2 x Lagavulin 16 yo

Testissä pari Lagavulinin 16-vuotiasta, joiden pullotusajankohdassa eroa on noin kymmenisen vuotta.

Lagavulin 16yo, 43%, "Port Ellen", ("+-2008")

Tuoksu on kuiva ja runsaan turvesavuinen - hiiligrilliä, tuhkaa. Paksu hedelmäisyys, (kuivattuja hedelmiä). Raskas ja hieman tympeä profiili.

Maku on voimakkaasti kuivan savuinen. Tuhti turpeisuus pohjana, jossa vivahteena hieman tervaa sekä kuivahkoa sherryn vivahdetta. Voimakas ja raskas, "moottoriöljyä".

Jälkimaku jatkuu kuivan savun merkeissä, johon terva tuo pienen mielenkiintoisen vivahteen. Loppu on hieman kitkärä.

Hieman tympeän makuprofiilin omaava Islay-monsteri, joka on omaan makuuni turhan kuivahko ja yksitoikkoinen.


Lagavulin 16yo, 43%, "White Horse Distillers", (1990's, 5cl)

Tuoksussa vastaan tulee runsas turpeisuus, mutta savua on vähemmän kuin yllä olevassa versiossa. Raikasta hedelmää, merellistä suolaisuutta. Kevyt tervainen tammen vivahde. Puhdaspiirteinen ja tasapainoinen. Tämä tuoksu tuo mieleen monet Port Ellen-pullotteet.


Maku on pehmeä ja hienostunut, jossa todella tasapainoinen makujen harmonia: Sopiva savuisuus, kuivahko turpeisuus, makea tervaisuus ja raikas hedelmäisyys. Taustalla mukava"iäkäs" tamminen vivahde. Tyylikäs "body".

Jälkimaku jatkuu suussa sulavan pehmeänä ja on mukavan pitkä. Kevyt savuhuntu saa seurakseen raikkaan tuulahduksen, sekä sopivan suolaisuuden ja makean tervan yhdistelmän.

Olen lähes sanaton. Tiesin että eroja näiden viskien välillä on, mutta että näin paljon. Huh. Tämä on yksinkertaisesti hieno viski! Tyylikäs, "iäkäs", pehmeä ja tasapainoinen. Selvästi kypsempi, "valmiimpi" ja herkullisempi kuin nykyinen pullotus.