Linkwood 1990, G&M for LMDW.

Nyt jotain hyvin hyvin erilaista...

Linkwood 1990/2009, 45%, Gordon & McPhail for La Maison Du Whisky, Cask no 6269. (Sherry Butt).

Tämän todella tumman, ruskean punertavan viskin tuoksussa on
Sherryä, Sherryä ja Sherryä. ( Rusinaa, kypsää punaista hedelmää, suklaata).

Mausta löytyy Sherryä, Sherryä ja Sherryä. ( Uskomattoman vahva sherryisyys toimii kuitenkin yllättävän hyvin tässä täyteläisen rusinaisessa ja todella makeassa viskissä).

Jälkimaku tarjoaa yllättäen Sherryä, Sherryä ja vielä lisää Sherryä. (Kevyt ja kuivahko puun vivahde yrittää taistella rusinaisuuden ylivaltaa vastaan, onnistuen tuomaan edes pientä muutosta makeaan kokonaisuuteen).

Mitäpä tästä muuta... No, sherryisin viski mikä on koskaan vastaan tullut. Makeaa... ja samalla hemmetin hyvää, mutta ollaanko jo siinä pisteessä että tämä on enemmän Sherryä kuin viskiä? :)
"Distillery character" - sitä on turha etsiä.
(Kuva: whiskysamples.eu)

Glenfarclas 1968 Family Cask for Luc Timmermans

Lasissa varsin herkullinen Glenfarclas:

Glenfarclas 1968/2009, 51%, OB Family Cask for Luc Timmermans, Gonzales Byass Cask #699 (Fino-Sherry) - Whiskysamples Anniversary - 60 bottles.

Tuoksu on tyylikäs. Antiikkinahkaa, sopivasti puuta, tummaa suklaata, espressoa, kuivattuja hedelmiä.




Tämän suutuntumaltaan miellyttävän paksun ja täyteläisen kermaisen viskin maku on upean hienostunut ja vivahteikas. Sherryisyys on tasapainoista, ei liian makeaa, mutta kuitenkin runsaan hedelmäistä. Sopivasti iäkkääseen viskiin kuuluvaa puun vivahdetta sekä aavistus mentholin raikkautta.


Jälkimaku on mukavan pitkä, jossa hedelmäisyys kuivuu entisestään ja esiin nousee raikkaan hapokasta marjaisuutta. Pitkästä kypsytyksestä kertova puu luo kauniisti "arvokkuutta".


Todella miellyttävä juoma, joka on hieno esimerkki tyylikkäästi hyvässä tynnyrissä pitkään kypsyneestä viskistä.

Kuvat pullosta ja tynnyristä: whiskysamples.eu

Bowmore Legends.

Tänään hieman erilaista juttua hullun keräilijän "sälä on aina kivaa" osastolta:)
Bowmore Legend-viskiä julkaistiin vuodesta 1994 lähtien erilaisilla kuva-aiheilla ja tarinoilla varustetuissa "tin boxeissa". Näitä "tinejä" on nyt 14 erilaista, joten pistin kameran vaihteeksi videoasentoon ja tältä nuo mukavasti kuvitetut purkit näyttävät:

Lagavulin 1993, Feis Ile 2008.

Lagavulin onkin ollut blogissani täysin käsittelemättä, johon osasyynsä lienee sillä, ettei tislaamon perustuote 16yo ole koskaan omiin suosikkeihin kuulunut. Mutta muuta ja mielenkiintoisempaakin tavaraa tältä tislaamolta on tarjolla, joista tässä yksi:

Lagavulin 1993, 52,9%, cask no 1403. Distilled 13.4.1993, bottled 2008. Wood type: European Oak. Bottled especially to celebrate Feis Ile 2008.

Tuoksussa puhdasta, tuoretta puuta sekä reilusti tervaisen makeaa savua. Aavistus mentholia.

Maku on pehmeä, mutta todella voimakas. Täyteläisen vaniljainen makeus, tyylikäs tynnyripuu sekä vahva turvesavu luovat todella herkullisen ja intensiivisen kokonaisuuden.

Jälkimaku on öljyinen, positiivisella tavalla raskas, runsaan savuinen ja pitkä.

Melkoinen monsteri Lagalta. Loistava tynnyri, jossa on vahvaksi Islay-viskiksi kaikki tarvittava: Sopiva makeus, vahva turvesavu ja tyylikäs puun vivahde. Lagavulinin peruspullotteisiin verrattuna tämä kipuaa pisteissä "Spinal Tap"-tyyliin täyteen yhteentoista:)

Kuukauden levyklassikko 11: Montrose - Montrose.

Vihdoin viimein kauppojen hyllyille ilmestyi remasteroitu cd-versio legendaarisesta Montorosen ensimmäisestä albumista, joten tässäpä selvä ja ajankohtainen valinta kuukauden levyklassikoksi.

Yksinkertaisesti nimeä Montrose kantava levy ilmestyi alunperin vuosien 1973/74-vaihteessa ja bändissä vaikuttivat tuolloin sellaiset herrat kuin Ronnie Montrose - kitara, Sammy Hagar (myöhemmin mm. Van Halen, Chickenfoot) - laulu, Bill Church (myöhemmin mm. Sammy Hagar band) - basso, sekä Denny Carmassi (myöhemmin mm. Whitesnake) - rummut.

1970-luvun tyyliin levy on lyhyehkö, n.32 min, mutta kahdeksan kappaleen levyllä ei juuri huteja ole. Jykeviä kitarariffeja, Hagarin persoonallinen laulu, sekä erittäin hyvät kappaleet nostavat tämän levyn suurten hardrock-albumeiden joukkoon.

Rock The Nation on vahva avaus ja kakkosena kuultava Bad Motor Scooter on jäänyt myöhemminkin elämään mm. Sammy Hagarin soolokeikoilla, samoin kuin kappaleet Space Station #5, sekä mukavan raskas Rock Candy. Levyn ainoa cover-pala Good Rockin' Tonight (Roy Brown) tarjoaa perinteistä rock'n'rollin ilosanomaa ja levyn kokonaisuus on todella vahva alusta loppuun.

Perinteisestä ja jykevästä 1970-luvun hard rockista pitäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy!

1. ROCK THE NATION
2. BAD MOTOR SCOOTER
3. SPACE STATION #5
4. I DON'T WANT IT
5. GOOD ROCKIN' TONIGHT
6. ROCK CANDY
7. ONE THING ON MY MIND
8. MAKE IT LAST

Tässä Montrose lavalla vuonna 1974:

Bowmore 21yo 1972.

Maistelussa 1990-luvun alkupuolella pullotettu 21-vuotias Bowmore:

Bowmore 21 yo 1972, 43%.

Tuoksu on täyteläisen "pyöreä" ja makean hedelmäinen. Taustalla makean turpeinen, mutta hento savuisuus sekä raikasta herukkaa.

Maku on sherryisen täyteläinen, todella hedelmäinen ja varsin herkullinen. Savuisuus jää täysin piiloon kypsien hedelmien ilotulituksen alle. Herukka tuo hieman hapokkuutta ja viskin runko on hienon vivahteikas ja "elää" lasissa monipuolisesti.

Jälkimaussa runsas hedelmäisyys jatkuu, huolimatta siitä, että viski kuivuukin hieman. Aavistus kuivaa turvetta ja kevyen tervaista savua pyrkii esiin.

Varsin mainio ja mukavan hedelmäinen 1970-luvun alun Bowmore. Sherrytynnyreitä lieneekin käytetty reippaammin kuin myöhemmissä "vuosikerrattomissa" 21-vuotiaissa. Herkullinen viski.

Ardmore 12 yo 100th Anniversary.

Ardmore 12yo, 40%, distilled 1986, Ardmore 100th Anniversary 1999.

Tämän suhteellisen harvinaisen Ardmoren tislaamopullotteen tuoksu on tasapainoisen turpeinen, kuivahkon, mutta täyteläisen hedelmäinen ja hunajainen. Aavistus marjaista kirpeyttä.

Maku on täyteläinen jossa Speysiden viskiksi runsaasti hiiltä sekä kuivaa turvetta. Savuisuus on alkuun yllättävänkin voimakasta. Makujen tasapaino säilyy mukavasti pehmeän hedelmäisyyden tuodessa sopivasti makeutta.

Jälkimaku on pehmeä ja miellyttävä, makua riittää mukavasti vaikka viski on "vain" 40% vahvuinen.

Tämä viski on siis tasapainoinen, savuinen, hunajaisen pehmeä ja kokonaisuutena melko tuhti paketti. Hyvä ja mielenkiintoinen 12-vuotias, joskin muutama lisävuosi olisi saattanut hioa makuprofiilia vielä monipuolisemmaksi..

Ardmore on tärkeä ainesosa Teacher's Highland Cream blendissä, mutta rinnakkainmaistelussa tämä sekoiteviski jäi täysin "isoveljensä" jyräämäksi. Teacher'sista lisää joskus myöhemmin, kun saan vertailtavaksi muutaman eri aikakausina pullotetun version...