Tarja Turunen ja Pentti Hietanen: Kaunotar & Kulkuri - Verkatehdas, Hämeenlinna 7.5.2023

Hämeenlinnan Verkatehtaan Vanaja-salissa koettiin monipuolinen musiikki-ilta, kun Tarja Turunen ja Pentti Hietanen valloittivat yhteiskonsertissaan. Musikaalisävelten ohella setissä kuultiin kappaleita mm. Nightwishilta, Gary Moorelta ja Whitesnakelta. Tunnelmat nyt Metalliluolassa:

https://metalliluola.fi/kaunotar-kulkuri-ja-oopperan-kummitus-tarja-turunen-pentti-hietanen-verkatehdas-hameenlinna-7-5-2023/

Whitesnake, Europe - Jäähalli, Helsinki 6.6.2022

David Coverdalen johtama Whitesnake saapui meneillään olevalla jäähyväiskiertueellaan myös Helsinkiin. Kävin katsomassa keikan ja varsin hyvässä vedossa veteraanilaulaja taidokkaan yhtyeensä kanssa oli.  Illan avasi ruotsalainen Europe totutun vahvalla setillään. Ohessa pari pokkarilla räpsittyä kuvaa.  Raportti ja laadukkaammat kuvat löytyvät Metalliluolasta Sofian ja Matin toimesta.

Whitesnake, The Dead Daisies - Jäähalli, Helsinki 11.11.2015

Kun Whitesnaken The Purple Tour kaartoi Helsingin jäähalliin marraskuisena keskiviikkoiltana, oli paikalla toki oltava. Keikan ohjelmisto tulisi koostumaan Whitesnaken hittien lisäksi myös laulaja David Coverdalen aikaisen Deep Purplen tuotannosta. Ensin lavalle nousi kuitenkin toinen nimekäs kokoonpano.

The Dead Daises (Richard Fortus (Guns N’ Roses/The Psychedelic Furs), Dizzy Reed (Guns N’ Roses/Hookers and Blow), Brian Tichy (Ozzy Osbourne/Billy Idol), David Lowy (Red Phoenix/Mink), Marco Mendoza (Thin Lizzy/Whitesnake), John Corabi (Motley Crue/RATT) vetikin oman kolmevarttisensa tehokkaasti – ja kovaa! Hiton hyvää rokkia kovalla asenteella. Bändi oli vahva, kuten odottaa saattoikin ja laulaja John Corabin ääni sopi palettiin kuin nenä päähän. Oman materiaalin kanssa pientä tasapaksuutta toki esityksessä oli, mutta covereilla saatiin hieman vaihtelevuutta settiin. Deep Purplenkin levyttämä Hush soi mallikkaasti, eikä myöskään Helter Skelter yhtään hullumpi ollut. Ammattimiehet ovat ammattimiehiä!

Midnight Moses

Evil

Mexico

Hush

Lock 'n' Load

With You and I

Angel in Your Eyes

Devil Out of Time

Helter Skelter

Whitesnake mahdutti omaan tunnin ja kolmen vartin iltapuhteeseensa kuusi Purple-helmeä. Snaken The Purple Album -levyllä en näistä uusioversioista oikein jaksanut innostua, mutta livenä tilanne oli aivan toinen. Coverdale joukkoineen latasi Helsingin illassa kappaleisiin niin vahvan tunnelman, että huh huh. Varsinkin Mistreated ja You Keep On Moving olivat loistavat. Herkkä Soldier Of Fortune oli upea akustisella kitaralla säestettynä ja mainitaan nyt vielä myös Burn, joka on kyllä yksi kovimmista keikan avauskappaleista ikinä missään!

David Coverdalen ääntä on viime vuosina usein kritisoitu, mutta ainakin nyt miehen ääni oli vähintäänkin riittävän hyvässä kuosissa. Tasokasta apua taustalauluun saatiin sitten muilta yhtyeen jäseniltä.

Coverdalen lavakarisma on sitten ihan oma lukunsa. Tämä herra on vaan edelleen niin kova lavaesiintyjä, että eipä nuoremman polven bändien nokkamiehissä ole vastaavaa vastaan tullut. Esitys oli kyllä malliesimerkki siitä, kuinka yleisö otetaan haltuun huikean varmasti ja kohteeseen osuvasti.
Bändi (Joel Hoekstra (guitars), Reb Beach (guitars), Michael Devin (bass), Tommy Aldridge (drums), Michele Luppi (keyboards)) oli varma ja laadukas, totta kai.

Tämä purppurainen konsertti oli hieno ja Whitesnake näytti kuinka homma vedetään maaliin upeasti, vaikka jotkut ovat jo tuominneet yhtyeen loiston sammuneen. Epäilijöiden olisi kannattanut olla paikalla ja kokea tämä ilta!

Burn

Bad Boys

Love Ain't No Stranger

The Gypsy

Give Me All Your Love

You Keep on Moving

Ain't No Love in the Heart of the City

Guitar solos

Mistreated

You Fool No One (Including drum solo)

Soldier of Fortune

Is This Love

Fool for Your Loving

Here I Go Again

---------

Still of the Night

Steamroller - Tavastia, Helsinki 17.9.2012

Steamroller

Rockia, bluesia, funkya, poppia, improvisaatiota, tasokasta soittoa, huumoria, juomista, hauskanpitoa. Tätä kaikkea tarjosi maanantai-iltainen Steamrollerin keikka Helsingin Tavastialla.

Doug Aldrich

Mutta mikä on Steamroller? Asia selvinnee parhaiten tästä keikan virallisesta tiedotteesta:

"Englantilaisen Whitesnake-yhtyeen kitaristi-lauluntekijä Doug Aldrich höyryää syksyllä Suomeen SteamRoller -yhtyeensä kanssa. Koko SteamRoller -trio on koostettu Whitesnake-tähdistä: Aldrichin lisäksi SteamRollerissa vaikuttavat myös Whitesnake-rumpali Brian Tichy ja nyt laulumikkiin tarttunut basisti Michael Devin.
"Voisin jatkaa ikuisesti, voisin jammailla ikuisesti" totesi pitkän linjan rock-kitaristi Doug Aldrich tämän vuoden maaliskuussa Auditorium Merulassa, Italiassa. Palava himo soittamiseen onkin Aldrichin luotsaaman SteamRoller-yhtyeen takana: trio syntyi alunperin Whitesnaken pitäessä tällä hetkellä hengähdystaukoa saatuaan yli vuoden mittaisen kiertueensa päätökseen.
Sana voimatrion vaikuttavuudesta on kuitenkin levinnyt nopeasti. Kolmen sekä henkilöinä että muusikoina ainutlaatuisen whitesnakelaisen uusi kokoonpano on herättänyt kiinnostusta heti SteamRollerin ensi metreiltä alkuvuodesta 2012.
Doug Aldrich on kirjoittanut kaksi edellistä Whitesnake-albumia yhdessä yhtyeen legendaarisen keulamiehen, David Coverdalen kanssa. Ennen liittymistään multiplatinaa myyneeseen Whitesnakeen kymmenisen vuotta sitten Aldrich on soittanut muun muassa Ronnie James Dion kanssa. Basisti ja laulaja Michael Devin on viettänyt Whitesnakea edeltäneet vuotensa Kenny Wayne Shepherdin ja George Lynchin kanssa. Palkittu Whitesnake-rumpali Brian Tichy puolestaan on aiemmin soittanut muun muassa Billy Idolin, Ozzy Osbournen, Slashin ja monen muun seurassa".

Michael Devin

Yhtyettä on markkinoitu vahvasti juurikin Doug Aldrichin bändinä (Doug Aldrich's Steamroller), mutta heti keikan alkajaisiksi Aldrich totesi, ettei asia ole näin, vaan yhtye on tasavertaisesti koko kolmikon yhteinen juttu.
Bändin Euroopankiertueen avannut Helsingin konsertti oli samalla Stemrollerin ensimmäinen virallinen keikka!

Brian Tichy

Homma starttasi käyntiin Led Zeppelin-vedolla Immigrant Song ja jatkoa seurasi yli kahden tunnin ajan. Bändi oli hienossa vedossa ja musiiikia kuultiin laidasta laitaan. Settilistaan oli poimittu kappaleita Zeppelinin lisäksi mm. Jeff Beckiltä, Mountainilta, The Alman Brothers Bandiltä, Michael Jacksonilta ja tietysti Whitesnakelta. Jacksonin hitistä "Billie Jean" kuultiin varsin onnistunut rockversio ja Whitesnakea edustivat mm. Slow An' Easy, Cryin in the Rain, sekä todella upea Ain't no Love in the Heart of the City.
Kattaus antoi kuulijoille sopivasti haastetta, sillä mihinkään best of-tyyppiseen ratkaisuus ei tällä keikalla turvaudutta, joten moni kappale jäi itseltäkin tunnistamatta.
Esiintymisen ilo ja hauskanpito välittyivät yleisöön hienosti. Tällaista on hyvä rockviihde - taitavaa ja mukaansatempaavaa soittoa, mutta koko ajan pilke silmäkulmassa. Mukavan vaihteleva ja erilainen ilta Tavastialla.

Kippis!

Tästä settilistasta puuttuu ainakin "Slow An' Easy"

Lämppäribändi, Venäläinen OldScool, hoiti hommansa tyylikkäästi ja perinteistä 1980-lukuvaikutteista hardrockia soittava ryhmä jätti itsestään ihan positiivisen kuvan.

OldSchool

Jon Lord 1941-2012

Maanantaina 16.7.2012 rockmaailmaa värisytti tieto haimasyöpää sairastaneen Jon Lordin kuolemasta ja välittömästi musiikkimediat sekä Facebook alkoivat täyttyä tälle arvostetulle muusikolle osoitetuista osanotoista ja muistokirjoituksista.

Mutta kuka oli Jon Lord?

Lord oli Deep Purplen perustajajäseen ja kosketinsoittaja, sekä samalla hyvin tärkeä osa yhtyettä. Vaikea olisi kuvitella Purplen legendaarisia kappaleita ilman Lordin Hammond-uruillaan luomaa äänimaailmaa. Lord myös mielellään yhdisti soittoonsa klassista musiikkia ja loi teoksella Concerto for Group and Orchectra (1969) pohjan sille, että muutkin yhtyeet alkoivat myöhemmin käyttämään sinfoniaorkesteria osana rockmusiikkia. Mm. Metallican S&M levyn suurin vaikuttaja on ollut juuri tämä Jon Lordin, Deep Purplen ja sinfoniaorkesterin yhteistönä syntynyt teos.

Konserttitilanteissa Lord tykkäsi myös esitellä soolo-osuuksissaan kunkin esiintymismaan paikallista klassista tuotantoa ja niinpä esimerkiksi Suomen keikoilla soikin usein näyte Jean Sibeliuksen Finlandiasta.

Ensimmäinen Deep Purple konserttini. Helsingin jäähalli 19.8.1987.

Jon Lordin merkitys Deep Purplelle oli siis suuri ja klassisimpana pidetyn "Mark II" kokoonpanon (Jon Lord, Ian Gillan, Ritchie Blackmore, Roger Glover, Ian Paice) toimesta syntyivät mm. unohtumattomat raskaan rockin levyt In Rock ja Machine Head.
Välillä useaankin otteeseen hajonneena ollut "Mark II" kokoonpano nähtiin viimeisen kerran konserttilavalla Helsingissä vuonna 1993 (keikan jälkeen Ritchie Blackmore jätti yhtyeen) ja nyt, liki 20 vuotta myöhemmin Lordin poismenon myötä varmistui lopulliseti, ettei tätä huikeaa kokoonpanoa enää yhdessä tulla näkemään.

Deep Purplen ollessa pois toiminnasta, Jon Lord esiintyi Whitesnaken kosketinsoittajana vuosina 1978-1984 ja muistona tältä aikakaudelta jäi monta upeaa albumia, kuten esimerkiksi tämä vuoden 1979 Lovehunter.
Deep Purplessa Lord jatkoi aina vuoteen 2002 asti, jolloin hän ilmoitti vetytymisestään eläkkeelle tästä "päätoimestaan". Hänen paikkansa Purplessa peri tuolloin Don Airey, joka onkin jatkanut Lordin viitoittamalla tiellä varsin ansiokkaasti.
 Musiikin tekemistä Jon Lord ei kuitenkaan unohtanut, vaan tämän jälkeen hänellä oli aikaa toteuttaa omia ideoitaan ja sooloprojektejaan mm. bluesin ja klasissen musiikin parissa. Miehen haaveena oli säveltää teos, jota esitettäisiin vielä sadan vuoden kuluttua.

Jon Lord on poissa, mutta muistot ja musiikki elävät niin fanien, kuin muusikkoystävienkin mielissä varmasti ikuisesti.

Tässä herkkiä säveliä mestarin muistolle, Jon Lord - Pictured Within Lontoon  Royal Albert Hallissa vuonna 1999:

Whitesnake: Forevermore

Pitkästä aikaa uutta musiikkia blogissa ja tarkastelussa tuore Whitesnake-albumi Forevermore.

David Coverdalen luotsaama Whitesnake on jälleen uusinut kokoonpanoaan tälle levylle ja Forevermorella musisoinnista vastaavat Coverdalen lisäksi kitaristit Doug Aldrich & Reb Beach, Basisti Michael Devin, sekä rumpali Brian Tichy. Kosketinsoittimet on merkitty yhtyeestä jo eronneen Timothy Druryn nimiin.

Sitten levyn kimppuun:

Ykkösraita Steal Your Heart Away on keskitason rockia, joskin hieman tylsä ja puuduttava avaus.
All Out Of Luck jatkaa samoilla linjoilla, tasapaksua puurtamista.
Love Will Set You Free on jotenkin junnaaava sinkkulohkaisu, jonka kertosäkeeseen kyllästyy totaalisesti parin kuuntelun jälkeen.
Easier Said Than Done aloittaa "pakollisen" balladiosion. Näitähän WS on työstänyt tusinoittain, eikä tämä esitys tarjoa sillä saralla mitään uutta.
Tell Me How on jälleen yksi valitettavan tylsä rock, huoh.
I Need You (Shine a Light) on vihdoin reipas ja mukavan melodian omaava raikas veto. Hyvä biisi!
Hyvän hetken jälkeen pudotus on nopea ja raju, sillä One of These Days on järkyttävän ällö balladi. Whitesnaken kamalin kappale ikinä?
Love & Treat Me Right on ok rock - ei nyt huippu, mutta ei nyt ärsytäkään.
Nopea ja mukavasti jyräävä Dogs In The Street on hyvä ja nouseekin heittämällä levyn parhaimmistoon!
Fare The Well: Juuri kun päästiin vauhtiin, tunnelma lässäytetään taas yhdellä tusinaballadilla. Paikallisradiomuottiin työstettyä pullamössöä.
Whipping Boy Blues on äänimaailmaltaan jotenkin rasittava bluespohjainen viritelmä, joka ei oikein iske.
My Evil Ways on iloinen ja reipas ralli, jossa on taas tekemisen meininki. Ihan hyvä veto!
Levyn nimikappale Forevermore tarjoaa levylle hienon päätöksen. Herkkä, kaunis ja jyhkeän mahtipontiseksi kasvava teos pysäyttää kuuntelemaan.

David Coverdalen vahvaa laulua, jyrääviä kitaroita, paikoin hieman liiankin moderni ja kolkko äänimaailma, sekä muutama hyvä biisi. Siinäpä kiteytettynä Whitesnake 2011. Omaan makuuni turhan tasapaksuja ja jopa tylsiä biisejä on levyllä liikaa, joten muutamasta hyvästä hetkestä huolimatta kokonaisuus on pettymys - valitettavasti.

Kuukauden levyklassikko 7: Whitesnake - Lovehunter

Pari päivää sitten esittelemäni Whitesnaken Slide It In olisi sekin käynyt hyvin tähän kuukauden klassikoksi, mutta nostetaan kuitenkin esiin toinenkin Whitesnake-tuotos, eli Lovehunter vuodelta 1979.
Whitesnaken tuotannosta riittäisi klassikoita moneenkin tarinaan, sillä levyt kuten Trouble, Saint And Sinners, Come An' Get It tai Ready An' Willing tarjoavat kaikki hienoa ja vahvan bluespohjaista rockia.

Mutta nyt valintani oli siis Lovehunter:

Avaus Long Way From Home on mainio bluespoljento joka tarjoaa hienon ja hyvin rullaavan melodian.
Walking In The Shadow Of The Blues on levyn helmiä, jykevä biisi joka kulkee vastustamattomasti kuin juna.
Help Me Thro' The Day on hidas, toimiva blues ja seuraava Medicine Man tarjoaa lääkettä rakkauden nälkään.
You'n'Me ja Mean Business ovat reippaita perinteisiä rockralleja ja levyn nimibiisissä Lovehunter käärmeen häntä heiluu ja Whitesnaken sanoituksille tyypillinen rakkauden metsästys jatkuu.. Jykevä biisi.
Outlaw on jälleen bluestyylinen ja vahvasti 70'lukulainen perinteinen rock.
Rock'n'Roll Women jatkaa reippaalla linjalla ja naisia jälleen etsitään... Lopuksi rauhoitutaan ja herkän kaunis We Wish You Well tarjoaa tunteikkaan päätöksen hyvälle kokonaisuudelle. Hieno levy, ei voi muuta sanoa.

2006 julkaistu remasteroitu cd tarjoaa edellisten lisäksi vielä neljä bonusbiisiä:

11. Belgian Tom's Hat Trick (Andy Peebles Radio Session Recorded 29/3/79)
12. Love To Keep You Warm (Andy Peebles Radio Session Recorded 29/3/79)
13. Ain't No Love In The Heart Of The City (Andy Peebles Radio Session Recorded 29/3/79)
14. Trouble (Andy Peebles Radio Session Recorded 29/3/79)

Whitesnake - Slide It In, 25th Anniversary Special Edition.

Viimekuussa putkahti kauppoihin pari mukavaa remaster-levyä, kun Whitesnaken Slide It In sekä Slip Of The Tongue saivat uudet muhkeat julkaisunsa.

Näistä omasta mielestä parempi ja "klassisempi" Snakelevy on alunperin vuonna 1984 julkaistu Slide It In ja tätä levyä tulikin nuoruusvuosina kuunneltua ja paljon! Mutta varsin hyvältä tämä kuullostaa edelleen näin vuonna 2009:kin.
Tähän remaster-versioon on saatu nyt ensi kertaa samoihin kansiin levyn Euro- ja Jenkkiversiot, jotka hieman poikkeavat toisistaan, sillä näiden versioiden välillä bändi koki pientä miehistönvaihdosta ja jälkimmäinen Jenkkimarkkinoille tehty versio äänitettiin uuden kokoonpanon toimesta uudestaan. Kattava selvitys tästä "säätämisestä" ja näiden levyjen eroista löytyy esim täältä.
Levyn bonuksena saadaan nykytyylin mukaisesti myös DVD, johon on kerätty muutama levyn promovideo, sekä jokunen livebiisi. Tuttua, mutta edelleen ihan käypää matskua.

Mutta itse musiikki.
Tällä levyllä Whitesnake siirtyi bluespohjaisesta poljennosta ensi kertaa enemmän ns. valtavirtarockin pariin, mutta tarttuvat heavybiisit toimivat. Levy onkin huikea kokonaisuus, varsinainen melodisen heavyrockin ilotulitus, jossa heikkoa lenkkiä ei juuri ole. Biiseista mainittakoon tässä nyt vaikkapa upea Love Ain't No Stranger, mahtipontinen Slow & Easy, reipas Guilty Of Love ja räväkkä nimibiisi Slide It In.

"Aitoa" ja hyvää herkkua kasarirockin ystäville! Suosittelen.

Purple Night - 10 Perfect Women

Purple Night - 10 Perfect Women, Tavastia 17.1.2009. PSOF:n järjestämän "Purple Nightin" pääosassa olivat tällä kertaa naislaulajat. Luvassa oli siis varsin mielenkiintoisia versioita Deep Purplen, Whitesnaken ja Rainbown tuotannosta. Konsertin idea oli hieno, sillä harvoin pääsee kokemaan näin loistavia biisejä hieman totutusta poikkevina tulkintoina. Aloitusbiisi "Strange Kind Of Woman" oli oivasti valittu ja pitkä setti käynnistyi teemaan sopivalla tavalla. Illan aikana laulajat vaihtuivat biisin parin välein ja yleisön mielenkiinto pysyi hienosti yllä koko ajan. Kappalevalinnoissa oli mukavia yllätyksiä ja illan aikana kuultiinkin monia upeita ehkä osalle yleisöstä hieman tuntemattomiakin kappaleita. Alkuperäisesittäjistä David Coverdale taitaa olla naisten keskuudessa se suosituin, sillä DC:n alunperin laulamia biisejä kuultiin 2/3 illan annista. Omalla kohdallakin Whitesnaken tuotanto tuntui toimivan loistavasti, illan helmiksi nousivatkin hienot "Love Ain't No Stranger" ja "Here I Go Again". Toisaalta on hieman epäreilua nostaa mitään biisiä muiden yläpuolelle, sillä kyllä illan kaikki kappaleet olivat hyviä. Laulajat sekä taustabändi onnistuivat urakassaan kiitettävästi. Lavalla nähtiin mm. Erja Lyytinen, Maya Paakkari, Maria Hänninen ja monta monta muuta loistavaa hienon musiikin tulkitsijaa. Hyvillä mielin onnistuneen illan jälkeen olikin mukava ajella kotia kohti. Kiitos PSOF!

Illan aikana kuultiin:

- Strange Kind Of Woman
- Hush
- Love Ain't No Stranger
- Mistreated
- Girl
- Stone Cold
- Slow & Easy
- When A Blindman Cries
- Since You Been Gone
- Holy Man
- Drifter
- Highway Star
- Is This Love
- Gimme All Your Love
- Ariel
- Still Of The Night
- Here I Go Again
- Ain't No Love In The Heart Of The City
- Fool For Your Loving
- Sailing Ships
- Cryin In The Rain
- Perfect Strangers
- Soldier Of Fortune
- Don't Break My Heart Again
- Smoke On The Water