Ennen tätä julkaisua blogista löytyi arvioituina 99 Ardbegia. Sadannen arvion kunniaksi kaivoin arkistojen kätköistä harvinaisuuden, joka on aikoinaan jäänyt blogiin kirjaamatta. Helsingin Puotilassa sijainnut Olutravintola Pikkulintu oli onnistunut saamaan kyseessä olevaa vuoden 1965 Ardbegia pullollisen valikoimaansa ja juhlallinen maistelutilaisuus järjestettiin 30.8.2007.
Tastingin kirkkaana tähtenä loisti siis tämä harvinainen vuosikertapullotus upeassa lasiseinäisessä telineessään. Surullista ja koskettavaa fiilistä maistelutilanteeseen toi uutisista kantautunut tieto, että maailman arvostetuimpiin viski- ja olutkirjailijoihin kuulunut Michael Jackson oli kuollut samana päivänä. Tämä Ardbeg tuli siis omistettua hänen muistolleen ja tilanne on painunut mieleen ikuisiksi ajoiksi. Jacksonin kirjat olivat itselleni tärkeitä tiedonlähteitä vuosituhannen vaihteen tienoilla ja varsinkin Malt Whisky Companion 4th Edition (1999) oli ahkerassa käytössä. Kirjasta nousi esiin esimerkiksi neljän pullon ”nämä kun pääsisi joskus maistamaan” haavelista: Bowmore 30 yo Seadragon, Ardbeg 1974 Provenance, Macallan 18 yo Gran Reserva ja mikä hyvänsä Port Ellen. Onneksi haaveilla on joskus tapana toteutua ja tuo nelikko on tullut vuosien saatossa maisteltua.
Haaveista takaisin Puotilaan, missä upean käsinpuhalletun pullon ja arvokkaan museovitriiniä muistuttavan esittelypakkauksen omaava Ardbeg tarjosi maistelijoille juhlavan elämyksen. Tätä ei nautittu kiireellä.
Nimimerkkiä I.R. käyttänyt pitkän linjan viskiharrastaja kommentoi illan jälkeen silloisella viskifoorumilla:
”Illan ensimmäistä viskiä eli Ardbegin 1965 vintagea kohtaan minulla ei oikeastaan ollut odotuksia suuntaan jos toiseenkaan. Tällaisten tuotteiden kohdalla ei kannata puhua mistään hinta-laatu -suhteesta. Osallistujat eivät ensi sijassa maksa parista senttilitrasta alkoholijuomaa, vaan elämyksestä, joka muodostuu paitsi itse viskin tuoksusta ja mausta, myös mielikuvista pullon historiasta ja ainutlaatuisuudesta sekä ennen kaikkea samanhenkisestä seurasta. Vertaaminen edes muihin saman tislaamon pullotteisiin on turhaa ja hedelmätöntä”.
Omat kommentit olivat tuolloin samoilla linjoilla:
”Tuttuja Ardbeg-elementtejä löytyy helposti juoman eläessä ja kehittyessä lasissa koko ajan. Hyvässä seurassa ja rauhallisessa paikassa hitaasti nautiskeltava fiilistelytuote”.
Muistiinpanojakin tuli tehtyä ja tässä mietteet viskistä.
Ardbeg 1965, 42,1 %. Bottled 2005. Casks 3678 & 3679, bottle No. 120/261
Tuoksu tuntuu olevan alkuun tukossa ja herää vasta ajan kanssa eloon. Pehmeän seesteistä turvesavua, savusaunaa, tammea, konjakkimaisuutta, vaniljaa ja kuivahkoa trooppista hedelmää. Taustalla aavistus herukkaista raikkautta, mikä tuntuu olevan ominaista monille 1960-luvulla tislatuille viskeille.
Maun osalta viski vaatii myös aikaa, mutta kokonaisuus avautuu hiljalleen Ardbegeille tyypillisesti vahvaksi ja intensiiviseksi. Ikä on taittanut turvesavusta suurimman terän, mutta kyllä se toki on edelleen tunnistettavana ja tuhkaisena mukana. Hiiltynyt tammi tuo kuivuutta. Taustalla raa’ahkojen marjojen happamuutta, mausteisuutta, kahvia ja aavistus lääkemäistä katkeruutta.
Jälkimaussa tammi voimistuu odotetusti. Puuhiiltä, tuhkaa, aprikoosia, omenaa ja lääkemäisyyttä. Hunajainen ja kypsän hedelmäinen makeus tuo tasapainoa, eikä viski pääse kuivumaan liikaa. Tuoksun tavoin herukkaisuus nostaa myös päätään taustalta. Loppu hiipuu hienostuneesti, joskin isommat prosentit olisivat varmaan auttaneet makua kantamaan vielä pidemmälle.
Tyylikkään iäkäs Ardbeg ja unohtumaton maistelutilaisuus! Nämä ovat viskihetkiä, joita on hieno muistella vielä vuosikymmenten jälkeen.
 |
| Bloginpitäjä jännän äärellä. Pikkulinnun Markku Ristevirta tarjoilee. |
 |
| Täysikokoisen pullon lisäksi pakkaus sisälsi myös 5cl minatyyrin samaa viskiä. |
Muisteluista ja kuvista kiitos Jari Autio ja Olli Karhu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti