Benrinnes 1989 10 yo, Sherry Butt No. 2357. Signatory Vintage

Signatoryn Mortlachin jälkeen arviovuoron saa samassa sarjassa samaan aikaan pullotettu Benrinnes.

Benrinnes 1989 10 yo, 43%. Sherry Butt No. 2357. Distilled 7.9.1989, bottled 4.8.2000. Signatory Vintage (5cl)

Tuoksu on hunajainen, paahteisen tamminen ja runsaan maltainen. Voita, vaniljaa, toffeeta ja kypsää hedelmäisyyttä. Sherryä saa hakemalla hakea.

Maku on pehmeä ja tasapainoinen. Maltaisuus, tammi ja hunajaisuus toimivat hyvin yhdessä. Sherrytynnyröinti tuo makeaa hedelmäisyyttä, joskaan viski ei mitenkään erityisen sherryinen ole. Suutuntuma on öljyinen. Taustalla makeaa kukkaista vivahdetta.

Jälkimaussa hunaja jatkuu runsaana. Tammi, maltaisuus, makea sitrus ja sherryn tuoma makeus säilyttävät tasapainonsa nätisti. Suutuntuma on öljyinen loppuun asti. Toffeeta, vaniljaa ja kevyesti yrttimäisyyttä.

Tasapainoinen ja maukas esitys. Sherryä ei tästä refill-tynnyristä ole juurikaan enää viskiin irronnut, mutta lopputulos on kuitenkin lajissaan varsin onnistunut.

Benrinnes 1995/2014 Port Finish, The Coopers Choice

Benrinnesin viskejä on osunut lasiin harvakseltaan, mutta tässä nyt yksi ja vieläpä oikein mainioksi osoittautunut versio.

Benrinnes 1995 18 yo Port Finish, 46%. Bottled 2014. Cask no 9256. The Coopers Choice.

Tuoksu on makeanviinimäinen ja trooppisen hedelmäinen (ananasta, persikkaa, kookosta). Kevyt tammi ja taustalta esiin nouseva marjainen happamuus.

Maku on melko täyteläinen ja pehmeä, yleisilmeen ollessa todella makea.Trooppista hedelmää, kookosta, toffeeta ja tuoretta tammea. Maanläheisyyttä (kosteat puunlehdet).  Nätti!

Jälkimaku jatkuu runsaan hedelmäisenä ja suutuntumaltaan öljyisenä. Viinin happamuutta nousee esiin. Maku jatkuu herkullisena mukavan pitkään.

Tämä Benrinnes oli todella positiivinen ylläri. Maukas viski, mistä löytyy vivahteikkuutta ja makujen syvyyttä. Hyvä!

Benrinnes 16 yo, Cadenhead's

Jatketaan Cadenhead's-matkaa Benrinnesin tislaamolle...

Benrinnes 16 yo, 53,2%. Cadenhead's 5cl mini

Tuoksu on pehmeä ja sitä hallitsee raa’ahko hedelmäisyys. Tammea, valkosuklaata, kukkaketoa ja vaniljaa.

Maku on täyteläinen, pehmeä ja makeahko. Kypsä trooppinen hedelmäisyys. Bourbontynnyrin vaikutus tuntuu vahvana. Makea vanilja tuntuu runsaana. Taustalta nousee raikasta päärynää.

Jälkimaussa viehättävän hedelmäinen makeus sekoittuu kirpeään ja happamaan sitruksisuuteen. Tammi tuo kuivuutta taustalle. Kanelia tms. mausteisuutta.

Kivasta jälkimausta huolimatta kokonaisuus jää hieman kireäksi ja jälleen kyseessä oli todella haastava viski. Hyviä osia, mutta…

Floraa & Faunaa Pikkulinnussa 15.5.2014

United Distillers -yhtiön (nyk. Diageo) 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa lanseeraama pullotesarja sisältää viskejä 26 tislaamolta. Jokaisen pullon tunnuksena on joko kasvi tai eläin, joten viskikirjailija Michael Jackson nimesikin sarjan aikoinaan nimellä Flora & Fauna. Tämä varsin osuva nimi jäi elämään, vaikka tätä "otsikkoa" ei näistä pulloista löydykään.

Suomen Mallaswhiskyseuran järjestämässä tilaisuudessa oli mahdollisuus tutustua tämän jo lakkautetun sarjan pullotteisiin kuuden esimerkin voimin. Helsingin Puotilassa sijaitsevassa Olutravintola Pikkulinnussa järjestetyn tilaisuuden veti Mallaswhiskyseuran hallituksen jäsen Ilkka Ruponen. Viskien esittelyt ja sarjan historiikki kuultiin asiantuntevasti ja varmaotteisesti.

Hyvän tietopaketin ohella odotettuja olivat luonnollisesti myös illan viskit ja laseihin olikin kaadettu mukava pala katoavaa viskihistoriaa. Osa Flora & Fauna-sarjan pullotteista on nimittäin kadonnut markkinoilta jo käytännössä täysin ja sama kohtalo odottanee muutamien vuosien kuluessa kaikkia tämän sarjan pullotteita.

Maisteltavina olivat Glendullan 12 yo, Benrinnes 15 yo, Inchgower 14 yo, Pittyvaich 12 yo, Dailuaine 16 yo ja Caol Ila 15 yo. Seuraavassa omat arvioni maistetuista:

Glendullan 12 yo, 43%

Tuoksu on maltainen. Olkea, hunajaa, kevyt hedelmäisyys. Taustalla raikkaan sitruksinen vivahde.

Maku on maltainen ja mausteinen. Kuivaa viljaa, kevyesti yrttisyyttä. Hunajaa, maitokahvia.

Jälkimaku jatkuu tasaisen maltaisena ja kevyen hunajaisena. Melko lyhyt.

Ihan ok ”perusmallasviski”

Benrinnes 15 yo, 43%

Tuoksua hallitsee makea ja syvä sherryisyys. Ylikypsää hedelmää. kahvia, kuivattua luumua.

Maku on voimakkaan sherryinen. Hento turpeinen vivahde. Makeaa marjaisuutta, hiven rikkiä. Täyteläinen.

Jälkimaussa sherry säilyy vahvana ja hallitsevana, mutta kuivuu reippaasti. Kevyt tammen vivahde. Öljyisyyttä, sitrusta.

Ihan hyvä ja maukas ”sherryviski”. Mukava mausteisuus toi viskiin kivan vivahteen.

Inchgower 14 yo, 43%

Tuoksu on varsin kevyt ja happaman hedelmäinen (sitrus). Kevyt maltaisuus, kukkaisuutta.

Maku on makean sitruksinen ja ”puhdas”. Hento tammi, kevyt mallas ja makean kukkainen vivahde.

Jälkimaku on kevyt ja raikas. Lyhyt ja vaisuksi latistuva.

Tylsä ja ponneton esitys. Verrokkina arvioni vuodelta 2010

Pittyvaich 12 yo, 43%

Tuoksu on runsas ja sherryinen. Pahvia ja märkiä puunlehtiä. Suklaata. Hieman tympeä yleisilme.

Maku on makeahkon sherryinen. Hiven tammea. Joku hieman tunkkainen vivahde. Yksioikoinen.

Jälkimaussa sherry tuntuu edelleen hallitsevana. Taustalta nousee esiin raikasta sitrusta. Lakritsia.

Perus sherryttely, eipä juuri muuta. Maku jää jotenkin ponnettomaksi. Verrokkina arvioni vuodelta 2009.

Dailuaine 16 yo, 43%

Tuoksua hallitsee pehmeä vahva sherryisyys. Täyteläinen maltaisuus. Kermaisuutta, luumukiisseliä.

Maku on täyteläinen ja vahvan suklainen. Sherryisyys on kuivahkoa ja runsasta. Tuhti maltaisuus. ”Roteva”.

Jälkimaku on kuivan sherryinen. Tammea nousee mukaan. Tanniinisuutta, hapahkoa sitrusta. Pituutta riittää kohtalaisen hyvin.

Hyvä ja tasapainoinen viski. Yleisilme on mukavan tuhti ja täyteläinen. Hyvää.

Caol Ila 15 yo, 43%

Tuoksu tarjoilee pehmeää ja makeaa turvesavua, poltettua puuta. Raikasta sitrusta, vaniljaa, mukavaa mausteisuutta (pippuria). Hyvällä tavalla ”likainen”.

Maku on öljyinen, makeahko ja maukas. Hieman tervainen vahva turvesavu on herkullista. Raikasta sitrusta. Kuivahko maltaisuus. Taustalta nousee esiin suolaisuutta (graavisuolattu kala). Täyteläinen ja tasapainoinen.

Jälkimaussa pehmeä savuisuus jatkuu runsaana. Kiva hedelmäisyys, mausteisuus ja reippaan suolainen vivahde (merilevä).

Hieno ja maukas Caol Ila. Tislaamon unohdettu klassikko. Verrokkina arvioni vuodelta 2009.

Illan kokonaisuus tarjosi varsin hyvän ja mielenkiintoisen otoksen Flora & Fauna-sarjan maailmaan ja vilkas viskikevät jatkui varsin hyvissä merkeissä. Mainio tilaisuus.

Duncan Tayloria Helsingissä 18.10.2011

Helsinkiin, oluttupa Viiteen Penniin oli kirkkaana, mutta tuulisena lokakuisena tiistai-iltana kokoontunut suuri joukko viskin ystäviä maistelemaan skotlantilaisen yksityisen pullottajan Duncan Taylorin viskejä. DT:n viskejä maahantuoman Lignell & Piispasen isännöimän tilaisuuden oli saapunut vetämään Duncan Taylorin edustajana Jacque Sutherland ja illan viskisetti vaikutti ainakin ennakkoon ihan mukavalta.
Duncan Taylor on tullut tunnetuksi etenkin hyvin iäkkäistä pullotteista ja niinpä illan kattauksessakin oli mukana hieman harvinaisempaa viskihistoriaa.

Maistelussa olivat esimerkit Duncan Taylorin neljästä eri sarjasta, jotka ovat:

 
 "NC2" - sisältää viskejä ikäluokassa 8-16 vuotta, pullotusvahvuus 46%.
"The Rare Auld Collection" -  ikäluokka 17-39 vuotta, aina yhden tynnyrin pullotteita.
"The Rarest of the Rare" - Suljettujen tislaamoiden pullotteita, aina yhdestä tynnyristä.
"The Peerless Collection" - Vähintään 40-vuotiaita viskejä sisältävä sarja.


Maisteltavat viskit olivat NC2 Benrinnes 1997, Rare Auld Aultmore 1982, Rarest of the Rare Banff 1975, sekä Peerless Bunnahabhain 1968.

Tilaisuus oli varsin lämminhenkinen ja sujuva, viskien esittelyiden ollessa sopivan ytimekkäät ja viihdyttävät. Viskikattaus oli mukavan tasapainoinen, jossa oikeastaan jokainen viski puolusti hyvin paikkaansa. Iäkkäimmät yksilöt toki erottuivat odotetusti edukseen. Kokonaisuutena viihdyttävä ilta hyvien ja tislaamoilleen tyypillisten viskien parissa.

Ja tältä ne maistuivat:

Benrinnes 14 yo, distilled 1997, bottled 2011 46%.

Tuoksu on pehmeä ja runsaan maltainen. Raikas hedelmäisyys, kevyt.

Maku on kuiva, maltainen, raa'an hedelmäinen (vihreä omena). Öljyinen suutuntuma taittaa kirpeyttä. Taustalla kermatoffeeta, vadelmaa.

Jälkimaku on raikas, hieman terävä ja lyhyehkö, mallas ja vihreä omena tuntuvat vahvoina.

"Perustuote", ei suuri elämys, mutta ei pettymyskään.


Aultmore 28 yo, 55,2%. Distilled 05.1982, bottled 05.2011.Cask No. 2232. Bottle No. 58/207

Tuoksu on raikas ja kypsän hedelmäinen. Kirpeää tummaa suklaata, tammea.

Maku on voimakas ja tumman suklainen. Kypsää hedelmää, rusina, luumu. Taustalla karamellisoitua sitrusta.

Jälkimaku on pitkähkö jatkuen voimakkaana. Runsaasti makeaa sitrusta, kahvia ja makeaa maltaisuutta.


Hyvää. Vahvapiirteinen maukas Aultmore. Ei tarvitse laimennusta, mutta kestää hyvin pari vesitippaakin.


Banff 25 yo, 42,5%. Distilled 11.1975, bottled 04.2011.  Cask No. 3352. Bottle No. 158/260

Tuoksu on pehmeä ja kevyen toffeinen. Kypsää keltaista hedelmää, maanläheistä turpeisuutta, kevyt savun häivähdys. Viinikumimaista makeutta.

Maku on pehmeä, makean maltainen ja kukkainen. Tuoretta ruohoa, hunajaa, ripaus turvesavua.

Jälkimaku on miellyttävän seesteinen. Mallas, kypsä hedelmäisyys, pehmeä turve, raikasta minttua, hyvin ohut savu.

Oikein hyvä ja tislaamolleen tyypillinen viski. Herkullista ja puhdaspiirteistä mallasviskiä.


Bunnahabhain 1968 40 yo, 40,8%. Distilled 05.07.1968, bottled 8.7.2008. Cask No. 7013. Bottle No. 60/423.

Tuoksu on täyteläinen, pehmeän turpeinen, runsaas kukkainen (orvokki). Kypsää trooppista hedelmää, raikasta marjaa.

 Maku on kaunis ja kypsän trooppisen hedelmäinen ja raikkaan marjainen. Öljyinen suutuntuma ja täyteläinen maku. Vaniljajäätelöä. Erittäin pehmeä ja tyylikäs.

 Jälkimaku on pitkä, öljyinen ja kirpakan marjainen. Hyvin kevyt turpeisuus.  Raikas ja suussasulava.

 Kauniisti ikääntynyt ja "nuorekas" Bunna. Yksinkertaisesti hyvää, joskin vielä tätäkin parempia 1960-luvun lopun Bunnia on kohdalle joskus osunut.