Ladyburn 38 yo 1973

Skotlannissa Lowlandsin alueella sijainneen Ladyburnin toiminta jäi aikoinaan varsin lyhyeksi, sillä tuo vuonna 1966 perustettu tislaamo suljettiin lopullisesti jo yhdeksän vuotta myöhemmin vuonna 1975.
Jonkun verran Ladyburnin viskiä on vielä saatavilla ja kun mahdollisuus tarjoutui, niin olihan tätä testattava.

Ladyburn 1973 38 yo, 42,1%. Bottled 2012. Hogshead #4490, Blackadder Raw Cask, 172 bottles.

Tuoksu on hieno. Syvä ja intensiivinen hedelmäisyys - raikas sitrus, mango, tuore lakritsi. Hento herukanlehden vivahde. Maitosuklaata, kevyt maltaisuus ja nätti tammi. Taustalla ripaus salmiakkia ja hedelmäpurkkaa.

Maku on kevyt ja erittäin pehmeä. Öljyinen suutuntuma. Runsas tammi, kukkaisöljy, raikas hedelmäisyys. Aprikoosia, greippiä, lakritsia, pihkaa.

Jälkimaussa hedelmäinen makeus kääntyy jännän suolaisuuden ja tammen yhdistelmäksi (merivedessä lionnut puu). Hapahko sitrus tuntuu kivana terävyytenä taustalla. Suklaisuutta nousee esiin, samoin jotain vahvaa kukkaisuutta/makeaa yrttiä. Maku jatkuu pitkään.

Kiehtova ja erilainen Lowland-viski, jonka makuprofiili on jotenkin täysin uniikki ja yllättävä. Mielenkiintoinen tuote, mutta n. 800€ hinta vie ainakin itseltä ostohalukkuuden omaan pulloon.

Lullacry, Musta Joutsen - Suistoklubi, Hämeenlinna 22.2.2013

Lullacry

Suiston perjantaissa oli tarjolla kaksi kotimaista bändiä, Lullacry ja Musta Joutsen.

Illan avasi Musta Joutsen, jonka iskelmä/pop/rock ei ollut aivan suosikkiosastoani. Osa vähälukuisesta yleisöstä näytti pitävän esityksestä kovastikin, mutta itse keskityin lähinnä kameran asetuksiin ja valokuvausharjoitteluun..

Musta Joutsen

Lullacry olikin sitten itselleni se odotettu "kohde". Melodisella metallimusiikilla on aina vahva paikka sydämessäni ja kun tämä pitkän linjan yhtye oli vielä livenä näkemättä, olivat odotukset melko korkealla.

Setin ensimmäisessä kappaleessa vei hetken, ennen kuin pienen hakemisen jälkeen soundit saatiin ruuvattua kohdalleen ja tästä eteenpäin homma lähtikin rullaamaan varsin mainiosti. Bändi soitti hyvin ja laulajatar Tanja Lainion pehmeä, mutta vahva ääni toimi livetilanteessa mahtavasti. Yhtyeen esiintymistä ei vähäinen yleisömäärä häirinnyt, vaan bändistä välittyi aitoa soittamisen riemua. Monet kappaleet kasvoivat livetilanteessa studioversioita vankemmiksi ja Lullacry lunasti odotukseni hyvänä livebändinä kiitettävällä arvosanalla.

Levyltä kuunneltuna Lullacry on ollut hieman tasapaksun ja "tavanomaisen" oloista, mutta tällä livekeikalla bändi veti pisteet komeasti kotiin ja nyt keikan jälkeen soitossa olleet CD:t avautuvat kuuntelukokemuksina aivan eri tavalla kuin ennen. Tässä juuri yksi livemusiikin viehätys piileekin, hyvä keikka saa ne hyllyssä pölyttyneet levytkin heräämään taas uuteen eloon.

Lullacry:

Tanja Lainio: laulu
Sami Leppikangas: kitara
Sauli Kivilahti: kitara
Kimmo "Heavy" Hiltunen: basso
Jukka Outinen: rummut

Bowmore 1996/2012, Wilson & Morgan, Butt #960004

Bowmore 16 yo 1996/2012, 56,6%. Sherry Finish, Butt #960004. Wilson & Morgan Barrel Selection

Tuoksu on runsas ja mehukkaan sherryinen. Tuore tumma luumu, maitosuklaa. Erittäin pehmeä savuisuus. Makeaa kukkaisuutta (ei laventelia!). Taustalla mentholia.

Maku on pehmeä ja maukas. Suuntuntuma on melko ohut, mutta makua riittää kuitenkin mukavasti. Makea sherry, mehukas hedelmäisyys. Suutuntuma muuttuu öljyiseen suuntaan. Taustalla kevyt ja hieman tervainen turvesavuisuus.

Jälkimaku on todella makean sherryinen, öljyinen ja raikkaan sitruksinen. Savuisuus on edelleen hyvin kevyttä.

Ihan ok Bowmore, mutta maku jää hieman ohueksi ja on loppuun asti hieman liian makea.
Vesilisä korostaa savuisuutta ja nostaa sen hedelmäisyyden takaa selvemmin esiin.

Glenmorangie Ealanta

Uutta Glenmorangieta lasissa..

Glenmorangie Ealanta, 46%. Distilled 1993, bottled 2012. American Virgin Oak, heavily charred.

Tuoksu on vahva ja monimuotoinen. Raikasta mentholia, sitrusta, paahtunutta viljaa. Kirpakoita marjoja (punaherukka), vaahterasiirappia, kukkaisuutta. Suklaata, sekä runsaasti vaniljaa.

Maku on raikas ja "puhdas". Kevyt maltaisuus, raa'ahkoja keltaisia hedelmiä (mango, vihreä rypäle). Tammi tuntuu selkeänä taustalla (tuore puu). Hapokas, hieman kirpeä marjaisuus (karviainen).

Jälkimaussa hallitsevat kuiva trooppinen hedelmäisyys sekä varsin viehättävä herukkainen vivahde. Maltaisuus on kuivaa. Tyylikäs ja mukavan pitkään voimansa säilyttävä.

Hyvä ja maukas Glenmorangie. Varsinkin jälkimaku on nautinnollisen hieno. Tämä viski myös "elää" mukavasti, joten eri maistokerroilla löytyy aina uusia piirteitä.

Bowmore 1983 27 yo

Maistelussa "travel retail"-markkinoille pullotettu Single Cask Bowmore.

Bowmore 1983 27 yo, 55,6%. Single Sherry Hogshead. Distilled 12.11.1983, bottled 16.3.2011

Tuoksu on voimakas ja syvä. Antiikkinahkaa, kevyehkö sherryisyys, makea kukkaisuus. Pehmeä turvesavu tuo rotevuutta taustalle. Kypsää mustaherukkaa.

Kypsän hedelmäinen maku tuntuu täydessä vahvuudessaan alkuun jopa hyökkäävän vahvalle. Hapahkoa marjaisuutta, melko tuhti turpeisuus. Sherryisyys on melko kevyttä, mistään "sherrymonsterista" ei ole kyse. Taustalla kukkainen vivahde (laventeli).

Jälkimaku on pitkä ja mukavasti lämmittävä. Pehmeä turvesavu, kuivatut sekahedelmät. Aavistus makeaa sitrusta. Taustalla suolaisuutta ja lakritsia. Maku kasvaa hienosti loppua kohden!

Pieni laimennus ja aika lasissa parantaa makujen tasapainoa ja hioo viskin teräviä särmiä. Tämä 1983-vintage on kokonaisuutena hyvä 1980-luvun iäkäs Bowmore, mutta ei kuitenkaan ainakaan tällä maistamisella niin säväyttävä kuin vaikkapa joitain aikoja sitten arvosteltu 1985-vintage oli.

Teerenpeli Distiller's Choice KASKI

Maistelussa Teerenpelin uusi 100% ex-Sherrytynnyreissä kypsytetty Single Malt-viski.

Teerenpeli Distiller's Choice KASKI, 43%.

Tuoksussa tuntuu syvä, tumma ja lihaisa sherryisyys. Vahvaa tummaa suklaata, appelsiinin kuorta. Maltillinen turpeisuus. Taustalta nousee esiin eksottista hedelmää (viikuna tms). Hyvä!

Tämän erittäin helposti lähestyttävän viskin maku on mukavan pehmeä ja sopivan mekan sherryinen. Luumua, rusinaa, viikunaa. Taustan maltaisuus ja hyvin kevyt turpeisuus taittavat makeutta. Lopulta suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaku jatkaa samaa makukaarta, mutta mitään uutta ei oikeastaan nouse enää esiin. Jotenkin viskin "voima" loppuu hieman kesken. Lopussa marjaista kirpeyttä ja sopivaa happamuutta (puolukkasurvos).

Kokonaisuutena erittäin positiivinen yllätys. Hieno osoitus siitä, että kotimaamme viskituotannossa ollaan oikealla tiellä. Sherrykypsytys tuntuu sopivan Teerenpelille varsin mainiosti. Hyvä nuori viski!

Timo Rautiainen & Neljäs Sektori - Suistoklubi, Hämeenlinna 8.2.2013

Timo Rautiaisen luotsaama Trio Niskalaukaus oli yksi 2000-luvun alun merkittävimmistä ja suosituimmista kotimaisista raskaan rockin yhtyeistä. Yhtyeen lopetettua toimintansa vuonna 2004 jatkoi Rautiainen musiikin tekemistä sooloartistina, josta tuloksena oli kolme studioalbumia.
2012 perustettu Timo Rautiainen & Neljäs Sektori julkaisi ensimmäisen albuminsa "Kunnes Kuolema Meidät Erottaa" viime syksynä. Musiikillisesti onkin aistittavissa paluuta tuonne vanhojen Niskalaukaus-levyjen suuntaan, levyn tarjotessa nipun raskaita riffejä, hyviä kertosäkeitä sekä mieleenpainuvia sanoituksia.

Tässä lähtökohdat Suiston keikalle, joka täyttikin sille asetetut odotukset. Illan settilistassa kuultiin luonnollisesti uutta Neljäs Sektori-materiaalia, kappaleita Rautiaisen soololevyiltä, sekä ilahduttavasti myös vanhaa Trio Niskalaukausta.

Yhtyeessä vaikuttavat:
Timo Rautiainen     laulu, kitara, baritonikitara
Jussi Nikula         rummut, laulu
Valtteri Tynkkynen     basso, laulu
Jarkko Petosalmi     kitara
Peter Engberg         kitara, laulu

Muusikoista kitaristi Jarkko Petosalmi oli mukana jo Trio Niskalaukauksessa ja rumpalia lukuunottamatta tällä kokoonpanolla tehtiin myös Rautiaisen kolmas sooloalbumi "En Oo Keittäny Enkä Myyny".

Suistolla kuultiin siis  parhaat palat Rautiaisen tuotannosta, eikä setti jättänyt moitteille sijaa. "Elegia", "Lumessakahlaajat" yms. vanhat hitit jyräsivät vakuuttavasti edelleen ja kyllähän tällainen raskaisiin riffeihin pohjautuva musiikki on parhaimmillaan juurikin livenä ja riittävän kovalla volyymilla. Rautiaisen (ja koko bändin) esiintymisestä paistoi vankka ammattitaito sekä tietty vaatimattomuus ja nöyryys. mikä on kunnioitettava taito nykypäivänä.

Encoreiksi oli säästetty kaksi Niskalaukaus-ajan helmeä. Hämeenlinnalaisen A.P. Sarjannon kirjoittama vahva "Kova Maa", sekä illan päättänyt alunperin Marja Mattlarin käsialaa oleva koskettavan upea "Lintu". ("Lintu" YouTubessa)

Upea ilta raskaan kotimaisen musiikin parissa.