Whitesnake: Forevermore

Pitkästä aikaa uutta musiikkia blogissa ja tarkastelussa tuore Whitesnake-albumi Forevermore.

David Coverdalen luotsaama Whitesnake on jälleen uusinut kokoonpanoaan tälle levylle ja Forevermorella musisoinnista vastaavat Coverdalen lisäksi kitaristit Doug Aldrich & Reb Beach, Basisti Michael Devin, sekä rumpali Brian Tichy. Kosketinsoittimet on merkitty yhtyeestä jo eronneen Timothy Druryn nimiin.

Sitten levyn kimppuun:

Ykkösraita Steal Your Heart Away on keskitason rockia, joskin hieman tylsä ja puuduttava avaus.
All Out Of Luck jatkaa samoilla linjoilla, tasapaksua puurtamista.
Love Will Set You Free on jotenkin junnaaava sinkkulohkaisu, jonka kertosäkeeseen kyllästyy totaalisesti parin kuuntelun jälkeen.
Easier Said Than Done aloittaa "pakollisen" balladiosion. Näitähän WS on työstänyt tusinoittain, eikä tämä esitys tarjoa sillä saralla mitään uutta.
Tell Me How on jälleen yksi valitettavan tylsä rock, huoh.
I Need You (Shine a Light) on vihdoin reipas ja mukavan melodian omaava raikas veto. Hyvä biisi!
Hyvän hetken jälkeen pudotus on nopea ja raju, sillä One of These Days on järkyttävän ällö balladi. Whitesnaken kamalin kappale ikinä?
Love & Treat Me Right on ok rock - ei nyt huippu, mutta ei nyt ärsytäkään.
Nopea ja mukavasti jyräävä Dogs In The Street on hyvä ja nouseekin heittämällä levyn parhaimmistoon!
Fare The Well: Juuri kun päästiin vauhtiin, tunnelma lässäytetään taas yhdellä tusinaballadilla. Paikallisradiomuottiin työstettyä pullamössöä.
Whipping Boy Blues on äänimaailmaltaan jotenkin rasittava bluespohjainen viritelmä, joka ei oikein iske.
My Evil Ways on iloinen ja reipas ralli, jossa on taas tekemisen meininki. Ihan hyvä veto!
Levyn nimikappale Forevermore tarjoaa levylle hienon päätöksen. Herkkä, kaunis ja jyhkeän mahtipontiseksi kasvava teos pysäyttää kuuntelemaan.

David Coverdalen vahvaa laulua, jyrääviä kitaroita, paikoin hieman liiankin moderni ja kolkko äänimaailma, sekä muutama hyvä biisi. Siinäpä kiteytettynä Whitesnake 2011. Omaan makuuni turhan tasapaksuja ja jopa tylsiä biisejä on levyllä liikaa, joten muutamasta hyvästä hetkestä huolimatta kokonaisuus on pettymys - valitettavasti.