Rage, Beyond the Black, Max & Igor Cavalera, Powerwolf, Alice Cooper, Amon Amarth, Avantasia.
Wackenin lauantai oli jälleen pitkä päivä ja bänditarjonnaltaan varsin mielenkiintoinen. Myöhään venyneen perjantai-illan jälkeen otettiin aikainen startti, koska jo klo 12 vuorossa oli legendaarinen Rage.
Näin
Ragelta kokonaisen keikan viimeksi Hämeenlinnan Giants of Rockissa vuonna 1991, joten nyt olikin korkea aika päivittää tilanne. Bändi ja aikaan nähden todella runsas yleisö olivat hyvin hereillä ja kuultavaksi saatiin vallan erinomainen veto. Don’t Fear the Winter -klassikolla aloitettiin ja setissä livedebyytin sai tuoreimman Rage-albumin nimikappale Season of the Black. Higher Than the Sky yhdistyi sulavasti Dio-tribuuttiin Holy Diver. Kova veto!
Perinteisestä hevimätöstä siirryttiin välittömästi melodisen ja sinfonisen metallin maailmaan. Saksalainen
Beyond the Black tarjosi hienon ja pyrojen sävyttämän tunnin. Yhtye toi mieleen Within Temptationin ja laulaja Jennifer Habenin äänestä löytyi yhtäläisyyttä WT:n Sharon den Adeliin. Bändin tribuutti Lemmylle, koskettavan kaunis Love Me Forever oli yksi koko festivaalin upeimmista hetkistä. Kyyneleet eivät olleet kaukana. Tämä bändi äkkiä klubikeikalle Suomeen!
Roots Bloody Roots, eli seuraavana vuorossa oli
Max ja Igor Cavaleran Return to Roots -keikka. Tuoreessa muistissa oli joulukuulta herrojen raivokas veto
Hämeenlinnan Aulangolla ja aivan vastaavaan tunnelmaan ei nyt auringon paisteessa Wackenin isolla lavalla ylletty. Hyvä keikkahan tämä oli, mutta setti olisi varmaankin toiminut paremmin vaikkapa pienemmällä telttalavalla.
Myös
Powerwolf oli loistava taannoin
Tampereen Klubilla ja hienosti homma toimi nyt myös Wackenin päälavalla. Viihdyttävää esiintymistä ja tarttuvia melodioita tällä bändillä riittää, joten helppohan tämän parissa oli viihtyä. Hieno tunnelma!
Alice Cooperiin voi aina luottaa. Jälleen huikea ja viihdyttävä show, kuten Cooperin kohdalla on aina totuttu näkemään. Tarttuvat kappaleet ja tutut showelementit giljotiineineen pitivät otteessaan ja koko bändin työskentely oli ihailtavaa seurattavaa. Myös Cooperilta nähtiin kunnianosoitus Lemmylle ja Motörhead-klassikko Ace of Spades oli oiva päätös keikalle.
Seuraavana myös
Amon Amarth tarjoili viikinkimetalliaan totutun vahvasti. Hieno lava ja pyrot täydensivät esitystä pimenevässä illassa. A Dream That Cannot Be -kappaleessa vierailevana laulajana nähtiin Doro Pesch ja tämä esitys nousikin keikan kohokohdaksi.
Avantasia päätti osaltamme tämän vuoden festivaalin ja upeasti päättikin. Tobias Sammet oli kerännyt taas kokoon hienon joukon laulajia ja mukana olivat nyt mm. Eric Martin, Geoff Tate, Bob Catley ja Jorn Lande. Kuultiin vahva läpileikkaus aina ensialbumi Metal Operasta tuoreimman Ghostlights-levyn kappaleisiin ja näyttävään ilotulitukseen päättyneeseen keikkaan olikin hyvä päättää myös meidän Wacken Open Air 2017.
Kiitos bändit, kiitos Wacken, nähdään taas ensi vuonna!
