Tuska Open Air Metal Festival, Helsinki - osa 2/2, sunnuntai 28.6.2015

Tuskan sunnuntaita vietettiin aurinkoisessa ja ihan mukavan lämpimässä kesäsäässä. Olimme paikalla jo heti iltapäivästä ja ensimmäiseksi kohdalle osui Warmenin keikka.

Warmen paiskasikin ilmoille sellaisen avauksen, että oksat pois. Thunderstonesta tuttu Pasi Rantanen lauloi setin alkupuolen ja upeasti vetikin. Vahva ääni istui perinteisiin heviralleihin kuin nenä päähän. Muutaman kappaleen jälkeen mikrofonin varteen saapui Jonna Geagea ja keikka jatkui viihdyttävissä merkeissä. Jonnan jälkeen oli loppuhuipennuksen vuoro, kun mikrofonin nappasi parin biisin ajaksi Chilren of Bodomin Alexi Laiho. Todella kova keikka tältä vain harvoin esiintyvältä yhtyeeltä. Tämä kyllä kannatti nähdä.

Mokoma lienee tuttu kaikille vähänkin metallimusiikkia seuranneille ja kyllähän yhtyeen uusin Elävien Kirjoihin -albumi on varsin hyvä ja listoillakin menestynyt teos. Keikalla saatiin tuhti annos Mokoma-tuotantoa ja väkeä kentällä alkoi olla jo reippaasti. Omaan makuuni bändiltä löytyy muutama todella hyvä kappale, mutta pieni tasapaksuus vaivaa muutoin.  Mokoma meni nyt sopivana välipalana ennen seuraavaa esitystä.

The Sirens oli itselleni yksi koko festivaalin odotetuimmista. Kolmen laulajattaren muodostamaan trioon kuuluvat Anneke Van Giersbergen, Liv Kristine ja Kari Rueslåtten. Luvassa oli materiaalia kolmikon soolotuotannoista sekä vanhempaa bändimatskua mm. The Gatheringilta ja Theatre of Tragedylta.
Trion tyylikästä, hyväntuulista ja pirteää esiintymistä oli ilo katsella ja kuunnella. Tyttöjen taustabändi jäi nyt todellakin taustalle, mutta ammattimaisen varmasti soitto kulki. Lauluvuorot vaihtuivat lennosta ja setti oli rakennettu varsin toimivaksi kokonaisuudeksi. The Gatheringin tuotannosta poimittu Strange Machines oli järisyttävän kova. Huikeaa aurinkoisen kesäpäivän viihdettä!

Opeth esitti progemetalliaan seuraavana. Enpä ole pahemmin yhtyeen tuotantoon perehtynyt, mutta ihan hyvällehän tämä kuulosti. Kappaleiden tuntemus olisi varmasti avannut keikkaa vielä paremmin, nyt bändin esitys meni itseltäni hieman ohi.

Stratovarius tarjoili festarikansalle herkkua nimeltä Visions, sillä tuo yhtyeen klassikkoalbumi soitettiin kokonaisuudessaan. Visionsin parissa Strato kuulostikin paremmalle kuin aikoihin! Albumin kappalejärjestystä oli muutettu livesetissä ja hyvinhän se toimi näinkin, mutta ehkä kuitenkin itse olisin toivonut kuulevani kappaleet levyn alkuperäisessä järjestyksessä.

Forever Free 

The Kiss of Judas 

Legions 

Before the Winter 

The Abyss of Your Eyes 

Holy Light 

Paradise 

Coming Home 

Visions (Southern Cross) 

Black Diamond 

Alice Cooper sai kunnian päättää tämän vuoden Tuskan. Viimeksi näin Cooperin lavalla parisen vuotta sitten ja tuon hienon Wacken-keikan pohjalta odotukset olivat nyt korkealla.  Upea show tästä saatiinkin. Kuultiin hyvä, mutta yllätyksetön best of -setti + jo Wackenista tutut klassikkocoverit Doorsilta, Beatlesilta, Jimi Henrixiltä ja Wholta. Lisämausteena mukana olivat kaikki Cooperin keikoille tyypilliset showelementit. Homma pelitti auringonpaisteessakin vallan mainiosti ja viihdearvo säilyi korkeana koko puolentoista tunnin keikan ajan.  Kolmen kitaristin tarjoamasta äänimaisemasta ei syvyyttä puuttunut ja etenkin Wackenissa nähdyn Orianthin seuraajaksi pestattu Nita Straus oli säteilevä. Cooperilla tuntuu olevan nyt kyky löytää yhtyeeseensä lahjakkaita naiskitaristeja. Illan viimeisenä kappaleena kuullun School’s Out’in aikana Cooperin seuraksi lavalle saapui myös Michael Monroe ja herrojen duetto olikin varsin oiva päätös illalle. Alice Cooper tarjosi juuri sitä mitä odotettiinkin, eli suurta ja mukaansatempaavaa heviteatteria.

Hello Hooray 

House of Fire 

No More Mr. Nice Guy 

Under My Wheels 

I'll Bite Your Face Off 

Billion Dollar Babies 

Lost in America 

Hey Stoopid 

Dirty Diamonds 

Welcome to My Nightmare 

Go to Hell 

Wicked Young Man 

He's Back (The Man Behind the Mask) 

Feed My Frankenstein 

Ballad of Dwight Fry 

Killer 

I Love the Dead 

Break On Through 

Revolution 

Foxy Lady 

My Generation

I'm Eighteen 

Poison 

-----------

School's Out 

Tuska Open Air Metal Festival, Helsinki - Osa 1/2, perjantai 26.6.2015

Sabaton, Blues Pills, Lamb of God, Exodus

Metallimusiikkiin erikoistunut Tuska-festivaali on tuskaisesta nimestään huolimatta varsin leppoisa tapahtuma, jolle Helsingin Suvilahti tarjoaa toimivat ja viihtyisät puitteet. Hyviä bändejä, mukavaa yhdessäoloa ja paljon ystäviä oli siis viikonlopun ohjelmassa. Tapahtuma on kolmepäiväinen ja itse olin paikalla niistä kahtena, eli perjantaina ja sunnuntaina.

Lähdetään ensin siis perjantain tunnelmiin ja ensimmäisenä tähtäimessämme oli loppuvuodesta Tavastialla hienon keikan heittänyt Blues Pills.

Ennakkoon ajattelin, että Blues Pills toimii parhaiten hämyisessä klubiympäristössä, mutta eipä yhtye vierastanut isoa ja valoisaa festarilavaakaan. Kuultiin jälleen hieno setti vanhakantaista bluesrockia ja laulajatar Elin Larsson vakuutti vahvoilla tulkinnoillaan.

Psykedeelisiin sävyihin kuulijat vietiin pitkissä jamittelujaksoissa ja tunnelataus säilyi korkeana koko tunnin ajan. Vahva startti festaripäivälleni. Keikan jälkeen tapaamani yhtyeen jäsenet tuntuivat olevan myös innoissaan tästä esiintymisestä ja sen saamasta hyvästä vastaanotosta. Lupailivat tulla Suomeen taas heti, kun vaan tilaisuus on. Tervetuloa!

Blues Pills'in jälkeen aivan toisiin tunnelmiin ja vuoroon suurta suosiota nauttiva Lamb of God. No, yhtyeen ”groove metal” on itselleni melko vierasta ja jotenkin tätä vetoa tuli verrattua muutama viikko sitten jäähallissa nähtyyn Five Finger Dead Punchiin. Energiaa ja vahvaa esiintymistä riitti, mutta missä ovat hyvät kappaleet? Ei tullut minusta bändin fania.

Perinteistä trashia tarjosi seuraavana esiintynyt Exodus. Yhtye on ollut viime vuosina toiminnassa vaihtelevasti, mutta nyt palaset tuntuivat olevan ihan hyvin kasassa. Tiukka setti, mutta kappalemateriaalissa jäädään selvästi jälkeen tyylilajin ”Big Four -bändeistä” (Metallica, Slayer, Anthrax, Megadeth).

Illan päättäneen Sabatonin keikka oli tältä yhtyeeltä jo neljäs näkemäni vajaan kahden vuoden sisään, joten ”kertausharjoitusfiiliksissä” mentiin. Sotaisat tarinat imaisivat taas mukaansa, näyttävät pyrot paukkuivat ja kaikilla oli varmasti hauskaa.

Setissä ei yllätyksiä nähty, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että laulaja Joakim Brodénin mikrofoni oli mykkänä yli puolet avausbiisi Ghost Division'ista. Sabaton osaa kuitenkin ottaa yleisönsä vaikeuksienkin kautta takuuvarmasti. Aitoa heavyviihdettä! Ilotulituksen sävyttämän päätöskappale Metal Crüen jälkeen olikin aika suunnata hymyssä suin kotia kohti, hieno Tuskapäivä oli paketissa.

Glen Garioch 8 yo, 1980's

Vuorossa 1980-luvulla pullotettu Glen Garioch.

Glen Garioch 8 yo, 43%. (Soffiantino import, 75cl, 1980’s)

Tuoksu on aromikas ja runsas. Kypsä hedelmäisyys, kiva turvesavun vivahde. Kuivattua luumua, mausteisuutta, tervaista makeutta. Raikas sitrus tuo kirpeyttä. Vaniljaa. Yllättävän vivahteikas!

Maku on makea ja pehmeän täyteläinen. Runsas hedelmäisyys. Turvesavu tuntuu jopa yllättävänkin vahvasti. Voimakas leventeli nousee esiin. Jouluista mausteisuutta, suklaatoffeeta.

Jälkimaussa makea laventeli voimistuu entisestään. Pehmeä maltaisuus, hapahko kypsä hedelmäisyys. Kirpakka marjainen vivahde nousee esiin. Kahvia, vaniljaa, pihkaa.

Vain 8-vuotiaaksi kokonaisuus on upean maukas. Luulen, että tämän viskin makuprofiili jakaa varmasti mielipiteitä, mutta omaan makuuni tässä on kyllä hieno nuorukainen 30 vuoden takaa!

Glen Garioch 8 yo

Seuraavaksi nappasin maisteluun kaksi erilaista Glen Garioch -tislaamon 8-vuotiasta Single Maltia, jotka poikkesivatkin toisistaan kuin yö ja päivä. Ensiksi lasissa 2000-luvun alkupuolen versio, joka ei oikein sytyttänyt.

Glen Garioch 8 yo, 40%

Tuoksun yleisilme on raikas, mutta hieman raa’ahko. Päärynää, omenaa, vaniljaa, kevyt maltaisuus. Taustalla sitruksisia ja kukkaisia sävyjä. Ei säväytä.

Maku on makeahko. Runsas omena, sitrus ja vanilja hallitsevat. Suuntuntuma on ohuehko. Yksinkertainen ja vähän mitätön makumaailma.

Jälkimaku on edelleen sitruksinen ja kirpakka. Kuiva vilja, kukkaisuus ja hapahko hedelmäisyys. Maku ei kehity, eikä jaksa kantaa. Lisäksi märän pahvin vivahde rikkoo kokonaisuutta.

Edullista perushuttua, mitätön esitys.

Seuraavassa päivityksessä tunnelmat saman tislaamon toisesta 8 yo ikämerkitystä pullotteesta…

Morrison Bowmoren keraamiset: Bowmore 30 yo Seadragon

Bowmore 30 yo Seadragonista löytyy blogista lyhyt arvio vuodelta 2009. Aikaakin tuosta on kulunut jo sen verran, että otetaan tämä viski nyt uusintakäsittelyyn.

Bowmore 30 yo Seadragon, 43%. (Ceramic bottle, 1990’s)

Tuoksu on hienostunut ja ikäisekseen raikas. Huikea erilaisten hedelmien aromikkuus, kevyesti sherryä. Kermatoffeeta, havua, mustaherukan lehtiä. Tammi tuo viskin korkeahkon iän nätisti esiin. Turvesavuisuus on vain hyvin kevyt vivahde taustalla. Upea ja virheetön.

Maku on täyteläinen ja mukavan makea. Trooppisten hedelmien kirjoa aukeaa huikean vivahteikkaana. Toffeisuus tuo täyteläisyyttä ja sherry tuntuu kivan kevyenä. Raikasta marjaisuutta ja hapokkuutta. Kaikki osat ovat hienosti tasapainossa.

Jälkimaku on pitkä ja herkullinen. Herukkaisuus nousee nyt runsaana esiin. Tammi tuntuu tyylikkäänä. Pieni turvesavun häivähdys. Hedelmäisyys & marjaisuus kääntyy lopussa happamaksi. Maku jatkuu ja jatkuu…

Upea ja tyylipuhdas klassikko, edelleen!

Morrison Bowmoren keraamiset: Glen Garioch 21 yo

Jatketaan keraamisissa nyt Highlandille. Tarkastelussa ollut Glen Garioch osoittautui ihan huikean maukkaaksi.

Glen Garioch 21 yo, 43%. (Ceramic decanter, 1990's)

Tuoksu on upea. Kaunis ja aromikas hedelmäisyys sekoittuu runsaana tuntuvaan turvesavuun. Poltettua puuta, raikasta herukkaa, makeaa vaniljaa. Ripaus tervaisuutta. Kevyen kukkainen vivahteikkuus pyörii taustalla. Wow!

Maussa makeahko hedelmäisyys ja sopivan runsas turvesavu kietoutuvat yhteen luoden hienon kokonaisuuden. Suutuntuma on öljyinen ja riittävän täyteläinen. Kypsä trooppinen hedelmäisyys. Tammi tuntuu puhdaspiirteisenä.

Jälkimaku tarjoaa tyylikästä turvesavua, puuhiiltä ja ”märkää nuotiota”. Raskaiden sävyjen vastapainona hedelmäisyys säilyttää makeutensa kivasti. Öljyisyys tuntuu runsaana. Kuivaa kesäheinikkoa, tervaista puuta, täyteläistä vaniljaa ja sopivan happamaksi taittuva loppu.

Maukkaan hieno ja monivivahteinen viski, jossa erilaisten makujen kirjo on upeassa tasapainossa. Huippu!

Morrison Bowmoren keraamiset: Auchentoshan 25 yo

Morrison Bowmoren keraamisissa hypätään nyt Lowlandin alueelle ja Auchentoshanin tislaamoon.

Auchentoshan 25 yo, 43%. (Ceramic decanter, 1990’s)

Tuoksua hallitsee raikas ja vahva sherryisyys. Mehukasta hedelmäisyyttä (tuoreita kypsiä luumuja). Tammi tuntuu myös runsaana taustalla. Minttusuklaata ja kirpakka sitruksen ripaus. Jouluinen suklaakonvehtirasia, nougat.

Maku on maukkaan ja mehukkaan sherryinen. Raikas tuore hedelmäisyys. Tammi on vahvana läsnä ja tuo kuivuutta. Suutuntuma jää hieman ohueksi. Raikasta yrttisyyttä, mentholpastilleja, suklaata.

Jälkimaussa maukas sherry ja kuivahko tammi toimivat ihan hyvin. Sitruksista happamuutta nousee myös esiin. Lopussa yskänlääkemäistä katkeruutta ja vahvaa kahvia. Pituutta riittää hyvin.

Maukas ”vanhan liiton” sherryviski. Täyteläisyyttä ja jotain pientä lisävivahdetta jäin kuitenkin kaipaamaan. Silti kiitettävän hyvä esitys.