keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 21: Metallica - Master Of Puppets


Metallica nousi valtaisaan maailmansuosioon viimeistään vuoden 1991 "Black Albumin" myötä ja siltä lohkaistut hitit Enter Sandman ja Nothing Else Matters ovat varmasti tuttuja vähemmän metallimusiikkia seuraavillekin.

Paljon tapahtui kuitenkin aikaisemminkin. Vuoden 1983 esikoisalbumi Kill 'Em All oli vielä hiomaton timantti, eli hienoja biisejä sisältänyt "raakile", joka esitteli uuden tulokkaan nousevassa speed- ja trashmetalligenressä.
Kakkoslevy Ride The Lightning (1984) oli jo parempi kokonaisuus ja bändin ote oli hioutunut huimasti.
Nyt käsittelyssä oleva kolmoslevy Master Of Puppets (1986) loikin sitten jo metallimusiikin historiaa. Yhtye oli hioutunut saumattomaksi ryhmäksi ja lopputulos on häkellyttävän kova.

Master Of Puppetsia pidetään yleisesti yhtenä trashmetallin klassikoista ja sen vaikutus koko musiikkityyliin on ollut huomattava. Levy onkin useissa äänestyksissä valittu kaikkien aikojen kovimmaksi metallilevyksi.

Avausbiisi Battery avaa levyn akustishenkisellä kitaroinnilla, kunnes tärähtää ja kunnolla. Nopea, melodinen ja raskas kappale takoo metallihistoriaa. Loistava avaus.
Nimibiisi Master Of Puppets on varmastikin monien Metallicafanien suurin suosikki yhtyeen tuotannosta, eikä suotta. Hieno ja vaihtelevatunnelmainen teos, johon hidas väliosa tuo oman säväyttävän lisänsä. Tarttuva kertosäe on klassikko-osastoa jo itsessään.
The Thing That Should Not Be tarjoaa raskasta poljentoa ja hitaahkoa tempoa, mutta seuraava Welcome Home (Sanitarium) on taas monipuolisempi, melodinen ja vaihtelevatempoinen. Vastaanpanematon klassikko.
Raskaalla otteella jyräävä Disposable Heroes kulkee vahvana ja pysäyttävänä kuin mummo lumihangessa ja armoa ei anna seuraava kappalekaan Leper Messiah. Biisi on yksi levyn raskaimmista.
Pitkä instrumentaali Orion pitää otteensa koko reilun kahdeksan minuutin kestonsa ajan, harvinaista herkkua. Upea teos.
Päätöskappale Damage Inc. nostaa taas kierrokset huippuunsa ja vauhti tempaisee mukaansa. Kappaleen tunelmassa on jotain samaa kuin avausbiisi Batteryssa, joten ympyrä sulkeutuu ja levy saa täydellisen päätöksen.

Tätä levyä kuunnellessa aika kuluu kuin siivillä. 55 minuuttia metallimusiikin historiaa!

Tämä albumi jäi basisti Cliff Burtonin viimeiseksi, sillä mies menehtyi traagisesti Ruotsissa sattuneessa auto-onnettomuudessa kesken yhtyeen Euroopankiertueen.

1. Battery – 05:10 (Hetfield, Ulrich)
2. Master of Puppets – 08:38 (Burton, Hammett, Hetfield, Ulrich)
3. The Thing That Should Not Be – 06:32 (Hammett, Hetfield, Ulrich)
4. Welcome Home (Sanitarium) – 06:28 (Hammett, Hetfield, Ulrich)
5. Disposable Heroes – 08:14 (Hammett, Hetfield, Ulrich)
6. Leper Messiah – 05:38 (Hetfield, Ulrich)
7. Orion – 08:12 (instrumentaali, Burton, Hetfield, Ulrich)
8. Damage, Inc. – 05:08 (Burton, Hammett, Hetfield, Ulrich)

* Cliff Burton - basso, taustalaulu
* Kirk Hammett - soolokitara
* James Hetfield - laulu, rytmikitara
* Lars Ulrich - rummut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti