Caol Ila 20 yo 1974 Hart Brothers

..ja nyt vuorossa toinen 1970-luvun Caol Ila..

Caol Ila 20 yo 1974, 43%. Hart Brothers

Tuoksu on salmiakkinen, yrttinen, (anis), sekä tyylikkään turvesavuinen. Märkää ruohikkoa, raikkaita hedelmiä. Seesteinen ja hienostunut.

Maku on melko täyteläinen ja todella pehmeä. Makeahko turvesavuisuus hallitsee. Taustalla raikkaita yrttejä, tervaa, salmiakkkia, sekä pehmeä hedelmäisyys.

Jälkimaku kuivahtaa hieman katkeraksi. Yskänlääkettä, savua, grillimakkaraa, sekä kuivaa turpeisuutta. Raikas hedelmäisyys.

Parempi kuin James MacArthurin versio ja tämä viski onkin ihan hyvä tyyppiesimerkki iäkkäästä Caol Ilasta. Tietty persoonattomuus vaan valitettavasti vaivaa tätäkin yksilöä..

Kuva: whiskysamples.eu

Caol Ila 17 yo, James MacArthur

Viikonloppuna oli maistelussa pari hieman vanhempaa Caol Ila-pullotusta ja tässä niistä toinen..

Caol Ila 17 yo, 43%, James MacArthur, bottled mid 90's.

Tuoksussa tuntuvasti savua, runsas suolaisuus, sekä pehmeä turpeisuus. Taustalla tummaa suklaata. Maanläheinen, täyteläinen ja miellyttävä.

Maku on pehmeä ja suutuntumaltaan yllättävän ohut. Tasapainoinen turvesavuisuus, merellinen raikkaus ja suolaisuus hallitsevat. Yrttejä ja kukkaisaromeja taustalla.

Jälkimaku on vahvan suolainen ja turpeinen. Hento tervaisuus. Jää hieman vaisuksi ja melko lyhyeksi.

Tyypillistä Cao Ilaa - Ihan hyvää, mutta jotain jää puuttumaan. Makuprofiili on omaan makuuni liian hento.

Kuva: whiskysamples.eu

Cinderella - Nosturi, Helsinki 21.6.2011

Legendaarinen Glam Rock-yhtye Cinderella oli 1980-luvun lopulla suuri nimi varsinkin kotimaassaan Yhdysvalloissa, mutta Euroopan valloitus yhteeltä jäi jotenkin puolitiehen. Osansa tähän on varmasti sillä, että bändin menestyksekäs ura jäi tuolloin varsin lyhyeksi, sillä vuosien 1986 -1994 välillä julkaisiin vain neljä studioalbumia. Tämän jälkeen yhtye on toiminut ja keikkaillut vaihtelevasti, kunnes nyt kesäkuussa 2011 "25th Anniversary Tour" ulottui myös meille Suomeen.
Konserttisalit ovat vaihtuneet 1980-luvun lopun/1990-luvun alun isoilta Jenkkiareenoilta pieniin klubeihin, mutta ilmassa oli nostalgista värinää yhtyeen kivutessa Helsingin Nosturin lavalle. Yleisöä oli kertynyt paikalle todella runsaasti, käytännössä täysi sali, eli Cinderella ei ole häipynyt pitkän hiljaiselon aikana ihmisten mielistä ja olihan tässä ehkäpä ainoa tilaisuus nähdä tämä yhtye livenä maassamme.

Ilta alkoi kuitenkin ensin kotimaisen Santa Cruz-yhtyeen voimin, jonka Glam Rock soi reippaana ja ihan viihdyttävänä. Hymyn suupieliin nostatti antaumuksellinen 1980-luvun rock-kliseitä täynnä oleva esitys. Oma tyyli oli vielä hieman hakusessa, nyt matkittiin vähän kaikkea alan musiikkivideoilta nähtyä:)

Cinderellan noustessa lauteille tunnelma nousi varsin hyväksi ja yhtye oli mukavassa vireessä.



Settilista oli koottu odotetusti kolmen ensimmäisen albumin, (Night Songs, Long Cold Winter, Heartbreak Station) kappaleista, eikä keikan aikana yllätyksiä koettu. Cinderellan tavaramerkki on aina ollut reippaampien rallien lisäksi tyylikkäät balladit, joita kuultiin runsaasti myös nosturin setissä. Heartbreak Station-kappaleen aluksi laulaja Tom Keifer totesi, että "siitä onkin aikaa, kun on viimeksi soitettu täällä". Joko heitto oli tarkoitettu vitsiksi, tai sitten alkaa muisti hieman pätkimään, kun ensimmäinen Suomen keikka oli siis kyseessä.
Setti oli tiivis ilman pitkiä soolo-osuuksia ja kesti vain hieman vajaan tunnin ja vartin. Enemmänkin olisi kuunnellut ja kun kyseessä on kuitenkin bändin juhlakiertue, tuntuivat juhlat jäävän hieman kesken. Nyt koettu esitys oli kuitenkin musiikillisesti hyvä, joskin melko "perustason" klubikeikka. Hienoa oli kuitenkin nähdä livenä tämäkin joukkio. "Harvinaista herkkua".


Setti:

Once Around the Ride
Shake Me
Heartbreak Station
Somebody Save Me
Night Songs
The More Things Change
Coming Home
Second Wind
Don't Know What You Got (Till It's Gone)
Nobody's Fool
Gypsy Road
----------------
Long Cold Winter
Shelter Me


Cinderella:

Tom Keifer: Laulu, Kitara
Jeff LaBar: Kitara
Eric Brittingham: Basso
Fred Coury: Rummut
Gary Corbett: Koskettimet

BenRiach 16 yo 1994 for Belgium

BenRiach 16yo 1994/2011, 55.1%, OB for Premium Spirits Belgium, Barrel 2630, 167 bottles.

Tuoksu on "mehukas" ja makeahko. Pehmeä hedelmäisyys, karamellia, vaniljaa. Toffeeta, taustalla ripaus sitrusta. Savuisuus tuntuu hyvin hentona ja kuivana. Trooppiset hedelmät hallitsevat.

Maku on täyteläinen ja maukkaan hedelmäinen. Alkoholi tuntuu terävänä puraisuna, muttei kuitenkaan liian vahvana. Vaniljaa, tammea, sekä hento kuiva turpeisuus. Maukkaan hedelmäisen alun jälkeen maku latistuu melko nopeasti.

Jälkimaku on kuivan turpeinen, kirpeän hedelmäinen ja kevyesti tamminen. Edelleen loppu hiipuu vaisuksi.

Hyviä makuelementtejä sisältävä viski, mutta kun makujen tasapainoa ei oikein tunnu löytyvän, viski vajoaa kokonaisuutena "tusinasarjaan".

Kuva: whiskysamples.eu

Glengoyne 17 yo

Vaihteeksi täysin turvesavutonta Skottiviskiä lasissa..

Glengoyne 17 yo, 43%

Tuoksu on pehmeä ja miellyttävä. Kuivahkoa maltaisuutta, itämaisia mausteita, kevyesti sherryä. Taustalla runsas kukkaisuus.

Maku on tuoksun tavoin todella pehmeä ja viski on näin ollen varsin helposti nautittava. Maussa runsasta kukkaisuutta, sekä kevyttä ja maukasta sherryisyyttä. Raikkaita hedelmiä, suklaata, mallasta. Taustalla sivujuonteena "märän pahvin" vivahde.

Jälkimaku hiipuu hiljalleen ihan miellyttävissä merkeissä. Kypsä hedelmäisyys & sherryisyys nousee alkua selkeämmin esiin. Kukkaisöljyä, kuivaa maltaisuutta.

Pehmeä ja miellyttävä, mukavan "harmiton" viski. Ei nyt mikään suuri elämys, mutta oikein hyvää "perusviskiä" ilman savuisuutta. Hyvä osoitus siitä, että Skottiviski voi olla hyvää myös täysin ilman turvesavun vaikutusta.

kuva: www.glengoyne.com

Sauna Open Air 2011, päivä 3

Lauantai 11.6.2011

Saunan lauantaikin avautui kuumana ja mielenkiintoisena. Oma kiinnostus kohdistui päälavan suuntaan, jossa tarjolla oli neljä mielenkiintoista esitystä. Kakkoslavan anti ei tällä kertaa kovin houkuttelevalle vaikuttanut, joten sen päätin jättää suosiolla väliin.


Iltapäivällä auringon kuumentaessa festarikansaa täydeltä terältä lavalle kipusi kotimainen pitkän linjan heavypioneeri Tarot. Ohjelmistossa oli mukana vuonna 1986 julkaistun Spell of Iron-albumin esitys kokonaisuudessaan, joten hyvää oli lupa odottaa.
Mutta, mutta.. Aina odotukset eivät täyty ja niin kävi nyt Tarotin kohdalla. Esitys oli vaisu ja mitäänsanomaton, eivätkä Spell of Ironin uudet sovitukset oikein avautuneet toivotulla tavalla. Välispiikkien itseironinen huumoriksi tarkoitettu vitsailukin kääntyi yhtyettä vastaan, sillä bändi kuulosti livenä paikoin juuri niin huonolta kuin laulaja/basisti Marco Hietala vitsaili sen olevan. Saunan suurin pettymys.


Sitten lavalle Amerikkalainen Queensryche ja johan tunnelma muuttui. Yhtyeen tyylikäs ja taidokkaasti soitettu rock oli hienoa kuultavaa ja laulusolisti Geoff Taten ääni kuului eteläpuistossa vahvana ja kirkkaana. Settilista oli sekoitus uutta ja vanhaa sopivassa tasapainossa, joskin vanhat Operation Mindcrime- ja Empire-albumeiden kappaleet säväyttivät eniten. Queensryche oli yksi Saunan positiivisimmista yllätyksistä tarjoten kesäpäivään upeaa ja tyylikästä viihdettä.


Get Started
Damaged
I Don't Believe In Love
A Dead Man's Words
Hit the Black
NM 156
Screaming In Digital
Walk In The Shadows
Silent Lucidity
Jet City Woman
Empire
Eyes Of A Stranger


Saksalainen Accept oli vuorossa seuraavana.


Uusi laulaja Marc Tornillo on kotiutunut bändiin hyvin ja Accept tarjosikin tiukan tehoannoksen. Yhtyeen toinen kitaristi Herman Frank on valitettavasti sairauslomalla, mutta ilmankin pärjättiin. Wolf Hoffmannin apuna "piilossa"lavan sivulla kakkoskitaraa hoiteli joku vaille esittelyä jäänyt soittaja. Tunnin aikana Accept ehti vetää oleellisemmat klassikot pitkän uran varrelta, sekä muutaman siivun uusimmalta Blood of the Nations-kiekolta. Setti oli tähän paikkaan hyvä ja esitys varmaa ja tasokasta Acceptin perustasoa.

Teutonic Terror
Bucket full of Hate
Breaker
Metal Heart
Losers and Winners
Princess of the Dawn
Aiming High
Up to the Limit
Fast as a Shark
Pandemic
Balls to the Wall


Tämän vuoden Sauna Open Air:in päätti Brittiyhtye Judas Priest.


Esityksestä ei ennakkoon mielenkiintoa puuttunut, sillä yhtye oli luvannut esittää kappaleita kaikilta studioalbumeiltaan ja esittelyssä oli myös uusi kitaristi. Juuri ennen kiertueen alkua Priestin kitarapestin K.K. Downingilta perinyt Richie Faulkner selvisikin urakastaan mainiosti. Paljon "tilaa" lavalla saanut Faulkner toi yhteeseen ikäänkuin uutta virtaa ja energisyyttä.
Tampereen illassa kuultu settilista ei juuri toivomisen varaa jättänyt, mutta näyttävä valoshow kärsi valitettavan paljon valoisuudesta, mm. laservalojen jäädessä lähes näkymättämiin. Yhtye oli koko keikan ajan (hyvällä) omalla tasollaan ja laulusolisti Rob Halford todisti olevansa edelleen yksi merkittävimmistä metallivokalisteista.




Rapid Fire
Metal Gods
Heading Out to the Highway
Judas Rising
Starbreaker
Victim of Changes
Never Satisfied
Diamonds & Rust
Dawn of Creation/Prophecy
Night Crawler
Turbo Lover
Beyond the Realms of Death
The Sentinel
Blood Red Skies
The Green Manalishi
Breaking the Law
Painkiller
----------------
The Hellion/Electric Eye
Hell Bent for Leather
You've Got Another Thing Comin'
Living After Midnight

Hyvä päätös Saunalle, joka ansaitsee kokonaisuutena kiitettävän arvosanan. Mahtavaa musiikkia jokaisena päivänä, upeaakin upeampi sää, sekä suuresta yleisömäärästä huolimatta hyvin toimineet järjestelyt. Sangen tyytyväisenä kokemastaan bloggaaja jää odottamaan jatkoa..

Sauna Open Air 2011, päivä 2

Perjantai 10.6.2011

Sauna Open Air-festivaalin perjantai oli sään puolesta vielä torstaitakin kuumempi ja päivän bändikattaus mukavan monipuolinen.

Päälavalla homman käynnisti Turisas, jonka pääsiäisen loistava Hämeenlinnan Verkatehtaan keikka oli vielä tuoreessa muistissa.

Hieno oli myös yhtyeen veto Saunan kuumuudessa ja Mathias Nygårdin johdolla bändi täytti suuren estradin mallikkaasti. Loistavat kappaleet ja näyttävä esiintyminen tekivät jälleen suuren vaikutuksen. Mahtava avaus päivälle!















Välillä oli haettava suojaa kuumuudelta varjoisaan kohtaan ja Cavalera Conspiracyn mättömetalli jäi tällä kertaa katsomatta. Seuraavaksi suunta kävikin kakkoslavalle, jossa Anthrax-laulaja Joey Belladonna tarjoili hikisen tunnin. Huikea, lähinnä Anthrax-hiteistä muodostunut setti imaisi mukaansa ja aika kului kuin siivillä. Energinen ja vaudikas veto!


Anthrax-paahdon jälkeen nopea siirtyminen jälleen päälavan suuntaan ja lavalle Doro Pesch.


Tämä mm. ex-Warlock-solisti valloitti viihdyttävällä ja energisellä esiintymisellään ja keikka oli hienoa kuultavaa ja katsottavaa. Settilistassa pääosassa oli Warlockin tuotanto, lisättynä muutamalla uudemmalla soolobiisillä. Todella sympaattinen ja viehättävä laulajatar, sekä mukava poikkeus muuten kovin maskuliiniseen esiintyjäkaartiin. Kuumaan kesäpäivään täydellisesti sopiva keikka.



Eartshaker Rock
I Rule the Ruins
Burning the Witches
Running From the Devil
Night of the Warlock
Metal Racer
Für Immer
True as Steel
Hellbound
We Are the Metalheads
All We Are
Metal Tango








Mahtavan Doron jälkeen taas nopea lavanvaihto, sillä kakkoslavalla settiään aloitti Dio Disciples.


Viime vuonna edesmenneen Ronnie James Dion muistoa kunnioittavan kokoonpanon setti koostui vain Dion tunnetuksi tekemistä kappaleista. Yhtyeen kokoonpano on kovaa luokkaa ja musisoinnista vastaavat Tim "Ripper" Owens, Toby Jepson, Simon Wright, Craig Goldy, James LoMenzo and Scott Warren. Yleisöä oli pikkulavan ympärillä valtavasti, eikä paikka päälavallakaan olisi ollut huono vaihtoehto tälle joukolle. Loistavia kappaleita, taidokasta musisointia ja hyvä meininki. Jotain tuntui vain kuitenkin puuttuvan.. Kaikki kunnia lauluosiot hoidelleille "Ripper" Owensille ja Toby Jepsonille, mutta Ronnie James Dioa vaan ei voi kukaan korvata, piste.

Stand Up And Shout
Holy Diver
Don't Talk To Strangers
Egypt ( The Chains Are On)
King of Rock'n'Roll
Catch the Rainbow / Stargazer
Neon Knights
Last In Line
Long Live Rock'n'Roll
Man On the Silver Mountain
Heaven and Hell
Rainbow in the Dark


Päälavalla illan päätti pitkän linjan Brittiyhtye Saxon.




Itse en ollut Saxonia aiemmin livenä nähnyt, joten odotukset olivat korkealla ja tämä(kin) keikka kuului Saunan kohokohtiin. Hyvässä vireessä ollut bändi esitteli keikalla runsaasti uuden Call to Arms levyn kappaleita, mikä olikin hyvä veto, tuoden tuoreutta esitykseen. Uusien kappaleiden lomassa kuullut nostalgiset vanhat klassikot säväyttivät todella - vihdoinkin oli tilaisuus todistaa tätä livenä. Yhtyeen esiintyminen oli varmaa ja rauhallista - bändi on ikääntynyt tyylillä. Keikan loppupuolella koettiin myös yllätys, kun karismaattisen laulajan Biff Byfordin pariksi lavalle asteli aiemmin omalla keikallaan valloittanut Doro Pesch. Denim & Leather kuullosti paremmalle kuin koskaan. Saxon oli loistava, parempaa päätöstä Saunan perjantaille ei olisi voinut toivoa.


Hammer of the Gods
Heavy Metal Thunder
Never Surrender
Motorcycle Man
Back in '79
Atila the Hun
Dallas 1pm
Call to Arms
Demon Sweeney Todd
Crusader
Afterburner
Denim & Leather
Princess of the Night
-------------------------
Wheels of Steel
747 (Strangers in the Night)

Osa 3: Lauantai 11.6.2011