Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uriah Heep. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uriah Heep. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Deep Purple In Concert - Hakametsä, Tampere 28.7.2022

Deep Purple, Accept, Uriah Heep, Nestor, Andy McCoy

Deep Purple 28.7.2022


Tampereen Hakametsän jäähallin parkkialueella koettiin klassikoiden ilta Deep Purplen johdolla. Tässä tunnelmat mainiosta keikkaillasta.

https://metalliluola.fi/deep-purple-in-concert-hakametsa-tampere-28-7-2022/

Accept 28.7.2022

Uriah Heep 28.7.2022

Nestor 28.7.2022

Andy McCoy 28.7.2022



maanantai 14. lokakuuta 2019

Uriah Heep, Melrose - Kulttuuritalo, Helsinki 12.10.2019

Uriah Heep

Useasti nähty legendaarinen ja jo 50 vuoden ikään ehtinyt Uriah Heep oli jälleen kovassa vedossa Kulttuuritalon illassa. Myös kotimainen Melrose osoitti, että rock kulkee edelleen mallikkaasti.

Raportti ja kuvat nyt Metalliluolassa:

https://metalliluola.fi/easy-livin-uriah-heep-kulttuuritalo-helsinki-12-10-2019/

Melrose



keskiviikko 14. elokuuta 2019

Wacken Open Air 2019: lauantai 3.8.2019


Tämän vuoden Wacken Open Airin päätöspäivä tarjosi nähtävää jälleen monella rintamalla.

Iltapäivästä huomio kiinnittyi ensimmäisenä päälavalle, jossa esiintymisvuoronsa sai tuttuakin tutumpi Battle Beast. Bändi otti ison lavan haltuun mallikkaasti ja keikka oli totutun viihdyttävä. Yleisöäkin oli paikalla jo valtavasti!

BB:n jälkeen vuorossa oli siirtymä Beer Gardeniin ja siellä luvassa oli annos nostalgiaa. Kim McAuliffen johtama Girlschool tarjoili kattauksen vanhoja klassikoita ja pari tuoreimman Guilty as Sin -albumin kappaletta. Keikan yleisilme jäi aavistuksen vaisuksi ja parempiakin vetoja on tullut Girlschoolilta nähtyä.

Uriah Heep jäi tällä kerralla aikataulusyistä väliinputoajaksi ja keikkaa tuli vain vilkaistua ohimennen. No, syksyllä bändi on saapumassa taas pitkälle kiertueelle Suomeen.

Kreikkalainen Septicflesh oli seuraava telttalavan mielenkiinnon kohde. Sinfoninen death metal soikin vakuuttavasti, vaikka genre ei nyt ihan ominta suosikkialuettani ole. Kappalemateriaalin sinfoniset elementit painuivat kuitenkin vahvasti mieleen.

Uriah Heepin tavoin loistava Powerwolf jäi nyt vähälle seurannalle. Setin kolme ensimmäistä kappaletta toimivat kuitenkin jälleen mallikkaasti ja pyroshow oli valoisuudesta huolimatta näyttävä. Sitten olikin jo taas kiiruhdettava telttaan…

Delain valloitti viimeksi Tuskassa ja tätä herkkua oli saatava nyt lisää. Keikka olikin tyylikäs täyttäen jälleen odotukset. Tästä bändistä tulee kyllä aina hyvälle mielelle!

Heti perään oli viereisellä lavalla vuorossa perinteistä brittiheviä. Diamond Head oli erittäin hyvä tarjoten teltan täyteiselle yleisölle klassikoiden ohella myös uuden The Coffin Train -albumin kappaleita. Metallican tunnetuksi tekemät Am I Evil ja Helpless olivat luonnollisesti mukana setissä.

Loppuilta, tai oikeammin yö menikin sitten taas päälavoilla. Parkway Drive oli juuri lopettelemassa omaa osuuttaan valtavien pyrojen loisteessa, mutta oma mielenkiinto oli jo seuraavassa esiintyjässä…

Saxonin tasan puolelta öin alkanut keikka tarjosi takuuvarman hittikimaran ja parhaimmillaan bändi on livenä genrensä ehdotonta eliittiä. Loppua kohden nousujohtoinen show tarjosi jälleen rautaisen kovan keikkaelämyksen.  Vuoden 2014 keikan maagisuuteen ei nyt kuitenkaan ihan ylletty, mutta kovassa vedossa veteraanit ovat!

Saxonin jälkeen suurimmalla osalla yleisöä alkoi festivaaliväsymys painaa ja festivaalin päättäneen Ragen aikana ei tarvinnut enää tungoksesta kärsiä. Yhtye esiintyi yhdessä Lingua Mortis Orchestran kanssa ja settilista koostui upean XIII -albumin kappaleista. XIII:n lisäksi yön ja festivaalin viimeisenä kappaleena kuultiin aina hieno Higher Than the Sky ja tämä tyylikäs keikka oli paketissa.

Wacken 2019 tarjosi jälleen huikean kattauksen maailman parasta metallimusiikkia ja festivaali on laajuudessaan sekä palkitseva, mutta toisaalta myös fyysisesti varsin raskas rupeama. Viisi upeaa kertaa on nyt takana ja ehkäpä tänne Wackenin ”pyhän maan” maisemiin tulee vielä joskus palattua.

Kooste festivaalin tapahtumista löytyy nyt myös Metalliluolasta:
https://metalliluola.fi/wacken-open-air-2019-huikea-kattaus-maailman-parasta-metallimusiikkia/


BATTLE BEAST




GIRLSCHOOL








URIAH HEEP




POWERWOLF





DELAIN






DIAMOND HEAD




PARKWAY DRIVE



SAXON









RAGE & LINGUA MORTIS ORCHESTRA








maanantai 13. kesäkuuta 2016

Rockin' Hellsinki 2016: Deep Purple, Uriah Heep, Peer Günt - Kaisaniemen puisto, Helsinki 10.6.2016


Kari Peitsamo teki vuoden 2005 No Mercy -albumilleen kappaleen Peer Günt ei saa lopettaa. Ja toden totta, Peer Günt ei ole lopettanut, vaan rock soi edelleen. Lopettaneet eivät ole myöskään vielä Peer Güntiäkin pidemmän uran tehneet illan pääesiintyjät Deep Purple ja Uriah Heep.  Niinpä Kaisaniemen kylmässä kesäillassa nähtiin ja kuultiin illan täydeltä kuolemattomia rockklassikoita.


Peer Günt aloitti bileet ja edellisestä näkemisestä olikin jo aikaa. Kokoonpano on vaihtunut 1980-luvun hittivuosista ja tuolta ajalta mukana on enää kitaristi-laulaja Timo Nikki. Trion täydentävät basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sauli ”Sakke” Koivula. Güntin rockjuna jyskyttää edelleen varsin mukavasti, joskin bändi kyllä toimii paremmin pienillä klubeilla kuin isolla ulkolavalla auringonpaisteessa. Oikeastaan vasta setin lopuksi kuullut I Don't Wanna Be A Rock'N'Roll Star ja Backseat alkoivat saada yleisöä hereille.




Bad Boys Are Here
Let the Fools Do the Running
When Hell Breaks Loose
I Play It Cool
?
Street 69
Hole in the Door
Train,Train
Years On The Road
No Guts, No Glory
Let Her In
I Don't Wanna Be A Rock'N'Roll Star
Backseat


Uriah Heep latasi omaan tuntiinsa tehokkaan klassikkoannoksen. Soitto kulki ja yhtye on edelleen jopa äärimmäisen kovassa vedossa. Soundit olivat jyhkeät ja basso tärisytti tannerta mukavalla voimalla. Laulaja Bernie Shaw lauloi vakuuttavasti ja kitaristi Mick Box jaksaa aina vaan hymyillä läpi keikan. Tuntiin oli ahdettu ne yhtyeen uran tärkeimmät hitit, mutta myös pari näytettä bändin tuoreesta tuotannosta osoituksena siitä, että hyvää musiikkia näiltä herroilta syntyy edelleen. Heep on tullut nähtyä viime vuosinakin useasti, mutta aina vaan tämä klassikkobändi jaksaa viihdyttää. Kova veto!





Gypsy
Look at Yourself
The Law
Sunrise
Stealin'
One Minute
July Morning
Lady in Black
Easy Livin'


Illan Deep Purplen keikka oli itselleni jo kuudestoista, joten varsin tuttua juttua oli odotettavissa. Tuttu ja mainio setti bändiltä jälleen saatiinkin ja kun myös soundipuoli oli kunnossa, ei pettyä tarvinnut. Settiin oli nostettu ”vakiokappaleiden” lisäksi pari vanhaa helmeä: Bloodsucker ja Demon’s Eye, jotka nousivatkin illan kohokohtien joukkoon. Pitkiä sooloja kuultiin Purplelle tyypillisesti paljon ja varsinkin kosketinsoittaja Don Aireyn soolonsa osana tulkitsema Finlandia oli vaikuttava kokemus. Koko yhtye huokuu tällä hetkellä sellaista taitoa ja esiintymisen iloa, ettei paremmasta väliä. Setin runko oli siis odotetun tuttua ja vanhat klassikot saivat seurakseen muutaman tuoreemman kappaleen. Tuoreesta materiaalista Vincent Price ja Uncommon Man soivatkin upeasti.
Bändi voisi kyllä nostaa settiin enemmänkin Steve Morsen aikana levytettyä materiaalia, mikä toisi kyllä lisää raikkautta ja tuoreutta settiin. No, toki sieltä 1970-luvun alkupuolen tuotannosta löytyvät ne yleisesti tunnetuimmat kappaleet ja vaikea niitä on varmaankaan sivuuttaa ainakaan kovin rankalla kädellä. Illan keikka oli siis jälleen erittäin tasokas, mutta ainakin nyt kylmässä illassa olisin toivonut hieman enemmän suoraviivaisuutta esitykseen. Ainakin kun kiertueesta toiseen lähes samanlaisina säilyneet pitkät sooloilut on tullut kuultua jo ihan riittävän usein. Laadukasta tekemistä joka tapauksessa ja mielenkiinnolla jään odottamaan yhtyeen tekeillä olevan uuden albumin valmistumista, sekä sen myötä seuraavaa kiertuetta. Deep Purple ei saa lopettaa.










Highway Star
Bloodsucker
Hard Lovin' Man
Strange Kind of Woman
Vincent Price
Contact Lost
Uncommon Man
The Well-Dressed Guitar
The Mule
Drum Solo
Lazy
Demon's Eye
Hell to Pay
Keyboard Solo
Perfect Strangers
Space Truckin'
Smoke on the Water
-------
Hush
Bass Solo
Black Night