Tästä rockin superkokoonpanosta kirjoittelinkin jo joku aika sitten täällä ja viikko sitten sain tulevan Chickenfoot-nimeä kantavan cd:n promoversion kuunteluun. Levy on viikon aikana pyörinyt useasti soittimessa ja varsin tuhtia sekä perinteitä kunnioittavaa hard rockia on tarjolla.
CD:n soundeihin on selkeästi nähty vaivaa ja hyvin tehtyä levyä on ilo kuunnella.
Avausbiisi Avenida Revolution kulkee kuin boogiejuna ZZ Topin hengessä. Soap On A Rope on tyyliltään tuttua Sammy Hagarin soololevyjen ystäville ja Sexy Little Thing tarjoilee hieman itämaista fiilistä, vahvan riffin ja väliosassa pienen bluestuokion. Oh Yeah on vahvaa bluesrockia, mutta seuraavat Runnin' Out ja Get It Up ovat hieman tasapaksuja perusvääntöjä. Tämän pienen suvantovaiheen jälkeen Dawn The Drain iskee järisyttävän vahvalla kitarariffillä, loistava biisi. Pirteä ja levyn tarttuvimman melodian omaava My Kinda Girl toimii hienosti Van Halenin hengessä ja pakollinen tunteilubiisi Learning To Fall sisältää kaikki heavyballadikliseet mutta yllättäen kestää usemmankin kuuntelukerran. Turnin' Left on jälleen keskitason perusrockia ja levyn päättävä Funkyrytminen Future Is The Past on sekoitus Hagarin monien soolobiisien kepeää raikkautta ja Red Hot Chili Peppersien funkya otetta, kunnes loppupuolella Satrianin vahva kitarointi ottaa vallan.
Kokonaisuutena siis varsin hyvä setti jonka mielellään työntää soittimeen uudestaan ja uudestaan. Kauppoihin kesäkuun alussa.
Kuvassa "heat sensitive digipack". "Perusversion" kannen pohjaväri on musta.
