Japanilaista Birgerissä 20.5.2014

Japanilaisten viskien tarjonta Euroopassa ja myös meillä Suomessakin on kovaa vauhtia lisääntymässä. Hämeenlinnassa, Olutravintola Birgerissä tarjoutui lämpimänä tiistai-iltana hieno tilaisuus maistella viisi erilaista Nikka-yhtiön tuotetta: Pure Malt Black, Nikka From The Barrel, sekä Yoichit 10 yo, 12 yo ja 20 yo. Tämä Viskin Ystävien Seuran ja Birgerin järjestämä tilaisuus houkuttelikin paikalle ihan mukavasti aiheesta kiinnostunutta väkeä. Osalle maistelijoista japanilainen viski ei ollut entuudestaan lainkaan tuttua, joten onkin mahtavaa että tällaisia tilaisuuksia järjestyy ja viski-intoilijat pääsevät kokeilemaan jotain uutta ja erilaista.

Maistelun lomassa aiheeseen meitä perehdytti Mikael Leppä, joka on itse asunut Japanissa ja tuntee paikallisen viskitarjonnan varsin hyvin. Lämminhenkistä jutustelua oli mukava kuunnella ja ilta sujui mutkattomasti ja rennolla otteella. Illan viskikattaus antoi ihan hyvän kuvan japanilaisesta viskituotannosta, joskin siis vain yhden tuottajan näkökulmasta. Tässä mietteeni maistetuista:


Nikka Pure Malt Black, 43%, (Blended Malt)

Mallasviskisekoite, jonka pääosana on Yoichi-tislaamon viski. Lisäksi sekoituksessa on viskiä Miyagikyo-tislaamolta, sekä myös Skottilaisen nimeämättömän tislaamon tuotantoa.

Tuoksua hallitsee makea trooppinen hedelmäisyys. ”Mehukas”. Kevyt maltaisuus, hunaja, aprikoosi. Taustalla liimamainen vivahde.

Maku on pehmeä. Suklaata, kahvia, vaniljaa. Kevyt maltaisuus ja kiva trooppinen hedelmäisyys. Öljyisyyttä.

Jälkimaku jatkuu makean trooppisen hedelmäisyyden hallitessa. Hieman liimamaisuutta nousee esiin. Kukkaisia piirteitä. Kevyt. Loppu latistuu hieman vaisuksi.

Ihan ok perusmalt, joskin yleisilme jäi vähän latteaksi.


Nikka From The Barrel, 51,4%, (Double Matured Blended Whisky)

Tuoksu on vahva. Pahvia, puuta, makeaa hedelmää. Kevyt maltaisuus. Vahvuutta riittää, mutta yleisilme on vähän tympeä eikä kovinkaan houkutteleva.

Maku on makean liimamainen ja kypsän hedelmäinen. Kevyt maltaisuus. Valkosuklaata, mausteisuutta. Ihan hyviä piirteitä, mutta runko jää hieman tyhjäksi.

Jälkimaku on kuivahko, kirpeän marjainen ja happaman hedelmäinen. Lyhyehkö.

Vahva ja ihan maukas viski, mutta jotain kuitenkin puuttuu.


Sitten Single Maltien pariin:


Nikka Yoichi 10 yo, 45%

Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja suklainen. Yleisilme on melko raskas. ”Likaista” turpeisuutta, makea kukkainen vivahde.

Maku on pehmeä ja makean hedelmäinen. maitokaakaota, kevyesti sherryä. Hento turpeisuus, mausteisuutta, vaniljajäätelöä.

Jälkimaku tarjoaa kuivattuja sekahedelmiä, raikasta minttua ja hapahkoa sitrusta. Poltettua sokeria sekä hiiltä. Pituutta riittää kohtalaisen hyvin.

Maukas 10-vuotias. Ikäluokassaan varsin hyvä.


Nikka Yoichi 12 yo, 45%

Tuoksu on makean hedelmäinen (ylikypsä persikka). Kevyt turpeisuus, mausteisuutta, hennosti tammea. Sherryä nousee taustalta esiin.

Maku on pehmeä. Trooppista hedelmäisyyttä, runsaasti vaniljaa. Täyteläinen turpeisuus, makea maltaisuus. Sherryä, sokerisiirappia.

Jälkimaku kuivahtaa sopivasti, hedelmäisen makeuden tuntuessa kuitenkin edelleen taustalla. Tammi nousee puhtaana ja raikkaana esiin.

Hyvä ja makean maukas viski. Monipuolisuudellaan himpun 10 yo:ta parempi.


Nikka Yoichi 20 yo, 52%

Tuoksu on kuivahkon sherryinen. Kaunis turpeisuus. Tummaa suklaata, kuivattuja sekahedelmiä. Syvyyttä löytyy hyvin. Tammi nousee taustalta esiin puhtaan raikkaana.

Maku on täyteläinen, maukkaan sherryinen ja suklainen. Palanutta puuta. Runsas mausteisuus (kaneli, inkivääri, mustapippuri). Vahva ja maukas runko.

Jälkimaussa sherryisyys kuivuu sopivasti. Tammi tuntuu runsaana. Kevyt liimamainen vivahde. Suklaata, kahvia, sopivasti happamuutta. Maku jatkuu miellyttävän pitkään.

Herkullinen ja kauniisti ikääntynyt Yoichi! Enkä kuitenkin se viimeinen ”wow-efekti” jäi puuttumaan, joten pullon +-250€ hinta pitää huolen siitä, että omaan ostoskoriin tämä ei tule päätymään.  Illan ehdoton ykkösviski joka tapauksessa.

Mukavat maistelut! Aiheesta kiinnostuneille vinkiksi se, että pulloihin jäi vielä juotavaa, joten Birgerin hyllystä näitä vielä löytää..

VYS & Highland Park 26.4.2014

Kuva: VYS

Viime lauantaina noin kolmellekymmenelle viskiharrastajalle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus osallistua Viskin Ystävien Seuran (VYS) järjestämään varsin mielenkiintoiseen tastingtilaisuuteen. Tilaisuuden aiheena oli Orkneyn saaren Highland Park ja kattauksesta löytyi toinen toistaan harvinaisempia versioita tämän arvostetun tislaamon tuotannosta. Maistelun oli saapunut vetämään tislaamon kuin omat taskunsa tunteva senior brand ambassador Martin Markvardsen. Martin vetikin homman läpi vankalla ammattitaidolla ja sopivan huumoriväritteisesti.

Maistelussa olivat seuraavat viskit:

Highland Park 25 yo, pullotettu 2004
Highland Park 25 yo, pullotettu 1998
Highland park 30 yo, pullotettu 2005
Highland Park 1958 17 yo
Highland Park 1956 20 yo
Highland Park 40 yo, pullotettu 1973

Ja nyt pidemmittä puheitta illan kattauksen kimppuun…

Highland Park 25 yo, 50,7%. Bottled 2005

Tuoksussa kuivahkoa sherryä, raikasta appelsiinia ja tummaa suklaata. Mehukas hedelmäisyys, hyvin hento turpeen aavistus.
Maku on runsaan sherryinen, kuivahko ja melko kireä. Vahva suklaa, taustalla tammea.
Jälkimaku on raikas, melko terävä ja voimakaspiirteinen. Kevyesti tammea, tanniineja.

Melko ”tiukka” ja haastava viski. Ei tästä omaa suosikkia tullut tälläkään maistokerralla.


Highland Park 25 yo, 53,3%. Bottled 1998

Tuoksu on pehmeä, kauniin suklainen ja kevyen sherryinen. Kypsä hedelmäisyys, tasapainoinen tammi.
Maku on pehmeä ja makea. Runsas hunaja, kevyt turpeen aavistus. Kuivaa kanervaa, hennosti tammea.
Jälkimaku on pitkä ja ihan miellyttävä. Viskin voima säilyy hienosti. tammi nousee selkeämmin esiin.

Maukas ja vahvapiirteinen, kauniisti ikääntynyt HP. Tislaamolleen varsin tyypillinen tuote. Vaatii pienen vesilisän avautuakseen.


Highland Park 30 yo, 48,1%, bottled 2005

Tuoksu on täyteläinen, pehmeä ja runsaan suklainen. Runsas maltaisuus. Tammi tuntuu sopivan vahvana taustalla. Mausteisuutta (maustepippuri, kaneli). ”Raskas” yleisilme.
Maku on kuivahkon sherryinen, pehmeä ja täyteläinen. Runsas mausteisuus, kuten tuoksussakin. Tammea, hento turpeisuus.
Jälkimaku on suussa sulavan pehmeä ja pitkä. Sherryn ja tammen yhdistelmä toimii hyvin. Öljyisyyttä, mausteita.

Hyvä iäkäs HP, joskin vivahteikkuutta olisi saanut olla enemmän. Kokonaisuus on melko raskas ja sherryn hallitsema.

Highland Park 1958 17 yo, 43%

Tuoksu on pehmeä ja hunajainen. Hento kanervaisuus. Täyteläinen ja tasapainoinen. Makeaa, raikasta hedelmää, hyvin kevyt tammi. Kookosta, kevyesti turvesavua.
Maku on pehmeä ja trooppisen hedelmäinen. Kookosta, kaakaota, raikas marjaisuus. Suutuntuma on öljyinen. Keveä ja ilmava yleisilme. Kevyt turpeisuus taustalla.
Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja maukkaana. Kaunis hedelmäisyys ja hyvin kevyt tammi. Kookos tuntuu edelleen.

Kevyehkö, maukas HP. Kaunis trooppinen hedelmäisyys ja raikas marjaisuus. Nätti viski, joka on säilynyt kauniin raikkaana.


Highland Park 1956 20 yo, 43%

Tuoksu on mukavan turvesavuinen. (Savuisuus on selvästi runsaampaa kuin edellisissä). Kuivattuja sekahedelmiä, maanläheisyyttä (puhdasta maakellaria). Herukanlehteä, hunajaa, vaahterasiirappia, nokkosta.
Maku on pehmeän turvesavuinen ja maukkaan hedelmäinen. Runsas, täyteläinen ja herkullinen. Öljyinen suutuntuma. Raikas marjaisuus. Hieno tasapaino ja vivahteikkuus.
Jälkimaku on pehmeä ja todella pitkä. Turvesavu tuntuu runsaana ja sekoittuu hienosti kypsään hedelmäisyyteen. Hunajaa, mausteisuutta. Lopussa aavistus sitrusten kirpeyttä.

Huippu! Upea, maukkaan turvesavuinen ja pehmeän hedelmäinen HP. Uusia vivahteita löytyy joka siemaisulla. Wow!


Highland Park 40 yo, 43%. Bottled 1973

Tuoksu on pehmeä. Mustaa teetä, suklaata, hennosti turvesavua. Kevyt moottoriöljymäinen vivahde. Kuivahko sherryisyys. Taatelikakkua, pehmeä maltaisuus.
Maku on pehmeä. Turvesavua, palvikinkkua, pehmeää kypsää hedelmää. Öljyinen suutuntuma. Sikaria, nahkaa, mustaherukkaa, maitosuklaata.
Jälkimaku on öljyinen, maukas ja pitkä. Moottoriöljy, suklaa, kaunis turvesavu. Hieno.

Loistava ja tasapainoinen esitys. Hyvää.


Kokonaisuutena varsin mielenkiintoinen maistelu, jossa setin kolme viimeistä viskiä tarjosivat juuri niin huikeat elämykset kuin ennakkoon uskalsin odottaakin. 40-vuotias oli aivan mahtava viskivanhus, joka on siis tislattu vuonna 1933 tai hieman aiemmin. Mahtavaa viskihistoriaa. 1958 oli kauniin puhdas ja herkullinen, mutta itselleni illan suurimman säväyksen tarjosi kuitenkin vuoden 1956 20-vuotias. Aivan huikea maukkaan savuinen ja runsaan hedelmäisen vivahteikas makupaletti.

Upea tasting, ei voi muuta sanoa.

Bowmorea Hämeenlinnassa 7.12.2013

Kun viime lauantain loppuilta meni livemusiikin parissa, niin alkuilta oli pyhitetty Bowmorelle. Hämeenlinnassa laseihin kaadettiin kuusi Bowmoren ”screen printed label”-sarjan viskiä, mikä tarjosi harvinaisen tilaisuuden tutkailla näitä pullotteita rinnakkain. Tilaisuus toteutettiin yhteistyössä Viskin Ystävien Seuran ja The Local Whisky Clubin kanssa.

Nämä pääosin 1990-luvulla pullotetut viskit kuuluvat Bowmoren ns. ”laventeliaikakauteen” (makean kukkainen makuvivahde) ja ne ovat jakaneet vuosien varrella mielipiteitä hyvinkin vahvasti. Vaikka suurin osa näistä viskeistä oli itselle tuttuja jo entuudestaan, jotain uutta ja yllättävääkin maistelu tarjosi.

Maistelussa olivat (suluissa arvioitu pullotusaika):

- Bowmore Surf, 43% (1980-luvun loppu/1990-luvun alku)
- Bowmore 10 yo, 40% (ilmeisesti 1980-luvun loppu)
- Bowmore 12 yo, 43%  (1990-luvun puoliväli)
- Bowmore 15 yo Mariner, 43% (1990/2000-lukujen vaihde)
- Bowmore 17 yo,43% (1990-luvun puoliväli)
- Bowmore Cask Strength, 56% ( 1990/2000-lukujen vaihde)

Surf erottui joukosta nuorimpana ja kevyimpänä, mutta toisaalta se tarjosi vahvimman savuisuuden. 10 yo oli porukan erilainen viski, jonka makuprofiili vie 1970-luvulle ja laventelisuus puuttuu kokonaan. Hieno viski, mutta hieman väliinputoaja tässä joukossa. Yksi maistelija piti tätä kuitenkin kattauksen parhaana.
12 yo tarjosi tervaista turvesavuisuutta ja runsasta makeutta (myös yksi ääni illan parhaaksi), mutta seuraavana maisteltu Mariner olikin jo useampien mieleen. Monivivahteinen ja herkullinen, syvän makuprofiilin omaava viski valittiin illan parhaaksi niukalla äänierolla seuraavaan, joka oli tyylikäs ja pehmeä 17 yo. Viskin kevyehkö makuprofiili valloitti monet, mutta hentoutta myös kritisoitiin. Kevyistä vivahteista ei saa tastingpöydässä ihan kaikkea irti. Kuitenkin selkeä kakkospaikka äänestyksessä.
Kolmanneksi suosituimmaksi kiilasi itsensä Cask Stregth, jossa illan kattaus nivoutui mukavasti yhteen vahvana ja makean tervaisena. Herkullinen viski.

Illan aikana paljon keskustelua herätti se, kuinka paljon nämä pullotukset ovat muuttuneet noista ajoista. Monille nykypullotteina tutut viskit saivat nyt näissä vanhemmissa versioissa aivan uuden ilmeen. Varsinkin Marinerin nykyistä versiota kritisoitiin rankasti useammasta suusta ja aiheesta - nyt maistettu ”alkuperäinen” Mariner ja nykyinen pullote eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Myös Cask Strengthin kohdalla eroa hämmästeltiin. Omien maisteluitteni ja muistikuvien mukaan näistä viskeistä 17 yo on säilyttänyt makuprofiilinsa parhaiten, vaikka toki eroa siinäkin löytyy.

Mielenkiintoinen ja lämminhenkinen tilaisuus, josta kiitokset kaikille mukana olleille ja järjestelyihin osallistuneille.

Nyt maistettua Surfia ja 10-vuotiaan tätä versiota en ole aiemmin blogissani arvioinut, joten niistä kirjoitan myöhemmin myös omat juttunsa. Muiden viskien arvioni löytyvät blogin Bowmore-hakemistosta.