Glentauchers 1979/1992, Gordon & MacPhail.

Lasissa vanhaa Glentauchers-tuotantoa Gordon & MacPhaililta.

Glentauchers 1979 40%. Bottled 1992. 5cl miniature, Gordon & MacPhail. (Bottle code IB/BA) 

Tuoksu on makeahko, kirpakan herukkainen ja kevyen maltainen. Trooppista hedelmäisyyttä ja hapahkoa marjaisuutta. Hyvin hento turpeisuuden häivähdys ja puhdas tammi. Taustalla katkeraa tummaa suklaata.

Maku on kirpakan raikas. Raa’ahko trooppinen hedelmäisyys hallitsee. Vaniljaa, tuoretta tammea, sitrusta ja kevyt maltaisuus. Ajan kanssa hunajainen makeus lisääntyy.

Jälkimaussa hapan sitrus voimistuu ja tammi nousee runsaampana esiin. Yrttisyyttä, ruohoisuutta ja herukoiden kirpeyttä. Maku latistuu melko pian ja jää lyhyeksi. Sitrus tuntuu todella vahvana. 

Tyypillinen aikansa perusmallasviski. Kiva, mutta ei sen kummemmin puhutteleva. Hieman epäreiluna verrokkina vierellä ollut 1990 vuosikerran Cadenhead-pullote oli iäkkäämpänä ja vahvempana huikean paljon parempi. 

Glenfarclas 25 yo (1990’s)

 Nyt tarkastelussa klassista sherrykypsytettyä viskiä Glenfarclasilta.

Glenfarclas 25 yo, 43% (1990’s)

Tuoksu on rusinainen, taatelinen ja nahkainen. Makeaa tuoretta luumua, runsasta maltaisuutta, kahvia, tummaa suklaata ja pippurista mausteisuutta.

Maku on kevyehkö ja samettisen pehmeä. Sherryisyys hallitsee kauniina ja tuoksusta tutut rusinat, suklaa, nahka ja kahvi tuntuvat runsaina.

Jälkimaku kuivahtaa jopa yllättävänkin reippaasti ja tammi pääsee nousemaan sherryn takaa enemmän esiin. Makujen tasapaino säilyy kuitenkin hyvin. Salmiakin suolaisuutta ja pikanttia pippurisuutta.

Maukas ja tasapainoinen Glenfarclas! Aivan huipulle olisi päästy, jos viskin runko olisi ollut hieman täyteläisempi. Erittäin hyvää toki näinkin.

Morrison’s Islay Legend 8 yo

Lasissa vaihteeksi Bowmore-pohjainen Islay-blendi mitä ilmeisimmin 1990-luvun alkupuolelta.

Morrison’s Islay Legend 8 yo, 43%. Guaranteed 50% Malt Whisky. Morrison’s Bowmore Distillery Ltd. (Early 1990’s)

Tuoksu on kevyt, hunajainen, pehmeän turvesavuinen ja palaneen tamminen. Makeahkoa kukkaisuutta ja raikasta sitrusta.

Maku on kevyehkö ja makean laventelinen. Pehmeää turpeisuutta, kypsää hedelmäisyyttä, kukkaissaippuaa ja raikasta sitrusta. Suutuntuma jää ohueksi.

Jälkimaussa makea laventelisuus jatkuu runsaana. Banaania, toffeeta, ylikypsää hedelmää ja tuoretta tammea. Hento turvesavuisuus. Maku ei jaksa kantaa kovin pitkään.

Kiva blendi, missä 1980-luvulla tislatun Bowmoren laventeliset piirteet ovat vahvasti läsnä. Viskin runko jää kuitenkin turhan ohueksi ja mallasviskien rotevuutta jää kaipaamaan. Lajissaan maistuva sekoitus tämä kuitenkin on.

Bowmore 1976 20 yo, Casks 3548/49. Signatory Vintage

 1970-Luvun Bowmoreihin voi yleensä luottaa. Tässä esimerkki Signatorylta.

Bowmore 1976 20 yo, 52,6%. Distilled 5.4.1976, bottled 5.11.1996. Casks 3548/49. Signatory Vintage. 5cl miniature no. 146/730.

Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja makean vaniljainen. Hennon pehmeää turvesavua nousee hiljalleen esiin tislaamolle tyypillisenä. Savuista mallasta ja kuivahkon tyylikäs tammi. Raikasta herukkaa nousee esiin.

Maku on kermaisen täyteläinen, runsaan sitruksinen ja kevyen turvesavuinen. Vanilja ja puhdaspiirteinen tammi tuntuvat vahvoina. Vesilisällä nallekarkkien makeus ja raikas herukka nousevat esiin.

Jälkimaussa sitrus ja vanilja jatkuvat vahvoina. Tammi voimistuu tuntuen sopivan paahteisena. Turpeinen maltaisuus. Herukkaisuus tuo vivahdetta taustalle.

Maukas ja tyypillinen 1970-luvun Bowmore. Vivahteikkuutta olisin tosin toivonut vielä enemmän, mutta hyvä näinkin.

Bowmore 12 yo, 40% (5cl, brown dumpy bottle, early 1980’s)

Vanhat viskiminiatyyrit ovat välillä melkoista lottoa, kun viskien pitkään hyvänä säilymisestä pienessä pullossa ei aina takeita ole. Myös haihtuminen on usein ongelmana ja jatkuvasti esimerkiksi huutokaupoissa näkee varsin vajaita pulloja. Nyt kohdalle osui kuitenkin jotain erityistä, eli huikean upea Bowmore 1980-luvun alusta.

Bowmore 12 yo, 40% (5cl, brown dumpy bottle, early 1980’s)

Tuoksu on huumaavan aromikas ja runsaan trooppisen hedelmäinen. Mangoa, papaijaa, nallekarkkeja ja makeaa sitrusta. Hyvin hento turpeisuus ja ripaus tuoretta tammena. Hieno!

Maku on tuoksun tavoin herkullisen hedelmäinen ja raikas. Mangoa, herukkaa, tuoretta tammea, pehmeää maltaisuutta ja hyvin hento turpeisuus.

Jälkimaku kuivahtaa hieman ja makea nallekarkkinen hedelmäisyys kääntyy nyt enemmän happamaan marjaisuuteen (herukkaa). Raakaa mangoa, kookosta ja sopivasti tammea. Turpeisuus voimistuu taustalla.

Upea 12 yo! Makuprofiilista päätellen tämän on pakko olla 1960-luvulla tislattua, sillä tunnusomaiset hedelmäisen raikkaat piirteet ovat niin vahvana läsnä. Bowmore 12 yo tässä ruskeassa pullossa julkaistiin käsittääkseni ensimmäisen kerran vuonna 1980 ja aivan ensimmäisistä eristä on nyt oltava kyse. Veikkaan rohkeasti 1968-1980. Maistamani myöhemmin pullotetut versiot ovat hieman sherryisempiä ja makuprofiililtaan enemmän 1970-lukulaisia.  Aivan huikea viskielämys!

Bowmore De Luxe, 70° proof (late 1970's)

Bowmoren vanhoista ”dumpy-pulloista” on julkaistu lukuisia versioita 12-vuotiaana, sekä De Luxe -nimellä ikämerkitsemättömänä. Nyt testissä miniatyyriversiona ensimmäinen De Luxe 1970-luvun lopusta.

Bowmore De Luxe, 70° proof. 1 2/3 fl ozs, 4,7 cl (Late 1970’s)

Tuoksu on raikkaan herukkainen, kuivahkon maltainen ja trooppisen hedelmäinen. ”Obe” (old bottle effect) tuntuu tuoden vanhoja kirjoja ja pölyistä tammea. Hento turpeisuus ja raikas sitrus. Aavistus sherryä.

Maku on erittäin pehmeä todella miellyttävä. Trooppista hedelmäisyyttä, toffeeta, kevyesti turvasavua ja pehmeä maltaisuus.

Jälkimaussa tammea nousee kevyenä mukaan. Hedelmäisyys jatkuu pehmeänä ja runsaana. Suklaata, lempeää turpeisuutta ja roteva maltaisuus.

Tasapainoinen ja maukas, kypsytysiältään nuori Bowmore. Yleisilme on kypsä ja varsin tyypillinen 1970-luvulla tislatulle Bowmorelle. Hieman myöhemmin pullotetun version arvioon verraten nyt lasissa ollut 70° proof oli täyteläisempi ja loppuun saakka tasapainoisempi. Jälkimaussakin riitti nyt puhtia mukavasti.

Amorphis - Tavastia-klubi, Helsinki 14.10.2020

Koronarajoitteet varjostavat keikkatoimintaa, mutta Amorphis onnistui kuin onnistuikin järjestämään 30-vuotisjuhlakonserttiensa sarjan kolmena iltana Tavastialla. Olin paikalla ensimmäisenä iltana ja tässä tunnelmat:

https://metalliluola.fi/amorphis-30th-anniversary-tavastia-klubi-helsinki-14-10-2020/

Glenkinchie 10 yo (5cl, 1990’s)

 Lasissa Glenkinchien kymppivuotias liki 30 vuoden takaa.

Glenkinchie 10 yo, 43% (5cl, 1990’s)

Tuoksu on makean mausteinen ja pehmeän maltainen. Hunajaa ja tuoretta tammea. Maustekakkua, mustapippuria ja raikasta yrttisyyttä.

Maku on pehmeä ja melko täyteläinen. Hunaja, mausteisuus (maustepippuri ja kaneli), sekä puhdaspiirteinen maltaisuus hallitsevat. Vaniljaa, kookosta ja nätti tammi.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja puhdaspiirteisenä. Makeaa sitrusta, tuoretta tammea ja selkeän puhdas maltaisuus. Kirpakka marjaisuus (karviainen, valkoherukka) nousee lopussa esiin. 

Malliesimerkki puhtaasta ja maukkaasta perusmallasviskistä. Aivan turhaan aliarvostettu viski.

Bruichladdich 15 yo (early 1990’s)

Bruichladdichin tuotanto on ollut vuosien saatossa varsin monenkirjavaa ja laadultaan vaihtelevaa. Tästä hyvänä osoituksena toimii tämä 1990-luvn alkupuolella pullotettu 15-vuotias.

Bruichladdich 15 yo, 43% (5cl, early 1990’s)

Tuoksu tarjoaa hapokasta trooppista hedelmää (ananasta ja raakaa mangoa). Pehmeä maltaisuus ja pölyisen kuivana esiin nouseva tammi. Vaniljan ja toffeen sävyjä, sekä merellistä suolaisuutta.

Maku on tuoksun tavoin runsaan trooppisen hedelmäinen. Jännä hieman turpeinen happamuus nousee esiin. Kanervaa, kuivahkoa tammea ja maltaisuutta. Vanilja tuo makeutta.

Jälkimaku kuivuu ja tammi sekä kuiva mallas nousevat enemmän esiin. Hedelmäisyys kääntyy happamaan ja kirpeään suuntaan. Merellisen raikas tuulahdus ja suolaisuus voimistuvat lopussa.

Aikansa perus-Bruikka, eikä mitenkään erityisen säväyttävä. Ei yllä pari vuotta sitten arvioidun saman aikakauden 10 yo:n tasolle.

Aberlour-Glenlivet 12 yo (late 1980's)

Testissä Aberlour 12 yo 1980-luvun lopun pullotuksena.

 Aberlour-Glenlivet 12 yo, 40% (75cl, late 1980's)

Tuoksu on kypsän hedelmäinen, lakritsainen ja tasapainoisen tamminen. Raikasta herukkaa, toffeeta ja kookosta. Fino -sherryä.

Maku on pehmeä, suklainen ja toffeinen. Runsas kypsä hedelmäisyys, kuivahko tammi ja runsaahko maltaisuus. Yrttisyyttä ja suolaisuutta. Sherryisyys sulautuu kauniisti kokonaisuuteen, eikä nouse liian hallitsevaksi.

Jälkimaku jatkuu suutuntumaltaan öljyisenä ja kuivahkon sherryisenä. Toffee säilyy vahvana. Makeaa appelsiinia, kuivahkoa yrttisyyttä ja nätti tammi.

Tyylikäs ja keveähkö vanhan liiton sherrykypsytys, missä tilaa jäi myös muille vivahteille. Hyvää, joskin vahvuutta ja täyteläisyyttä olisi voinut olla enemmän.

Kilkerran Heavily Peated, Batch 2.

Kilkerran Heavily Peated Batch 1 oli varsin hyvä aloitus tislaamon turvesavuisille julkaisuille, joten testataan nyt puolisen vuotta ykkösosaa kauemmin kypsytetty Batch 2.

Kilkerran Heavily Peated, 60,9%. Peat in Progress Batch 2. Casks: Ex-Bourbon (55%) & Ex-Sherry (45%). Bottled 24.9.2019

Tuoksu on kermainen, makean vaniljainen ja tuhdin turvesavuinen. Tuoretta tammea, raikasta sitrusta ja makeahko maltaisuus. Kokonaisuutena täyteläisempi ja tasapainoisempi kuin Batch 1.

Maku on pehmeän vaniljainen ja tuoksun tavoin kermaisen täyteläinen. Turvesavuisuus voimistuu hiljalleen ja nousee makeuden takaa kuivahkon palaneena ja tuhtina esiin. lakritsin suolaisuutta ja kypsää greippiä.

Jälkimaussa kuiva turvesavu hallitsee. Poltettua tammea, hapanta sitrusta ja salmiakin suolaisuutta. Maku säilyy puhdaspiirteisenä kautta linjan. Tietty nuoruuden raakuus on toki läsnä.

Täyteläinen ja hieman ykkösbatchia kypsempi esitys. Hyvällä tiellä siis ollaan.

Stewarts Cream of the Barley (before 1994)

 Lasissa pitkät perinteet jo vuodesta 1831 omaava blendi 1990-luvun alun pullotuksena.

Stewarts Cream of the Barley, 40%. Blended Scotch Whisky (5cl, before 1994)

Tuoksu on kypsän hedelmäinen, pehmeä ja kevyen maltainen. Suolaisuutta, puhdasta viljaa ja aavistus turpeisuutta. Yleisilme on varsin kevyt, mutta miellyttävä.

Maku on erittäin pehmeä ja makeahkon hedelmäinen. Vaniljaa, kevyesti mallasta ja hento tammi. taustalta nousee suolaisuutta ja pieni turpeen häivähdys.

Jälkimaku jatkuu melko makeana loppuun asti. Hunajaisuutta nousee esiin. Tammi tuntuu poltettuna. Vaniljaa, omenaa ja aprikoosia.

Erittäin pehmeä ja miellyttävä blendi, mutta sen suurempaa vivahteikkuutta tästä on turha etsiä. Toisaalta ei tässä mitään vikojakaan tai kokonaisuutta häiritseviä piirteitä ole.

One Desire, Rämlord - On The Rocks, Helsinki 3.10.2020

One Desire

Vaihteeksi keikkakuvia ja raporttia. Koronan runtelemalla tapahtuma-alalla sentään pienempien keikkojen järjestäminen on ollut mahdollista erityisjärjestelyin. Kävimme katsomassa ja kuuntelemassa One Desiren levynjulkkarikeikan On The Rocksissa. Illassa uutena tuttavuutena mukana oli myös positiivisesti yllättänyt Rämlord. Raportti ja kuvat nyt Metalliluolassa:

https://metalliluola.fi/one-desire-ramlord-on-the-rocks-helsinki-3-10-2020/

Rämlord

House of Lords Blended Scotch Whisky. 86 proof, US 4/5 quart (1940's)

Nyt tarkasteluun blendi, joka mitä ilmeisimmin on pullotettu 1940-luvulla. Viskin mallasviskiosuudessa pitäisi ainakin Edradourin tuotantoa löytymän, sillä viskin pullottanut William Whiteley & Co omisti tuolloin kyseisen tislaamon. 

House of Lords Blended Scotch Whisky. 86 proof, US 4/5 quart. William Whiteley & Co, Edradour Distillery. (1940’s)

Tuoksu on blendiksi vahvapiirteinen ja täyteläinen. Kypsää hedelmäisyyttä, lääkemäisyyttä ja suolaisuutta. Runsaahko maltaisuus ja paahtunut tammi.

Maku jatkaa tuoksun täyteläistä linjaa. Kypsä hedelmäisyys (sherry?), hento turpeisuus ja palanut tammi hallitsevat. Lääkemäistä suolaisuutta, makeaa sitrusta ja kohtalaisen runsas maltaisuus.

Jälkimaussa lääkemäisyys voimistuu ja katkeraa yrttisyyttä nousee esiin. Palanutta tammea, hapahkoa hedelmäisyyttä ja sitrusten raikkautta. Loppu kääntyy suolaiseksi.

Maukas ja täyteläinen blendi. Vahvuutta riittää yllättävän hyvin, eivätkä edes vuosikymmenet pullossa ole latistaneet kokonaisuutta. Hienosti säilynyt yksilö!

Dalwhinnie 1963, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice (Old Brown Label)

Lasissa Dalwhinnie ajalta, jollain tislaamolla oli vielä oma mallastamo. Hitusen turpeisuutta on siis odotettavissa. Tislaamon mallastamo poistettiin käytöstä viisi vuotta tämän viskin tislauksesta.

Dalwhinnie 1963, 40%. Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, Old Brown Label. (5cl, Early 1980’s)

Tuoksu on vahvapiirteinen ja raikkaan hedelmäinen. Ananasta, kookosta, toffeeta ja hunajaa. Kuivahko maltaisuus ja maltillinen tammi. Hyvin hento turpeinen häivähdys pyörii taustalla.

Maku on kihelmöivän mausteinen, kevyehkö ja runsaan hunajainen. Kypsä trooppinen hedelmäisyys, toffee, kookos ja puhdas tammi tuntuvat selkeinä. Maussa on voimaa, vaikka suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaussa esiin nousee hento turpeisuus, mikä tuo sopivaa särmää kokonaisuuteen. Hunajaisuus ja tammi sulautuvat nätisti yhteen. Hedelmäisyys on raikasta. Kookos tuntuu edelleen kivana vivahteena taustalla. Oliivia ja yleensä Clynelisheistä tuttua vahamaisuutta.

Tyylikäs vanha Dalwhinnie! Makuprofiili on tislaamolleen tyypillinen, lisättynä ripauksella turpeisuutta. 

Teerenpeli 17/16 (Private Single Cask 2016/2020)

 Testissä privaattitynnyri Teerenpeliltä.

Teerenpeli 17/16. Distilled 7.4.2016, Bottled 5.5.2020. 50,7%. 1st Fill Amontillado-Sherry. Private Single Cask, 115 bottles.

Tuoksu tarjoaa sekoituksen makeahkoa hedelmäisyyttä, mantelia ja suolaisuutta. Herkullinen toffeisuus. Maltaisuus tuntuu taustalla puhdaspiirteisenä. Kevyt tammi.

Maussa sherryisyys ja tammi taistelevat tilasta. Hedelmäinen makeus ja toffee tuntuvat vahvoina. Pähkinää, suolaisuutta ja voita.

Sherryisyys kääntyy varsin happamaksi. Tammi ja maltaisuus tuovat kuitenkin tasapainoa. Toffee tuntuu edelleen runsaana.

Kivan vivahteikas ja toffeinen Teerenpeli! Jotain jäi kuitenkin kokonaisuudesta uupumaan, että aivan huipulle olisi päästy. Hyvä ja persoonallinen tynnyrivalinta kuitenkin.