Kuukauden levyklassikko 24: Iron Maiden - Iron Maiden

Vielä juuri ennen vuodenvaihdetta ehditään ottaa käsittelyyn joulukuun klassikkolevy, joka on yksi NWOBHM-aallon kirkkaimmista tähdistä, eli Iron Maiden.

Tämä kaikkien aikojen suosituimpiin heavybändeihin kuuluva yhtye on pysytellyt genren terävimmässä kärjessä jo 30 vuoden ajan, nykykokoonpanon täyttäessä konserttisaleja ja stadioneita ympäri maailman.
Kuten monilla yhtyeillä, ei alkutaival ollut pelkää ruusuilla tanssimista, vaan menestyksen eteen oli tehtävä lujasti töitä ja bändi hioikin kappaleitaan runsaalla keikkailulla jo ennen ensimmäistäkään julkaisua. Myös miehistöä vaihtui tiuhaan tahtiin. Paljon nykyisestä "klassisesta" kokoonpanosta poikkeavalla ryhmityksellä äänitetty ensimmäinen albumi Iron Maiden loi kuitenkin jo vahvan pohjan sille mitä tuleman pitää, joten tässäpä tämänkertainen valinta kuukauden levyksi.

Tämä yhtyeen nimeä kantava albumi julkaistiin huhtikuussa 1980, vieläpä samana päivänä kuin toisen suuren Brittimetallibändin Judas Priestin legendaarinen British Steel.

Iron Maidenin kokoonpano tällä levyllä oli perustaja basisti Steve Harrisin lisäksi seuraava: Paul Di'anno (laulu), Dave Murray (kitara), Clive Burr (rummut), sekä Dennis Stratton (kitara). Tästä kokonpanosta Harrisin lisäksi vain Murray vakiinnutti paikkansa yhtyeessä pysyvästi.

Levyllä kuultavat kappaleet olivat siis hioutuneet lopulliseen muotoonsa ahkeralla keikkailulla ja lopputulos onkin erittäin hyvä. Hyvät melodiat, ajan henkeen kuulunut "punk-henkisyys", (varsinkin Di'annon laulussa), sekä sopivan rosoinen äänimaailma toimivat hyvin ja levy sisältääkin monta kuolematonta Iron Maiden-klassikkoa.

Räväkkä Prowler avaa pelin, jota seuraa vielä Paul Di'annon seuraajan Bruce Dickinsoninkin aikana keikkabravuuriksi muodostunut Sanctuary.
Remember Tomorrow esittelee Maidenin "tavaramerkiksi" muodostuneen monimuotoisen kappalerakenteen ja Running Free on suoraviivainen, hyvin mieleen painuva levyn ensimmäinen singlelohkaisu, joka säilyi pitkään kiinteänä osana yhtyeen konsertteja.
Phantom Of The Opera: Myöhemminkin IM:n tuotannossa tuttu "laukkaava" rytmi kiidättää kappaletta eteenpäin kuin höyryveturi. Yksi albumin helmistä.
Instrumentaali Transylvania toimii myös mallikkaasti ja "herkkä" Strange World keventää tunnelmaa sopivasti. Charlotte The Harlot on reipas, "punkahtava" rock ja päätöskappale Iron Maiden jyrää vakuuttavasti. Tämä yhtyeen nimibiisi kuuluukin vielä nykyäänkin 100% varmasti bändin keikkasettiin.

Levyn kannessa esiintyvä hirviö "Eddie" muodostui yhtyeen "maskotiksi" ja hahmo esiintyykin eri muodoissa bändin levyillä ja oheistuotteissa. Myös Iron Maidenin konserteissa tämä Eddie yleensä käy näyttäytymässä muodossa jos toisessa.

Iron Maiden jatkaa suosittuna siis edelleenkin. Paul Di'anno keikkailee nykyään sooloartistina, Clive Burrin ura loppui? ensin alkoholiongelmiin, sittemmin vakavaan sairauteen ja Dennis Stratton on ollut mukana muutamissa menestystä vaille jääneissä bändeissä.

Iron Maiden on ollut aina tunnettu hyvistä live-esiintymisistään, joten tässä taltiointi vuodelta 1980 - Phantom Of The Opera:

Blogi 2 vuotta & Morrison's Bowmore 21 yo

Aika rientää ja tänään tämäkin blogi saavutti jo kahden vuoden iän. Lukijamäärätkin ovat tasaisesti olleet kasvussa ja viimeisen vuoden aikana kirjatut noin 30 000 käyntiä on hieno luku! Kiitos siitä teille, jotka olette jaksaneet käydä juttuja lukemassa.
Yksittäisistä aiheista eniten "osumia" keräsi syyskuun kuudes päivä julkaistu vanhan Oddbins-viskihinnaston esitellyt "Historian havinaa". Myös suosittu Serge Valentinin ylläpitämä Whiskyfun-sivusto noteerasi tuolloin tämän mielenkiintoisen löydön.

Mutta pidemmittä puheitta jatketaan tästä taas eteenpäin ja katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Pysykää mukana!

Ja merkkipäivän kunniaksi jotain juhlaan sopivaa, eli Bowmorea hieman totutusta poikkevassa muodossa:

Morrison's Bowmore 21 yo, 43%, blended.

It is a limited edition, special blend of only 6000 bottles. It commemorates 500 years since the first recorded distillation of Scotch Whisky and the 25th anniversary of the international wine and spirit competition.

Tässä sekoitteessa mallasviskin osuus on noin 50%, josta suurin osa luonnollisestikin Bowmorea. Viski on julkaistu käsittääkseni vuonna 1994.

Tuoksu on erittäin pehmeä ja runsaan hedelmäinen. Kypsiä hedelmiä, (kuivattu luumu), hentoa turpeisuutta. Maitokahvia, fariinisokeria. Taustalla kuivahko, puhdas viljaisuus.

Maku on makeahkon hedelmäinen, todella pehmeä ja helposti juotava. Kevyen sherryinen "runko", mukavaa mausteisuutta, poltettua sokeria. Hento & puhdas viljaisuus tuo keveyttä.

Jälkimaku kuivahtaa varsin kevyeksi, mutta maku säilyy hienostuneen tyylikkäänä. Sherryisyys tuntuu selkeänä loppuun saakka.

Mielenkiintoisen makuprofiilin omaava blendi, joka on selvästi kevyempi kuin Bowmoren samanikäiset Single Maltit. Silti kokonaisuus kantaa hyvin ja tämä viski onkin omiaan hitaaseen nautiskeluun. Tyylikäs ja maukas viski jossa "blendimäisyys" on läsnä, mutta varsin onnistuneella tavalla.

Kun joulu on..

Rauhallista joulua

Palataan viskien ja musiikin pariin taas kun kinkku on syöty..

Bowmore 15 yo 1995, The Whisky Agency Anatomy Series

Joulun odotukseen sopii vaikkapa lasillinen hyvää Bowmorea. Tässä yksi versio:

Bowmore 15 yo, distilled 1995, bottled 2010, 54.1%. The Whisky Agency Anatomy Series, Ex-sherry Butt, 132 Bts.

Tuoksu on raikas, hieman suolainen ja kevyen hedelmäinen. Taustalla pehmeä, hieman tervainen savuisuus. Hento herukkaisuus tuo vivahteikkuutta.

Maku on makea ja maukas. Mukava turvesavu kietoo otteeseensa ja runsas hedelmäisyys, (aprikoosi, persikka, banaani) säestää taustalla. Vaniljasokeria, kookosta, tuoreita raikkaita yrttejä. Suuntuntuma on silkkinen ja öljyinen. Sherryisyys ei nouse päärooliin, vaan on taustalla tuomassa makeutta. Turpeisuus on todella pehmeää ja "lempeää".

Jälkimaussa savuisuus nousee enemmän esiin, maukkaan hedelmäisyyden kuivuessa taustalle. Viski säilyttää öljyisen koostumuksensa ja maku jatkuu miellyttävän pitkään.

Maukas ja hedelmäinen Bowmore. Monien vierastamaa "laventelia" ei tästä versiosta juurikaan löytynyt.

Vuosi 1995 lieneekin jonkinlainen taitekohta Bowmoren tuotannossa, sillä tästä pullotteesta voi löytää selviä yhtymäkohtia tislaamon nykyiseen 12-vuotiaaseen, joka on markkinoilla ollut vuodesta 2007 lähtien, (eli tislattu siis 1995-). Hedelmäisyys, makuprofiilin "keveys" ja "laventelin" häviäminen ovat selkeästi havaittavia eroja vaikkapa aiempiin, 1980-luvulla tislattuihin. Juurikin tämä vuosi 1995 on noussut erittäin suosituksi monien harrastajien keskuudessa.

Hazelburn 12 yo

Tällä kerralla lasissa viskiä Springbankin tislaamolta Campbeltownista.

Hazelburn 12 yo, 46%

Tuoksussa kuivahkoa sherryä, nahkaa. Salmiakkista suolaisuutta. Toffeeta, pehmeää turvetta. Appelsiinia, mausteita, (kaneli, inkivääri). Hyvä ja vivahteikas tuoksu, joka tuo mieleen jotkut iäkkäämmät Springbankit.

Maku on todella pehmeä, maukkaan sherryinen ja "suussa sulava". Sherryn alla pehmeää maltaisuutta sekä sopivan suolainen vivahde. Ei niin monipuolinen kuin mitä tuoksu oli, mutta varsin maukas ja hedelmäisen "mehukas".

Jälkimaku on sopivan voimakas, jossa sherryisyys muuttuu tumman suklaan ja kahvin suuntaan. Viski kuivuu sopivasti ja suolaisuus, (lakritsi) säilyy kevyenä taustavivahteena.

Yleensä en ole ollut Hazelburn-pullotuksiin kovasti innostunut, mutta tämä viski tarjosi positiivisen yllätyksen. Oikein maukas tapaus!

Glen Elgin 12 yo

Maistelussa viskiä Skotlannin Speysidelta:

Glen Elgin 12 yo, 43%

Tuoksu on kevyehkö, pehmeä ja runsaan hapokkaan hedelmäinen, (päärynä, vihreä omena). Taustalla kuivahkoa maltaisuutta. Hedelmäisyys tuntuu jotenkin "esanssimaiselle" ja hallitsee liikaa.

Maku on kevyehkö, pehmeä ja melko hyvin tasapainoinen. Kirpeähkö hedelmäisyys on selkeästi esillä, mutta ei niin hallitsevana kuin tuoksussa. Viski on sopivan makea ja kuivahko mallas / hento turve pysyttelevät keveinä taustalla.

Jälkimaku latistuu melko mitättömäksi ja on muuhun kokonaisuuteen nähden yllättävän terävä. Viski myös kuivuu reippaasti ja (hapan) "tanniinisuus" nousee melko hallitsevaksi.

Ihan juotava keskitason "perusmalt", mutta ei tämä maistelu ostohaluja tätä pulloa kohtaan herätä.

Helloween & Stratovarius, Pakkahuone Tampere 14.12.2010

Varsin kylmänä joulukuisena tiistai-iltana oli Tampereen Pakkahuoneella mukavaa lämmikettä tarjolla. Tiedossa tupla-annos perinteistä "powermetallia" malliin Helloween ja Stratovarius. Kyseessä on siis Helloweenin the 7th Sinners maailmankiertue, jolla kotimainen Stratovarius täydentää paketin koko kiertueen ajan.

Ennen näitä yhtyeitä lavalle pääsi kuitenkin ruotsalainen Avatar, jonka goottihenkistä "örinää" kyllä kuunteli, muttea eipä tuo puolen tunnin setti suuria tunteita herättänyt.

Stratovariukselle olikin sitten jo varattu tunti soittoaikaa ja sen bändi käyttikin tehokkaasti hyväkseen. Biisilista oli valittu todella hyvin, eikä suvantokohdille ollut tilaa. Phoenix oli loistava avaus ja setin aikana hyvät kappaleet imaisivat mukaansa. Eagleheart, Hunting High And Low, Black Diamond.. Olisikin toivonut, että bändillä olisi ollut isompi osa lavasta-, sekä monipuolisemmat valot käytettävissään. Bändi oli hyvässä vedossa.

Phoenix
Legions
Darkest Hours
The Kiss of Judas
Against the Wind
Eagleheart
Distant Skies
Speed of Light
Paradise
Hunting High and Low
Black Diamond

Pienen tauon jälkeen tunnelma sähköistyi kaiuttimista pauhanneen AC/DC:n For Those About To Rockin myötä, lavan taustavalojen leimahdellessa "tykinlaukausten" tahdissa. Tämän jälkeen hauskan intron saattelemana Helloween lavalle ja Are You Metal? aloitti setin. Illan biisilista oli kasattu varsin 1980-lukupainoitteiseksi, mikä oli ehkä hienoinen yllätys, mutta ei lainkaan huono sellainen. Eagle Fly Free, March Of Time, Future World... Nostalgista. Sykähdyttävä oli myös lähes vartin pituinen "The Keeper's Medley". Lavasteet ja valot olivat näyttävät, mm. lavan taustalla pyörinyt uuden levyt kansikuvan suuri "sirkkeli", sekä hauska valtavan kokoinen kurpitsa, joka "kasvoi" saliin viimeisen kappaleen aikana.

Kokonaisuutena keikkaa olisi voinut hivenen tiivistää, sillä nyt aikaa kulutettiin reilusti erilaisilla sooloilla sekä pitkillä yleisön huudatuksilla. Ainakin omalla kohdallani nämä suvantovaiheet pääsivät hieman latistamaan tunnelmaa. Setti olisi ollut varmasti parempi, jos sitä olisi tiivistetty näiltä osin vaikka 20 minuuttia lyhyemmäksi.

Aivan onnistunut ilta kuitenkin ja hymyssä suin ajeltiinkin 13v. juniorin kanssa kotia kohti. Pakkahuonetta täytyykin kiittää, että tässä konsertissa oli myös ikärajaton osa, joten suosikkibändien tarjoama keikkaelämys, uusi kiertuepaita, sekä yhteiskuva basisti Markus Grosskopf'in kanssa oli mahdollinen myös nuorelle fanille.

Are You Metal?
Eagle Fly Free
March of Time
Guitar Solo
Where the Sinners Go
Steel Tormentor
Drum Solo
I'm Alive
You Stupid Mankind
Forever And One (Neverland)
A Handful of Pain
Keeper of the Seven Keys / King For A Thousand Years / Halloween
I Want Out
----
Ride the Sky
Future World
----
Dr. Stein