Eilisen 18-vuotiaan Longrown perään hieman "historiallisempi" tapaus samalta tislaamolta:
Longrow 16 yo 1974, 46%
Tuoksussa nousee heti esiin puhdas kuivan turpeen aromi. Hento savun häivähdys pyörii mukavasti ympärillä. Pehmeää, makeahkoa hedelmää, kevyt sherryisyys. Hieno tuoksu - maanläheinen, mutta sopivan vivahteikas.
Suutuntumaltaan tämä viski on todella täyteläinen ja paksu. Maku on runsas, johon sopivan tuhti makeahko turpeisuus luo pohjan. Päälle avautuu upea makukirjo: Hento nuotiosavu, pehmeä hedelmäisyys,runsas öljyisyys, kypsä marjaisuus, kaunis kukkaisuus ja mausteisuus, (neilikka).
Jälkimaku on mielettömän herkullinen jatkuen "paksuna" ja vahvana, mutta samalla samettisen pehmeänä todella pitkään. Hedelmäisyyden, hennon savun, sekä esiin nousevan suolaisuuden tasapaino on täydellinen.
Vaikka eilinen 18 yo oli herkkydessään varsin kaunis viski, niin nyt pompataan aivan eri maailmaan. Upea, upea makuelämys. Sherrytynnyreitä lienee käytetty ainakin osana tätä viskiä ja ne tuovat lopputulokseen juuri sopivan - ei liian hallitsevan vivahteen. Aivan suvereenisesti paras kohdalleni osunut Longrow - ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti