Kilchoman: Ensimmäisen tynnyrin ensimmäinen pullo myyty.

Toukokuun 10.päivä oli juttua Kilchomanin huutokaupasta, missä oli myynnissä tislaamon ensimmäisen tynnyrin ensimmäinen pullo. Nyt tuolle pullolle on saatu omistaja ja hintaa harvinaisuudelle muodostui muhkeat £5400. Kovasti oli siis pullolla kysyntää, mikä ei toki yllätyksenä tullut.

Bunnahabhain Toiteach

Testissä nuori ja voimakkaan savuinen Bunnahabhain Toiteach, 46%.
Viskin nimi Toiteach on vanhaa gaelinkieltä ja takoittaa savuista. Pullon takaetiketin mukaan nimi tulisi lausua 'Toch Chach'.

Tuoksussa on erittäin vahvaa savuisuutta ja monille nuorille voimakkaan savuisille viskeille tyypillistä palaneen kumin tuntua.
Maku on palaneen savuinen. Savun alta löytyy reippaasti makeutta, joka kääntyy jopa hieman äiteläksi. Nuori ikä tuntuu taustalla hieman alkoholisena ja tasapainoa makujen kesken ei oikein synny.
Tislaamon tyypilliset ominaispiirteet kuten pehmeä hedelmäisyys ja suolaisuus on tässä tuotteessa piilotettu (poltettu:) vahvan savun alle ja kokonaisuus on jotenkin väkisin tehdyn oloinen.
Mielestäni kaikkien (Islay)tislaamoiden ei tarvitsisi lähteä väkisin tekemään näitä "peat monstereita" ja Bunna on yksi niistä.


Tämän nuorukaisen vastapainoksi tuore uutinen hieman iäkkäämmästä tuotteesta, nimittäin Douglas Laing julkaisee lähiviikkoina Platinum-sarjassaan peräti 36-vuotiaan Ardbegin...

Pittyvaich 12 yo Flora & Fauna

Suomen Mallaswhiskyseuran "Silent Stills II" tastingissä taannoin maistettu Pittyvaich 12 yo, 43%, Flora & Fauna on puhdasverinen Sherrykypsytetty viski. Jopa niin puhdas, ettei Sherryn alta juuri mitään muita vivahteita löydykään.

Tuoksu on pehmeä, kypsän hedelmäinen.
Maku on voimakkaan toffeinen, sherryinen ja tasapainoisen makea. Jälkimaku on valitettavan lyhyt.
Kokonaisuutena "tasainen" kuvaa tätä viskiä hyvin, sillä suuria vivahteita ei löydy hakemallakaan. "Yksinkertainen ja helppo" perusviski.

Pittyvaichin tislaamo oli varsin lyhytikäinen, sillä se rakennettiin vasta vuonna 1975. Tätä pääasiassa Bell's blended-viskin raaka-aineeksi valmistettua viskiä tehtiin vain vuoteen 1993 asti, jolloin tislaamo suljettiin. Myöhemmin tislaamon laitteistoa käytettiin erilaisissa testiprojekteissa, mm. Ginin valmistuksessa, mutta vuonna 2003 koko tislaamo purettiin lopullisesti.
Niinpä Single Malt-pullotteita Pittyvaichilta ei ole laajasti saatavilla, mutta tätä 12-vuotiasta löytyy kyllä vielä joidenkin kauppojen hyllyiltä.

Ps. Whiskyseuran sivuilta löytyy laajempi raportti tuosta tasting-tilaisuudesta kokonaisuutena.

GRINGOS LOCOS are back!

Windseekersiltä tuli tällainen mukava tieto:

GRINGOS LOCOS are back!

Uusi albumi Second Coming Of Age julkaistaan 3.6.2009.

Gringos Locos on yksi niistä Suomen rockmusiikin uranuurtajista, jotka tallasivat kansainvälistä polkua jo ennen virtuaalimaailman YouTubeja ja MySpaceja. Bändi on ollut telakalla ja tallissa "muutaman" vuoden mm. Leningrad Cowboysin, Wishbone Ashin, Ben Granfelt Bandin ja Havana Blackin viedessä soittajia maailmalla. Uuden, järjestyksessään neljännen levyn aika tuli nyt, kun pöytälaatikot alkoivat pullistella musiikkia ja yhteistä aikaakin löytyi.

Second Coming Of Age –levyn biisit ovat Tipe Johnsonin ja Muta Mannisen luovan työn tuloksia, yhtä coveria lukuunottamatta. Hard rock puree ja soundit ovat tuttuja ja ah niin tuhteja! Melodioissa ja sanoituksissakin kuulee poikien kasvaneen miehiksi (ehkä) ja Tipe Johnsonin ääni ja vahvat kitarat iskevät tajuntaan jos mahdollista lujempaa kuin koskaan ennen.

GRINGOS LOCOS on:

Richard G. Johnson, laulu
Muta Manninen, kitara
Masa Maijanen, basso
Miri Miettinen, rummut

Levyllä soittavat lisäksi Leevi Leppänen, Tomi Malm, Ben Granfelt, Okke Komulainen, Jaakko Kiikeri, Harri Ala-Kojola ja Mikko Rintanen.

http://www.myspace.com/gringoslocosband

Levynjulkkarikeikka olisi jo tänään Helsingissä Virgin Oilissa, mutta harmi kun on itsellä tuo 100km matkarajoitin aina noihin pääkaupunkiseudun tapahtumiin, joten tyydyn seuraamaan tv:stä mestareiden liigaa. Levy menee kyllä hankintalistalle.

UFO: The Visitor

Brittiläinen UFO tulee jälleen uuden levyn voimin. The Visitor on bändin pitkän uran jo 20:s albumi. Ensimmäinen UFO-levy näki päivänvalon jo vuonna 1970 ja edellinen The Monkey Puzzle julkaistiin kolme vuotta sitten.

The Visitor yllättää heti positiivisesti. Maukkaan bluesvetoiset kappaleet imaisevat mukaansa ja hyvät melodiat kantavat kappaleita hienosti. Levyn ilmeestä tuleekin mieleen klassinen 70-80 luvun vaihteen "vanhan ajan" Whitesnake, ajalta jolloin Snakessa vaikuttivat David Coverdalen lisäksi mm. Micky Moody Ja Bernie Marsden.

The Visitor on erittäin tasainen kokonaisuus ja toistaiseksi onkin turha lähteä nostamaan mitään kappaletta erikeen esiin. Perinteisen bluesahtavan perusrokin ystäville varmasti maistuva levy. Ehdottomasti yksi kuluvan vuoden iloisimpia yllätyksiä!

1. "Saving Me"
2. "On The Waterfront"
3. "Hell Driver"
4. "Stop Breaking Down"
5. "Rock Ready"
6. "Living Proof"
7. "Can't Buy A Thrill"
8. "Forsaken"
9. "Villains & Thieves"
10. "Stranger In Town"
11. "Dancing With St. Peter (2009 Edition)" (bonus track)

PHIL MOGG - VINNIE MOORE - ANDY PARKER - PAUL RAYMOND

The Hevi Shit live!

Eilisessä Glenfiddich-jutussa sivuttiinkin jo The Hevi Shit-bändin kotistudio-iltaa ja allekirjoittanut oli kutsuttu paikalle kuvaamaan herrojen esityksiä. Homman nimi oli se, että tämä loistava duo hoiteli musiikin, tällä kertaa "undressed", eli ilman jo legendaarisia punaisia asuja. Itselläni oli kunnia toimia illan aikana kameran takana niin tuottajana, (Bob Kivi:), kuvaajana, äänittäjänä ja managerinakin. Kuvamateriaalia jopa saatiin aikaiseksi ja tässä maailman ensi-iltana pari mukavaa näytettä:

"Soul To Squeeze":



"Näin Kulutan Aikaa":



Kuvaus-ja äänityshommissa on ensiarvoisen tärkeää, että tilat ja laitteet ovat moitteettomassa kunnossa. Täällä, kuten arvata saattaa oli hommat hoidettu viimeisen päälle. Tuottajan oli suorastaan ilo työskennellä tämän miksauspöydän takana:

Glenfiddich Special Reserve 12 yo.

Tulipa eilen istuttua iltaa The Hevi Shit-bändin kotistudiolla ja kun "piispa" saapui paikalle mukanaan pullo legendaarista Glenfiddichiä, niin illan aloitusviski oli siinä.

Glenfiddich on varmasti ainakin nimensä ja kolmikulmaisen pullonsa ansiosta tuttu jokaiselle vähänkin viskejä jossain nähneelle ja tämä tislaamon perusversio löytynee yhdessä Laphroaig 1o yo:n kanssa lähes jokaisesta anniskelupaikasta, missä viskiä tarjoillaan. Jos ravintolan valikoima käsittää kaksi Single Malt-viskiä, niin hyvin suurella todennäköisyydellä ne ovat juurikin edellä mainitut.

Mutta maistamaan:

Glenfiddich Special Reserve 12yo, 40%:

Tuoksu on hyökkäävä ja pistävän kirpeä. Kevyt maltainen makeus yrittää luoda hieman tasapainoa.
Maku on kevyt, kuivahkon viljainen, hieman hunajaa. Jälkimaku alkaa yllättävästi mukavan marjaisena, mutta muuttuu nopeasti pistäväksi ja kitkeräksi jättäen jälkeensä kovin epämiellyttävän makuvanan.
Kokonaisuutena mitäänsanomaton massatuote.

Noin reilu vuosi sitten tislaamo luopui tämän pullotteen "Special Reserve" nimikkeen käytöstä ja nykyisin pullo löytyy kaupoista yksinkertaisesti nimellä Glenfiddich 12 yo. Samasta viskistä on kuitenkin sisällöllisesti kyse.