Wacken Open Air 2019: lauantai 3.8.2019

Tämän vuoden Wacken Open Airin päätöspäivä tarjosi nähtävää jälleen monella rintamalla.

Iltapäivästä huomio kiinnittyi ensimmäisenä päälavalle, jossa esiintymisvuoronsa sai tuttuakin tutumpi Battle Beast. Bändi otti ison lavan haltuun mallikkaasti ja keikka oli totutun viihdyttävä. Yleisöäkin oli paikalla jo valtavasti!

BB:n jälkeen vuorossa oli siirtymä Beer Gardeniin ja siellä luvassa oli annos nostalgiaa. Kim McAuliffen johtama Girlschool tarjoili kattauksen vanhoja klassikoita ja pari tuoreimman Guilty as Sin -albumin kappaletta. Keikan yleisilme jäi aavistuksen vaisuksi ja parempiakin vetoja on tullut Girlschoolilta nähtyä.

Uriah Heep jäi tällä kerralla aikataulusyistä väliinputoajaksi ja keikkaa tuli vain vilkaistua ohimennen. No, syksyllä bändi on saapumassa taas pitkälle kiertueelle Suomeen.

Kreikkalainen Septicflesh oli seuraava telttalavan mielenkiinnon kohde. Sinfoninen death metal soikin vakuuttavasti, vaikka genre ei nyt ihan ominta suosikkialuettani ole. Kappalemateriaalin sinfoniset elementit painuivat kuitenkin vahvasti mieleen.

Uriah Heepin tavoin loistava Powerwolf jäi nyt vähälle seurannalle. Setin kolme ensimmäistä kappaletta toimivat kuitenkin jälleen mallikkaasti ja pyroshow oli valoisuudesta huolimatta näyttävä. Sitten olikin jo taas kiiruhdettava telttaan…

Delain valloitti viimeksi Tuskassa ja tätä herkkua oli saatava nyt lisää. Keikka olikin tyylikäs täyttäen jälleen odotukset. Tästä bändistä tulee kyllä aina hyvälle mielelle!

Heti perään oli viereisellä lavalla vuorossa perinteistä brittiheviä. Diamond Head oli erittäin hyvä tarjoten teltan täyteiselle yleisölle klassikoiden ohella myös uuden The Coffin Train -albumin kappaleita. Metallican tunnetuksi tekemät Am I Evil ja Helpless olivat luonnollisesti mukana setissä.

Loppuilta, tai oikeammin yö menikin sitten taas päälavoilla. Parkway Drive oli juuri lopettelemassa omaa osuuttaan valtavien pyrojen loisteessa, mutta oma mielenkiinto oli jo seuraavassa esiintyjässä…

Saxonin tasan puolelta öin alkanut keikka tarjosi takuuvarman hittikimaran ja parhaimmillaan bändi on livenä genrensä ehdotonta eliittiä. Loppua kohden nousujohtoinen show tarjosi jälleen rautaisen kovan keikkaelämyksen.  Vuoden 2014 keikan maagisuuteen ei nyt kuitenkaan ihan ylletty, mutta kovassa vedossa veteraanit ovat!

Saxonin jälkeen suurimmalla osalla yleisöä alkoi festivaaliväsymys painaa ja festivaalin päättäneen Ragen aikana ei tarvinnut enää tungoksesta kärsiä. Yhtye esiintyi yhdessä Lingua Mortis Orchestran kanssa ja settilista koostui upean XIII -albumin kappaleista. XIII:n lisäksi yön ja festivaalin viimeisenä kappaleena kuultiin aina hieno Higher Than the Sky ja tämä tyylikäs keikka oli paketissa.

Wacken 2019 tarjosi jälleen huikean kattauksen maailman parasta metallimusiikkia ja festivaali on laajuudessaan sekä palkitseva, mutta toisaalta myös fyysisesti varsin raskas rupeama. Viisi upeaa kertaa on nyt takana ja ehkäpä tänne Wackenin ”pyhän maan” maisemiin tulee vielä joskus palattua.

Kooste festivaalin tapahtumista löytyy nyt myös Metalliluolasta:
https://metalliluola.fi/wacken-open-air-2019-huikea-kattaus-maailman-parasta-metallimusiikkia/


BATTLE BEAST

GIRLSCHOOL

URIAH HEEP

POWERWOLF

DELAIN

DIAMOND HEAD

PARKWAY DRIVE

SAXON

RAGE & LINGUA MORTIS ORCHESTRA

Wacken Open Air 2013, osa 4

La 3.8. Nightwish, Alice Cooper, Trivium, Danzig, Anthrax, Sonata Arctica, Alestorm, Lingua Mortis feat. Rage.

Wacken 2013 viimeisen festaripäivän aamu oli puolipilvinen ja säätiedotuksessa nyt myös sateen mahdollisuuttakin väläyteltiin.

Päästyämme festivaalialueelle, oli Party Stagella käynnissä skotlantilaisen Alestormin keikka. Yhtye tarjoili vauhdikasta ”merirosvometallia” ja musiikillisia yhtymäkohtia on helppo löytää kotimaisen Turisaksen kanssa.

The Quest 

The Sunk'n Norwegian 

Wolves of the Sea

Shipwrecked 

Nancy the Tavern Wench 

Back Through Time 

Wenches & Mead

Midget Saw 

Keelhauled 

Rumpelkombo 

Pirate Song 

Captain Morgan's Revenge 

Rum

Sama lava ja Suomiväriä kehiin: Sonata Arctica.

Yhtye keräsi runsaan yleisön ja iloinen powermetal soi ihan kivasti, mutta bändin useasti nähneenä yllätyksettömästi. Säänhaltija puuttui tässä vaiheessa myös peliin ja tummat pilvet lähestyivät… Keikan puolivälin tienoilla taivas sitten repesi ja vettä tuli, ja paljon. Onneksi sadevaatteet löytyivät repusta, toisin kuin monella muulla. Loppuosa keikasta meni kuitenkin hieman ohi sadetta ihmetellessä.

Only the Broken Hearts (Make You Beautiful) 

Black Sheep 

Shitload of Money 

Losing My Insanity 

The Last Amazing Grays 

I Have a Right 

Replica 

FullMoon 

Cinderblox 

Don't Say a Word

Puolen tunnin rankka sadekuuro muutti alueen vesilätäköiden ja mutasaarekkeiden muodostamaksi savivelliksi, mutta eipä tämä tahtia haitannut. Osa yleisöstä otti tästäkin ilon irti – lammikoissa juostiin, hypittiin, tanssittiin ja jopa uitiin.

Ja musiikkitulitus jatkui. True Metal Stage ja edelleen huimassa vireessä oleva vanha jyrä Anthrax.

Yhtyeen setti Wackenissa oli järisyttävän kova. Klassikkoa klassikon perään, tyylikäs lavastus ja yleisö kiitettävästi mukana. Tuoreen Cover-EP:n AC/DC-laina T.N.T. sopi hetkeen kuin nenä päähän. Tiukassa tunnin ja vartin setissä ei suvantovaiheille ollut tilaa. Täyttä asiaa alusta loppuun!

Among the Living 

Caught in a Mosh 

Efilnikufesin (N.F.L.)  

In the End 

Deathrider 

T.N.T. 

Indians 

Got the Time 

Fight 'Em 'Til You Can't 

I Am the Law 

Madhouse 

Antisocial

Viereisellä Black Stagella homma jatkuin Danzigilla. Kahden vierekkäisen päälavan käytön ansiosta tauot jäivät lyhyiksi ja uusi yhtye aloitti yleensä jo 15 min päästä viereisen lavan keikan loppumisen jälkeen.
Danzig jäi hieman huonolle seurannalle, sillä tässä välissä oli pakko hieman liikkua hakemaan syötävää ja juotavaa. ”Toisella korvalla” kuitenkin tuli musisointia siinä sivussa kuunneltua. Misfits-painotteinen setti päättyi Metallicankin tunnetuksi tekemään Die Die My Darling-ralliin ja useiden paikalla olleiden mielestä Danzig oli tänään todella vahvassa vedossa.

SkinCarver 

Hammer of the Gods 

Twist of Cain 

Am I Demon 

Her Black Wings 

Devil's Plaything 

Blood and Tears 

How the Gods Kill

Misfits set with Doyle:

Death Comes Ripping 

I Turned Into a Martian 

Vampira 

Skulls 

Astro Zombies

Bullet 

Last Caress 

Mother 

Die, Die My Darling 

Yleisnäkymää päälavoille

Trivium meni mukavana välipalana illan pääesiintyjiä odotellessa. Näyttävä lava ja esiintyminen, mutta kappalemateriaalilta jäin kaipaamaan monipuolisuutta. Nyt keikka ei tarjonnut musiikillisesti oikein mitään mihin tarttua.

Throes of Perdition 

Becoming the Dragon 

Down from the Sky 

Brave This Storm 

Watch the World Burn 

Black 

Strife 

Dusk Dismantled 

A Gunshot to the Head of Trepidation 

Capsizing the Sea 

In Waves 

Pull Harder on the Strings of Your Martyr

Trivium

Alice Cooper jaksaa edelleen. Black Stagella nähtiin täysiverinen Alice-show giljotiineineen ja muine näyttävine tehosteineen. Puolentoistatunnin setti oli yhtä hittikimaraa eikä juuri enempää olisi voinut toivoa. Cooperin keikkabändi oli hieman uusiutunut viime näkemästä ja varsinkin kitaristi Orianthi oli nainen paikallaan! Cooper joukkoineen veti keikan, joka itselläni meni heittämällä näiden festareiden top 5:een.

Hello Hooray 

House of Fire 

No More Mr. Nice Guy 

Under My Wheels 

I'll Bite Your Face Off

Billion Dollar Babies 

Caffeine 

Department of Youth 

Hey Stoopid 

Dirty Diamonds 

Welcome to My Nightmare 

Go to Hell 

He's Back (The Man Behind the Mask) 

Feed My Frankenstein 

Ballad of Dwight Fry 

Killer 

I Love the Dead  

Break On Through (The Doors cover)

Revolution (The Beatles cover)

Foxy Lady (The Jimi Hendrix Experience cover) including Orianthi's solo

My Generation (The Who cover)

I'm Eighteen 

Poison 

School's Out

Auringon laskettua Festivaalialue muuttuu nopeasti pilkkopimeäksi, joten pääesiintyjien showt pääsevät täällä upeasti oikeuksiinsa, toisin kuin vaikkapa meillä kotoisen Suomen kesäfestareilla. Suomesta saatiinkin  hyvä aasinsilta seuraavaan esiintyjään, joka oli Wacken-yleisön valloittanut Nightwish.

Nightwishin keikka myös kuvattiin DVD:tä varten ja julkaisua on lupailtu ilmestyväksi vielä tämän vuoden puolella. Bändi oli suuren yleisön edessä elementissään ja kuulosti, sekä näytti todella hyvälle. Upeat valot, pyrot ja taustascreen  loivat hienot puitteet esitykselle. Laulajatar Floor Jansen oli suorastaan huikea ja settilistassa kuultiin hyvä läpileikkaus yhtyeen materiaalista, toki keskittyen enemmän tuoreempaan tuotantoon. Yleisömeri oli tiivis ja tunnelma jälleen huipussaan. Hyvä Suomi!

Dark Chest of Wonders 

Wish I Had an Angel 

She Is My Sin 

Ghost River 

Ever Dream 

Storytime 

I Want My Tears Back (with Troy Donockley)

Nemo (with Troy Donockley)

Last of the Wilds (with Troy Donockley)

Bless the Child 

Romanticide 

Amaranth 

Ghost Love Score 

Song of Myself 

Last Ride of the Day

Vuorokauden jo vaihduttua sunnuntain puolelle olisi tarjolla ollut vielä yksi varsin mielenkiintoinen esitys, eli Lingua Mortis-orkesteri vahvistettuna pitkän linjan hevibändi Ragella. Väsymys, iltapäivän sadekuuron viilentämä ilta ja seuraavan aamun aikainen kotiinlähtö vaikuttivat kuitenkin tässä vaiheessa niin, että mukavuudenhalu voitti ja ennen hotellibussille siirtymistä katsoimme keikkaa vain hetken. Mutta tämä pieni tuokiokin tarjosi hienon elämyksen. Suuren orkesterin ja Ragen yhteistyö tuntui toimivan saumattomasti. Tyylikästä.

Jälleen huikea päivä loistavan metallimusiikin parissa.

Osa 1, Osa 2, Osa 3, Osa 5.