Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seremonia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seremonia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ämyrock 2015: Kari Peitsamo, Seremonia. Hämeenlinnan kaupunginpuisto 27.6.2015

Tuskaviikonloppuna jäi aikaa poiketa myös Ämyssä. Tämä legendaarinen ilmaisfestivaali on järjestetty Hämeenlinnan kaupunginpuistossa jo vuodesta 1974 lähtien, joten tämän vuoden tapahtuma oli järjestysnumeroltaan 41. Päivän ja illan aikana ehdimme seuraamaan pari keikkaa, eli iltapäivästä esiintyneen Kari Peitsamon ja illalla tapahtuman päättäneen Seremonian.

Kari Peitsamo on nähty Ämyssä melkein aina vuodesta 1979 lähtien. Kunnioitettavaa omistautumista!


Tällä kerralla keikka sujui leppoisasti yleisön huutelemia toiveita toteutellen ja kuultiinkin pitkähkö kimara Peitsamon uralta. Setissä mukana olivat ainakin seuraavat kappaleet:

Kiinalaisten Kiitosjuhla 
Pallo
Urgent Need to Poo-Poo in 1977 
Oliivin Vihreä Dodge Dart vm. -75 
Uskon Beatleksiin 
Ämy 25 v. 
Jatsin Syvin Olemus
Kuu
Rock’n’roll Ei Kuole Koskaan
Tuhatkaunon Tapaus
Vedestä Nousee Kasvi
Perseitä, Perseitä, Perseitä
Mekaaninen Susi
Kari Vanhana

Runsaista yleisötoiveista johtuen setti muodostui kuitenkin hieman sekavaksi ja parempiakin vetoja mieheltä on täällä vuosien varrella nähty. Peitsamo kuitenkin kuuluu Ämyyn, se on fakta!


Peitsamon keikkaa oli seuraamassa myös tämän vuoden euroviisuedustajamme Pertti Kurikan Nimipäivien laulusolisti Kari Aalto. Myöhemmin Aalto oli esiintynyt Ämyn lavalla vierailevana laulajana punkyhtyeiden Karanteeni ja Rikoslaki keikoilla. Harmillisesti nämä setit missasin muista kiireistä johtuen.

Illaksi ehdin kuitenkin takaisin kaupunginpuistoon kuuntelemaan festarit päättäneen Seremonian keikan. Edellisen kerran näin yhtyeen vuonna 2012 Suistolla ja tuolloin bändin vanhakantainen doom toimi ihan hyvin. Nyt yhtyeellä on jo kolmen julkaistun albumin myötä kasassa laajempi kappalemateriaali, mikä tuo monipuolisuutta myös livesettiin. Vahvatunnelmainen keikka olikin taas hyvä ja jyräävät riffit pitivät kuulijan tiukasti otteessaan. Synkkä ja raskas musisointi toi jälleen mieleen 1970-luvun Black Sabbathin ja Seremonia tarjosikin setissään varsin maukasta retroilua. Kyllähän näin hyvän materiaalin parissa oli helppo viihtyä. Vahva veto.







Edit 7.7.2015: Peitsamon kappalelistaa täydennetty.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Seremonia, Earthbound Machine - Suistoklubi, Hämeenlinna 20.9.2012


"Seremonia-yhtye esittää psykedeliasävytteistä jytärokkia ja laulaa suomeksi", lukee yhtyeen Facebook-sivuilla.

Tässä lähtökohdat illan keikalle Hämeenlinnan Suistoklubilla. No, toki hieman taustatietoakin oli, sillä bändin "Rock'n'rollin maailma"-video julkaistiin jo keväällä ja tuore ensialbumikin oli ennakkokuunneltavissa netissä ainakin Sue-lehden sivuilla.


Seremonian musiikkiin on ammennettu vaikutteita 1970-luvun raskaasta rockista ja ainakin itselleni tulee ensimmäisenä mieleen alkuaikojen Black Sabbath. Synkkiä sanoituksia, joissa pimeyden voimat hallitsevat, sekä raskasta, melko hidastempoista soitantaa.  Raskaat riffit maustetaan psykedeelisillä ja hieman progemaisilla vivahteilla.


Illan keikka ei tästä ajatuksesta poikennut ja Suistolla kuultiin juurikin kaikkea edellä mainittua. Tämäntyylinen musiikki suomeksi laulettuna ei ole helppo yhtälö, mutta Seremonia onnistui kuitenkin varsin hyvin. Ajoittain tunnelma nousi jopa maagisen vangitsevaksi ja onnistui juuri siinä, missä yhtyeen vahvuus ja voima piilee. Ajoittain käännyttiin kuitenkin (tahattoman?) komiikan puolelle, sillä sanoituksia kuunnellessa (esim. Antikristus 666) ei pieniltä naurunpyrskähdyksiltä voinut välttyä.
Bändi oli soitossaan kuitenkin erittäin hyvä ja soundit Suistolla erinomaiset. Laulajattaren ehkä hieman tasapaksu ääni ja eleetön esiintyminen olisivat ehkä kaivanneet hieman enemmän syvyyttä ja uskallusta heittäytyä tilanteeseen.
Kokonaisuutena hyvä, mutta lyhyt keikka, joka kannatti ehdottomasti käydä katsomassa.



Tässä vielä linkki levyarvosteluun KaaosZinessä: Seremonia, Seremonia.

Lämppäribändi Earthbound Machine tarjoili vahvaa doomia, eli hidasta ja raskasta riffittelyä, joka oli ihan ok, mutta pidemmän päälle kuitenkin tasapaksuudessaan melko puuduttavaa.