Volbeat, ACCEPT, Status Quo, Europe, Ross The Boss, Skyline feat. Doro, Irdorath, The Dolmen, Waldkauz
Wacken Open Air -festivaalin ensimmäiset päivät tarjosivat monta maukasta musiikkielämystä.
Keskiviikko 2.8.2017
Festivaalin ”lämmittelypäivänä” päälava-alue on vielä kiinni, mutta paikalle valuvalle yleisölle on tarjolla laadukasta viihdettä alueen pienemmillä lavoilla.
Vanhanaikaisiin soittimiin nojaava ja keskiajalta vaikutteita ottava folkrock/folkmetal on varsin suosittua Saksassa ja tällä tyylisuunnalla on vuodesta toiseen vahva edustus myös Wackenin Wackinger Stagella.
Waldkauz avasi festivaalipäivämme ja yhtyeen tunnelmallinen ”Pagan Folk” olikin ihan kiva startti päivälle.
Seuraavana ”Celtic rock band”
The Dolmen. Bändi tarjoili reipasta Irkkuvaikutteista rokkia ja oli lajissaan erittäin hyvä. Viihdyttävä setti!
The Dolmenin jälkeen oli ajatuksena lähteä Wackenin kirkkoon katsomaan siellä esiintyneen Aeveriumin esitys, mutta vaikka olimme mielestämme ajoissa liikkeellä, oli kirkko paikalle saapuessamme jo täynnä, eikä sisälle ollut asiaa. Hieman myöhemmin saman kohtalon koimme festivaalialueen telttalavalla, kun Ugly Kid Joen ja Annihilatorin näkeminen osoittautui mahdottomaksi. Nopea varasuunnitelma vei meidät jälleen Wackinger Stagelle, missä esiintymisvuorossa oli Valko-Venäjältä kotoisin oleva Irdorath.
Irdorath oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja yhtyeen monipuolinen soitinarsenaali takasi vaihtelevan ja viihdyttävän tunnin. Hienoa, että Wackenissa nostetaan aina esiin myös näitä tuntemattomia yhtyeitä.
Torstai 3.8.2017
Torstain vahvassa tarjonnassa keskityimme päälavoille, missä homman laittoi käyntiin
Skyline, kuten aina ennenkin Wackenissa. Ehdimme paikalle setin loppupuolella, juuri kun lavalle kuulutettiin vieraileva laulaja.
Doro Pesch on tuttu näky tällä festivaalilla ja kappaleet
We Are the Metalheads ja
All We Are saivat kohdalle osuneen rankkasateen tuntumaan auringolle.
Ex-Manowar-kitaristi
Ross the Boss otti seuraavaksi lavan haltuun yhtyeensä kera ja kuultiin setin täydeltä Manowar-tuotantoa. Hyvä veto, joskin hieman coverbändi-fiilis tästä lopulta jäi. Kohokohtana oli upea Battle Hymn.
Sitten didi dii dii, didi did did dii, eli The Final Countdown -hittiään kaikkialle mukanaan kantava
Europe. Kuultiin läpileikkaus yhtyeen pitkään uraan ja olihan tämä perushyvä keikka, mutta se viimeinen rutistus tuntui uupuvan.
Status Quo tarjoili ränttätänttärockiaan seuraavana ja ennen keikkaa itseäni hieman mietitytti, kuinka Wackenin metalliyleisö ottaa tällaisen perinteisemmän rockyhtyeen vastaan. No, huoli oli turhaa, sillä heti avauskappale
Caroline näytti kaapin paikan. Bändi oli huimassa vedossa ja yleisö eli täysillä mukana. Todella kovassa hittikimarassa ei suvantovaiheille jäänyt tilaa ja Quo oli heittämällä koko festarin top10-keikkojen joukossa.
Sinfoniaorkesterin kanssa esiintynyt
Accept oli itselleni festivaalin odotetuin keikka. Kolmeosaisen setin avauksena kuultiin yhtyeen uutta tuotantoa sekä muutama vanhempi hitti. Uuden The Rise of Chaos -albumin kappaleet osoittivat toimivuutensa livetilanteessa hienosti!
Konsertin toinen osa oli kitaristi Wolf Hoffmannin ja sinfoniaorkesterin näytöstä. Klassisen musiikin merkkiteoksia sisältävän Headbangers Symphony -levyn kappaleet saivat nyt ensiesityksensä livenä ja olihan tämä upeaa kuultavaa.
Kolmas osio tarjosi Accept-hittejä koko yhtyeen ja sinfoniaorkesterin kera. Uudet tulkinnat toivat kappaleisiin mukavasti vaihtelevuutta ja syvyyttä, orkesteriosuuksien tuodessa mukavaa kontrastia tuttujen kappaleiden perusversioihin verrattuna. Onnistunut projekti.
Näyttävät pyrot täydensivät esitystä läpi keikan ja parituntinen kului kuin siivillä. Kovat ennakko-odotukset täyttyivät ja tässä oli festivaalin ykköskeikka!
Illan päätti
Volbeat näyttävällä esityksellään. En ole koskaan ollut mikään bändin suuri fani, mutta livetilanteessa homma toimi ihan mainiosti. Lavan valot ja pyrot olivat upeat Wackenin pimeässä illassa!
