Turvetta tupaan: anCnoc Stack

Turvetta tupaan -illan kolmas viski on peräisin Knockdhu-tislaamolta ja kantaa nimeä anCnock Stack.

anCnoc Stack, 46%. Matured for more than 10 years in American oak ex-bourbon barrels, 20ppm. 6000 bottles (2016)

Tuoksu on täyteläinen, ylikypsän hedelmäinen ja vahvahkon turvesavuinen. Palaneen kumin vivahde kummittelee ympärillä. Kivoja piirteitä, mutta yleisilme on jotenkin epäpuhdas.

Maku on pehmeä ja tuoksun tavoin ylikypsä hedelmäisyys on vahvana läsnä. Turvesavuisuus tuntuu hieman tunkkaisena ja palaneena. Taustalla märkää pahvia ja vanhaa tammea.

Jälkimakua hallitsevat tympeä ja makea savuisuus sekä hapan marjaisuus. Lopussa tumman suklaan katkeruutta.

Kokonaisuus on melko sekava ja tarjoaa vähän sitä sun tätä. Yritys tehdä savuista viskiä, mutta valitettavasti lopputulos ei ole ainakaan omaan makuuni kovinkaan onnistunut.

The Local Whisky Club 14.1.2017: Turvetta tupaan III

Viskivuosi 2017 saatiin Hämeenlinnassa todenteolla käyntiin viime lauantaina, kun The Local Whisky Club kokoontui maistelemaan turvesavuisia viskejä. ”Turvetta Tupaan III” oli illan otsikkona ja totisesti turvesavua ei illan viskeistä puuttunut. Maisteltu viisikko oli maistelujärjestyksessä seuraavanlainen:

-Arran Machie Moor 2016 edition 58,5%

-Benriach Peated Quarter Cask (2016), 46%

-anCnoc Stack (2016), 46%

-Ardbeg Supernova 2015 Committee Release, 54,3%

-Octomore 7.2. 58,5%

Ilmeisen nuori ja jotenkin raa’ahkon oloinen Arran ei juuri kehuja kerännyt, mutta toisena maistettu Benriach sai jo muutaman ystävän. Kolme maistelijaa rankkasi tämän viskin illan parhaaksi.

anCnoc jakoi mielipiteitä, sillä jotkut pitivät tästä paljonkin, mutta osa taas nyrpisteli nenäänsä. Itse kuuluin jälkimmäiseen joukkoon enkä tähän oikein otetta saanut. Neljä maistelijaa rankkasi anCnockin ykköseksi.

Ardbeg tuli, näki ja voitti, mikä ei ollut tässä kattauksessa suurikaan yllätys. SN2015 on kyllä hyvä ja tasapainoinen viski, missä Ardbegin peruspiirteet tuntuvat selkeinä vahvan savuisuuden ohella. Suosikkiäänestyksen ylivoimainen voitto äänimäärällä 17.

Ilta päätettiin huimalla 208ppm-lukemalla: Octomore oli tuhtia tavaraa ja nyt turvesavua oli niin että riitti. Suosikkiääniä 4.

Maistelun lomassa kuultiin tarinaa turpeesta, savusta ja turvesavusta. Viskit jakoivat mielipiteitä, mutta kaikki ne puolustivat paikkaansa kokonaisuudessa esimerkkeinä siitä, kuinka erilaisena turpeisuus viskeissä tuoksuu ja maistuu.

Mukava ilta ja omat tarkemmat mietteeni illan viskeistä kirjoittelen tänne blogiin lähiaikoina. Tastingin kaikki viskit olivat itselleni ennen maistamattomia, kuten varmasti monelle muullekin paikalla olleelle. Tästä on hyvä jatkaa viskivuotta eteenpäin!

Skotlannin Ylämailla, osa 4

torstai 12.5.2011 osa 2


Glenlivetiltä matkamme jatkui kohti Ballindallochia ja siellä sijaitsevaa Glenfarclasin tislaamoa, jossa oli luvassa perusteellinen tutustuminen tislaamon toimintaan.










Tutustumiskierroksemme olikin kattava, edeten vaihe vaiheelta koko tuotantoprosessin läpi. Kierros päättyi kypsytysvarastoon, "Warehouse 1". joka tarjosikin henkeäsalpaavan näyn. Vanhoja tynnyreitä aina 1950-luvun alkupuolelta lähtien lähes jokaiselta vuodelta. Täällä voi aistia elävästi viskinvalmistuksen pitkät perinteet ja tuntea olevansa todistamassa jotain ainutlaatuista.


Syvemmällä varaston uumenissa odotti vielä lisää herkkua. Pääsimme maistelemaan suoraan tynnyreistä paria eri versiota: vuodelta 1992 olevasta tynnyristä löytyi väriltään vaalea, herkullisen hedelmäinen ja raikas viski, jonka pirteys oli varsin miellyttävä tuttavuus. Vuoden 1990 tumman punertava Sherry Butt tarjosi vahvaa makua, runsasta sherryisyyttä, sekä tummaa suklaata. Tuhti ja täyteläinen.

Seuraavaksi olikin aika siirtyä tislaamon upeaan maisteluhuoneeseen, jonne oli katettu lisää herkkuja.


Maisteluun saimme ensiksi neljä tuotetta:

- Glenfarclas 15 yo. Viski oli maukas, runsaan sherryinen ja makeahko.
- Glenfarclas 21 yo. Profiililtaan selvästi edellistä kuivempi, silkkinen ja tyylikäs.
- Glenfarclas 175th Anniversary: Sekoitus eri ikäisistä tynnyreistä, joista vanhin vuodelta 1952. Pääpaino kuitenkin nuoremmissa. Maukas, vivahteikkaan sherryinen, "iäkäs". Pitkä kaunis jälkimaku.
- Glenfarclas 1967 43 yo, Selected for The Spirit of Speyside Whisky Festival 2011. Bottle no 47 of 51. Vahva, kuivan sherryinen ja hedelmäinen. Hyvä, mutta hieman yksioikoinen, ikään nähden lievä pettymys.

Tastingin aikana oli puhetta tislaamon mainiosta 40-vuotiaasta pullotteesta ja kuinka ollakkaan, esittelijämme kävi nappaamassa pullon vielä tätäkin maisteluun.

- Glenfarclas 40yo. Rusinaisen makea, herkullinen. Pitkä, täyteläinen ja todella tasapainoinen maku. Upea viski.


Tämän todella mahtavan tislaamovisiitin jälkeen paluu hymyssä suin Gairnshiel Lodgelle, jossa ennen illan viskitastingia oli aikaa pienlle ulkoilulle.




Sitten taas viskejä laseihin. Gordonin johdolla maistelussa tällä kerralla seuraavat juomat:


- anCnoc 16 yo. Ei suuria tunteita, vaisua ja mitäänsanomatonta.
- Cragganmore Distiller's Edition. Parempi kuin perusversio, mutta ei tämäkään oikein innostanut.
- Glen Elgin 16 yo Cask Strength. Vahvaa ja maltaista, tasainen, yllätyksetön.
- Springbank 1997 Cask Strength, Cask no 789, bottled 2008. Bottled for Oddbins. Vahva Springeri, hyvää ja ihan maukasta. Kiva hedelmäisyys.
- Kilchoman Spring 2011 Release. Savuinen ja mukavan puhdaspiirteinen nuorukainen. Hyvää!
- Port Askaig Cask Strength. (Caol Ila). Savua, turvetta, nuorta terävyyttä. Raa'ahko ja tylsä.


Sitten illallista. Nyt saimme muiden ruokien lisäksi pöytään myös haggista perinteisin menoin samalla runoja lausuen. Ruokasalissa suurella veitsellä avattu herkku hupeni nopeasti nälkäisiin suihin.

Haggiksella täytettyä kananrintaa

Pintti paikallista Alea ja yömyssyksi vielä tilkka viskiä, niin olikin jo taas aika painua nukkumaan ja lataamaan akkuja seuraavaan päivään..


Osa 5 Osa 6