Pesch)
12.Ace of Spades
13.Overkill
Hengästyttävä ilta ei taukoja tarjonnut. Illan pääesiintyjä Slayer latasi tiskiin sellaisen setin, että oksat pois. Jos jo Motörhead käänsi volyyminapit kaakkoon, niin Slayer pisti vielä paremmaksi. Tällä keikalla ei desibelirajoja tunnettu ja täytyy sanoa, etten ole ikinä aiemmin kuullut minkään bändin soittavan näin kovaa. Sääliksi kävi niitä muutamia, jotka seurasivat vieressämme keikkaa ilman korvatulppia. Musiikki jyräsi brutaalilla tavalla läpi kaikesta ja tärisytti tannerta. Saundit pysyivät kuitenkin hyvin kasassa. Lava oli näyttävä – runsaat savut, tehokkaat värivalot ja pyrot loivat tunnelmaa. Slayerin kappalemateriaali on omaan makuuni hieman liian tasapaksua mättöä, joten musiikillisesti ei vaikkapa Motörheadin tarjoamaan hittitulitukseen ylletty. Seasons In The Abyss, Raining Blood ja South Of Heaven tarjosivat kuitenkin maukasta kuultavaa. Edesmennyt kitaristi Jeff Hanneman sai taustascreenille kunnianosoituksen keikan päättäneen Angel Of Deathin aikana.
1.Hell Awaits
2.The Antichrist
3.Necrophiliac
4.Mandatory Suicide
5.Hate Worldwide
6.War Ensemble
7.Postmortem
8.Captor of Sin
9.Disciple
10.Seasons in the Abyss
11.Born of Fire
12.Dead Skin Mask
13.Raining Blood
14.Black Magic
15.South of Heaven
16.Angel of Death
Ilta (tai oikeastaa jo yö) ei loppunut vielä Slayeriin, vaan pitkän linjan metalliartisti King Diamondin oli vuoro vallata viereinen lava. Yhtyeen musiikki on jäänyt itselleni hieman etäiseksi, eikä kimeä laulukaan oikein kolahda. Lava oli yhtyeelle tyypillisesti näyttävä ja esitys teatraalinen.
1.The Candle
2.Sleepless Nights
3.Welcome Home
4.Never Ending Hill
Let It Be Done
5.The Puppet Master
6.At the Graves
7.Tea / To the Morgue / Digging Graves / A Visit from the Dead
8.Evil
(Mercyful Fate cover)
9.Come to the Sabbath
(Mercyful Fate cover)
10.Shapes of Black
11.Eye of the Witch
Encore:
12.Cremation
13.The Family Ghost
14.Black Horsemen
Puolen tunnin seuraamisen jälkeen oli kuitenkin aika lähteä kohti bussipysäkkiä, mutta matkalla oli tarkastettava vielä yhtä esiintyjää.
Saksalainen Saltatio Mortis tarjoili Party Stagella reipasta folkmetalliaan. Yhtyeen musiikissa on paljon yhtymäkohtia kotimaamme Turisakseen ja tätä iloista soitantaa olisi mielellään kuunnellut vaikka koko keikan. Muutaman seuratun kappaleen jälkeen oli kuitenkin poistuttava hotellin suihkuun ja nukkumaan. Vielä olisi yksi pitkä päivä jäljellä…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)