UFO: Klubi, Tampere 25.10.2010

Brittiläisen UFO:n lyhyt suomenkiertue ei alkanut parhaissa mahdollisissa merkeissä, sillä flunssa-aalto oli iskenyt yhtyeen jäseniin ja laulaja Phill Moggin kurkkutulehduksen seurauksena sunnuntainen Helsingin konsertti jouduttiin perumaan. Itselläni oli lippu maanantain Tampereen keikalle, jonka toteutumista saikin jännittää vielä konserttipäivänä.

UFO pääsi kuin pääsikin maanantai-iltana lavalle. Jo aiemmin konsertti oli siirretty Pakkahuoneelta Klubin puolelle, joka sekin täyttyi vain korkeintaan puolilleen. Ilmeisesti perinteisen hardrockin ystävillä oli tihkuisena ja koleana maanataina jotain muuta tärkeää tekemistä?

Mutta yhtye oli kovassa vireessä. 1t 45min setti oli hienoa kuultavaa, eli mainio sekoitus uutta ja vanhaa.. Erityisen komeasti soi upea "Love To Love", joka riitti jo yksistään täyttämään onnistuneen illan "vaatimukset".
Uusimman The Visitor-levyn materiaalia olisin voinut kuulla enemmänkin kuin nyt saatiin, mutta kaikkea kun ei voi yhteen iltaan mahduttaa. Keikan loppupuolelle oli säästetty varsinainen klassikkoputki, kun esitysvuoronsa peräkkäin saivat "Too Hot To Handle", "Lights Out", pitkäksi jamitteluksi venynyt "Rock Bottom", sekä luonnollinen loppuhuipennus "Doctor Doctor".

Mainio ilta klassista hardrockia, 25 euron lipulle sai kyllä enemmän kuin hyvän vastineen.

Sami Ruokankaan arvio illasta luettavissa "Rock Around The Blogissa".

UFO:

Phil Mogg: vocals
Barry Sparks: bass
Vinnie Moore: guitar
Paul Raymond: keys & guitar
Andy Parker: drums

Kuvassa olevasta settilistasta "Hell Driver" jäi soittamatta.

Rosebank 12 yo "Flora & Fauna"

Rosebank 12 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksu on hienostunut, pehmeä, sopivan makea sekä raikkaan hedelmäinen. Hento sitruksinen vivahde. Keveä, puhdas ja kaunis.

Maku on raikas ja kevyen sitruksinen. Hento maltaisuus, kirpeähkö hedelmäisyys. Kevyt, mutta mukavan aromaattinen.

Jälkimaku on lyhyehkö ja miellyttävän raikas. Hieman vaniljaa ja kevyt tammen vivahde. Makeus säilyy juuri sopivana.

Puhdaspiirteinen ja kaunis Lowlandin viski. Tyylikäs ja herkkä. Sääli että tislaamo suljettiin vuonna 1993.

"Flora & Fauna", Hämeenlinna 21.10.2010

Eilen Hämeenlinnan Viinivintillä maisteltiin Suomen Mallaswhiskyseuran toimesta mukava setti Diageon "Flora & Fauna"-sarjaa. Tässä muutama kuva tilaisuudesta, viskeihin tulen palaamaan myöhemmin.. Kiitokset vielä mukana olleille, mukava ilta jälleen kerran!

Monopoly Highlands & Islands Edition

Skottitunnelmaa pääsee nyt haistelemaan myös legendaarisassa Monopoly-pelissä, sillä tänään julkaistiin pelin "Highlands & Islands Edition". http://www.visitlochness.com/newsarticle.php?art=465
Tässäpä Skotlannista hullaantuneille vaikkapa hyvä joululahjavinkki..

Bunnahabhain 12 yo vs. XII

Bunnahabhainin uusi XII poikkeaa vanhasta 12-vuotiaasta ainakin alkoholiprosentillaan, (vanha 40%, uusi 46,3%). Löytyykö muuta eroa, siitä seuraavassa:

Ensin lasiin se "tuttu ja turvallinen" 12 yo, josta arviota kirjoittelin jo tammikuun Birgerin-tastingissakin. Mutta kerrataan:


Bunnahabhain 12 yo, 40%

Tuoksu on pehmeä, maltainen ja kevyt. Hedelmäistä makeutta & kuivaa turvetta. Aavistus Sherryä.

Maku on kevytpiirteinen, pehmeä ja "helppo". Maltaisuus hallitsee, mukana hieman sherryisyyttä sekä hunajaista makeutta. Taustalla raikas & kirpeä vivahde. Suolaisuutta.

Jälkimaku on lyhyehkö ja edelleen varsin kevytpiirteinen. Hedelmäisyys kuivahtaa, taustalla turvetta sekä raikas suolainen & sitruksinen vivahde.

Yksinkertainen ja helppo "perusmalt".

Sitten lasiin hieman vahvempi uutuus:


Bunnahabhain XII, 12 yo, 46,3%

Tuoksu on pehmeä, tuhdin sherryinen ja täyteläinen. Runsaasti hedelmäisyyttä ja toffeista & suklaista makeutta. Taustalla varsin pehmeä maltaisuus. Hyvä!

Maku on pehmeä, täyteläinen ja mukavan voimakas. Runsas hedelmäisyys, (kuivattu luumu), mallas, turve, sekä hento savu. Taustalla merellistä raikkautta & suolaisuutta.

Jälkimaku ei ole pisimmästä päästä, mutta maku säilyy mukavan vahvana. Kuivahko sherryisyys & turpeisuus tuntuvat päällimmäisinä, taustalla tasapainoinen suolainen vivahde.

Hyvä ja vahva, yllättävänkin runsaan sherryinen Bunna. Kerrankin uusi pullote vie selvän voiton vanhemmasta tuotteesta. Vaikka ihan kiva perusviski on tuo edellinenkin versio, niin nyt on kyllä Bunnahabhain muuttunut mukavasti edukseen!


Samplesta ja kuvasta kiitos "Bunnamasterille".

Jim Murray ja Biblen "virallinen" totuus

Arvostettu viskikirjailija Jim Murray hämmentää taas viskipiirejä. Juuri ilmestynyt Whisky Bible 2011 listaa jälleen tuttuun tapaan vuoden viskisatoa ja heti tuoreeltaa kiivastakin keskustelua on herättänyt vuoden viskin valinta, joka on Ballantine's 17 yo. Murray antaa tälle viskille pisteitä 97,5/100 ja luonnehtii, että hänen mielestään se on yksi kauneimmista, monisyisimmistä ja ihastuttavimmin tehdyistä viskeistä koskaan.

No joo, mielestäni ihan kohtuullisen hyvä sekoiteviski on kyseessä, mutta vuoden viski? No, maku- (tai mitä lie) asioita ja omalla kohdallani kyseinen juoma ei kyllä täytä lähellekkään niitä vaatimuksia, mitkä huippuviskille asetan. Jotenkin näissä Murrayn valinnoissa haiskahtaa tietty kaupallisuus taustalla ja kovin vakavasti en kehuihin osaa suhtautua. Markkinamiehet tulevat kyllä taas ottamaan valinnasta kaiken irti ja luulenkin, että Ballantines'illa ja painetaankin "vuoden viski" mainintoja pullon kylkeen, sekä suunnitellaan näyttäviä mainoskampanjoita.

Muutenkin kirja on saanut heti tuoreeltaan kritiikkiä virheistä, joita painokseen on pujahtanut. Jo sarjan aiemmissa osissa häiritsivät tiettyjen pullojen virheelliset / epätäydelliset tiedot, mutta nyt näemmä ovat pullottajatkin menneet hieman ristiin, kuten tästä jutusta ilmenee:)

Omalla kohdalla tämä "raamattu" on vuoden turhin viskikirjajulkaisu ja jää kyllä ostamatta.

Talisker "Limited Edition"

Maistelussa vaihteeksi viskiä Isle of Skye'lta:

Talisker "Limited Edition", 60%. Special vatting of natural cask strenght Talisker for sale only at the distillery.

Tuoksu on terävän voimakas. Kuivahkoa savuisuuta, hiiltä. Runsas maltaisuus sekä reipas merellinen suolaisuus. Aavistus tervaista puuta.

Maku on erittäin voimakas ja alkuun varsin hyökkäävä. (Täytyy kokeilla tätä myös vedellä laimennettuna). Maltaisuus on pehmeää ja makeahkoa, merellisyys tuntuu vahvan raikkaana savuisuuden pysytellessä kevyenä taustalla. Kuivahkoa turvetta.

Jälkimaku jatkuu tiukan voimakkaana: Raikasta hedelmäisyyttä, yrttejä, mallasta sekä kuivaa turvetta. Hento tervainen savuisuus.

Erittäin voimakaspiirteinen ja terävä Talisker, joka suorastaa huutaa pientä laimennusta.

Veden kera maku muuttuukin huomattavasti:

Tuoksussa aromien tasapaino paranee ja savuisuus & suolaisuus korostuvat miellyttävällä tavalla.

Maku pehmenee ja makeutuu. Hunajaisuus ja yrttisyys nousevat pintaaa luoden vahvan mielikuvan Dalwhinnien viskeihin:) Savuisuus nousee tuntuvammin esiin.

Jälkimaussa tasapaino paranee ja maku aukeaa paremmin. Kuivahkoa savua, mustapippuria, suolaisuutta, (salmiakki).

Vesilisä paransi kokonaisuutta siis huomattavasti, mutta silti kovin yksioikoinen ja "outo" kuva tästä jäi. Rinnalle maisteluun otettu tislaamon "perus" 10 yo veti kyllä selkeästi pidemmän korren.

Ps. Onko "Pere" tietoa milloin tämä on pullotettu?