RUSH - Hartwall Areena Helsinki 4.5.2011

Kanadan rock-ylpeys Rush saapui toista kertaa maahamme ja kun edellinen, vuoden 2007 visiitti oli varsin upea kokemus, oli myös nyt konserttiin lähtö selviö.

Paikkana jälleen Hartwall Areena ja tästä "Time Machine"-nimeä kantavasta kiertueesta kantautuneiden tietojen mukaan hieno ilta olisi tiedossa. Muun muassa luvassa olisi legendaarinen, kuukauden klassikkonakin esitelty Moving Pictures-albumi kokonaisuudessaan.

Eikä Rush pettänyt fanejaan! Leikillisesti voitaisiin sanoa, että yhden konsertin sijaan saimme koettavaksemme kaksi Rush-keikkaa samana iltana. Illan konsertti oli nimittäin jaettu väliajalla kahteen pitkään settiin, jotka muodostivat kumpikin oman maukkaan kokonaisuutensa. Kokonaiskestoa konsertille kertyi kolmisen tuntia, joten rahalle sai vastinetta.

Illan ensimmäinen setti käsitti kappaleita yhtyeen pitkän uran varrelta ja mahtuipa mukaan myös uutta tuotantoakin. Tulevalta levyltä lohkaistu BU2B jyräsikin mallikkaasti ja antaa odottaa hyvää levyjulkaisua. Upeat valot & taustavideot täydensivät musiikkia oivallisesti.

Tauon jälkeen taustascreenin "aikakoneen" numerot pysähtyivät 1980-luvun alkuun ja oli illan huipennuksen aika. Moving Pictures! Levyn kappaleet kuulostivat livenä mahtavilta ja tämä albumikokonaisuus oli alusta loppuun järisyttävän upeaa kuultavaa. Makeaa mahan täydeltä!

Mutta ilta ei ollut suinkaan vielä ohi, vaan uuden Caravan-biisin kautta siirryttiin Neil Peartin pitkän rumpusoolon pariin. Yleensä vastaavat soolonumerot ovat haukotuttavaa pakkopullaa, mutta Peartin soittoa olisi kuunnellut vaikka kuinka pitkään. Viihdyttävä ja taidokkaasti rakennettu "välipala".

Loppupuolella kuultu 2112 Overture / The Temples of Syrinx oli jälleen yksi kohokohdista. Upea klassikko.


Soundit Areenalla olivat loistavat, ainakin takapäädyn alakatsomosta (114) kuunneltuna. "Äänimaisema" oli ehkä yksi parhaista mitä on hallikeikoilla vastaan tullut: Kristallinkirkasta ja selkeää, juuri oikea volyymi, sekä mukavasti vatsanpohjaa tärisyttävää bassoa.

Valot & taustavideot olivat upeat ja tarjosivat loistavan musiikin tueksi myös hienon visuaalisen elämyksen. Lavan päällä ollut suuri valoteline liikkui pitkine "jalkoineen" kuin valtava hämähäkki, videot pursusivat huumoria sekä runsasta kappaleisiin sopivaa kuvitusta. Hillitysti, mutta yllätyksellisesti käytetty pyrotekniikka oli myös oiva tehokeino.

Hieno ilta ja jälleen Rush näytti, kuinka luodaan viihdyttävä ja onnistunut rockelämys. Ainakin itsellä kolmetuntinen kului kuin siivillä, kelloa kertaakaan vilkaisematta.



First Set:

The Spirit of Radio
Time Stand Still
Presto
Stick It Out
Workin' Them Angels
Leave That Thing Alone
Faithless
BU2B
Freewill
Marathon
Subdivisions

Second Set:

Tom Sawyer
Red Barchetta
YYZ
Limelight
The Camera Eye
Witch Hunt
Vital Signs
Caravan
Drum Solo
Closer to the Heart
2112 Part I: Overture
2112 Part II: The Temples Of Syrinx
Far Cry
-------
La Villa Strangiato
Working Man

Rush: Geddy Lee, Neil Peart, Alex Lifeson

Kuukauden Levyklassikko 15: Rush - Moving Pictures.

Juuri päättyneissä Vancouverin olympialaisissa isäntämaa Kanada teki jääkiekossa sen mitä siltä odotettiinkin, eli vahva joukkue taisteli kotijäällään Olympiakultaa. Niinpä tämänkertainen klassikkolevy tuleekin Kanadasta.

Rush: Moving Pictures äänitettiin loppuvuodesta 1980 ja julkaistiin heti seuraavan vuoden alussa. Levystä muodostuikin yksi yhtyeen kaikkien aikojen suosituimmista. Musiikillisesti liikutaan jossain progen ja kevyen hardrockin välimaastossa ja levyn kappalemateriaali on varsin mukaansatempaavaa.

Rush - Geddy Lee, Alex Lifeson ja Neil Peart on tehotrio, joka on onnistunut luomaan levyilleen aina tyylikkään ja tunnistettavan soundin, laadusta tinkimättä. Niin myös tällä levyllä, joka alkaa hitiksi muodostuneella hienolla kappaleella Tom Sawyer. Mukavasti polveileva ja tehokas avaus levylle. Geddy Leen tunnistettava laulu sopii kappaleeseen hienosti.
Red Barchetta jatkaa tyylikästi vahvan kitarariffin kuljettamana.
Seuraavana kuultava YYZ on kaikkien instrumentaalien äiti. Tähän todella hienoon melodiaan bändi nappasi nimen Toronton lentokentän koodista.
Limelight on levyn suoraviivaisin hardrock, joka käynnistyy jälleen vahvalla kitarariffillä. Biisi on Rush-keikkojen yksi kestosuosikeista.
The Camera Eye on pitkä, yli 10min "progeilu", joka kiehtoo moniosaisuudessaan. Vahvasti esillä olevat ajalleen tyypilliset syntetisaattorit tuovat nostalgista tunnelmaa.
Witch Hunt on vahvatunnelmainen ja samalla levyn raskain ja synkin teos.
Vital Signs päättää levyn kevyellä ottella, kitara- ja syntikkamelodioiden kuljettaessa kappaletta tyylikkäällä otteella. Voisi jopa ajatella, että Rushin seuravat levyt ovat tyylillisesti kuin suoraa jatkoa tähän kappaleeseen...

Tyylikäs ja vahva kokonaisuus on kestänyt hyvin aikaa ja monia kuuntelukertoja, Rushia parhaimmillaan.
Jos Rushin musiikki ei ole entuudestaan tuttua, niin juuri tämä levy tarjoaa myös oivan ja suositeltavan tutustumismahdollisuuden tämän hienon yhtyeen musiikkiin.

1. Tom Sawyer – 04:33

2. Red Barchetta – 06:09
3. YYZ – 04:24
4. Limelight – 04:19
5. The Camera Eye – 10:58
6. Witch Hunt (Part III of Fear) – 04:44
7. Vital Signs – 04:46

Neil Peart: The Hockey Theme.

Pienenä urheilullisena musikkivälipalana tuore versio Hockey Night In Canada-ohjelman "The Hockey Theme"-kappaleesta. Asialla loistavan Kanadalaisen RUSH yhtyeen rumpali Neil Peart: