

Pitkästä aikaa Bowmoren pariin ja laseissa kaksi Signatoryn vuosituhannen vaihteessa pullottamaa versiota.
Bowmore 1968, 32 yo, 46%. Distilled 27.2.1968, bottled 25.8.2000. Cask no 1422. 236 bottles. Signatory.

Maku on herkullinen. Upea trooppinen hedelmäisyys luo pohjan, johon sekoittuu maukas ja silkinpehmeä turvesavuisuus sekä raikas herukkaisuus. Suutuntuma on mukavan öljyinen. Hedelmäkaramellimaisen makeuden takaa esiin nousee ripaus kuivahkoa tammea.
Jälkimaku on mukavan pitkä, runsaan herukkainen ja sopivasti tamminen, jota maukas ja vahva vaniljaisuus maustaa.
Herkullinen ja varsin tyypillinen 1968 vuoden Bowmore. Persoonallisuutta ehkä olisi voinut olla enemmän, mutta "peruselementit" ovat kauniisti järjestyksessä.
Bowmore 1968, 31 yo, 43%. Distilled 8.10.1968, bottled 4.11.1999. Cask no 3817. 238 bottles. Signatory.
Tuoksu on turpe

Maku on todella pehmeä ja täyteläinen. Runsas, kypsä hedelmäisyys luo maukkaan pohjan, taustalla "pyöreähkö" turpeisuus sekä hento puun vivahde. Öljyinen suutuntuma.
Jälkimaku jatkuu silkinpehmeänä ja makeana. Tuttu "hedelmäkarkki" nousee herukan alta esiin, kunnes aivan lopussa pehmeä tammisuus tuo kokonaisuuteen hieman kuivemman vivahteen.
Tasapainoinen, erittäin pehmeä ja todella helposti juotava herkku tämäkin. Kriittisesti arvioituna kokonaisuus on ehkä hieman tasapaksu, edellinen oli selvästi vivahteikkaampi.
Vertailun vuoksi perään OB 1968 32yo, joka oli tähän kaksikkoon verrattuna kuin vanhasta Duracell-mainoksesta. Kun Signatoryn pullotteista maku hiipui, niin OB:n maku vain jatkuu ja jatkuu.. Hieno viski, mutta hyviä ja todella maistamisen arvoisia ovat nämä Signatoryn pullotteetkin. Varsinkin cask 1422 omasi varsin paljon samoja elementtejä kuin tuo 32-vuotias tislaamopullote.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti