Kovinkaan suuri yllätys ei ollut, että
Hanoi Rocksin viimeisen keikan (Tavastia 12.4.2009) DVD-julkaisu
Buried Alive ilmestyi kauppoihin juuri joulumarkkinoille.
Bändihän urakoi näita jäähyväiskeikkoja kahdeksan keikkaa kuudessa päivässä ja nyt DVD:llä nähdään niistä se viimeinen. Itse olin paikalla
muutamaa päivää aiemmin ja nyt DVD:tä katsellessa onkin ollut hauska bongata eroja keikkojen välillä.
DVD:llä nähdään pitkä, noin 2,5 tunnin keikka ja vaikka bändi on ihan hyvässä vireessä, niin pientä puutumista jossain välissä kotikatsomossa tulee. Aiemmin kyseisellä viikolla siis livenä itse nähty keikka oli lyhyempi ja varsin sopiva tiivistelmä bändin urasta, joten kokonaisuus oli tuolloin toimivampi.
Bändin esityksestä paistaa tällä viimeisellä keikalla ehkäpä pieni hermostuneisuus ja väsymyskin, joten settiin mahtuu ehkä turhankin paljon "tyhjää".
Mutta hyvääkin on paljon. Kattava läpileikkaus bändin pitkältä uralta on pääosin varsin viihdyttävää seurattavaa, jossa huomio kiinnittyykin vanhojen standardiklassikoiden joukossa myös bändin uudempaan materiaaliin. Kappaleet kuten Street Poetry, Day late.., Obscured, Hypermobile jne. nousevatkin tietyllä lailla keikan huippukohdiksi ollen loistavia livebiisejä.
Keikan loppupuolella lavalle nousee myös "ex-Hanoi" Nasty Suicide, jonka vierailu on toki hieno juttu, mutta hieman ulkopuoliseksi kuitenkin "Nasse" lavalla jää.
Eli summa summarum, kaksi ja puolituntia hyvää rockia hieman haikeissakin jäähyväistunnelmissa, sekä iso pala suomalaista rockhistoriaa, varsinkin jos tämä keikka todellakin tulee jäämään Hanoi Rocksin viimeiseksi keikaksi ikinä.
Bonuksena nähtävä 12 minuutin dokumentti bändin viimeisestä viikosta on toimiva ja sopivan lyhyt tiivistelmä näiden keikkojen ympäriltä.
a, mutta itse olin paikalla keskiviikkoiltana ja hyvältähän tuo kuullosti. Bändi hoiteli n. 1t.45min. setin ammattimaisella varmuudella ja illan aikana kuultiin tietysti lähes kaikki vanhemmat klassikot, mutta myös paljon uudempaa materiaalia. (viimeisin "Street Poetry" on muuten erittäin hyvä levy). Kitaristi Andy McCoy oli lavalla terävässä kunnossa, ei merkkiäkään liiallisesta alkoholin nauttimisesta tai muusta sekoilusta. Taitaakin olla niin, että median edessä Andy on omaksunut tyylikseen tietynlaisen "sekoilun", mutta lavalle nousee aina skarppi ja taitava muusikko. Laulaja Mike Monroella riittää energiaa liikkua taukoamatta ja lauluäänikin oli hyvässä kuosissa. Koko bändin suoritus oli varsin onnistunut ja näin ollen ilta oli varsin viihdyttävä. Hanoi Rocks lopettaa hyvissä voimissa...
